Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

31.12.2018 [05, 08]
»  EVAKKOJEN OMISTUSOIKEUS YHÄ SUOMESSA HOITAMATTA

30.03.2016 [05, 10]
»  SERBIA PALAUTTAA HOLOKAUSTIN RYÖSTÖOMAISUUTTA

23.03.2016 [02, 03]
»  HAJASIJOITUSKO PELASTAA MEIDÄT?

10.03.2016 [03, 10]
»  ONKO SUOMI VARAUTUNUT VENÄJÄN SORTUMISEEN?

08.03.2016 [02, 08]
»  KARELIA KLUBIN STRATEGIA

29.02.2016 [02, 10, 18]
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUSPÖYTÄKIRJASTA 2016 LUETTUA

27.01.2016
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUS 25.02.2016

21.09.2015 [03, 04, 10]
»  UUSI VENÄLÄINEN NORD STREAM 2 -KAASUPUTKI

16.09.2015 [02, 04]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUS TV:SSÄ

27.06.2015 [02, 10]
»  KOLMEN KARJALA-KIRJAN JULKISTAMINEN 28.08.2015

15.04.2015 [02, 15, 18]
»  TERVETULOA YLEISÖTILAISUUTEEN PE 29.05.2015!

13.01.2015 [02, 07]
»  MIKÄ ON KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN SUURI KONTEKSTI?

01.01.2015 [02, 03, 06]
»  PRESIDENTTI TUOMITSI VOIMANKÄYTÖN, MITÄ TILALLE?

16.11.2014
»  EUEEP:N VUOSIKOKOUS 2015 STUTTGARTISSA

12.09.2014 [02, 03]
»  KAHDEN TASON PELI KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSESSA

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

08.06.2006
ProKarelia

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

ONKO VENÄJÄ YHÄ PUNAISEN HÄMÄRÄN MAA?

Kolmikantakeskustelu Venäjästä

Ymmärrämmekö me Venäjää, sen toiminnan motiiveja, toimintatapoja, todellista kansanluonnetta? Kykenemmekö luotettavasti ennakoimaan tietojemme perustella sen kykyä selviytyä tulevaisuuden haasteista? Venäjään liittyviä käsityksiä, luuloja ja uskomuksia on suuri määrä, mutta mikä on totta?

Kuuluuko eräänlainen humoristinen teloittaminen edelleen edelleenkin Venäjän luonteeseen, kuten Iivana Julman aikana? Hän kysyi metropolilta, "saisinko vähän näpelöidä ihmisiä"? Onko Venäjä yhä punaisen hämärän maa, jossa sallittukin on kiellettyä? Mikä oikein on venäläisen johtajuuden konsepti ja onko nykyinen presidentti tyypillinen venäläinen johtaja?

Yksiselitteisiä vastauksia näihin kysymyksiin ei varmastikaan ole. Kuitenkin venäläisen luonteen ymmärtäminen on ensimmäinen vaatimus, jotta löydämme parhaan mahdollisen toimintastrategian Karjalan palauttamiseksi ja aidon yhteistyöpohjan kehittämiseksi Venäjän kanssa. Lähettävätkö Suomi ja Eurooppa nyt vääriä viestejä Venäjälle, koska ne eivät riittävän syvällisesti tunne venäläistä luonnetta? Ehkä Venäjän ja Aasian maiden mahdollisesti oudoiltakin näyttävät yhteistyömuodot johtuvatkin paremmasta ymmärryksestä?

ProKarelia järjesti epämuodollisen kolmikantakeskustelun, jonka tarkoituksena oli syventää käsitystä Venäjästä. Keskustelijoina olivat huippumielenkiintoisen ja syväluotaavasti Venäjän tietoyhteiskuntaa valottavan Suuruuden laskuoppi –nimisen kirjan tekijä, valt. tohtori Ilmari Susiluoto, Venäjään monipuolisesti perehtynyt tohtori, dosentti Henri Broms ja kauppat. maisteri Veikko Saksi. Jäljempänä ei referoida henkilöiden puheenvuoroja, vaan niitä ajatuskuvia, joita keskustelussa syntyi – joten vastuu on lukijalla.

Johtajuus- ja omistuskonsepti

Keskustelun lähtökohdaksi otettiin vain viisi keskeistä Venäjä-muuttujaa, jotka ovat keskeisiä tekijöitä arvioitaessa Venäjän tulevaisuutta. Käytettävissä oli noin 1.5 h tuntia keskustelu-aikaa ja jokainen kysymysalue on äärettömän laaja, minkä vuoksi referoinnissa on pyritty vain muutamaan olennaiseen ajatukseen. Tarkasteltavat tilannemuuttujat olivat seuraavat:

- teollinen ja yhteiskunnallinen infrastruktuuri
- kyky rakentaa tietoyhteiskunta
- kyky vastata avaruussodan haasteisiin
- energian hintakehitys
- johtajuus (ja omistus)

Iivana Julman esimerkki kuvaa venäläistä johtajuuden konseptia. Johtajuus on sisäänrakennettu, vaikeasti eksplikoitavissa, vaikeasti poistettavissa. Johtajan sallitaan tekevän jotain, mutta hänen täytyy tehdä jotain, nitistää jotain. Putin on tyypillinen venäläinen johtaja. Mikä tahansa käy ja väkivallan käyttö on koko ajan läsnä. Asiat voidaan kääntää päinvastaiseksi, se on luonnollista ja sallittua. Kaikki on mahdollista.

Venäjä on tavallaan yhä punaisen hämärän maa. On vaikea sanoa, pitääkö tsaarin olla vahva, mutta joitakin ominaisuuksia häneltä edellytetään. Stalin vei kansan kehnoihin ratkaisuihin. Jos sodassa olisi käynyt vähän toisin, kaikki hänen tekemänsä olisi ollut syntiä. Kun hän voitti sodan, se käänsikin koko yhtälön venäläisessä mielikuvituksessa plussaksi!

Johtajuuskonsepti lävistää koko yhteiskunnan. Työpaikoilla ja yrityksissä on miesjohtajavaltainen kulttuuri. Esim. Hodorkovskin tapaus on tyypillinen: ensin annetaan aivan liikaa, sitten pannaan vankilaan. Tämä case liittyy johtajuuteen ja implisiittisesti johtajuudessa mukana olevaan toiseen epämääräiseksi jäävään käsitykseen, omistukseen. Hallitsija, joka on johtaja, voi ottaa omaisuuden pois. Venäjällä ei ole läntistä omistamista, vaan se on omaisuuden haltuun ottamista tai saamista jollakin tavalla kuin lahjaksi.

Viimeaikaisimmat historialliset kirjoitukset ovat Venäjällä palanneet tsaarinaikaiseen selitysmalliin, jossa tsuhnat on leppoisa kansa, joka on aina elellyt Venäjän kanssa rauhassa. Mutta lännestä on tullut väkeä, jotka ovat yllyttäneet viattomia suomalaisia pahantekoon. Neuvostoliitto otti pois pahoilta läntisiltä mailta ja implikaatio on se, että tsuhnat voisivat palatakin Venäjän yhteyteen.

Venäjällä on siten sisäänrakennettu imperialistinen selitysmalli tsaarin ajalta. Suomen poliittiset johtajat "tietävät" asiat paremmin ja sanovat Venäjän tulevan kovaa vauhtia lännen perässä demokratiaan ja me jaamme venäläisten kanssa yhteiset arvot.

Trotskilaiset väittivät, että Neuvostoliitto oli valtiokapitalismi eli ministeriöt omistivat kaiken. Eivät ne omistaneet läntisen mallin mukaan, mutta ne toimivat osittain kuin omistajat, vaikka eivät voineet myydä tai ostaa. Mutta johtajat pystyivät hallitsemaan omaisuutta ja kähmimään siitä itselleen, saamaan erioikeuksia. Se oli ääretöntä vallankäyttöä.

Onko tuleva johtaja Putin, vai pitäisikö meidän uutta tsaaria odottaman? Tässä asettuu vastakkain Hodorkovskin transparentti ja Putinin vertikaali. Vertikaalin taakse kätkeytyy Kremlin omistajakaarti, joka pitää huolen siitä, että tulee toinen Putin, jos tämä häviää.

Johtajuus esiintyy eräänlaisena sosiologisena kategoriana. Se ei ole enää kiinni nimenomaan tästä Putinista, vaan omistajakaarti on rekrytoinut suuren joukon KGB-läisiä omistaviin positioihin. He ovat myös niissä paikoissa, joissa öljy virtaa, eivät he omista öljyfirmoja. Mutta he "omistavat" öljyputkien päät. Ei sillä juuri ole väliä, kuka öljyä pumppaa. Idea on saman tyyppinen kuin Tonavan rosvoparoneilla, jotka laittoivat linnan valvomaan tarpeeksi kapeaa joen kohtaa.

Teollinen infrastruktuuri

Neuvostoliitto ja Venäjä tekivät teollisuutensa kanssa kovan hypyn taaksepäin. Putoaminen alkoi noin 10 vuotta ennen 1991 romahdusta. Läntinen teollisuus on mennyt koko aika eteenpäin. Kun Venäjän teollisuus on romahtanut, on esim. Yhdysvaltojen talouden volyymi täydellisesti eri luokkaa, tuottavuus olennaisesti parempi ja teknologiaintensiivisyys huikea.

Sotatalouteen liittyvän teollisuuden Venäjä pyrkii pitämään erillään, mutta se on sen verran pieni, ettei se keikuta taloutta mihinkään suuntaan. Terästeollisuus on ala, joka säilyy, koska siihen kohdistuu esim. Kiinasta valtava kysyntä. Sen sijaan muu Neuvostoliiton jälkeinen raskasteollisuus on romahtanut lähes pois. Sen on teknologisesti vanhentunutta. Uutta läntistä teknologiaa pitäisi saada, se vanhakin oli lännestä varastettua muodossa tai toisessa ja sitten sovitettu omaan tuotantorakenteeseen.

Venäjän teollisuus on kokonaisuudessaan uusinnan tarpeessa. Jotta teollisuus nousisi, se vaatisi aivan huikeat investoinnit. Kun laskeskellaan maan pinta-alaa, väkilukua, kaupunkeja, teollisuutta, logistiikkaa, yksityistalouden tarpeita ja muita investointikohteita, on summaa mahdotonta edes määrittää.

Ajattelukehikoksi voidaan ottaa esim. Karjalan palautuksen investointitarpeeksi laskettu 30 mrd. euroa länsimaisella kustannustasolla. Jos Karjala on esim. 0.3 % Venäjän pinta-alasta, päädytään kokoluokkana 10 000 mrd. euron länsimaiseen investointitarpeeseen. Yhdysvaltain valtionvelka on vähäinen tämän luvun rinnalla.

Ulkomaiset investoinnit Venäjälle ovat edellisvuodesta kaksinkertaistuneet ja ne olivat vuoden 2006 ensimmäisen neljänneksen aikana noin 3.8 mrd. dollaria eli karkeasti 10 – 12 mrd. euroa vuodessa. Koska omistajuus ei ole riittävän selkeästi määritetty, Venäjälle ei kovinkaan paljon investoida: tsaari antaa, tsaari ottaa. Kun suomalaiset eivät ole suin päin lähteneet investoimaan Venäjälle, voidaan vain todeta, että emme vielä ole menettäneet mitään.

Pääomavirrat antavat viitettä tulevista investoinneista. Viime vuonna pääomia tuli yksityisellä sektorilla nettomääräisesti maahan vain 300 milj. dollaria, mikä johtui pääosin suuresta lainanotosta. On todennäköistä, että Venäjän yksityinen sektori on tänä vuonna jälleen nettoviejä eli kotimaiset investoinnit eivät kiinnosta tai paremminkin riskiä pidetään liian suurena.

Tietoyhteiskunta

Venäjälle on tyypillistä, että yhtä äkkiä jotkut pidäkkeet avataan ja tulee valtava ryntäys. Kännyköissä tapahtui tällainen käänne, niitä on nyt noin 100 miljoonaa. Se on mielenkiintoinen ilmiö. Armeijan "omistamat" radioaallot päätettiin jakaa, jolloin tullaan taas omistamisen ja jakamisen kysymykseen. Jaossa syntyi hurjia korruptiojuttuja, kaikki on erittäin salaista, se on musta aukko.

Tavallisella venäläisellä on pienet tulot. Kun kännyköiden hinta putosi, siitä tuli eräänlainen investointitavara venäläiselle, joka vaihtoi sukanvarsidollarit kännykkään. Hän ei kyennyt ostamaan autoa tai asuntoa, ei ehkä jääkaappiakaan. Mutta hän kykeni ostamaan kännykän, kun sen sai salakuljetettuna halvalla. Siitä syntyi valtava buumi.

Venäjällä käydään kännykkäoperaattoreiden osalta veristä taistelua, jonka pärskeet saattavat lähiaikoina iskeä pahasti Suomessakin. Kolme suurinta venäläistä operaattoria sai tarvittavan teknologian ja sen pyörittämiseen tarvittavan know how'n nopeasti, kun Deutsche Telecom, Telia-Sonera ja norjalainen Telecom tulivat niihin vähemmistöosakkaiksi.

Muun tietotekniikan osalta Venäjällä on ollut hienoja filosofisia teorioita ja suuria informatiikan ajattelijoita. Armeijalla on ollut omia sovelluksia. Duumassa tietoyhteiskuntaan liittyvä viimeaikaisin kehitys on sellainen, että Venäjän täytyy lopettaa läntisten ohjelmien käyttö, heittää Bill Gatesit roskakoriin, koska venäläiset itse osaavat tehdä nämä asiat. Saman tyyppistä on kehitys myös internetin valvonnassa, jota koko aika lisätään.

Venäjä etenee kuin kallellaan oleva laiva, jonka vauhtia lisätään. Alkaa olla vaara, että tulee keulasta sisään vettä. Tilanne on tyypillisesti venäläinen. Moskova ja Pietari ovat oikeastaan eräällä lailla läntisiä kaupunkeja, mutta lähes koko muu Venäjä on hunningolla. Osittain eletään Gogolin aikaa. 50 000 kylässä ei ole puhelimia, eikä niihin ole juuri teitäkään.

Venäjä on aina ollut vastakohtien hämmästyttävä maa. Bolsevikit yrittivät suurta hyppyä, mutta kompastuivat. Tietoyhteiskunnan näkökulmasta silloin tappaminen oli aivan hirveää, älykkäimmästä päästä parhaat tapettiin.

Miten Moskova ja Pietari selviävät, jos muu Venäjä romahtaa? Tällä hetkellä öljyputken alkupäässä on internetiä, kännykkää ja kaikkea tarvittavaa. Öljy-yhtiöt ovat modernisoituneet melkeinpä läntiselle tasolle, mutta ympäristö on primitiivistä ja venäläiset tehtaat ovat kymmeniä vuosia läntisistä jäljessä.

Moskova-Pietari –sektori alkaa vähitellen säteillä, mutta sisäinen kehitys on hidasta tulon epätasaisuuden vuoksi ja koska koko infrastruktuuri on kehnossa kunnossa. Neuvostoliitto ylläpiti teitä ja johtoja, mutta valtio ei niitä enää hoida, ei taida kukaan ylläpitää. Karjalassa nähdään ahdistavalla tavalla, miten koko infrastruktuuri luhistuu muutamia alueita lukuun ottamatta.

Avaruussota

Kun katselee amerikkalaista tietokanavaa, näkee amerikkalaisten loistavia avaruusihmeitä. Yhdysvalloissa vähän jokaisella yliopistolla on tutkimuslaitoksia ja kaikenlaisia rahastoja, joissa on suuria tutkimusmäärärahoja. Venäjällä ei näytä olevan, mutta Neuvostoliitossa raketit silti lensivät. Se on yllätysten maa.

Venäjä sijoittaa asioihin, joiden avulla tietää pysyvänsä neuvottelupöydässä. Venäläiset ovat ilmoittaneet kehittävänsä uudentyyppisen ohjuksen, joka läpäisee amerikkalaisten kilven. Varmaankin joku matemaatikko on laskenut todennäköisyydet. Mutta riittääkö yksi ässä, joka ei vielä ole edes valmis? Kun amerikkalaiset sijoittavat 100, venäläiset sijoittavat 10, mikä on maan kansantaloudelle erittäin paljon.

Onko tilanne sama kuin Hrutshevin aikaan, jolloin puna-armeija laittoi kaikki ohjuksensa Punaiselle torille. Läntisen yleisö katseli suu auki, että onpa mannertenvälisiä ohjuksia. Se oli suurta bluffia. Mutta venäläiset saivat silti Kuubaan valtavan määrän ohjuksia ja niiden käyttäjiä. Jollakin tavoin Venäjällä on paljon korkeatasoista teoreettista tietoa, mutta kovo-puolta ei ole ollut kuin lähinnä armeijalla.

Energia

Jostain on syntynyt käsitys, että Venäjä on öljyn suurvalta, mitä se nimenomaan ei ole. Sillä on suhteellisen pieni määrä maapallon öljyvaroista, mutta kaasua sillä on paljon. Öljyn tuotantovolyymi kasvoi viime vuonna vain kaksi prosenttia, mikä on huolestuttava luku maan ylivoimaisesti tärkeimmällä teollisuusalalla. Se kertoo, että vanhaa infrastruktuurin tuhoutumista on vain vähän kyetty korvaamaan uudella. Investointien määrä on tänä vuonna lähtenyt kasvuun.

Öljyn hinnan arvioidaan pian kohoavan 100 dollariin barrelilta. Kaikki öljy menee, sillä esim. Kiinan tarve on lähes rajaton. Öljynjalostuskapasiteettia ei kuitenkaan ole riittävä, joten Venäjä joutuu viemään raaka-öljyä.

Neuvostoliitolla oli massiivinen suunnitelma ydinvoimaloiden rakentamiseksi ja se on edelleenkin houkutteleva asia. Voidaan ajatella, että Suomi on venäläisille eräänlainen taivaan lahja, sillä Suomi rakentaa ainoana Euroopassa ydinvoimalaa. Voitaisiin parodioida, että tässä olisikin uusi strateginen liitto, Venäjä-Suomi –ydinvoimakumppanit. Tulihan Suomen suurlähettilääksikin ydinalan asiantuntija. Voidakseen jatkaa öljyn vientiä, Venäjä tarvitsee ydinvoimaa, koska maan nopea autoistuminen vie yhä suuremman osan öljystä omaan käyttöön.

Mihin tämä johtaa?

Jo vuosisataisesti Venäjän keskus on Moskovassa, josta käsin isoa maata järjestellään. Tsuhnat ja muut pienet maat kuuluvat heidän imperiuminsa laidoille. Eurooppa on kokonaan toinen, vastakohtina slavofiilit ja zapadnikit. Venäjä on kolmas Rooma ja se pitää siitä ominaisuudestaan kiinni, eikä halua integroitua Eurooppaan. Suomeen päin kohdistuva aggressiivisuus on pikemminkin heijastusta perusfilosofiasta eli he haluaisivat integroida Suomea lähemmäksi itseään ja käyttää hyväkseen meidän poliittista hapuiluamme ja good will'iä.

Entä Koizumin ja Putinin tapaaminen heinäkuussa? Venäläiset ajattelevat rahaa, teknologiaa, tietoa ja Siperian kehittämistä. He kytkevät Karjalan Kuriileihin, koska se heidän näkökulmastaan on saman operaation lopputulos. He katsovat vallanneensa Karjalan, Kaliningradin ja Kuriilit, jotka liitettiin RFR:ään. Antamalla sotasankarien nimiä haluttiin symbolisoida sitä, että kyseessä ovat voitetut alueet.

Tässä keskustelussa käsiteltiin useita Venäjään liittyviä ongelma-alueita. Alussa esitettyihin kysymyksiin ei tullut suoria vastauksia, mutta kylläkin lisää tietoa johtopäätöksiä varten. Tästä vaiheesta jatketaan eteenpäin – seuraavassa numerossa.

Artikkeli on julkaistu myös Karelia Klubi 12 -lehdessä 05.06.2006.

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].