Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

31.12.2018 [05, 08]
»  EVAKKOJEN OMISTUSOIKEUS YHÄ SUOMESSA HOITAMATTA

30.03.2016 [05, 10]
»  SERBIA PALAUTTAA HOLOKAUSTIN RYÖSTÖOMAISUUTTA

23.03.2016 [02, 03]
»  HAJASIJOITUSKO PELASTAA MEIDÄT?

10.03.2016 [03, 10]
»  ONKO SUOMI VARAUTUNUT VENÄJÄN SORTUMISEEN?

08.03.2016 [02, 08]
»  KARELIA KLUBIN STRATEGIA

29.02.2016 [02, 10, 18]
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUSPÖYTÄKIRJASTA 2016 LUETTUA

27.01.2016
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUS 25.02.2016

21.09.2015 [03, 04, 10]
»  UUSI VENÄLÄINEN NORD STREAM 2 -KAASUPUTKI

16.09.2015 [02, 04]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUS TV:SSÄ

27.06.2015 [02, 10]
»  KOLMEN KARJALA-KIRJAN JULKISTAMINEN 28.08.2015

15.04.2015 [02, 15, 18]
»  TERVETULOA YLEISÖTILAISUUTEEN PE 29.05.2015!

13.01.2015 [02, 07]
»  MIKÄ ON KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN SUURI KONTEKSTI?

01.01.2015 [02, 03, 06]
»  PRESIDENTTI TUOMITSI VOIMANKÄYTÖN, MITÄ TILALLE?

16.11.2014
»  EUEEP:N VUOSIKOKOUS 2015 STUTTGARTISSA

12.09.2014 [02, 03]
»  KAHDEN TASON PELI KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSESSA

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

30.06.2006
ProKarelia

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

KARJALA ON WIN-WIN -HANKE, EI SPEKULOINTIKOHDE

Helsingin Sanomien kolmannessa pääkirjoituksessa 27.06.2006 käsiteltiin otsikolla "Turhaa spekulointia Karjalalla" valt. tohtori Jukka Seppisen uutta Menetetty Karjala? –kirjaa ja Karjalan palautuskysymystä. Kirjoituksessa toistettiin vanhoja kliseitä, joilla palautustavoitteet tuomittiin spekuloinniksi. Kirjoittajalla on ollut kovin suppeasti tietoa palautusasiasta.

Jutussa kirjan nimi on kirjoitettu väärin. ?-merkki nimen lopussa asettaa Karjalan menetyksen kyseenalaiseksi. Seppinen ei sinänsä ota kantaa siihen, pitäisikö Karjala palauttaa vai ei. Hän tutkijana tarkastelee tapahtuneita tosiasioita ja arvioi tutkimuksen ja tietojensa pohjalta presidenttien toimia.

Koivisto hylkäsi harkitusti suomalaisten edut

On yksiselitteistä, että Koivisto harkitusti jätti käyttämättä Neuvostoliiton hajoamisvaiheen otollisen tilaisuuden. Mistään asiakirjasta ei löydy minkäänlaista tietoa, että hän olisi jollakin tavoin edes harkinnut Karjala-kysymyksen esille ottamista. Myöskään kukaan aikalainen ei ole kertonut sellaisesta tilanteesta.

On yksiselitteistä, että presidentin tehtävänä on oman maan ja kansalaisten etujen ajaminen. On yksiselitteistä, että karjalaiset ja muut pakkoluovutettujen alueitten asukkaat, ja sitä kautta kymmenet ellei sadat tuhannet muut suomalaiset, kärsivät sotien seurauksena tuntuvia menetyksiä. Näitä menetyksiä ei ole korjattu. Suomalaisten omistamat maat ovat edelleen Venäjän hallussa ja venäläiset hyödyntävät niitä maksamatta oikeille omistajille mitään korvauksia.

Presidentin ja koko valtiojohdon tehtävänä on kansalaisten ihmisoikeuksien puolustaminen. Koivisto siten Suomen presidenttinä harkitusti jätti satojen tuhansien suomalaisten oikeuksien ajamisen huomioon ottamatta, kun hän ei ryhtynyt toimiin pakkoluovutettujen alueitten palauttamiseksi.

Ikkuna oli auki Koiviston aikana

On yksiselitteistä, että ikkuna tällaisille neuvotteluille oli "uuden" Venäjän syntyessä avoinna. Siitä on lukuisia todisteita, joista voimakkaimpia ovat Baltian maiden itsenäistyminen. On melkoista spekulointia väittää, ettei Venäjä koskaan anna Karjalaa takaisin, kun 15 muuta maata sai vapauden.

Se, että presidentti Koivisto pyrki estämään myös Baltian maiden itsenäistymisen, ei ollut kunniakas toimenpide Suomen presidentille. Oli häpeällinen teko kieltää apu veljeskansalta. Ei ole ihme, että esim. virolaiset yhä tuntevat epäluuloa Suomen valtionjohtoa kohtaan. Tätä epäluuloa luonnollisesti lisää se, ettei nykyinen valtionjohto edes suostu keskustelemaan omistakaan pakkoluovutetuista alueista, saati sitten tukemaan virolaisten suuren enemmistön tahtoa Setumaan vapauttamisesta.

Puhe Pietarin läheisyydestä tai Leningradin legitiimeistä turvallisuusvaatimuksista on 50 vuotta vanhaa hapatusta, jolla ei ole nykypäivän kanssa mitään tekemistä. Kirjoittaja ei ole havainnut sitä, että Pietarin terve kehittyminen nimenomaan estyy sillä, ettei sen länsipuolella ole minkäänlaista tukevaa kasvu-aluetta.

Suomalaisten hallinnassa kukoistava Karjala on paras mahdollinen Pietariakin palveleva kehysalue. Nykyisen täsmäaseiden ja avaruussodan tavoitteiden aikana puheet Pietarin turvallisuudesta voidaan jättää täysin omaan arvottomuuteensa.

Stalin aloitti talvisodan, ei Suomi

On yllättävää, että HS:n pääkirjoitustoimittaja ei ole havainnut sitä, että jopa venäläiset itse myöntävät, että Stalin aloitti talvisodan ja on siten syyllinen Neuvostoliiton ja Suomen väliseen sotaan. Tämä asia on kirjattu myös Helsingin Sanomissa marraskuussa 2005, jolloin entinen suurlähettiläs Juri Derjabin kertoi Venäjän virallisen kannan ns. Sotasyyllisyysseminaarissa. Stalinin puheet Leningradin turvallisuudesta olivat sumuverhoa, johon Suomen valloitusyritys yritettiin pukea. Siihen sumuun ei enää vuosikausiin ole kukaan asioihin perehtynyt tutkija hukkunut.

On kummallista, että kirjoittaja laittaa venäläisten suuhun ehdottoman kielteisiä sanoja palautuksesta, vaikka Kekkosen jälkeen valtiojohtomme ei ole koskaan edes esittänyt Venäjälle minkäänlaisia neuvotteluja aluepalautukseksi. Valtiojohdolle ei tiettävästi myöskään ole minkään tason suunnitelmaa win-win –pohjaisen palautusehdotuksen tekemisestä. On todellista spekulointia esittää vastaneuvottelijan puolesta valmiiksi kieltäviä vastauksia ennen ensimmäistäkään neuvottelukontaktia.

Suomalaiset outoja neuvottelijoita

Presidentti Putinin esittämät kielteiset suhtautumiset aluepalautuskysymyksiin eivät ole vastauksia valtiojohdon esityksiin, vaan toimittajien kysymyksiin. Eivät valtioiden päämiehet käy alueneuvotteluja lehtimiesten kanssa, vaan toisten päämiesten kanssa.

Venäläiset eivät ole niin outoja kauppamiehiä kuin suomalaiset päättäjät. Tuskin kukaan on koskaan kuullut, että venäläiset päättäjät olisivat ennen minkäänlaisten neuvottelujen aloittamista itse lähteneet tinkimään vastaneuvottelijalle lisää etuja. Juuri näin suomalaiset menettelevät. Presidentti Halonen, pääministeri Vanhanen ja ulkoministeri Tuomioja todistelevat, että pakkoluovutetuilla alueilla olevat suomalaisten omistamat maat olisivatkin venäläisten, eikä Suomella ole mitään vaatimuksia niiden osalta.

Suomalaiset ovat siten neuvottelijataho, jotka itse etukäteen yrittävät asettaa itsensä mahdollisimman huonoon neuvotteluasemaan. Tätä kutsutaan nimellä reaalipolitiikka. Osuvampi nimitys sille ilmeisesti olisi tuhopolitiikka ja oman pesän likaamispolitiikka.

Suomen johto ei voi sosialisoida omaisuutta

Valtionjohdolla ei ole oikeutta lähteä sosialisoimaan yksityisten omistamia maita. Ei ole Suomen perustuslain mukaista, että valtionjohto yrittää luovuttaa toisen omaa vieraalle vallalle. Neuvottelutaktiikkana menettely on täydellisen käsittämätön.

Olisi mielenkiintoista tietää, löytyykö mistään muualta maailmasta valtionjohtoa, joka harkitusti asettuu omia kansalaisiaan ja heidän legitiimejä oikeuksiaan vastaan, kuten Suomessa nyt tapahtuu. On todennäköistä, että jos esim. presidentti Putin, presidentti Bush tai liittokansleri Merkel toimisivat vastaavasti, kansa raivoissaan ajaisi heidät maanpakoon. Suomessa presidentti Koivisto on nostettu suureksi valtiomieheksi. Suomen kansa on tässä suhteessa kovasti pitkämielinen ja käyttäytyy huonon hallintoalamaisen tavalla.

Kuriilien palautus etenee

Kuriilien ja Karjalan välillä on analogiaa, vaikka niissä on huomattavia erojakin. Japani oli hyökkäysvaltio, joten sillä ei ole Suomen puolustuksellista statusta ja uhrin asemaa. Silti Japanin hallitus ajaa määrätietoisesti Kuriilien palautusta rauhansopimuksen ehtona. Se ei suomalaiseen tapaan etukäteen tarjoa toiselle neuvottelupuolelle kaikkia kortteja käteen, vaan asiallisesti ajaa omia laillisia etujaan.

Jutun kirjoittaja ei ilmeisesti ole seurannut Kuriilien kysymyksen etenemistä, koska hän puhuu turhasta toiminnasta. Asia on ollut systemaattisesti esillä maitten välillä ja hanke on edennyt askel kerrallaan. Venäjä on jo luvannut puolet saarista takaisin, mutta Japani vaatii kaikkien neljän saaren palauttamista.

Seuraavan kerran asia on esillä Putinin ja Koizumin tavatessa Moskovassa heinäkuussa. On mahdollista, että osapuolet pääsevät silloin sopimukseen saarten palautuksesta ja Japanin investoinneista Siperiaan. Kuriilien palautuessa poistuu Karjalan palautuksen suurin este – Venäjän halu saada rauhansopimus ja mahdollisimman suuri taloudellinen etu japanilaisten investoinneista sinänsä vähämerkityksellisten saarien palauttamisesta.

Muuttunut tilanne

Karjalassa asuu nyt noin 360 000 venäläistä. Alueelle sodan jälkeen muuttaneet edustivat neljääkymmentä eri kansallisuutta. Heidän todelliset juurensa eivät siten ole Karjalassa, vaan 50 kertaa Suomea suuremman Neuvostoliiton jossain kolkassa. Moni heistä kaipaa omille juurilleen. Hyvin moni on jo muuttanut alueelta pois, koska Venäjä ei sitä kehitä kuin pieneltä osalta.

Kun armeija, rajavartijat ja korkeimmat virkamiehet muuttavat pois, on muuttohalukkaiden yksityisten muuttoa mahdollista tukea. Alueelle jäänee 200 – 250 000 henkeä, etupäässä vanhempia naisia. Kymmenen vuoden jälkeen alkuperäisväestöä on kokoluokkana 130 000.

Suomi on Pariisin rauhansopimuksessa hyväksynyt nykyiset rajat. Mitään muuta keinoa välttyä täydeltä tuholta ja miehitykseltä ei ollut. Vaihtoehtona oli upseerien, suojeluskuntalaisten ja älymystön siirtäminen Katyniin ja muiden suomalaisten siirtäminen Siperiaan. Ne olisivat olleet huonoja vaihtoehtoja.

Tilanne on nyt muuttunut ratkaisevasti. Venäjä ja Suomi ovat ratifioineet kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Ne sisältävät myös omaisuudensuojan. Venäjä vastoin kansainvälisiä sopimuksia yhä miehittää kansalaisillaan ja sotaväellään suomalaisten omistamia alueita. Järjettömintä asiassa on se, että Suomen valtionjohto rohkaisee tätä kehitystä.

Palautus on voitto kaikille

Karjalan palautus on Venäjälle ja Suomelle taloudellisesti suuri voitto. Erityisesti alueelle sijoitettavat yksityiset investoinnit toimivat koko Suomen talousveturina seuraavat 10 vuotta. Lähimarkkinat kaksinkertaistuvat. Pietarin kupeeseen sijoitettava teollisuus- ja kauppakeskus palvelee laajaa aluetta.

Karjalan palautus on todellinen sysäys Pietarin kehitykselle. Kannakselle ja Petsamoon sijoitettavat logistiikkakeskukset palvelevat globaalisti. Palautus antaa Itämerelle mahdollisuuden selvitä tuhoutumatta.

Pääkirjoitustoimittaja leimaa palauttamispuheet erärealistiseksi haikailuksi. Olisi hyvä, jos se epärealistisuus jotenkin tuotaisiin esille, eikä vain toistettaisi KGB:n avulla lanseerattua vanhaa liturgiaa. Olisi myös aika lopettaa epärealistinen ja nykymaailmalle vieras itsensä syyllistäminen ja alistaminen. Koska olemme ainoa maa, joka harjoittaa tällaista itseään alistavaa toimintaa ja toimimme omien etujemme vastaisesti, menetämme itsekunnioituksen lisäksi vähitellen myös toisten kunnioituksen.

Suomen EU-puheenjohtajuus kestää puoli vuotta. Suomen valtionjohdolla on aivan ainutlaatuinen mahdollisuus edistää todellista rauhaa ja yhteistoimintaa. Sillä on mahdollisuus aidosti avata Venäjälle ovi Eurooppa-yhteistyöhön. Ovea ei avata valheellisella liturgialla ylimmästä ystävyydestä. Ei ystävyyttä voida rakentaa pakon, alistamisen tai epärehellisyyden varaan, vaan totuuden ja tulevaisuuteen tähtäävän positiivisen toiminnan kautta.

Suomen tulee ensimmäiseksi ilmoittaa, että se purkaa ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden perustuslain vastaiset tuomiot ja samalla vahvistaa oman syyttömyytensä viime sotiin. Sen jälkeen onkin aika ryhtyä EU:n piirissä rakentamaan todellista laajentumisstrategiaa.

Palautus osa Euroopan ja Venäjän integraatiokehitystä

Sen ensimmäisenä osana on Neuvostoliiton pakkoluovuttamien alueitten palauttaminen. Sitä seuraa Itämeren alueen yhteistyön uusi alku. Palautus toimii samalla Euroopan ja Venäjän integraatiokehityksen ensimmäisenä vahvana askeleena. Poliittisesti palautus on erityisesti Venäjälle globaalisti noteerattava, erittäin suuri voitto. Palautus on win-win –tilanne, josta kaikki osapuolet hyötyvät.

Tämä on juuri sitä todellista kehitystä, jonka avulla saavutetaan EU-komission puheenjohtajan, Josè Manuel Barroson toive: hän odottaa Suomen edistävän heinäkuussa alkavalla puheenjohtajakaudellaan unionin ja Venäjän suhteita. Koivisto aikanaan pelkäsi. Mitä Suomen valtionjohto yhä pelkää?

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].