Tietoa kirjoittajasta


Antero Siljola
kauppat. maisteri

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

20.07.2006 [02]
»  RAUTU SUOMEN ETUVARTIONA

08.12.2004 [02]
»  KARJALAN PALAUTUSASIA ETENEE

30.10.2004 [02]
»  HYVÄ HALLINTOTAPA JÄRJESTÖISSÄ

02.09.2004 [02]
»  SAKSAN YHDISTYMINEN JA KARJALAN PALAUTUS

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

20.07.2006
Antero Siljola

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

RAUTU SUOMEN ETUVARTIONA

Juhlapuhe rautulaisten pitäjäjuhlissa 02.07.2006 Pieksämäellä

Luin selailemalla rautulaisten pitäjäseuran historiikin vuosilta 1948-98. Siitä jäi mieleeni muutamia eritysasioita. Ensimmäisenä on se, että Rautu on rajapitäjä, joka on ensimmäisenä joutunut ottamaan vastaan idästä tulleet invaasiot ja sotatoimet. Rautu on toiminut Suomen ja länsimaisen kulttuurin etuvartijana ja suojana.

Rautu on ollut myös yhteydenpitäjä ja merkittävä rautatieliikennepaikka Pietarin suuntaan. Rautun rautatieasema oli komea ja kooltaan 3:nneksi suurin sotia edeltävässä Suomessa.

Mieleeni jäi myös se, että mainitun ensimmäisen historiikin julkaiseminen aiheutti kiivastakin väittelyä rautulaisten keskuudessa. Kiistan kohteena oli muinaisten rautulaisten kuvaus: he olivat heikkoja ruumiiltaan ja rumia kasvoiltaan. Yhdyn mielelläni esitettyyn kritiikkiin, kun katselen Teitä rautulaisia täällä juhlapaikalla.

Suomen rajantakaista Karjalaa koskeva historiankirjoitus on kehittynyt ja jalostunut Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Venäläisetkin myöntävät, että talvi- ja jatkosodissa Neuvosto-Venäjä oli aggressiivinen osapuoli ja sotien aloittaja. Sotien taustalla oli Molotov-Ribbentrop -sopimus ja Neuvosto-Venäjän johtajan Stalinin tavoite kommunismin maailmanlaajuisesta levittämisestä ja Neuvostoliiton valta-aseman kasvattaminen Euroopassa.

Väitteet Neuvostoliiton pyhän kaupungin Leningradin turvallisuusuhkista Suomesta käsin olivat tekosyitä, joilla ei ollut minkäänlaista todellisuuspohjaa. Suomi ei uhannut Leningradia, tämän osoitti jatkosodan kulku. Suomi ei ryhtynyt sotatoimiin Leningradia kohtaan, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuuksia ja Hitlerin Saksan puolelta vaatimuksia. Sotien syistä vallitsee mielestäni kansainvälinen yksimielisyys.

Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista miettiä Pariisin rauhansopimuksen perusteita. Suomihan katsottiin sotiin syyllisiksi, jota rankaistiin tältä pohjalta. Sopimuksessa ei toteutunut oikeudenmukaisuus, lopputulos oli maailman senhetkisen poliittisen tilanteen eli voittajavaltioiden voimapolitiikan sanelema. Tämä sopimus loi haavan Suomen valtioruumiiseen, tämä haava ei ole vieläkään arpeutunut. Karjalan menetys kaivelee edelleen lähes 2 miljoonan suomalaisen tuntoja.

Tohtori Jukka Seppisen vastikään julkaisema teos Menetetty Karjala? on mielenkiintoinen ja ansiokas teos. Otsikon lopussa on kysymysmerkki. Se käsittelee Karjala-kysymystä vuosina 1940-2000. Teos ei ole mikä tahansa Karjala-kysymys -kirja, koska tekijä on koulutukseltaan historiantutkija ja toiminut vuosikymmenet ulkoministeriön palveluksessa, Kekkosen ajoista alkaen. Minulle tärkeimpiä tietoja teoksessa olivat historiallisiin lähteisiin perustuvat viittaukset siitä, että venäläistenkin keskuudessa on ollut ajatuksia Karjalan palauttamisesta Suomelle. Jopa Molotov oli tehnyt 1950-luvulla esityksen Viipurin palauttamiseksi, tosin huonoin tuloksin.

Sen jo tiedämme, että Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Suomen valtiojohdolta oli kysytty vaatimuksista tai toiveista rajan tarkistuksesta. Tiedustelu ei johtanut mihinkään toimenpiteisiin. Tohtori Seppisen mielestä presidentti Koivisto ja ulkoministeri Väyrynen estivät Karjalan paluun Suomelle ratkaisevina vuosina 1989-1994. Syyksi Seppinen mainitsee presidentti Koiviston halun tukea Neuvostoliiton sosialistista imperiumia äärimmäiseen asti. Paavo Väyrynen on tämän kiistänyt.

Sanotaan, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja diplomatia mahdollisuuksien hyväksikäyttämistä. Suomen diplomatialla oli mahdollisuuksia Karjalan suhteen 1990-luvun alussa. Tämän päivän tietojen valossa niitä mahdollisuuksia ei osattu tai haluttu käyttää. Suomella ei ollut Karjala -kysymyksen osalta minkäänlaista strategiaa.

Voisiko ja pitäisikö Suomella olla tällainen strategia? Minun vastaukseni on myönteinen. Jo paljon puhuttu ja parjattu globalisaatiokehitys edellyttää kansakunnalta talouselämän käyttämiä suunnittelu- ja johtamisjärjestelmiä. Pienen maan on erityisen huolellisesti luotava toiminnallisia ja henkisiä valmiuksia vastata eteen tuleviin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Tiedän, että 1990-luvun puolessa välissä tällaista strategista suunnittelua harrastettiin. Olin osallisena strategiaryhmässä, jonka Paavo Lipponen oli nimittänyt laatimaan Suomelle 1990-luvun loppupuoliskon toimintastrategiaa. Nykyisin Suomella ei ole kuulemma Karjala-strategiaa. Se on harmi.

Strategian kehykset muodostuvat luonnollisesti maailman poliittisesta tilanteesta, naapurien kehityksestä ja Suomen omista lähtökohdista ja tavoitteista. Maailman politiikkaa ohjaa nyt talous, ideologiset voimat ovat jääneet taka-alalle. Eri uskontojen väliset ristiriidat ovat kuitenkin kasvaneet etenkin Lähi-Idässä. Talouden kentässä energian merkitys kasvaa, kehitysmaiden olosuhteiden kohentaminen on jatkuvasti esillä. Aasiassa on taloudellisen kasvun painopiste ja maailman rahoitusmarkkinoiden likviditeettiylijäämä. Etenkin Kiinan saamiset läntiseltä maailmalta USA:lta ovat huimaavan suuret, tuhannen miljoonan miljardin luokkaa. Pienet kansallisvaltiot ovat suurten haasteiden edessä, EU:kin koko tuntuu liian heiveröiseltä maailmanlaajuisessa talous-
kilpailussa.

Itäinen naapurimme Venäjä hyötyy nyt maailman talouden dynamiikasta suurena energian tuottajana. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen vain Hollannin kansantuotetta vastaava Venäjän talous on viimeisten vuosien aikana kasvanut tuntuvasti. Tämä näkyy maan öljyrahaston hurjana kasvuna ja ulkomaisten velkojen ennenaikaisina maksuina. Valtion puolustusmenot kasvavat ja Venäjä on siirtymässä ammattiarmeijaan lähivuosien aikana. Investointeja energiatalouteen on lisätty, atomivoimaloiden uusiminen on pakko tehdä. Energiavaroja on käytetty myös poliittisena voimana Ukrainan ja Valko-Venäjän suunnalla. Kauppavaihto Suomen kanssa on kehittynyt hyvin. Suomen viennistä yli 10 % mutta vielä alle 20 % suuntautuu Venäjälle.

Demokratiakehitys on nostattanut kritiikkiä länsimaissa, mutta myös Venäjällä. Sananvapaus ei toimi riittävän laajasti, hallinnon kritiikkiä ei sallita. Poliittista epävarmuutta aiheuttaa myös tulevat presidentin vaalit. Venäjän suurimpia ongelmia on väestön jatkuva väheneminen, lasku on ollut n. 10 miljoonaa viimeisten 10 vuoden aikana. Siksi Äiti-Venäjä kutsuu lapsiaan maailmalta jopa rahan voimalla. Presidentti Putin on luvannut paluukorvauksia niille, jotka palaavat kotikonnuilleen maailman turuilta.

Vaikka ulkoministeri Tuomioja vastikään vähätteli Karjala kysymyksen merkitystä suomalaisille, on se lähes joka kolmannen suomalaisen tavoitteena ja lähes puolet toivoo neuvotteluja asiasta. Luvut ovat suurempia kuin sosialidemokraattien runsaan 22 % kannatus juuri julkaistussa puolueiden kannatuskyselyssä. Kansalaisten kannatuksen rohkaisemana esitän ulkoministeri Tuomiojalle Suomen Karjalan kysymyksen strategiaksi seuraavia kohtia:

1. Valtiovallan vastikkeeton lähialuerahoitus Venäjälle lopetetaan, valtiovallan sijoitukset Venäjälle kanavoidaan Sitran hallinnoiman Karelia Fundin kautta ensisijaisesti suomalaisten yritysten toimintamahdollisuuksien kohentamiseksi

2. Lappeenrannan Karjala-Instituutti tekee selvityksen Suomen ja Venäjän Karjalan taloudellisen yhteistoiminnan kehittämiseksi ja talouden parantamiseksi

3. Suomalaisten ja venäläisten kansalaisjärjestöjen kanssakäymistä tuetaan

4. Vastikään perustettu Eduskunnan Ulkopolitiikan Tutkimusinstituutti selvittää oikeudelliset perusteet Karjala kysymyksen ratkaisemiseksi ja tekee ehdotuksen erilaisista toimintamalleista

5. Uudistettavassa naapuruussopimuksessa mainitaan omana artiklanaan Karjala kysymyksen molempia osapuolia hyödyntävän ratkaisun etsiminen EU:n tuella

6. Suomi kehittää edelleen valmiuksiaan toimia EU:n Venäjä-suhteiden asiantuntijana ja hoitajana

Tiedän, että nämä asiat kuuluvat perustuslain mukaan presidentille ja hallitukselle. Näiden on myös kuunneltava kansalaisten tuntoja ja mielipiteitä Muistutan lisäksi siitä, että sekä ETYK:n asiakirjan että naapuruussopimuksen perusteella rajoja voidaan yhteisellä sopimuksella muuttaa ja ristiriidat on sovittava neuvotteluteitse.

Hyvät karjalaiset, hyvät rautulaiset! Kansalaisjärjestöjen toiminta on ensiarvoisen tärkeää moniarvoisessa demokratiassa, siksi näilläkin juhlapäivillä ja pitäjäseuran arkipäiväisellä toiminnalla on merkitystä. Tuntuu, että nykypäivän kansalaisjärjestöjen keskeisenä työnä on tavoitteiden ja perinteiden siirtäminen nuoremmille hartioille. Toivotan onnea myös tässä aherruksessa pitäjäseurallenne. Meidän karjalaisten elämää sävyttää kaipaus sinne, missä kaikk ol kaunista, teidänki historiikkinne mukaan.


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].