Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

31.12.2018 [05, 08]
»  EVAKKOJEN OMISTUSOIKEUS YHÄ SUOMESSA HOITAMATTA

30.03.2016 [05, 10]
»  SERBIA PALAUTTAA HOLOKAUSTIN RYÖSTÖOMAISUUTTA

23.03.2016 [02, 03]
»  HAJASIJOITUSKO PELASTAA MEIDÄT?

10.03.2016 [03, 10]
»  ONKO SUOMI VARAUTUNUT VENÄJÄN SORTUMISEEN?

08.03.2016 [02, 08]
»  KARELIA KLUBIN STRATEGIA

29.02.2016 [02, 10, 18]
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUSPÖYTÄKIRJASTA 2016 LUETTUA

27.01.2016
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUS 25.02.2016

21.09.2015 [03, 04, 10]
»  UUSI VENÄLÄINEN NORD STREAM 2 -KAASUPUTKI

16.09.2015 [02, 04]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUS TV:SSÄ

27.06.2015 [02, 10]
»  KOLMEN KARJALA-KIRJAN JULKISTAMINEN 28.08.2015

15.04.2015 [02, 15, 18]
»  TERVETULOA YLEISÖTILAISUUTEEN PE 29.05.2015!

13.01.2015 [02, 07]
»  MIKÄ ON KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN SUURI KONTEKSTI?

01.01.2015 [02, 03, 06]
»  PRESIDENTTI TUOMITSI VOIMANKÄYTÖN, MITÄ TILALLE?

16.11.2014
»  EUEEP:N VUOSIKOKOUS 2015 STUTTGARTISSA

12.09.2014 [02, 03]
»  KAHDEN TASON PELI KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSESSA

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

31.08.2006
ProKarelia

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

VENÄJÄ - SUURI MAA, SUURET ONGELMAT

- Venäjä on subventiojärjestelmä, jossa kaikki ovat lopulta velkaa Gazpromille
- Venäjän tietopääoma on hitaasti hiipumassa.
- Karjalan palautus on sopusoinnussa venäläisen derzhava-ajattelun kanssa.
- NL luhistuessa USA keräsi kerman ja Suomi aloitti lähialuelahjoitukset.
- Karjalan palautus on maailmanhistoriallinen mahdollisuus.
- Suomelta puuttuu tahtotila Karjalan kehittämiseksi.

Suomi on aina geopoliittisesti Venäjän naapuri. Viimeisen sadan vuoden aikana keskinäinen suhde on vaihdellut yhteistoiminnasta sodan kauhuihin, Suomea kuristaviin sotien seurauksiin, Neuvostoliiton romahdukseen sekä EU-Suomen ja muutosprosessia läpikäyvän Venäjän väliseen tasapainon etsimiseen.

Karelia Klubi 12 -lehdessä tohtori Ilmari Susiluoto, dosentti Henrik Broms ja kauppat. maisteri Veikko Saksi keskustelivat Venäjän todellisesta olemuksesta eri näkökulmista. Tässä jutussa Ilmari Susiluoto ja Veikko Saksi jatkavat keskustelua Karjalaa unohtamatta. Puheenvuoroja ei eritellä, vain joitakin esille tulleita ajatuskuvia on kirjattu näkyviin.

Venäjän maailmankatsomus ei ole markkina-, vaan valtalähtöinen. Se katsoo olevansa energiasuurvalta. Jo venäläinen sana derzhava, suurvalta, implikoi sisälleen, että he päättävät itse, kenelle he antavat jotakin. Saajan pitäisi sitten olla kiitollinen saamastaan. Koko sosialistinen järjestelmä oli sitä, että Neuvostoliitto antoi esim. öljyä. DDR sai sitä niin paljon alihintaan, että pystyi myymään Länsi-Saksalle ja tulemaan toimeen.

Neuvostoaika oli subventiotaloutta. Venäjä on täydellinen, iso subventiojärjestelmä, jossa kaikki ovat velkaa toisilleen ja loppujen lopuksi kaikki ovat velkaa Gazpromille. Se voi mennä mihin kylään tahansa ja romahduttaa sen käskemällä maksaa velkansa.

Kuka tai mikä on Gazprom? Se on näennäisesti valtion yhtiö, mutta todellisuudessa tilanne on sama kuin neuvostoaikana, pitää katsoa ketkä istuvat yhtiön johdossa. Siinä tulee esille talouden ja poliittisen vallan yhteen kietoutuminen, joka Venäjällä on erityisen selkeää. Ymmärtävätkö eurooppalaiset ja amerikkalaiset venäläistä käyttäytymistä? Todennäköisesti amerikkalaiset ymmärtävät, mutta eivät kerro sitä.

Kaikki ovat nyt huolissaan toisistaan, jokainen eri syistä. USA ja Venäjä on huolissaan siitä, että Euroopasta tulee liian mahtava. Eurooppa on huolissaan Venäjästä. Kaikki ovat huolissaan Kiinasta. Millä tavalla blokkiutuminen toteutuu?

Ovatko venäläiset samanlaisia kuin me? Jokainen venäläinen tietää, että he ovat erilaisia. Venäjän perusintressissä ei ole Euroopan Unionin kehittyminen, vaan se traditionaalisesti pitää hyvänä, kun Eurooppa on palasina. Venäläisen perusdiplomatian kaavan mukaan kauppaa tehdään saksalaisten, ranskalaisten, suomalaisten ... kanssa. Se on vanhan imperiumin, suuren ja mahtavan, hajota ja hallitse –politiikan jäänne. Tämä on uhka Euroopan poliittiselle ja taloudelliselle yhtenäisyydelle. Sitä ei aina nähdä, koska Eurooppakin on suuri, eikä se koe turvallisuusuhkaa.

Venäjän suurin ongelma modernisaatiossa on sen paha jälkeenjääneisyys teknologisesti. Vuodesta 1991 he istuivat tumput suorina kymmenkunta vuotta. Juuri silloin olisi pitänyt luoda uusi tiede- ja teknologiajärjestelmä, koska neuvostojärjestelmä oli luhistunut ja valtava määrä parhaita aivoja oli muuttanut Yhdysvaltoihin, Eurooppaan ja Israeliin. Niiden saaminen takaisin on mittava haaste. Mitä Venäjä kykenee tarjoamaan huipputiedemiehelle?

Pietarin metropoli on Karjalan kupeessa. Se on Moskovan ja muutamien tiedekaupunkien lisäksi Venäjän teknologiadynamo. Siellä on Venäjän entinen elektroniikka- ja teollisuussektori, joka kuitenkin on pääosin luhistunut. Kuvitelma 1991 sotateollisuuden helposta konversiosta ja markkinoiden näkymättömän käden automaattisesta ohjailusta, olivat toteutumattomia unelmia.

Älypotentiaalia Pietarissa on edelleen, mutta koska esim. insinöörikunta on pääosin vain venäjänkielistä, on kilpailukyvyn kehittäminen ongelmallista. Venäjä ei koskaan tehnyt Kiinan kaltaista radikaalia päätöstä lähettää nuoria opiskelemaan Yhdysvaltoihin ja muihin länsimaihin. Kun he palasivat, kehitys lähti käyntiin. Venäjällä oleva tietopääoma on hitaasti hiipumassa.

Venäjän vaurastuminen on sisäisesti ristiriitaista ja paljolti näennäistä. Venäjällä on rahaa, öljy- ja valuuttavaranto lienevät kokoluokkana 200 mrd. dollaria. Pariisin klubin maille maksettiin velkoja etuajassa 20 mrd. dollaria. Miksi rahoja ei sijoiteta esim. teolliseen infrastruktuuriin, joka synnyttäisi jalostusarvoa ja hyvinvointia? Miksi Venäjällä ei ole valtavaa investointibuumia missään? Rahat makaavat passiivisina jossain Venäjällä ja lännessä, mikä on käsittämätön asia.

Varoja käytetään vain osittain esim. know-hown ostamiseen hankkimalla läntisiä teleoperaattoreita. Ostetaan koko teknologiapaketti, koska kaikkien osien opiskeleminen ja valmistaminen on hidasta. Mutta onko missään suunnitelmallista tavoitetta keskitetysti miettiä, mitä tarvitaan ja miten pitäisi lähteä rakentamaan. Nyt modernille Gosplanille olisi paljon käyttöä.

ProKarelia on esittänyt uudenlaista ratkaisua yhteistyön käynnistämiseksi Euroopan ja Venäjän välillä. Siinä Karjalan palautus toimisi integraatiokehityksen luottamusta kehittävien ensiaskelten katalyyttinä. Edellä kuitenkin tultiin siihen tulokseen, etteivät venäläiset ymmärrä integraatiota, eikä se istu heidän derzhava-ajatukseensa. Onko tämä skenaario siten valmiiksi tuhoon tuomittu?

Venäläinen tajuaa hyvin sen, kun jostain toimenpiteestä saa etua itselleen. Jos Eurooppa pystyy tarjoamaan Karjalan palautuksesta selviä etuja, asia varmasti otettaisiin tarkkaan harkittavaksi. Mitä ne edut voisivat olla? Arvatenkin kaikki toimenpiteet, jotka auttaisivat Venäjän suurimpien ongelmien ratkaisemista, olisivat hyväksyttäviä.

Kansainvälispoliittisesti palautuksen seuraukset ovat erittäin positiivisia, mikä voisi sopeuttaa aluepalautuksen suurvalta-ajattelunkin piiriin. Toinen valtava alue on teollisen ja kaupallisen infrastruktuurin rakentaminen, mikä edellyttää teknologiaa ja osaamista. On selvää, että palautuksen kaltainen rauhaa edistävä ja poliittista myötämielisyyttä osoittava teko edistäisi esim. viisumi-ongelmien ratkaisemista.

Venäjä on edelleen protektionistinen maa tullimuurien takana. Suurin osa teollisuudesta todennäköisesti luhistuisi, jos muuri otettaisiin pois. Venäjän sisällä olevat vanhat rakenteet eivät kestä kolhuja, mikä osaltaan hidastaa esim. WTO-jäsenyyttä. Moskovassa on valtavia luksus-rakennusprojekteja, mutta eivät ne maan taloutta juuri kohota, työllisyysaika on suhteellisen lyhyt. Jos nyt ekstrapoloi Venäjän kehitystä, niin 10 vuoden kuluttua Moskova on entistä suurempi ja muu Venäjä pysyy ennallaan.

Karjalan jälleenrakentaminen on emergentti tapahtuma. Se organisoituu alhaalta ylöspäin eli yritysten toimesta ja sinne syntyy täysin uusi toiminnan taso. Venäjälle tulisikin tarjota teknologiaa ja osaamista yritysten kautta toteutettavalla yhteistyöllä. Palautus voi silloin merkitä Pietarin alueen huikeaa teknologista ja kaupallista nousua. Pietariin muodostuu lisää palvelukehiä, joita sen terve kehitys vaatii. Moskova on Venäjän finanssikeskus. Pietarista voisi tulla teknologian, teollisuuden, kaupan ja logistiikan keskus.

Maailman logististen ratkaisujen merkitys kasvaa, tavaravirrat lisääntyvät. Logistinen keskus Pietarin kupeessa ja toinen Petsamossa johtaa vahvoihin teollisuuden, kaupan ja väestön tarvitsemiin tavaravirtoihin, mikä puolestaan lisää Pietarin ja koko Suomen vastaisen itärajan kasvupohjaa ja kaupankäyntiaseman vahvistumista. Onnistuessaan tämä visio laajenee Euroopan ja läntisen Venäjän mittakaavaan.

Kansalaiset Venäjällä ja Euroopassa hyötyvät teollisuuden ja kaupan kehityksestä. Mutta hanke samalla liennyttää, lähentää maita toisiinsa ja edistää Venäjän tavoitteekseen ilmaisemaa demokraattista kehitystä. Venäjällä hyväksikään arvioitu ei välttämättä toteudu. Esim. Stalin likvidoi Pietarin moneen kertaan. Nyt tilanne on toisenlainen, koska pietarilaiset istuvat Moskovassa ja heidän intressissään on kotikaupunkinsa nostaminen.

Pietari on lyhin tie Moskovaan ja siten portti Venäjälle. Lyhin tie Pietariin kulkee Karjalan kautta. Imatra, Lappeenranta, Kouvola ovat liian kaukana Pietarista, eikä niitä ole rakennettu mittaviksi logistiikka- ja teollisuuskeskuksiksi. Kansainväliset sijoittajat ovat valmiita panostamaan palautettuun Karjalaan niin paljon pääomia kuin on tarpeen.

Venäjän luottamusaseman ja yleisen tilanteen vakautuessa Karjalassa toimivat yritykset voivat turvallisesti käynnistää toimintansa myös Venäjän puolella. Globalisaatio etenee sinne, missä markkinat ovat. Edellä kuvattu Pietariin rakentuva mallikylä-, teknologiakylä-ajatus on Venäjällä tuttu, koko historia on rakentunut tällaisten ympärille eri puolilla maata.

Kun Kuriilien kysymys ratkeaa, silloin poistuu palautuksen suurin taloudellinen este. Venäläiset ovat jo Hrutshevin aikana jollakin tavoin kytkeneet nämä toisiinsa. Kuriilien kysymys on Japanin ja Venäjän välinen asia, jonka ratkaisuun Kiina vaikuttaa merkittävästi. Venäläiset pelkäävät menettävänsä alueita Kiinalle, joka nyt etenee kuin veturi. Venäjän Aasia menee taaksepäin. Siellä on kylläkin öljyä, kaasua ja timantteja. Kyynisesti historiaa katsoen tuollaiset alueet ovat olleet saalistusalueita, jotka vahvin on ottanut haltuunsa. Japanin miljardit ja organisointikyky olennaisesti vahvistaisivat aluetta.

Venäjällä sisäpoliittinen kirjo on laaja. Siellä on kansallispatrioottisia voimia, jotka haluavat estää Venäjän suuruuden häviämisen. Onko Kuriilien välikohtauksessa siitä kyse, vai vahingosta? Moskova reagoi välikohtaukseen nopeasti ja pyysi anteeksi. Vaikuttaa siltä kuin korkea taso olisi huolestunut tästä tapahtumasta. Rahan merkitys Kuriilien ratkaisussa on suoranaisesti vähentynyt, koska Venäjällä on dollareita. Rauhansopimus ja suhteiden normalisoituminen ovat tärkeitä.

Venäjä vetää perässään historiaa ja vanhoja malleja, mikä meistä tuntuu kummalliselta. Venäjä ei ole päässyt kansainvälistymisessä vuoden 1914 tasolle, jolloin siellä oli paljon ulkomaisia tehtaita, kauppoja ja pankkeja. 70 vuotta brutaalia kommunismia sotki koko perinteen. Itsenäiset, mafian ulkopuolella olevat, pienyritykset puuttuvat nyt Venäjältä. Pienet ja keskisuuret yritykset muodostavat lännessä yhteiskunnan perustan. Venäjällä on jättikonglomeraatteja, mutta raha ei siellä pyöri yhteiskunnassa samoin kuin meillä. Se lisää Moskovan ja Pietarin keinotekoista valtaa.

Presidentti Kekkosella oli yksi valtava kysymys, Venäjä, jota hän koko henkisellä energiallaan pyrki pitämään hallinnassa. Tämä kysymys tavallaan jakautui kahtia: miten Suomi selviää ja miten Karjala saadaan takaisin. Kekkosen aikaan ja toiminnan seurauksiin liittyy lukuisia ongelmallisia asioita, mutta hänen jälkeensä Venäjän asioihin liittyvää hallintaa ei näytä olevan kenelläkään.

Meiltä on omien etujemme ajaminen unohtunut. Venäjän etu tuntuu olevan omaa etua tärkeämpi. On tärkeää olla kunniallisia ja kilttejä, vaikka eivät toiset oikein aina tunnu olevan. Erityisesti venäläisiä kohtaan olemme kilttejä ja tunnollisia täyttämään velvoitteet riippumatta niiden syntytavasta. Venäläiset ovat tämän oivaltaneet, mikä näkyy tsuhnavitseistä.

Suomalaisten tunteet Karjalan osalta ovat ristiriitaiset. Moni varoo, ettei joku toinen vai pääsisi hyötymään sen palautuksesta. Ihmisiltä unohtuu, ettei epäluulo koskaan poistu, ennen kuin Karjalan kysymys ratkeaa. Karjala-nostalgia, joku tuntematon pelko ja syvä rakkaus kotiseutuun voivat estää meitä näkemästä Karjalan suuria mahdollisuuksia. Palautusajatusta ei kuitenkaan voi kitkeä ihmisten mielistä.

Kun Neuvostoliitto luhistui, amerikkalaiset tulivat sinne ja keräsivät koko valtavan kerman itselleen. Mitä suomalaiset tekivät? Aloittivat lähialueyhteistyön, jonka puitteissa Venäjälle, mutta ei rajantakaiseen Karjalaan, on kaikkiaan lahjoitettu noin 800 miljoonaa euroa. Suomalaisilla oli maailmanhistoriallinen mahdollisuus, se meni ohi. Olimme tottuneet suojatyökauppaan, sen rakenteet ja psykologia veivät meitä harhaan ja vievät edelleen.

Karjalan palautus on toinen maailmanhistoriallinen mahdollisuus, jota valtiojohtomme ei uskalla edes tutkia tai siitä puhua. Monet suomalaiset uskovat, että Suomella on valmiina suunnitelma pakkoluovutettujen alueitten palauttamiseksi ja jälleenrakentamiseksi, kun otollinen aika tulee. Karu totuus on se, ettei valtiojohdollamme ole mitään suunnitelmaa. Kädet silmillä ei suunnitelmia voida rakentaa. Pahinta on se, että poliittiselta johdoltamme puuttuu tahtotila Karjalan kehittämiseksi.

Suomi on EU:n jäsen, nyt peräti puheenjohtajamaa. Meidän tulee käyttää tätä vahvaa instrumenttia suhteessamme Venäjään. Mitä hyötyä on olla EU:n jäsen, jos emme aja siellä omia etujamme, jotka samalla ovat toistenkin etu? Suomella oli Neuvostoliiton luhistuessa maailmanhistoriallinen mahdollisuus, se menetettiin. Valtiojohtomme tulee rakentaa Karjala-konseptio, jossa globaalitalouden kehityssuunnat kyetään hyödyntämään.

Valtion tulee käynnistää kokonaisvaltainen palautussuunnittelu EU-tasolla, sillä Karjalan palautuksen edistäminen on uusi maailmanhistoriallinen mahdollisuus, joka emergenttinä win-win –toimintana nostaa Suomen kansantalouden vahvaan nousuun, rakentaa Karjalasta ja Pietarista ympäristöineen globaalin teknologia-, teollisuus- ja kauppakeskuksen, todellisen portin Venäjälle.

Artikkeli julkaistu Karelia Klubi 13 -lehdessä 28.08.2006.



Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].