Tietoa kirjoittajasta


Veikko Ilmasti

Veikko Ilmasti

Kirjoittajan muita artikkeleita

15.10.2006 [02]
»  KARJALA ON VANKKA LUOTTAMUSKYSYMYS

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

15.10.2006
Veikko Ilmasti

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

KARJALA ON VANKKA LUOTTAMUSKYSYMYS

Historiankirjat kertovat siitä, miten suuren naapurivaltion johtomiehet ovat arvostaneet suomalaisia. Keisari Aleksanteri I lausui seurueelleen: "On selvästi nähtävissä, että täkäläiset ihmiset eivät ole milloinkaan olleet orjia, eikä heidän ole ollut pakko ryömiä tilaherrojensa edessä. Tämän kansan näkeminen ilahduttaa sydäntäni!"

Talvisodan edellä Stalin vielä uhosi: ”Suomalaiset ovat pölkkypäitä, joiden kalloon on taottava järkeä moukarilla". Jatkosodan jälkeen hänkin jo taipui toteamaan: "Kansakunta, joka taistelee niin peräänantamattomasti vapautensa puolesta kuin suomalaiset, ansaitsee säilyä itsenäisenä". Ehkä lausahdus oli vain yritys kätkeä koettu häpeä, eihän Neuvostoliitto mahtavine armeijoineen ollut kyennyt valloittamaan Suomesta kuin pienen kaistaleen, mutta oli itse menettänyt Suomen sodissa miljoona miestä.

Arvostuksen saamisen perusteet eivät ole muuttuneet. Historia ei ole antanut kunniaa nöyristelijöille tai pelkääjille, kun kyse on ollut oikeuden ja isänmaan puolustamisesta.

Puolustamisen rohkeus näkyy tämän päivän poliitikoissa selvimmin Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautuskysymyksessä. On ikävä todeta, ettei valtiojohdossamme ole rohkeutta – tai ymmärrystä – lähteä selvittämään tätä kysymystä edes kotimaassa. Historiankirjoitus tuskin tulee antamaan tästä toiminnasta kovin mairittelevaa lausuntoa.

Voisin monin sanoin ja katkerallakin mielellä kerrata meidän karjalaisten kohtaamia menetyksiä ja valtiojohtomme penseää suhtautumista evakkojen ihmisoikeuksien loukkaamiseen. Pidän kuitenkin koko Suomelle monin verroin parempana etsiä positiivisia ja kaikkia osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja tähän ongelmakenttään. Olen etsinyt sitä muutoksen tietä, joka motivoi Suomea, Venäjää ja koko Eurooppaa tämän ongelman ratkaisuun ja sitä kautta parempaan tulevaisuuteen. Uskon kohdanneeni sen tien ja ymmärtäväni tarvittavan muutoksen.

Muutos lähtee meistä itsestämme ja tavoitteistamme. Muutos edellyttää ensimmäiseksi tilanne-analyysiä, sen jälkeen reipasta aktiivisuutta. Koin oivalluksen tarvittavasta muutostiestä lukiessani Karelia Klubi –lehteä ja perehtyessäni erityisesti numerossa 13 olevaan ProKarelian artikkeliin "Karjala Euroopan ja Venäjän yhteistyön katalyyttinä". Lisäpohjaa ajattelulleni antoivat mm. lehdessä olleet tohtori Susiluodon Venäjään liittyvät havainnot.

Minkälaista yhteistä tulevaisuutta voidaan rakentaa ilman luottamusta? Luottamuksen puute estää ystävyyden kehittymisen, kunnon naapuriavun, kansojen välisen vapaan kanssakäymisen ja liike-elämän yhteiset projektit. Kuinka me voisimme edes kuvitella, että kaikkien näiden äärettömän raskaitten sotakokemusten ja kylmän sodan vedätysten jälkeen meillä olisi vankka luottamus Neuvostoliiton perilliseen, Venäjään?

Eikö se olisi täysin ihmisluonnon vastainen vaatimus, että me asioita mitenkään selvittämättä hyväksyisimme sodan henkilö- ja materiaalituhot, maa-alueiden anastuksen ja maan talouden lähes tuhonneet sotakorvaukset tai ns. sotasyyllisten tuomion häpeän? Arkkipiispa Leokin on todennut jotenkin, että olisimme kovin keveitä ihmisiä, jos tuosta vain kaiken tämän hyväksyisimme. Käyttäydymmekö lainkaan viisaitten ihmisten tavoin?

Meidän tulee rakentaa Suomen ja Venäjän välille vahvistuvaa luottamusta. Mutta vain rehelliselle ja tasa-arvoiselle pohjalle. Nykyhallintomme tapa lahjoittaa lähialuerahoituksena varoja Venäjälle on tuhoon tuomittu hyvittely-yritys. Uhri toimii hyvittelijänä! Roolit ovat tainneet mennä täysin sekaisin.

Venäläiset eivät koskaan ole kunnioittaneet pelokasta lahjusten antajaa, eivät he itsekään ilman perusteita mitään lahjoita. Ei ihme, että venäläiset sanovat tsuhnaa vähän yksinkertaiseksi ja tyhmäksi.

Mikä voisi olla sen voimakkaampi Venäjän taholta tuleva luottamusta globaalisti herättävä toimi kuin pakkoluovutettujen alueitten palautus? Toimenpiteen huomionarvo on suunnaton ja poliittisen voiton merkitystä emme osaa oikein kuvitellakaan. Toimenpide sopii erinomaisesti myös Venäjän rooliin Euroopan neuvoston puheenjohtajamaana.

Palauttamiselle löytyy erittäin vankat taloudelliset, poliittiset, psykologiset ja juridiset perusteet. Tärkeintä kuitenkin on siitä kumpuava aidon luottamuksen ja ystävyyden rakentumisen alku.

Vanhana koivistolaisena osaan hyvin kuvitella, miten Suomi ripeästi kohottaa palautetut alueet kuntoon. Kyllä me sen osaamme, eikä maata ja luontoa ole kyetty tuhoamaan. Yrittäjänä minua innostaa syntyvä kansantalouttamme vahvasti kohottava investointibuumi. Työtä on kaikille halukkaille ja vähän haluttomillekin tarjolla. Koko itärajan Suomi on vahvasti mukana kehityksessä Petsamoa ja Lappia myöten.

Yrittäjänä haluan nähdä, miten nouseva Karjala taas palvelee Pietarin metropolia ja on osa sen läntistä palvelukehää. Molemmat osapuolet siinä voittavat ja Pietarikin saa täysin uuden kasvumahdollisuuden ympäristön kyetessä tukemaan sen kasvua. Uskon, että Kannaksesta tulee todellinen portti Pietariin ja koko Venäjälle.

Koivistolaisena harteiltani putoaa palautuksen vuoksi suuri taakka: Itämerelle annetaan mahdollisuus pelastua, kun se on Suomen ja EU:n normien ja valvonnan suojassa. Venäläisten yritysten asema on hyvä, koska ne ovat EU:n sisällä turvallisessa ympäristössä. Venäläinen yritys Suomessa ei ole outo ilmestys.

ProKarelia on rakentanut tätä skenaariota olennaisesti pitemmälle liittämällä siihen mukaan Itämeren alueen yhteistyön sekä Euroopan ja Venäjän integraatiokehityksen alkuaskeleet. Mennäänkö näissä ajatuksissa jo liian pitkälle ja rakennellaanko niissä tuulentupia?

Harkittuani asiaa olen päätynyt täysin samaan olettamaan ProKarelian kanssa: Karjala on jo nyt globaalin tason kysymys. Siihen liittyvä ratkaisukin tulee rakentaa globaalille tasolle ja ratkaisun tulee osaltaan eliminoida globaaliin blokkiutumiseen liittyviä suuria uhkatekijöitä.

Eurooppa ja Venäjä ovat hyvin luonnollisia yhteistyökumppaneita ja niillä on vahvoja yhteisiä intressejä. Mittavasta yhteistyöstä hyötyisivät molemmat osapuolet. Mutta joku sitä todellisen yhteistyön etenemistä jarruttaa. Se joku on luottamuksen puute. Siihen nämä ongelmat kulminoituvat. Jos luottamus olisi paikallaan, Venäjälle olisi vahva investointitungos, ehkä satakertainen nykyiseen verrattuna.

Karjala-skenaariossa on mielenkiintoisia näkökohtia. Yksi on toteamus siitä, että palautus on emergentti tapahtuma. Keksijälle ja kehittäjälle tällainen täysin uuden tason löytäminen on tuttua. Se on myös valtava innostuksen lähde ja motivoiva voima. Keksijä imee itseensä tietoa eri asioista, yhdistelee tietoa, luo suuren massan tietoa partnereittensa avulla, ja yhtä äkkiä havaitaan, että olemmekin luoneet jotain täysin uutta. On syntynyt uusi taso, joka ylittää osatekijöiden summan. On syntynyt emergenssiä alhaalta ylöspäin.

Juuri näin käy palautetussa Karjalassa. Yritykset kiirehtivät kilvan Karjalan uusille, voimakkaasti kasvaville ja Venäjän ytimeen suuntautuville markkinoille. Luovat uusia yhteistyömuotoja, panostavat teknologiaan, tuotantoon ja markkinointiin. Ja Suomelle onkin syntynyt uusi talousveturi, Karjala vetää koko Suomen taloutta nousuun. Mutta vetää se samalla Pietarin ja muiden lähialueidenkin taloutta ylöspäin. Kaikki hyötyvät. Sitä tarkoittaa win-win.

Tarton rauhansopimuksen vuosipäivän muistaminen on erinomainen hetki esittää rakentavia vaihtoehtoja Suomen ja Venäjän välien normalisoimiseksi ja todellisen yhteistyön ja ystävyyden kehittämiseksi.

Tarton rauhasta dosentti Mikko Uola kirjoittaa Itsenäinen Suomi –kirjassa näin: "Tarton rauhanneuvottelut, joissa suomalaisvaltuuskuntaa johti J. K. Paasikivi, olivat kahden jokseenkin tasavertaisen osapuolen käymät neuvottelut, joissa kumpikin osapuoli joutui tekemään myönnytyksiä".

Saneluratkaisujen, vaikenemisen ja väistelemisen aika on ohitse. Me voimme rohkeasti esittää molempia osapuolia vahvasti hyödyttäviä ehdotuksia Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamiseksi ja sitä kautta luottamuksen rakentamiseksi. Luottamus on paras perusta kaikelle inhimilliselle yhteistyölle.

++

Puhe on pidetty 15.10.2006 Tarton rauha ry:n Tarton rauha –tilaisuudessa Balder-salissa Helsingissä.



Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].