[02] Karjalan palautus

POLIITTINEN SUVAITSEVAISUUS JA KARJALA

Suvaitsevaisuutta vaaditaan tällä hetkellä kaikilla elämän alueilla. Kaikkea epätavallista pitäisi ymmärtää ja hyväksyä. Mutta kun esitetään, että hyvin perinteellistä rehellisyyttä ja ihmisoikeuksien kunnioittamista pitäisi suvaita, tulee seinä ymmärryksessä vastaan erityisesti poliittisella kentällä. Tämä outo paradoksi toteutuu päivittäin Karjalan palautuskysymyksen kohdalla.

Karjala ja muut pakkoluovutetut alueet

Palautuskysymys liittyy ns. pakkoluovutettuun Karjalaan, Petsamoon, Salla-Kuusamoon, Laatokan Karjalaan, Karjalan Kannakseen ja eräisiin Suomenlahden ulappasaariin. Koko pakkoluovutettu alue on noin 12 % Suomen pinta-alasta. Karjala on eräänlainen yhteinen markkinointi- tai brandi-nimi pakkoluovutetuille alueille.



Karjala on Suomen kulttuurin kehto, jossa suomensukuiset kansat ovat asuneet yli 10 000 vuotta. Alue oli 1939 vauras ja kehittyi ripeästi. Viipuri oli toiseksi suurin ja kansainvälisin kaupunki. Alue on nyt pääosin rappiolla. Lähes 1 300 kylästä noin 1 000 on tyhjillään. Alueella on kehitetty lähinnä öljylogistisia laitteistoja ja datshoja. Muutoin alue on periferiaa.

Pariisin rauhansopimuksessa 1947 vain itäraja siirtyi, ei esim. kiinteistöjen omistusoikeus. Venäjä ei suvaitse sitä, että suomalaiset omistajat voisivat hyödyntää omaisuuttaan Karjalassa. CIA:n Factbook'n mukaan Venäjän ja Suomen välillä on riidanalainen Karjala-kysymys.

Unescon Suvaitsevaisuuden julistus 1995

Tiedämmekö, mitä suvaitsevaisuus tarkoittaa? Unescon yleiskokouksen Suvaitsevaisuuden periaatteiden julistus 16.11.1995 on mielenkiintoinen asiakirja. Määrittelyn mukaan "Suvaitsevaisuus on meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista".

Onko Suomessa poliittisella sektorilla suvaitsevaisuutta Karjalan palautuskysymyksen osalta? Julistuksen mukaan "Se ei ole pelkästään moraalinen velvollisuus, se on myös poliittinen ja juridinen vaatimus. Suvaitsevaisuus, hyve, joka tekee rauhan mahdolliseksi, auttaa korvaamaan sotakulttuurin rauhankulttuurilla."

Suomen vaikeneva poliittinen eliitti

Valtiojohtomme ja poliittinen eliittimme vaikenee palautuskysymyksestä. Presidentti sanoo, ettei hän ota Karjalan palautuskysymystä esille. Pääministeri on omin valtuuksin luovuttanut evakkojen maat venäläisille. Kansanedustajat eivät asiaa käsittele. Europarlamentaarikot vaikenevat tästä keskeisestä kysymyksestä Brysselin saleissa. Kuitenkin julistuksen mukaan "Sitä edistävät tietämys, avoimuus, viestintä, ajatuksenvapaus, omatunto ja luottamus. Suvaitsevaisuus on sopusointuista erilaisuutta".



Avoimuus on poliittisessa elämässä korvattu vaikenemisella. Viestintää eivät poliitikot asiasta harrasta. Mistä tämä johtuu? Syy näyttää olevan se, että suuret poliittiset puolueet ja poliittinen eliitti eivät suvaitse tässä kysymyksessä erilaisuutta. Viime viikkoihin saakka taustaperusteena olisi ollut se, että Venäjähän voi suuttua sellaisista puheista. Mutta mikä perusteeksi nyt, kun suvaitaan puhua Natoonkin liittymisestä ja rohjetaan arvostella isoa naapurimaata vaikkapa ihmisoikeuksien loukkaamisesta?

Suvaitsevaisuus ei ole myöntyvyyttä

"Suvaitsevaisuus ei ole myöntyväisyyttä, alentuvaisuutta eikä suopeutta. Suvaitsevaisuus on ennen kaikkea sitä, että tunnustetaan toisten yleismaailmalliset ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Missään tapauksessa sen nojalla ei voida puolustaa näihin perusarvoihin kohdistuvia loukkauksia. Suvaitsevaisuutta tulee osoittaa yksilöiden, ryhmien ja valtioiden.



Palautusasiassa ei ole kyse vain sodanaikaisista ja –jälkeisistä aggressioista ja ihmisoikeuksien loukkauksesta, vaan myöskin niiden jatkumisesta. 12 % Suomen pinta-alasta on yhä vieraan vallan alla, joten näiden alueiden oikeat omistajat ovat tältä osin vailla ihmisoikeuksiaan. Lisäksi he ovat menettäneet merkittävän osan ihmisyydestään: oikeuden vapaasti palata juurilleen ja nauttia sukupolvien työn tuloksista.

Poliitikot on nimenomaan valittu hoitamaan yhteisiä asioita. Oikeusviranomaisten tehtävänä on korjata syntyneitä vääryyksiä. Suomen poliittinen eliitti osoittaa suurta suvaitsevaisuutta hyökkääjävaltiota kohtaan, mutta jättää oman maan miljoona kansalaista vaille ihmisoikeuksia. Se on aika erikoista diskriminointia.

YK:n ihmisoikeusjulistuksen 17. artikla ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäinen lisäpöytäkirja ovat kuitenkin omaisuudensuojan osalta yksiselitteisiä: "1 artikla: Jokaisella luonnollisella tai oikeushenkilöllä on oikeus nauttia rauhassa omaisuudestaan. Keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan paitsi julkisen edun nimissä ja laissa määrättyjen ehtojen sekä kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti."

Suvaitsevaisuus on velvoite

Tämä sopimus ei mahdollista suvaitsevaisuuden osoittamista omaisuuden anastajaa kohtaan. Omien tai puolueen poliittisten etujen ajaminen ei ole minkäänlainen perusta palautusasian hylkäämiselle.

"Suvaitsevaisuus on velvoite, joka tukee ihmisoikeuksia, moniarvoisuutta (myös kulttuurien moninaisuutta), demokratiaa ja laillisuutta". "Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä, eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä".

Suvaitsevaisuuden vaatimus toimii myös vastavuoroisesti. Jokaisella ihmisellä on oikeus ajatella aluepalautuksen järkevyydestä hyväksi katsomallaan tavalla. Kenenkään velvollisuutena ei ole pitää sitä hyvänä ratkaisuna. Mutta kenelläkään ei ole oikeutta toimia vastoin voimassa olevia ihmisoikeuksia. Suomi – ja Venäjä – ovat nämä ihmisoikeudet ratifioineet, joten molemmat maat ovat velvollisia niitä noudattamaan. Venäjään kohdistuu tässä suhteessa erityistä painetta, koska se on Euroopan neuvoston puheenjohtajamaa.

Yhteiset julistukset ovat tavanomaiseksi kansainväliseksi oikeudeksi muodostuneita periaatteita siitä, miten ihmisoikeudet velvoittavat kaikkia valtioita riippumatta yksittäisten sopimusten ratifioinnista kansallisella tasolla.

Tämä on todettu myös ihmisoikeusjulistuksen 17 artiklassa, "Oikeuksien väärinkäytön kielto: Minkään tässä yleissopimuksessa ei saa tulkita suovan millekään valtiolle, ryhmälle tai henkilölle oikeutta ryhtyä sellaiseen toimintaan tai tehdä sellaista tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä tyhjäksi jokin tässä yleissopimuksessa tunnustettu oikeus tai vapaus tai rajoittaa niitä enemmän kuin tässä yleissopimuksessa on sallittu."

Edellä esitetty merkitsee myös sitä, ettei Suomen valtionjohto voi vedota esim. Pariisin rauhansopimuksen allekirjoittamiseen esteenä jättää aluekysymykset käsittelemättä. Kansainväliset ihmisoikeudet ovat valtioiden välisiä sopimuksia velvoittavampia. Vielä vähemmän on mahdollista vedota Suomen eduskunnan säätämiin lakeihin sotasyyllisyydestä tai asekätkennästä, koska ne totuudenvastaisella perusteella syyllistävät koko kansan.

Ihmisoikeudet ovat loukkaamattomat

Evakkojen ja heidän jälkeläistensä, kuten kaikkien suomalaisten ihmisoikeudet, ovat loukkaamattomia. Jokaisen tulee niitä kunnioittaa. Se merkitsee sitä, että myöntyminen suomalaisten sotasyyllisyyteen on totuudenvastaisena lopetettava ja ns. sotasyyllisyystuomiot purettava. Valtiojohdon ja poliittisen eliitin tulee lopettaa palautukseen liittyvä suvaitsemattomuus ja ryhtyä aktiivisiin toimenpiteisiin asian korjaamiseksi, sitä jo vaatii ihmisoikeusjulistuksen 17 artikla.

Suomi osoittaa Venäjälle parasta suvaitsevaisuutta rakentamalla EU:ssa win-win –pohjaisen palautusratkaisun, joka parhaalla tavalla mahdollistaa tulevan yhteistyön keskinäisen luottamuksen pohjalta.



++

Alustus on pidetty Helsingin kirjamessuilla 26.10.2006.

Kommentoi tätä artikkelia
Nimesi tai nimimerkkisi: Sähköpostiosoitteesi (ei pakollinen): Otsikko: Kommentti: Kommentin saa julkaista Kommentti on vain Pro Karelia -toimitukselle
Kirjoita tämä vahvistuskoodi alla olevaan sarakkeeseen.