[02] Karjalan palautus

NS. SOTASYYLLISYYS PURETTAVA

Avoin vastuun siirto Risto Ryti –seuralle ja poliittisille päättäjille
Ns. sotasyyllisyystuomiot vihdoinkin purettava

Erityisesti Suomen akateemisissa ja poliittisissa piireissä käyty keskustelu sotasyyllisinä tuomittujen suomalaisten valtiomiesten tuomioista ja kohtaloista on aivan hämmentävällä yksituumaisuudella välttänyt käsittelemästä kaikkein keskeisintä kysymystä – tuomioiden purkamista. Mitä hyötyä on pohdiskella joitain asian ytimestä sivuun meneviä yksityiskohtia, ellei tärkeimpään asiaan lainkaan uskalleta puuttua?



Marraskuussa 2005 näyttävästi järjestetty sotasyyllisyysseminaari oli tässä suhteessa malliesimerkki siitä, miten ydinasiasta vaiettiin. Vain entinen suurlähettiläs Juri Derjabin uskalsi kosketella tuomioiden purkamista. Kaikki hänen jälkeensä puhuneet Suomen eturivin historiantutkijat välttivät kaikin muodoin kajoamasta aiheeseen. Mahdollisia kysymyksiä purkamisesta tekevät kuuntelijat oli varmuuden vuoksi suljettu pois pääsalista.



On mielenkiintoista nähdä, vaikuttaako suomalaisessa ilmapiirissä viime aikoina tapahtunut asennemuutos mitään tähän asiaan. Media ja kansalaiset kritisoivat niitä Venäjän toimia, jotka koetaan ihmisoikeuksien ja ihmisyyden vastaisiksi. Eräät poliitikotkin ovat rohjenneet puuttua asiaan. Ulkomailla kritiikki Venäjän toimia kohtaan on merkittävästi lisääntynyt. Kritiikille on vankat perustelut.

Suomessa aletaan olla pääosin samaa mieltä siitä, ettei Suomi aloittanut sotia, sodimme itsenäisyytemme ja vapautemme puolesta ja kävimme erillissotaa. Siitä huolimatta Suomi on Pariisin rauhansopimuksen mukaan syyllinen sotaan. Virallinen Suomi ei missään vaiheessa ole konkreettisilla toimenpiteillä vahvistanut syyttömyyttään. Siitä on silloin tällöin varovasti puhuttu, mutta asia on jätetty hymistelyn tasolle.

Presidentti Risto Ryti ja muut sotasyyllisinä tuomitut tuomittiin koviin vankeusrangaistuksiin. Juuri nämä miehet, jotka olivat pelastaneet Suomen itsenäisyyden ja vapauden. Ilman heidän peräänantamatonta toimintaansa suomalaiset olisi kärrätty tai lähetetty kävellen Siperiaan. Suomen tästä toiminnasta maksama palkkio oli vankeusrangaistus ja nyt jo 60 vuotta kestänyt syyllisyys.

Samalla koko Suomi syyllistettiin, koska suomalaiset olivat perustuslakinsa mukaisesti demokraattisesti valinneet sotasyyllisinä tuomitut miehet ja demokraattinen järjestelmämme oli hyväksynyt edusmiestensä tekemiset. Risto Ryti siten tuomittiin Suomen perustuslain ja presidentin juhlallisen valan mukaisesta toiminnasta ja valtaosa syytetyistä ministerinvalansa ja syvän isänmaallisen vakaumuksensa vuoksi.

Kaiken lisäksi demokraattisesti valittu Suomen eduskunta sääti perustuslain vastaisen ns. sotasyyllisyyslain, jonka nojalla tuomiot langetettiin suomalaisessa tuomioistuimessa ja pantiin voimaan suomalaisten viranomaisten toimesta. Tapahtui erittäin törkeitä oikeudenloukkauksia ja ihmisoikeuden riistoa.

Tuomioiden jättämistä voimaan perustellaan sillä, etteivät tuomitut menettäneet kunniaansa, "eiväthän he menettäneet mitään". Tuskin kieroutuneempaa ajattelua voi olla ja oudompaa todistusta antaa. Kun hyppäys on kunnioitetusta ja ainutlaatuista uhrimieltä osoittaneesta presidentistä kuritushuoneen asukiksi, inhimillinen menetys on suunnaton. Ellei joku poliittisen tai tiede-eliitin edustaja sitä ymmärrä, hänen tulee se itse kokeilla. Vankilassa ei ole vapautta, tasa-arvoa, eikä kaikkia ihmisoikeuksia.

Miksi poliittiset päättäjät eivät tee mitään? Ainoa selitys tähän saakka on ollut Venäjän reaktioiden suunnaton pelko. Ehkä tämä pelko nyt vähitellen alkaa hellittää, kun havaitaan, että yhä suurempi osa ns. länsimaisista ihmisistä ja päättäjistä ei enää suostu painamaan villaisella Stalinin Neuvostoliiton hirmutöitä tai Venäjän kaikkia nykyisiä toimenpiteitä.

Poliittisen johdon velvollisuutena on isänmaan ja sen kansalaisten etujen ajaminen. Sen tulee luonnollisesti tapahtua hyvien tapojen ja sovittujen sääntöjen mukaisesti. Sovittuihin sääntöihin on tullut merkittävä lisä: Euroopan neuvoston päätös tuomita totalitarististen kommunistihallintojen rikokset. Neuvoston päätös velvoittaa Suomenkin päättäjiä viemään lippua eteenpäin.

Valtiojohdon ja korkeimpien oikeusviranomaisten velvollisuutena on etsiä laillinen muoto purkaa ns. sotasyyllisinä väärin tuomittujen sodanajan johtajiemme tuomiot ja aidosti palauttaa heidän kunniansa ja järjestää korvaus aiheutetuista ihmisoikeusrikkomuksista.

Erittäin tärkeää on tiedottaa maailmanlaajuisesti tästä tuomioiden purkamisesta. Vasta silloin Suomi osoittaa muulle maailmalle, että emme olleet sotiin syyllisiä, vaan uhreja ja että oikeudenmukaisuus toteutuu meilläkin, vaikkapa hitaastikin.

Kun Suomi lopettaa itsensä syyllistämisen, on Pariisin rauhansopimuksen artiklojen uudelleen tarkastelu ajankohtaista. Suomen on lopetettava nöyristely, jonkinlaisten lahjusten jakaminen esim. lähialuerahojen muodossa ja vaikeneminen.

Kansalaisjärjestöjen osalta päävastuun ns. sotasyyllisten tuomioiden purkamisen eteenpäin ajamisesta kantaa Risto Ryti Seura. Ulkopuolinen ei voi muuta kuin suurella hämmästyksellä seurata sitä, miten on mahdollista toisaalta syvästi esittää kunnioittavansa Rytin muistoa, mutta samalla jättää hänen elämäntyöstään palkkioksi vankilatuomion syyllisyys ja sitä kautta koko kansan syyllisyys.

Aikakirjoihin eivät koti- ja ulkomailla jää kauniit puheenvuorot rohkeudesta ja kunniasta. Historiankirjoihin ja oikeuden kirjoihin jäävät vain pitkät vankilatuomiot. Miksi tämä kunnianarvoisa seura on olemassa, jos se ei halua kunnioituksensa kohteen mainetta tosiasiallisesti puhdistaa, vaan yrittää silotella ruusuilla karua vankilatodellisuutta?

Risto Ryti ja kaikki muut sotasyyllisinä tuomitut ansaitsevat töillään koko Suomen ja koko maailman aidon kunnioituksen ja syyllisyyden täyden poistamisen.

Kommentoi tätä artikkelia
Nimesi tai nimimerkkisi: Sähköpostiosoitteesi (ei pakollinen): Otsikko: Kommentti: Kommentin saa julkaista Kommentti on vain Pro Karelia -toimitukselle
Kirjoita tämä vahvistuskoodi alla olevaan sarakkeeseen.

olisiko tällainenkin alistaminen mahdollista?