Tietoa kirjoittajasta


Christian Jokinen

Christian Jokinen
tutkija
Kirjoittajan muita artikkeleita

06.11.2006 [02]
»  POLITKOVSKAJAN MURHA NOSTAA ESILLE KYSYMYKSIÄ VENÄJÄN SUUNNASTA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

06.11.2006
Christian Jokinen

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

POLITKOVSKAJAN MURHA NOSTAA ESILLE KYSYMYKSIÄ VENÄJÄN SUUNNASTA

Hyvät uutiset Venäjältä ovat käyneet harvoiksi. Naapurimaamme on näyttänyt synkimmät puolensa. Syyskuun ja lokakuun vaihteessa Venäjä ajautui sanasotaan pienen naapurimaansa Georgian kanssa. Neljän Venäjän sotilastiedustelun GRU:n upseerin paljastuminen Georgiassa laukaisi syytösten ja kostotoimien kierteen, jollaista vain harva osasi ennustaa: vaikka Georgia palautti pidättämänsä agentit, ryhtyi Venäjä ylimitoitettuihin kostotoimiin alkaen erinomaisten georgialaisten viinien tuontiboikotista aina Venäjällä oleskelevien georgialaisten pakkosiirtoihin takaisin koimaahansa.

Presidentti Putin vertasi GRU:n agenttien pidätystä georgialaisen Lavrentin Berijan aikaan 1930-luvulla, jolloin Berijan johtama salainen poliisi tappoi miljoonia ihmisiä. Suhteellisuudentajun puute ei loukannut yksin stalinismin uhreja, vaan saattaa kyseenalaiseksi Venäjän nykyjohdon historiantuntemuksen.

Georgian tapahtumia seurasi Venäjän omantunnon äänen Anna Politkovskajan murha. Tutkiva journalisti Politkovskaja tuli kuuluisaksi Tshetshenian sodan myötä, sodan, jota hän Tshetsheniaa käsittelevässä kirjansa esipuheessa luonnehti seuraavasti: ”Tästä [Tshetshenian] sodasta tuli kauhea. Keskiaikainen. 1900- ja 2000-lukujen vaihteen Euroopassa.”

Moni on kuitenkin Euroopassa sulkenut lahjakkaasti silmänsä Kaukasuksen tapahtumilta. Uutislähetykset ovat kyllä täyttyneet kuvilla Irakin sodasta, mutta paljon kauemmin kestäneestä Tshetshenian sodasta on vaiettu tahdikkaasti. Irakilaisten siviilien vuoksi on marssittu niin Lontoon, Rooman kuin Helsinginkin katuja, mutta tshetsheenisiviilien vuoksi kaduille ei ole juuri kukaan vaivautunut. Miksi näin?

Epäsuhteen taustalta löytyy useita selityksiä. Yhdysvaltoja vastaan on muodikasta protestoida. Tiedotusvälineet saavat työskennellä vapaasti Irakissa, mutta Tshetsheniaan puolueettomilla lehtimiehillä ei ole asiaa. Venäjä on onnistunut tämän vuoksi levittämään maailmalle omaa versiotaan Tshetshenian tapahtumista, väittäen käyvänsä länsimaiden tapaan ja näiden rinnalla kansainvälistä ”terrorismin vastaista sotaa”.

Tshetsheniassa kuitenkin juuri venäläisjoukot sekä Moskova-mielisen tshetsheenijohtajan Ramzan Kadyrovin komentamat ”kadyrovsnikit” (jotka ovat erään saksalaisen ihmisoikeusjärjestön mukaan 70-prosenttisesti vastuussa maassa tapahtuvista murhista, raiskauksista ja kidutuksista) ovat terrorin siemen.

Politkovskajan murha laukaisi kiivaan keskustelun myös Suomessa Venäjän nykytilasta, vaikka tilaisuuksia naapurimaan tilan arvioimiselle olisi ollut jo useampaan otteeseen Putinin valtakauden aikana. Mielenkiintoisin esille noussut kysymys, jonka kärkkäimpiin kysyjiin jo pidemmän aikaa on lukeutunut Vihreiden puoluesihteeri Heidi Hautala, kuuluu: ”Jakavatko Eurooppa ja Venäjä yhteisen arvomaailman?”.

Pietarilainen politologi Dimitri Trenin julkaisi G-8:n maiden huippukokouksen kynnyksellä keskustelua herättäneen artikkelin arvostetussa Foreign Affairs -lehdessä otsikolla ”Russia Leaves the West”. Treninin mukaan nykyinen Venäjän johto on hylännyt Neuvostoliiton romahdusta seuranneen ulkopoliittisen tavoitteen tulla osaksi Länttä. Kreml on Treninin mukaan ryhtynyt sen sijaan ajamaan Moskova-keskeisempää järjestelmää. Taustalla suunnanmuutokselle on Treninin mukaan hallitsevan eliitin pettymys siitä, ettei Venäjä ole saanut Lännessä ansaitsemaansa johtoasemaa.

Treninin teesit ovat suurpiirteisiä ja argumentit hataria. Kyseenalaista esimerkiksi on, onko Putinin tavoitteena missään vaiheessa ollut integroida Venäjä täysin laajempaan kansainyhteisöön. Trenin on kuitenkin oikeassa siinä, että Venäjällä on käyty vuosisatoja kamppailua suunnasta länsimielisten ja slavofiilien välillä: 1800-luvulla Turgenjev ja Alexander Herzen kannattivat Venäjän sitomista Euroopan valistuksen ajan perinteisiin. Sen sijaan toiset, heidän joukoissaan esimerkiksi Dostojevski, kaipasivat etäisempää suhdetta väitetysti sieluttomaan Länteen ja kannattivat oman venäläiskristillis-ortodoksisen tien valitsemista.

Putinin Venäjä on toipumassa taloudellisesti Neuvostoliiton perinnöksi jättämästä taloudellisesta kurimuksesta. Optimistisimmat ovat alkaneet jo puhua ”Venäjän renessanssista”, jonka moottorina toimii Venäjän raaka-ainevienti Länteen. Mikäli presidentti Putinin suosiolukuihin on uskomista, näyttävät autoritäärinen järjestys ja nationalistiset äänenpainot olevan monelle venäläiselle tärkeämpiä kuin oikeusvaltio ja demokratia.

Merkillepantavaa Politkovskajan murhan herättämissä reaktioissa oli myös se, että monet suomalaiset vaativat maamme omilta poliitikoilta suorempia kannanottoja Venäjään ja sen kehitykseen. Presidentti Putinin ja Euroopan suhdetta onkin leimannut jälkimmäisen osapuolen varovaisuus, jonka taustalla ovat olleet niin taloudelliset intressit kuin kuvitteellinen pelko Venäjän demokratisoitumisprosessin pysähtymisestä tai vaarantumisesta, mikäli maata arvosteltaisiin ulkopuolelta.

Tämä lähestymistapa ei ole ostanut ystäviä Kremlistä vaan antanut väärän signaalin ja käsityksen demokratian sisällöstä. Tämä vääristymä Euroopan ja Venäjän välisessä dialogissa on jäänyt monelta huomaamatta.

Politkovskajan murheellinen kohtalo on ravisuttanut nyt monet näkemään sen, mitä ei ole haluttu uskoa ja myöntää. Suomelle ensiarvoisen tärkeää on nähdä se, mikä nähdä täytyy. Haavekuvat ja toiveajattelu itänaapurin suunnasta eivät saa peittää todellisuutta. Venäjän tie länsimaiseksi, demokraattiseksi sivistysvaltioksi on vielä tuskaisen pitkä ja kivikkoinen.

Artikkeli on julkaistu myös Karelia Klubi 14 -lehdessä.

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].