Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

31.12.2018 [05, 08]
»  EVAKKOJEN OMISTUSOIKEUS YHÄ SUOMESSA HOITAMATTA

30.03.2016 [05, 10]
»  SERBIA PALAUTTAA HOLOKAUSTIN RYÖSTÖOMAISUUTTA

23.03.2016 [02, 03]
»  HAJASIJOITUSKO PELASTAA MEIDÄT?

10.03.2016 [03, 10]
»  ONKO SUOMI VARAUTUNUT VENÄJÄN SORTUMISEEN?

08.03.2016 [02, 08]
»  KARELIA KLUBIN STRATEGIA

29.02.2016 [02, 10, 18]
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUSPÖYTÄKIRJASTA 2016 LUETTUA

27.01.2016
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUS 25.02.2016

21.09.2015 [03, 04, 10]
»  UUSI VENÄLÄINEN NORD STREAM 2 -KAASUPUTKI

16.09.2015 [02, 04]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUS TV:SSÄ

27.06.2015 [02, 10]
»  KOLMEN KARJALA-KIRJAN JULKISTAMINEN 28.08.2015

15.04.2015 [02, 15, 18]
»  TERVETULOA YLEISÖTILAISUUTEEN PE 29.05.2015!

13.01.2015 [02, 07]
»  MIKÄ ON KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN SUURI KONTEKSTI?

01.01.2015 [02, 03, 06]
»  PRESIDENTTI TUOMITSI VOIMANKÄYTÖN, MITÄ TILALLE?

16.11.2014
»  EUEEP:N VUOSIKOKOUS 2015 STUTTGARTISSA

12.09.2014 [02, 03]
»  KAHDEN TASON PELI KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSESSA

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

08.02.2007
ProKarelia

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

REHELLINEN SUOMALAINEN -KÄSITE MUUTTUNUT

Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautuskysymyksen osalta suomalaiset ovat hyvin hämmentävästi käyttäytyvää kansaa. Tämä tulee esille erityisen hyvin poliitikkojen osalta. On perusteltua kysyä, ketä tai mitä useat poliitikkomme oikein edustavat?

Sodan aikana rehellinen suomalainen puolusti kotia, isänmaata ja uskontoa. Hän antoi kaikkensa, tarvittaessa myös henkensä. Hän päämääränään oli maan paras ja puolustaminen.

Sotien jälkeen rehellinen suomalainen –käsite muotoiltiin uudelleen. "Rehellinen suomalainen" sanoi, että sodat hävittiin ja rauhansopimus allekirjoitettiin, sotiin johti Suomen hyökkäyspolitiikka tai taipumattomuus Stalinin legitiimeihin, kohtuullisiin ja ymmärrettäviin vaatimuksiin. Kaikkein rehellisimmät vakuuttivat, että oli aivan oikein, että Suomi menetti maita ja mantuja ja joutui maksamaan sotakorvaukset – olihan se hyökkääjävaltio.

Ei liene tavallista, että puolustaja ja syytön tekee itsestään syyllisen ja syyllisestä viattoman kärsijän. Tämä on merkittävästi onnistunut Suomen kohdalla. Itseruoskinta ja itsensä syyllistäminen on saavuttanut hyvän kasvupohjan. Paljon ei ole painanut se, että totuus on samalla syrjäytetty, kun KGB:n ja Suomen äärivasemmiston oppeja on otettu käyttöön.

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja aloitti talvisodan. Se hyökkäsi uudelleen Suomeen ja aloitti jatkosodan. Jatkosotaa ei olisi olemassa ilman talvisotaa.

Uusi rehellinen suomalainen on omaksunut teesin, että puolustussota voi tapahtua vain maan omalla alueella, ei missään nimessä hyökkäävän vihollisen alueella. Tällainen vaatimus on outo. Vain omassa maassa puolustaminen merkitsee oman maan tuhoamista. Sekä vihollinen että omat joukot tuhoavat vain puolustajan maata, eikä minkäänlaista suoja-aluetta ole olemassa.

Ei ryöstömurhaajan uhrinkaan tarvitse odottaa omalla paikallaan, että murhaaja antaa iskunsa. Hänellä on oikeus puolustautua ja etsiä itselleen edullisempi asemaa. Ei hänen tarvitse kotonaankaan puolustaessaan pysyä arvokkaimman omaisuuden vieressä antamassa sen tuhoutua, vaan hän voi etsiä itselleen parhaan puolustuspaikan. Uhrilla on oikeus puolustautua.

Puolustiko Neuvostoliitto omaa aluettaan vain omien rajojensa sisällä? Ei sillä ollut tällaiseen vähäisintäkään pyrkimystä. Ensinnä Neuvostoliitto hyökkäsi Suomen alueelle ja pyrki käymään koko sodan siellä. II maailmansodan loppuvaiheessa se amerikkalaisilla kuljetusvälineillä ja varusteilla pyrki kaikin keinoin pääsemään "puolustamaan itseään" Berliiniin saakka.

II maailmansodan alkaessa Stalin oli "puolustamassa" maataan ryhmittämällä joukkojaan suurhyökkäykseen Eurooppaan. Hitler oli nopeampi "puolustaja" ja ehti hyökätä ensin. Englanti yritti kaikin voimin välttää sotaa omalla maallaan. USA lähti "puolustamaan" itseään ja läntistä sivilisaatiota muihin maihin, ettei oma maa tuhoutuisi.

Suomessa on viime vuosina syntynyt uusi rehellisyyden aalto, jonka pohjalta pyritään mistä tahansa kaivelemaan sodanaikaisia suomalaisten mahdollisesti tekemiä vääryyksiä. Perusajatus on sinänsä oikea ja selvä: pienet ja suuret väärinteot tulee selvittää ja korjata.

Kun lähtökohdaksi on otettu esim. joidenkin sotilaskarkurien kohtalo unohtaen kokonaan sodan raa'at olosuhteet ja suomalaisiin kohdistetut erittäin mittavat vääryydet, ollaan lähtökohtaisesti hakoteillä. Pakokauhun leviäminen on ymmärrettävää. Mutta kun oman paikan jättämisellä jätetään tuhoutumisen uhan alaisiksi tuhansia omia sotilaita, ehkä koko kotimaan itsenäisyys, ei sellaisessa toiminnassa ole puolusteltavaa, eikä sankaruutta.

Ensin tulisi tutkia perusteellisesti ja korjata suuret perusasiat, vasta sitten on aika tutkia ja korjata vihollista auttaneiden omien kansalaisten toiminta, jos siinä on korjattavaa.

Vain suomalaiset ovat omaksuneet itsensä syyllistämisen ajattelunsa lähtökohdaksi. Tosin on unohdettu, että tämä syyllistämistavoite lähti hyökkääjän taholta. Voittajat ja vallanpitäjät aina kirjoittavat historian ja esittävät vaatimukset. Mutta ei uhrin tarvitse ikuisesti jäädä uhrin asemaan.

Toinen kummallisuus on se, että uusi rehellinen suomalainen pitää aina sanansa ja pitää allekirjoittamansa sopimukset täysin riippumatta siitä, missä olosuhteissa ne ovat syntyneet. Suomi allekirjoitti Pariisin rauhansopimuksen, jossa se tunnusti syyllisyytensä sotaan. Tämän syyllisyyden tunnustaminen pohjalta Suomelle määrättiin nyky-yhteiskunnan rasitteena noin 60 mrd. euron sotakorvaukset maksettaviksi, vietiin 12 % maa-alueesta ja tuomittiin Suomea puolustaneet johtajat sotasyyllisinä.

Kaiken tämän uusi rehellinen suomalainen hyväksyy yhä ja pitää voimassa, vaikka olosuhteet ovat täydellisesti muuttuneet. Tältä pohjalta "rehellisimmän suomalaisen" arvonimi voitaisiin myöntää presidentti Mauno Koivistolle, joka jopa kieltäytyi alueneuvotteluista presidentti Jeltsinin tarjouksesta huolimatta. Jossain toisessa maassa olisi puhuttu maanpetoksesta.

Rauhansopimuksen allekirjoittamisen osalta oli kaksi vaihtoehtoa: allekirjoita tai tuhoudu. Viisas allekirjoitti ja jäi odottamaan tilaisuutta korjata vääryys. Se tilaisuus on tullut rauhanomaisesti useita kertoja, tilaisuutta ei ole käytetty hyväksi. Ei ihme, että hyökkääjävaltio on ollut kerran jos toisenkin ihmeissään.

Mistä tämä Suomen syndrooma ja syyllistämisen ideologia on lähtöisin, kun useat jopa vankkumatta Suomen itsenäisyyttä puolustaneet veteraanitkin ovat siihen langenneet? Yhtenä syynä on ollut KGB:n erittäin voimakas painostus ja disinformaatio sodan jälkeen. Siihen yhtyivät Neuvostoliiton suosiota kalastelevat poliitikot ja itsesensuuriin ajautunut media.

Syntyi käsite neuvostovastaisuus, joka oli pahimpia ominaisuuksia, mihin julkisuuden henkilö saattoi syyllistyä. Toinen käsite oli Neuvostoliiton rauhantahtoisuus, jota ylistettiin vaikkapa Tshekkoslovakian hyökkäyksestä huolimatta. Näitä ominaisuuksia käytettiin surutta kotimaisten vastustajien teilaamiseen.

Nämä opit eivät vielä selitä sitä, miksi suomalaiset omaksuivat ja hyväksyivät tällaisen järjen ja oman edun vastaisen menettelyn. Ehkä syynä on suomalaisten syvä esivaltauskollisuus. On ilmeistä, että tämä käsite on yksi eniten väärin ymmärretyistä käsitteistä. Jo luterilainen moraali ja Raamattu edellyttävät esivaltauskollisuutta, joka terveesti ymmärrettynä on kaiken yhteiskunnallinen elämän yksi tärkeimpiä rakennusaineita.

Mutta kun esivaltauskollisuus ulottuu "esivallan" määräämänä vääryyden hyväksymiseen ja oikean tekemiseen vääräksi, on menty harhaan. Syvä suomettuminen johti siihen, venäläisten vaatimuksista tulikin esivallan vaatimuksia ja oppeja. Joko oman edun tai tyhmyyden vuoksi uskottiin tai ainakin uskoteltiin itselle, että kyllä me sittenkin olimme väärässä puolustaessamme tätä Suomen maata ja oli oikein kärsiä.

Esivaltauskollisuus ei tarkoita orjamentaliteettia tai kaiken uskomista ja hyväksymistä ilman kriittistä ajattelua. Ihmisen on ensin itse ymmärrettävä oikean ja väärän, hyvän ja pahan välinen ero. Jos esivalta määrää meitä tekemään väärin, ei sellaista määräystä pidä mennä tekemään. Tuskin kukaan täysissä ruumiin ja sielun voimissaan oleva ampuisi toisen ihmisen, vaikka mieleltään sairas johtaja niin vaatisi.

Sodanaikaiset ja –jälkeiset pakotteet ovat jo 15 vuotta sitten poistuneet. Mutta suomettuminen jatkuu. Vaikeneminen suurista ongelmista jatkuu. Esivaltauskollisuus Neuvostoliittoa kohtaan jatkuu Venäjä-uskollisuutena. Suomalaiset poliitikot ovat halunneet ylläpitää Suomen syyllisyyttä, koska heillä ei ole rohkeutta lähteä ajamaan totuutta.

Suomalaiset äänestäjät vastaavasti ovat esivaltauskollisia vääryydelle, eivätkä välitä tai uskalla tuoda totuutta esille. Viimeiset 60 vuotta ovat osoittaneet, ettei vääryyden pohjalle rakennettu ystävyys tuota aitoa luottamusta. Eihän se ole inhimillisesti mahdollista. Tällaisesta tilanteesta eivät hyödy sen paremmin suomalaiset kuin venäläisetkään.

Keskinäinen luottamus syntyy vain rehellisestä historian tunnustamisesta ja väärien tekojen korjaamisella, ei poliittisella liturgialla. Sen vuoksi Suomen on ryhdyttävä kotimaassa perusteelliseen poliittiseen keskusteluun sodan aggressioiden seurauksista ja toimiin suomalaisten kohtaamien vääryyksien korjaamisesta. Suomalaisten sotasyyllisyyden purkaminen on ensimmäinen askel kohti tilanteen selvittämistä.

Suomalainen poliitikko, joka ei uskalla näissä asioissa olla rehellinen ja puolustaa oman kotimaansa legitiimejä oikeuksia, ei voi olla tämän maan kansan edustaja. Rehellinen asioitten tarkastelu on ensimmäinen edellytys win-win –pohjaiselle toiminnalle, jossa molemmat osapuolet voittavat.

Lisätiedot:
ProKarelia
attn: Veikko Saksi
toimitus@prokarelia.net

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].