Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

31.12.2018 [05, 08]
»  EVAKKOJEN OMISTUSOIKEUS YHÄ SUOMESSA HOITAMATTA

30.03.2016 [05, 10]
»  SERBIA PALAUTTAA HOLOKAUSTIN RYÖSTÖOMAISUUTTA

23.03.2016 [02, 03]
»  HAJASIJOITUSKO PELASTAA MEIDÄT?

10.03.2016 [03, 10]
»  ONKO SUOMI VARAUTUNUT VENÄJÄN SORTUMISEEN?

08.03.2016 [02, 08]
»  KARELIA KLUBIN STRATEGIA

29.02.2016 [02, 10, 18]
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUSPÖYTÄKIRJASTA 2016 LUETTUA

27.01.2016
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUS 25.02.2016

21.09.2015 [03, 04, 10]
»  UUSI VENÄLÄINEN NORD STREAM 2 -KAASUPUTKI

16.09.2015 [02, 04]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUS TV:SSÄ

27.06.2015 [02, 10]
»  KOLMEN KARJALA-KIRJAN JULKISTAMINEN 28.08.2015

15.04.2015 [02, 15, 18]
»  TERVETULOA YLEISÖTILAISUUTEEN PE 29.05.2015!

13.01.2015 [02, 07]
»  MIKÄ ON KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN SUURI KONTEKSTI?

01.01.2015 [02, 03, 06]
»  PRESIDENTTI TUOMITSI VOIMANKÄYTÖN, MITÄ TILALLE?

16.11.2014
»  EUEEP:N VUOSIKOKOUS 2015 STUTTGARTISSA

12.09.2014 [02, 03]
»  KAHDEN TASON PELI KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSESSA

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

07.03.2007
ProKarelia

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

SOTASYYLLISYYDEN KOTIMAISUUSASTE OLI KORKEA

Sotasyyllisyys-kysymys on hiertänyt suomalaisten mielessä jo yli 60 vuotta. Asian puolesta ei valtiotasolla ole tehty mitään konkreettista. Kuvitelma siitä, että vaikeneminen tai totuuden kanonisointi poistaisivat ongelmat, on harhakuva.

Tohtori, dosentti Hannu Rautkallio on tehnyt mittavan työn jo aikaisemminkin sotasyyllisyyskysymyksen selvittämisessä. Hän ja tohtori Lasse Lehtinen järjestivät marraskuussa 2005 laajan sotasyyllisyysseminaarin Säätytalolla. Seminaari pyöri olennaisesti sen kysymyksen ympärillä, oliko sotasyyllisyysprosessi kotimaista vai Stalinin diktaatista lähtöisin.

Seminaarissa kulminoitui kaksi näkökantaa: Rautkallion ja Lehtisen näkemys, jonka mukaan prosessi oli kotimainen, ennen kaikkea Kekkosen masinoima, ja toinen venäläistä alkuperää korostava näkemys.

Hannu Rautkallio on nyt koonnut yhteen sotasyyllisyysasiakirjat lähes 700-sivuiseksi järkäleeksi. Kirjassa on vähän taustaselvitystä, eikä lainkaan johtopäätöksiä. Mistä on kysymys ja mitä tämä asiakirjakokonaisuus todistaa, ja kumpi seminaarin näkökulma on oikea, dosentti Hannu Rautkallio?



- Kirjassa on käyty läpi hyvin yksityiskohtaisesti sotasyyllisyyskysymys käyttäen kotimaista ja ulkomaista aineistoa: lähtökohdat, vaiheet, tulokset. Mukana ovat valvontakomission asiakirjat, Iso-Britannian vastaavat lähteet, USA:n ja Venäjän lähteet. Ennen kaikkea Paasikiven ja Kekkosen arkistot, valtioneuvoston istunnot, iltakoulujen pöytäkirjat, sotasyyllisyysoikeudenkäynnin pöytäkirjat.

- Olen siten voinut peilata tätä asiaa hyvin monesta näkökulmasta ja monen osallistujan näkökulmasta: Stalin, Molotov, Zhdanov, Paasikivi, Kekkonen, suomalaiset kommunistit, britit, amerikkalaiset.

- Sotasyyllisyys kaikkinensa oikeudenkäyntiä myöten oli mielestäni poliittinen. Siitä tuli juridinen asia, kun kehkeytyi politiikalla aikaansaatu oikeudenkäynti.

- Kaiken lähtökohtana oli Moskovan välirauhansopimuksen 13. artikla. Se on hyvin niukka, eikä siihen liity lainkaan selvennysosioita. Artiklassa puhutaan vain tavanomaisista sotarikoksista, ei sotasyyllisistä.

- Prosessin edetessä havaitaan, että Suomen ylin sotilasjohto säilyi kaikista sotarikos- ja sotasyyllisyyssyytteistä. Sotasyyllisiksi valittiin entisen presidentin ja pääministerien lisäksi aika vähämerkityksellisiä poliittisia toimijoita. Tämä oli hyvin poikkeuksellinen tulos, kun sitä verrataan muiden häviäjäpuolella olleiden maiden vastaaviin näytelmiin.

- Sotarikokset ja sotasyyllisyys olivat Suomessa kaksi eri väylää, eivät ne olleet korvaavia asioita. Riihimäellä toimi heti välirauhan jälkeen tutkimuskeskus, jossa tutkittiin tuhansia tapauksia ja annettiin rangaistuksia. Ne olivat tavanomaisia sotarikoksia ilmiantojen perusteella.

- Sitten oli Zhdanovin lista, jossa oli alunperin 61 nimeä, myös kolme kenraalia (Arajuuri, Palojärvi ja Pajari) sekä everstejä, jopa sotamiehiä. He olivat palvelleet Itä-Karjalan sotilashallinnossa. Ei heitä tuomittu mistään, eikä yksiselitteisesti syytetty mistään. Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen liittoutuneiden esittämä sotarikoslista.

- Sotavuosina Moskovan radio ja lehdistö syyttivät Suomen johtoa mitä karkeimmin sanankääntein kaikesta mahdollisesta. Kun välirauha tuli, tämä loppui kuin leikaten. Venäjän julkinen sana vaikeni sotasyyllisyyskysymyksestä aina joulukuulle 1945 saakka.

- Vuoden 1946 alussa Neuvostoliiton arvovallalle oli tärkeää, että tuomiot tulevat. NL:n virkamies sanoi mm. lähettiläs Gay Sudströmille Moskovassa, ettei tuomioiden kovuus ollut lainkaan heitä kiinnostava ja antoi ymmärtää, että koko näytelmä oli heistä riippumaton tapahtumaketju.

- Tämä oli kokonaisuudessaan suomalaisia nöyryyttävä näytelmä. Sillä saatiin sodanajan johtajamme oikeuteen ja meidät itse syyllistämään heidät, ja tuomitsemaan. Lopputulos oli se, että Suomi saatiin pyytämään anteeksi pahoja tekojaan.

- Tämä kansallinen syyllisyys on jäänyt kansakunnan alitajuntaan aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka. Se on osa suomettumisen prosessia, jolla suomalaiset saatiin polvilleen.

- Moskovasta ei tullut mitään virallista noottia hallitukselle koko aikana. Jos hallituksen ministerit olisivat oikeusministeri Kekkosen johdolla asettuneet solidaarisesti tukemaan pääministeri Paasikiveä, olisivatko kommunistien ja heitä tukevien voimien yhteiset voimat riittäneet viemään sotasyyllisyyskysymystä erillislakiin ja tuomioihin? Tähän voidaan asettaa epäilevä kysymys.

- Paasikivi oli alusta pitäen erillislakeja vastaan. Hän oli kuitenkin kahden tulen välissä, häntä painostivat Zhdanov ja Kekkosen johdolla ministerit. Mutta Neuvostoliitto ei painostanut.

- On aivan riittävästi evidenssiä todeta, että prosessin kotimaisuusaste oli tiedettyä korkeampi. Zhdanov saatiin kiinnostumaan asiasta. Lopulta Zhdanovin ja Kekkosen poliittinen tulevaisuus oli tuloksesta riippuvainen.

- Lain säätämisen jälkeen Lontoosta tulleessa kirjeessä todettiin, että hänen majesteettinsa hallituksella ei ole mitään syytä, eikä vaatimuksia Suomen sodanajan johtajia vastaan. Kuitenkin Zhdanov oli uhkaillut tällä brittikortilla Paasikiveä kahdenkeskisissä keskusteluissa.

- Zhdanov ilmoitti myöhäiskeväällä 1945 Stalinille ja Molotoville, että erikoislaki oli oikeusministeri Kekkosen ehdotus hänelle. Kekkonen välitti samasta keskustelusta Paasikivelle ilmoituksen, että se oli Zhdanovin vaatimus, Zhdanov uhkaa kolmannella sodalla. Paikalla oli Zhdanovin esikuntaa, tulkki ja adjutantteja, joten on mahdottomuus, että Zhdanov olisi vääristellyt asiaa Stalinille. Kekkonen oli täysin yksin.

- Kekkosen valtapolitiikkaako? Tämä näkemys ei ole kovin kaukana. On mielenkiintoista, että presidentti Kekkonen puuttui sotasyyllisyyskysymykseen ensimmäisen kerran näkyvästi vasta marraskuussa 1977 vaalitaistelun pääjuhlassa. Hän toi esille, että Zhdanov uhkasi meitä kolmannella sodalla. Tällaista uhkausta ei löydy Neuvostoliiton asiakirjoista. Kekkonen sanoi, että tämä on hiertänyt meitä kuin kivi sukassa, meidän on saatava se pois.

- Juuri tätä ennen oli ilmestynyt Jukka Tarkan väitöskirja, jossa hän argumentoi näitä asioita ainoastaan suomalaisten lähteiden perusteella. Vaikka hän argumentoi johdonmukaisesti liittoutuneiden sotarikospolitiikalla, hänellä ei ollut mitään liittoutuneiden lähteitä, ainoastaan Kekkosen tulkintoja. Väitöskirjan otsikko oli Suomen sotasyyllisyys ja liittoutuneiden sotarikospolitiikka. Kuitenkaan lähdeaineistoissa ei ole liittoutuneiden sotarikospolitiikasta mitään alkuperäislähdettä.

- Tämä on ollut myyttinen ja mytologinen kupla näihin päiviin saakka. Nyt kupla voidaan purkaa pelkästään brittiläisillä asiakirjoilla. Kuitenkin jo vuonna 1977 brittiläiset ja USA:n arkistot olivat avautuneet ja mm. professori Polvinen ja minä käytimme niitä, mutta ko. väitöskirjassa ei käytetty. Tällä tavoin Kekkonen sai väitteittensä tueksi tieteellisen tutkimuksen ja kansakunnalle todistetuksi, että asia on nyt purettu.

- Tässä on kyse kansakunnan lähihistorian ja itsekunnioituksen kannalta hyvin merkittävä asia. Siitä on luotu valheellinen kuva presidentin arvovallalla. Itseään kunnioittavat ja omaa uraa ajattelevat tutkijat ovat välttäneet aihetta kuin ruttoa, koska se ei avaa virkoja, ei avannut Kekkosenkaan kaudella.

- En ota kantaa sotasyyllisyyden uudelleen esille ottamiseen (eli tuomioiden purkamiseen). Mutta tässä kirjassa on aineksia tähän liittyviin päättelyihin aivan riittävästi.

- Jos asiasta on vaiettu, niin onhan sitä silläkin tavalla pidetty voimassa. Vaikeneminen on kaikista voimakkaimpia reaktioita.

- Neuvostoliittoa, joka olisi tässä osapuolena, ei enää ole. Se on kadonnut. Esiintyykö suomalaisten silmissä tässäkin asiassa Venäjä perillisenä? Kantaako se vastuuta asiasta? On selvä asia kaikille, että Neuvostoliitto ja Venäjä ovat kaksi eri ilmiötä. Nykyvenäjällä on piirteitä ja jotkut esiintyvät Neuvostoliiton perillisinä, mutta mielestäni on selvää, että Venäjä ei vastannut sotasyyllisyydestä silloin, eikä vastaa nytkään.

- Tämä kirja on tyypillinen historiantutkijan tapa lähestyä ongelmaa, koota faktoja ja lähdekritiikillä arvioida niitä. Tästä voi sitten tulla aineksia muille johtopäätöksille. En esiinny tuomarina. Tämä on historiantutkimuksen keinoin selvitetty.

- Tuon vielä esille, että uuden tiedon pohjalta sotasyyllisyyden kotimaisuusaste nousee selvästi. Toiseksi ei ole mitään näyttöä, että Stalin halusi Suomen sodanaikaiset johtajat poliittisesti vastuuseen. Kolmanneksi, liittoutuneiden yhteistä tahtoa tässä kysymyksessä ei ole. Neljänneksi, Paasikivi toimi järkähtämättömästi vastustavalla linjalla loppuun saakka. Hän näki, ettei tämä ollut välttämätöntä. Viidenneksi, Zhdanov toimi käskynhaltijana maassa, jota ei oltu miehitetty. Suomessa hallitus toimi ja sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli julkinen medianäytelmä.

- Kaiken nykytiedon pohjalta kysymys Suomen sotasyyllisyyden ja oikeudenkäynnin välttämättömyydestä on vähintään kyseenalainen!

- Koko sodan jälkeinen aika oli usealla tavalla kansakunnan pelottelua ja syyllisyyden vaatimisen tunnustamista Neuvostoliiton vastaisiin sotiin. Suomi oli kuitenkin hyökkäyksen kohde. Itsenäisyyden puolustamisesta tehtiin rikollista toimintaa.

- Kansakunta oli sillä tavoin rähmällään. Tästä asiakirjakokoelmasta johtopäätökset jäävät lukijan tehtäviksi. Jos joku haluaa selvittää prosessin välttämättömyyttä ja tuomioiden purkua, se jää hänen tehtäväkseen.

- Erittäin merkittävä ja paljastava episodi koettiin vuoden 1946 helmikuussa pari päivää ennen tuomioiden julistamista. Stalin määräsi Moskovassa olleen Zhdanovin välittämään Helsinkiin Valvontakomimission varapuheenjohtajalle, kenraaliluutnantti Grigori M. Savonenkoville määräyksen käydä presidentti Mannerheimin luona sairaalassa. Savonenkovin oli ilmoitettava vatsahaavojen vuoksi sairaalassa makaavalle Mannerheimille, ettei Venäjällä ole mitään häntä vastaan, on hän sitten presidentin virassa tai ei.

- Stalin määräsi ohjeissaan vielä nimenomaan painottamaan sitä, että Venäjällä ei ole vaatimuksia Mannerheimia vastaan, vaikka juuri Zhdanov oli halunnut koko prosessin ajan vetää myös Mannerheimin sotaansyyllisten joukkoon. Stalinin pirullinen ele oli Zhdanoviin suunnattu nöyryytys. Generalissimus säästi paitsi entisen venäläisen kenraalin, myös Suomen sodankäynnistä vastanneen tärkeimmän päätöksentekijän niin sotasyyllisyydestä kuin sotarikossyytteistä. Päinvastoin Mannerheimista tehtiin Suomen tasavallan presidentti Stalinin suostumuksella.

++

Moskovan välirauhan 13. artikla:

Suomi sitoutuu yhteistoimintaan Liittoutuneiden Valtojen kanssa sotarikoksista syytettävien henkilöiden pidättämiseksi ja tuomitsemiseksi.

ProKarelia
attn: Veikko Saksi
Email

Artikkeli on julkaistu Karelia Klubi 15 -lehdessä, sivu 6 ja sivu 7.


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].