Tietoa kirjoittajasta


Arto Lahti

Arto Lahti
professori

Yrittäjyyden ja pienyritysten johtamisen professori Helsingin kauppakorkeakoulussa.

Professori Lahti oli tammikuun 2006 vaaleissa sitoutumattomana, puolueiden ulkopuolisena presidenttiehdokkaana.

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

22.02.2008 [20]
»  STRATEGIAN VARAAN LASKETAAN LIIAN PALJON JA UNOHDETAAN JÄRKI

08.03.2007 [02]
»  SUOMEN EDUN AJAMINEN ON KANSANEDUSTAJAN TYÖSSÄ VELVOITTAVAA

19.05.2006 [02]
»  EIKÖ NL:N TIEDEKOKEILU OLLUT RIITTÄVÄ?

09.01.2006 [02]
»  SUOMALAISET OMISTAVAT YHÄ KARJALAN MAAT

01.01.2006 [02]
»  HALONEN JA VANHANEN HYLJEKSIVÄT IHMISOIKEUKSIA

27.12.2005 [02]
»  KARJALAN KYSYMYS JA YLEN SENSUURI

22.12.2005 [02]
»  SUOMEN PRESIDENTIN ON PUHUTTAVA SUOMEN SUULLA

14.12.2005 [02]
»  INVESTOINTILAMA JA KARJALA

28.11.2005 [02]
»  KARJALAN PALAUTUS JA KARELIANISMI

26.11.2005 [02]
»  SOTASYYLLISYYS PURETTAVA

21.10.2005 [02]
»  PERUSTUVATKO SUOMEN JA VENÄJÄN SUHTEET AITOON YSTÄVYYTEEN?

15.10.2005 [02]
»  SUOMEN LEGITIIMIT ALUEELLISET OIKEUDET

24.09.2005 [02]
»  NYKÄNEN SAI OIKEUTTA, ENTÄ RYTI JA NINA HONKANEN?

02.09.2005 [02]
»  JOHTAJUUS – ONKO SITÄ NYKYPÄIVÄN SULLE-MULLE -POLITIIKASSA

23.08.2005 [02]
»  KARJALA - VUOSITUHANNEN PARAS INVESTOINTI?

11.07.2005 [02]
»  PUOLUELAKI ON 1 %:N YLIVALTA

13.06.2005 [02]
»  MOLOTOV-RIBBENTROP -SOPIMUS

10.06.2005 [02]
»  KARJALA – SUOMEN TALOUDELLISEN KASVUN KÄYTTÄMÄTÖN VOIMAVARA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

08.03.2007
Arto Lahti

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

SUOMEN EDUN AJAMINEN ON KANSANEDUSTAJAN TYÖSSÄ VELVOITTAVAA

Venäjä ei voi saada vastikkeetta Itämeren vesistöaluetta

Itämeren talousalueesta voidaan luoda ekologisesti ja sosiaalisesti mallikas alue. Riskinä tälle on Venäjän pyrkimys käyttää Itämerta öljy- ja kaasukuljetusten väylänä. Venäjä pyrkii rahoittamaan ympäristöinvestoinnit muiden valtioiden kassasta. Jokainen suomalainen osaa ajatella, mitä tarkoittaisi öljylaivan karilleajo. Venäjältä on vaadittava parempaa kumppanuutta. Suomen ongelma on sijainti Suomenlahden kapeikon pohjoispuolella.

EU:n pohjoinen ulottuvuus on liian paljon Venäjän aiheuttaman saastekuorman vastikkeetonta hoitamista. EU on käynnistänyt hankkeita. Suuria panostajia ovat myös Pohjoismaat, erityisesti Suomi ja Ruotsi. Pietarin jätevedet ovat edelleen suuri rasite. Mutta suuren luokan riski on Krasnyi Bor, joka on noin 60 hehtaarin kokoinen alue Pietarin lähellä ja jossa säilytetään vaarallisia myrkkyjä. Riskinä on Nevan tulva, joka pato-altaiden sorruttua kuljettaisi jätteet Suomenlahteen.

Venäjä ei tunne eikä kunnioita pohjoismaista kulttuuria. Pirjo Uinon väitöskirjan mukaan Suomen kivikauden aineistosta peräti 40 prosenttia oli vuoteen 1939 saatu luovutetusta Karjalasta. Suomessa muinaisjäännökset ovat lain suojaamia mutta eivät Venäjällä. Karjalan Kannas on Karjalan kestävän kehityksen kannalta avainasemassa, koska luonto on monimuotoinen ja haavoittuva. Massiiviset öljysatamat Karjalan Kannaksella (Uuras ja Koivisto) ovat tikittävä aikapommi.

Massiivinen öljyvahinko pilaa Itämeren ekologian kohdealueellaan vuosikymmeniksi eteenpäin. Öljyä kuljetetaan Itämeren kautta vuosittain noin 100 miljoonaa tonnia ja määrä kaksinkertaistunee vuoteen 2010 mennessä.

Käytetty tankkerikalusto on osin huonokuntoista, eikä sovellu talvikäyttöön. Öljytuhojen valvonta on olematonta, joten öljypäästöt laivoista, satamista ja mantereelta on venäläisen kulttuurin mukaan täysin arkipäiväistä.

Ekologisesti herkkä kohde on myös Vuoksen vesistöalue, jonka vedet laskevat Saimaasta Laatokkaan. Vuoksen pääuoma on 150 km pitkä ja sen rantoihin ja vesiin kohdistuu voimatalouden, teollisuuden, yhdyskuntien ja maatalouden lisäksi kasvavan virkistyskäytön ja vapaa-ajan asutuksen aiheuttama rasitut. Tällä alueella ovat myös merkittävät tunnetut ja kenties tuntemattomat suomalaisen asutuksen muinaisjäännökset.

Venäjä voi koska tahansa kiristää energialla

EU on luonut Venäjä-strategian ja EU osallistuu alueellisten elinten (Itämeren neuvosto ja Barentsin Euro-Arktinen neuvosto) yhteistyöhön. Näiden elinten roolina on auttaa Venäjää integroitumaan Eurooppaan. Osapuolten välillä on PCA-sopimus (Partnership and Cooperation Agreement), joka velvoittaa Venäjää harmonisoimaan lainsäädäntöään EU:n kanssa. Tähän liittyy mm. velvoitteet poistaa rajoitteet EU:n rahoituslaitosten toiminnalle kuten myös taannehtivat määräykset koskien yritysten kirjanpitoa ja verotusta.

Venäjän WTO-jäsenyys, jota loppuvaiheessa hidastivat Yhdysvaltojen ja Venäjän väliset kiistat, on nyt toteutunut. Venäjä hyötyy kaupan esteiden poistamisesta runsaat 20 miljardia dollaria vuodessa ja saa edukseen uusia, täysin hyväksyttyjä keinoja kotimarkkinateollisuuden suojaamiseen. Venäjä tarvitsee valtavasti pääomia talouskasvunsa rahoittamiseen, mihin WTO-jäsenyys tuo helpotusta, koska siihen liittyy aineellisten ja aineettoman omaisuuden suojasopimukset valtiosopimustasoisina.

Venäjä käyttäytyy edelleen energia-asioissa yhtä brutaalin valtapoliittisesti kuin Neuvostoliitto. Energian korkea maailmanmarkkinahinta tarkoittaa, että Venäjän federaatio on vahva kassavaroiltaan ja investoi Moskovan ja Länsi-Siperian ohella myös Itämeren piiriin. Venäjä on tietoinen vahvasta neuvotteluasemastaan energia-alalla. Se on jo nöyryyttänyt kahta lähinaapuria: Ukraina ja Valko-Venäjä. EU:n riippuvuus Venäjän tuontienergiasta vain kasvaa sen oman tuotannon supistuessa ja Unionin laajentuessa, eikä Venäjä aio myydä energiaansa halvalla.

Ei ole syytä tuudittautua Venäjän hyväntahtoisuuden varaan, kuten EU ja Suomi ovat tehneet. Tämä oppi piti tulla selväksi meille suomalaisille jo sodan aikana ja sen jälkeen. Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto toimi silloinkin niin härskisti kuin olla ja taisi ja täysin välittämättä kansainvälisistä sopimuksista.

Jos Suomen sodan aikainen poliittinen johto olisi toiminut yhtä hyväuskoisesti kuin nykyinen hallitus, olisimme varmasti menettäneet valtiollisen itsenäisyyden. Nyt saattaa olla vastassa sähkön hintaralli ja säännöstely, kiitos hallituksen hyväuskoisuuden.

Kuudes ydinvoimala on täysin välttämätön ja päätös olisi pitänyt tehdä jo hallituskauden alussa. Nyt se tulee nyt auttamattomasti kovin myöhään ja vieläkin vastuuministeri Pekkarinen puhuu kuudennesta ydinvoimasta yhtenä vaihtoehtona. Hallituksen päätös panostaa uusiutuvaan energiaan on suunnaltaan oikea mutta se ei auta kovin nopeasti. Nyt on mahdollista, että Venäjä voi avoimesti kiristää Suomea ja muita EU-maita energialla ja jos Venäjällä on tämä mahdollisuus, se varmasti siihen tarttuu.

Itämeren turvallisuus

Suomen turvallisuusuhkia on tarkasteltava pitkällä tähtäyksellä. Realiteetti on se, että Neuvostoliiton kuten Venäjän puolustusstrategia nojaa ”syvän puolustuksen” periaatteelle, jossa Suomen alue ilmeisesti kuuluu sotapeleissä sotatoimialueisiin.

Tätä seikkaa ei voida muuttaa millään; sen sanelee maantiede. Siksi Suomen on rakennettava itäisen naapurin kanssa kahdenkeskeinen suhde, kuten presidentti Paasikivi oikein korosti.

Suuria harhoja nykypäivän Suomessa on se, että EU voisi ajaa maamme etuja. Suomen turvallisuus on hoidettavissa vain niin, että Suomen tunnetusti taitavalle puolustusvoimille on annetaan riittävät resurssit ja turvallisuusviranomaisten (puolustusvoimat, poliisi, rajavartijat) työlle ansaittu arvostus. Nykyinen ilmapiiri vain ruokkii Venäjän panslavistisia liikkeitä, kun kansallinen turvallisuus on jäänyt EU-haavekuvien varaan.

Puolustusvoimien uudistamisessa on unohtunut, että meillä on aina 1 300 kilometrin itäraja Venäjän suuntaan. Jalkaväkimiinojen nopeaa korvaamista muilla aselajeilla ei ole tästä lähtökohdasta helppoa ja lisäksi kustannukset ovat korkeat, noin 300 milj. euroa.

Pahimman skenaarion mukaan Venäjä ei aio luopua miinoista ja voi niitä käyttää hyökkäystarkoituksiin mutta Suomi ei voi käyttää miinoja puolustukseen. Oman uskottavan puolustuksen varassa suomalaiset ovat olleet tuhat vuotta ja ovat sitä myös tulevaisuudessa. Siksi miinoja olisi tarvittu.

Itämeren alueen turvallisuuskysymykset on ratkaistavissa vain maiden kesken. Itämeren maiden turvallisuuskonferenssi olisi ollut tärkeä teema Suomen EU-puheenjohtajakauden aikana, eikä suinkaan vähiten ekologisista syistä, mihin presidenttiehdokas Niinistö viittasi ja mitä itse korostin.

Suomen valtiojohto kiisteli keskenään ns. lautasmallista ja Putinin vierailun vaatimista järjestelyistä. Asioita ei juuri saatu esille. Nyt sitten Putin suoraviivaisesti neuvoo Suomea Nato-jäsenyyden ratkaisussa. On mielestäni paljolti valtiojohdon omaa syytä, että sallii Venäjän jatkaa samaa mallia kuin Neuvostoliitto aikanaan.
Suomen puolustus on jo Nato-standardin mukainen ja Suomi on mukana Venäjän tapaan Naton rauhankumppanuustoiminnassa ja yhteistyöryhmissä. Jokainen meistä kyllä ymmärtää, että Suomi kuuluu länteen.

Nato on myös Itämeren piirissä todellinen toimija, koska pääosa EU:n jäsenmaista on Naton jäseniä. EU:lla ei ole mahdollisuuksia vastata teknistyvän puolustuksen haasteisiin, koska sillä ei ole sotilassatelliitteja tai torjuntajärjestelmiä. Suomen Nato-jäsenyys on mielestäni mahdollinen. Tässä asiassa oikea menettely on kansanäänestys, koska demokratiassa kansan valtaa päättää ei saisi asettaa kyseenalaiseksi, kuten EU:ssa on jatkuvasti tehty mm. EU:n perustuslakisopimuksen hyväksymisessä.

Miksi Suomen vuosituhantinen historia Karjalassa on epähistoriaa

Sotien jälkeen Suomi luovutti Neuvostoliitolle Karjalan, Petsamon, osia Sallan ja Kuusamon kunnista sekä Suomenlahden ulappasaaria. Luovutetut alueet ovat noin 12 % Suomen pinta-alasta. Kansainvälisten sopimusten mukaan Neuvostoliiton olisi sodan jälkeen pitänyt vetäytyä valloitetuilta alueita, jolloin alkuperäisillä asukkailla pitää olla vapaa oikeus palata kotiseudulleen.

Tällä yksipuolisella oikeustoimellaan Neuvostoliitto ja sen oikeusperillinen Venäjä ovat johtaneet tilanteen siihen, että Suomen vuosituhantinen historia Karjalassa on epähistoriaa. Nykytahdilla Suomi ja myös karjalaisten oma liitto kohta myöntävät, ettei suomalaisia ole koskaan asunut Karjalassa.

Silti pidän edelleen kiinni siitä, mitä sanoin presidenttiehdokkaana. Omistuksen osalta mm. YK:n ihmisoikeusjulistus ja sen 17 artikla ovat yksiselitteisiä. Suomalaisilla siviileillä olisi ollut mahdollisuus jäädä Karjalaan omille asuinsijoilleen.

He eivät sitä tehneet, koska jokainen suomalainen tiesi, mikä kohtalo heitä olisi odottanut. Karkotus Siperiaan jalkapatikassa olisi ollut ehkä kohtalon helpoin osa. Suomessa on vallalla käsitys, että venäläiset omistaisivat pakkoluovutettujen alueitten maan ja kiinteistöt. Omistusoikeus on yksiselitteisesti suomalaisilla. On pidettävä erillään kaksi asiaa:

- rajan siirtyminen sodan seurauksena ja
- kiinteistöjen omistusoikeuden siirtyminen


Luovutetut alueet ovat Venäjän periferiaa ja ne rappeutuvat ja tyhjenevät. Viipurin keskiaikainen kivikaupunki ja ainutlaatuinen kivilinna murenevat. Vain öljysatamia ja datsoja kehitetään. Myös Venäjän kannalta olisi edullista, että Karjalaan syntyisi uudelleen suomalainen talous- ja yhteiskuntamalli. Esimerkiksi Euroopan Investointipankki tai Pohjoismainen Investointipankki etsivät juuri tällaisia kohteita, eikä olisi vaikea löytää pitkän rahan tarjoajia, rahastoja, jotka tulisivat mukaan.

Karjalan kehittäminen voi edelleen olla alkavan vuosituhannen parhaita investointeja. Investointi on jaettu 10 vuoden jaksoon, sukupolvi olisi parempi. Jälleenrakentaminen ei olisi suoraan Suomen valtion budjetista rahoitettavaa toimintaa. Valtio voi, kuten toimivat monet kehittyneet valtiot, toimia takaajana tälle hankkeelle.

Maailmassa on 100 kertaa enemmän rahaa kuin löydetään sille investointityyppistä käyttöä. Rahoitus ei ole aluekehityksessä pääasiallinen ongelma. Alueet ovat kehittyneet ennen muuta siksi, että asukkailla on tahto kehittyä.

Karjala-rahaston, KareliaFundin, perustaminen olisi sinällään yksinkertaista. Rahasto voitaisiin perustaa 20 vuoden sijoitusrahastoksi. Peruspääoma haetaan yksityisiltä sijoittajilta. Rahastoa on mahdollista kartuttaa vähitellen. Karjala-rahasto muodostaa erillisiin hankkeisiin omia rahastoja tai poolattuja (yhteen kerättyjen projektien) joukkovelkakirjoja, joka emittoidaan (lasketaan liikkeelle) yksityisille ja institutionaalisille sijoittajille. Institutionaalisia sijoittajia on runsaasti Suomen, Pohjoismaiden, EU:n ja globaalitalouden tasolla.

Periaate näissä on yleensä se, että kansainväliset huippuosaajayhteisöt eli Karjalan osalta suomalaiset, hoitavat suunnittelun ja teknisesti vaativat tehtävät ja työvoima hankitaan paikallisten yrittäjien kautta. Karjalan osalta ekonomia on juuri siinä, että suomalaisilla on huippuosaamista ja Pietarin ympäristössä on valtavat työvoimareservit. Maailmanpankin kohteena ovat erityisesti pakottavat infra-hankkeet, kuten jätevesipuhdistamot tai rikinpoistolaitteiden asentaminen voimalaitoksiin.

Artikkeli on julkaistu Karelia Klubi -lehdessä: sivu 10 ja sivu 11.


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].