Tietoa kirjoittajasta


Martti Valkonen
toimittaja

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

07.03.2005 [02]
»  VENÄJÄ HÄIVYTTÄÄ TALVISOTAA NÄKYVISTÄ

04.03.2005 [02]
»  VENÄJÄ ANTOI OPPITUNNIN HISTORIASSA 

28.01.2005 [02]
»  DERJABIN OHITTI STALININ JA HITLERIN YHTEISTYÖN

21.01.2005 [02]
»  PROVOKAATION ALKULÄHTEELLÄ

09.01.2005 [02]
»  KESKIAIKAA PAHIMMILLAAN: KARJALAISET OLIVAT VAPAATA RIISTAA

13.11.2004 [02]
»  HISTORIAN TAJUA KARJALAAN ASTI

08.11.2004 [02]
»  VENÄJÄ LUOVUTTI ALUETTA KIINALLE

22.10.2004 [02]
»  KENRAALI HÄGGLUND KYSYY

22.10.2004 [02]
»  YKSIMIELISYYS ON VOIMAA

20.10.2004 [02]
»  LAUKKANEN: AHTISAARESTA PALAUTUKSEN SELVITYSMIES

20.10.2004 [02]
»  UOSUKAINEN EI HOIDA TULEHDUSTA

15.10.2004 [02]
»  DERJABIN LÄHTI HYÖKKÄÄMÄÄN

11.10.2004 [02]
»  KARJALAN PALAUTUS PARANTAA SUHTEET

27.09.2004 [02]
»  TUOMIOT PURETTAVA

03.09.2004 [02]
»  PAHAA SUOMEA KEN PELKÄISI!

01.09.2004 [02]
»  KARJALA JA ITÄ-SAKSA

24.08.2004 [02]
»  KODIN ÄKILLINEN MENETYS ON EVAKKOJEN TRAUMA

23.08.2004 [02]
»  JYKEVÄ KARJALAISUUDEN MONUMENTTI KANGASALLA

22.08.2004 [02]
»  VENÄJÄLLÄ HAUKUTAAN TAAS BALTIAN MAITA

12.08.2004 [02]
»  KETUNHÄNTÄ KAINALOSSA

06.08.2004 [02]
»  KGB NAUTTII SUOMESSA YHÄ PELKOA JA KUNNIOITUSTA

04.08.2004 [02]
»  PUOLAN KANSANNOUSUN HOITAMATON PERINTÖ

10.07.2004 [02]
»  KURJISTA KURJIMMILLAAN ON KARJALA JUURI NYT

05.07.2004 [02]
»  POLIITTISEN VAISTON PETTÄESSÄ

02.07.2004 [02]
»  KARJALAN PALAUTUS PYÖRII AKANVIRRASSA

04.06.2004 [02]
»  MILJOONAN SUOMALAISEN VÄHEMMISTÖ

03.06.2004 [02]
»  KANSALLISTEN ETUJEN KIRJO LAAJENEE EU:SSA

31.05.2004 [02]
»  SCHRÖDER UNOHTI ITÄISEN EUROOPAN

26.05.2004 [02]
»  KARJALAN PALAUTUS ON YHÄ TABU

25.05.2004 [02]
»  TOTALITARISMIN TUOMIO HERÄTTÄÄ EMPIMISTÄ

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

09.06.2000
Martti Valkonen

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

PUTIN PALAUTTAA FEODALISMIA VENÄJÄLLE

Kanava-lehden kesäkuun numerossa 4-5/2000 julkaistu kirjoitus

Mihail Bulgakov aloittaa Saatana saapuu Moskovaan -kirjansa, tuon verrattoman matkaoppaan venäläisen sielun ja ruumiin maisemiin, kuvauksella helteisestä ukkospäivästä, jollaiset saavat aikaan mitä merkillisimpiä tapahtumia ja sekoittavat moskovalaisten päät tavalla, jossa ihmiset tekevät mitä tahansa, uskovat mihin tahansa ja lopulta palaavat taas normaalioleskeluun jatkaen elämäänsä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kuitenkin jokaisen sielun pohjamutiin jää tapahtumista tumma muisto, varoitus siitä mitä voisi tapahtua kenelle tahansa ellei katso eteensä.

Juuri tuollaista tapahtui Moskovassa tämän vuoden toukokuussa, jokseenkin heti sen jälkeen, kun uusi federaation presidentti, Vladimir Putin, oli vannonut virkavalansa ja kansakunta oli juhlinut jälleen kerran toisen maailmansodan voitonpäivää, voittoa Natsi-Saksasta. Sitä neuvostoliittolaiset ja venäläiset mielellään kuvailevat maailmanhistorian suurimmaksi ja maineikkammaksi sotavoitoksi.

Juhlan jälkeen koitti arki äkkirynnäköllä etenkin keskeisen oppositiota edustavan lehtiyhtiön Media-Mostin toimitaloissa, jotka tupsahtivat täyteen kutsumattomina saapuneita naamioituneita miehiä käsissään rynnäkkökiväärit ja perässään suuri joukko valtion verotarkastajia. Nämäkin ovat valtaosin entisiä KGB:n työntekijöitä.

Venäläiset poliitikot tuomitsivat oitis valtiollisen poliisin rynnäkön oppositiolehtien taloihin ja toimituksiin, joista voitiin viedä työsuunnitelmat ja kerätyt arkistot ja tarkastaa toimitusten tietokoneiden sisällöt. Sen sijaan uusi presidentti ei tuominnut rynnäkköä.

Bulgakovin kuvailemia odottamattomia tapahtumia oli selittämättömällä tavalla sattunut Putinin hallitessa jo aiemminkin. Menneenä talvena Venäjän asevoimat pidättivät Tshetsheniassa Radio Svobodan toimittajan Andrei Babitskin, kun tämä oli selostamassa sotaa tshetsheenien puolella rintamalinjaa. Rintamakirjeenvaihtaja katosi näkyvistä kolmeksi viikoksi. Hän joutui suodatinleirille, jossa tshetsheenitaistelijoita kuulusteltiin ja kidutettiin sekä henkisesti että fyysisesti. Vaiettujen vaiheiden jälkeen hänet vaihdettiin kahteen tshetsheenien vangeiksi joutuneeseen venäläiseen sotilaaseen - tai näin ilmoitettiin virallisesti.

Presidentti näpertelee pikkuasioilla

Mikä tahansa sitten olikin tapahtumien täsmällinen kulku, asiaa sähköisti virkaatekevän presidentin puuttuminen toimittajan tapaukseen. Kremlin lehdistöedustaja ilmoitti, että presidentti itse otti Babitskin tapauksen hoitoonsa. Sen jälkeen kului vielä viikkoja ennen kuin toimittaja todella tuli julkisuuteen. Hänet tuotiin asevoimien komentajan erikoiskoneella pidätyspaikastaan Dagestanista Moskovaan tavalla, jonka vain venäläiset osaavat: juuri päivää aiemmin Dagestaniin saapuneet rouva Babitski ja toimittajan asianajaja jätettiin Dagestaniin ilman tietoa toimittajan kohtalosta samaan aikaan, kun toimittaja itse kyydittiin yksinään muuten tyhjällä erikoiskoneella Moskovaan. Vähemmästäkin ihmiset hölmistyvät, mutta siten täytetään hallitsijan tahto.

Putin otti omaan hoitoonsa yhden ainoan toimittajan tapauksen hetkellä, jolloin suuren valtakunnan kaikki rempallaan olevat asiat huusivat presidentin huomiota ja tarmoa alkaen federaation rajojen sisällä käydystä siirtomaasodasta aina sekasortoiseen talouteen ja räikeisiin yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Keskellä loputonta ja vaativaa työkenttäänsä Putin käytti aikaansa yhteen ainoaan toimittajaan, joka olisi Venäjän omien lakien mukaan pitänyt vapauttaa mutkitta ja kuulusteluitta ja palauttaa työpaikalleen selostamaan sotaa.

Vt presidentin päätös ryhtyä itse hoitelemaan toimittajan tapausta tarjosi oitis rinnastuksen syvään neuvostoaikaan. Silloinkin suuret puoluejohtajat ja valtakunnan mahtavimmat miehet käyttivät aikaansa ja työtarmoaan näpertelyyn pikkuasioiden kanssa siten, ettei heillä riittänyt aikaa valtakunnan johtamiseen ja rakentamisen suunnitteluun ja ohjaamiseen.

Eteeni osui hyvä esimerkki Neuvostoliiton kommunistipuolueen sihteeristön korkea-arvoisen jäsenen työtehtävistä ja ajankäytöstä, kun sain Moskovassa vuonna 1992 käsiini Nkp:n avatuista arkistoista sihteeristön jäsenen vuonna 1976 allekirjoittaman määräyksen. Siinä käskettiin luovuttamaan Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajan käyttöön kolmen huoneen huoneisto asunnoksi ja kaksio toimistoksi. Kun kaikkivaltiaan sihteeristön jäsenet askartelivat tällaisten rutiiniasioiden kimpussa, ei heillä ollut mitään mahdollisuutta ideoida tulevaisuutta. Eipä Neuvostoliitosta tullutkaan ikuista, ei edes kestävää valtiota.

Näpertelyn tavan toi jo Boris Jeltsin mukanaan neuvostoajoilta. Viitisen vuotta sitten Jeltsinin asettaman armahduskomission puheenjohtaja kirjailija Anatoli Pristavkin kertoi tapaamisestaan Jeltsinin kanssa. Pristavkin joutui keskustelun aluksi istumaan Jeltsinin huoneessa ja pääsi odottaessaan seuraamaan, miten presidentti merkitsi omin käsin nimiluetteloon kunkin henkilön kohdalle, kuinka monta dollaria kukin sai mukaansa ulkomaille kansainväliseen kokoukseen. Jeltsin luetteli keskeisten miesten nimiä kuten Anatoli Tshubaisin, Andrei Kozyrevin ja ulkomaankauppaministeri Pjotr Avenin ja antoi jokaiselle joitakin kymmeniä dollareita taskurahaa.

Media-Most ja Andrei Babitski ovat jättiläiskokoisen valtakunnan hallitsemisessa mitättömiä yksityiskohtia, joihin federaation presidentin ei pitäisi kiinnittää minkäänlaista huomiota. Näpertely yksityiskohtien kimpussa toi kuitenkin molemmissa tapauksissa kylmänväreet kaikkien niiden venäläisten ja federaation kansalaisten mieleen ja sielun pohjamutiin, jotka ovat eläneet neuvostoajan: jos kerran itse presidentti voi vastoin lakia noin vain riistää vapauden Babitskilta, tavalliselta rivitoimittajalta, olkoonkin poikkeuksellisen ammattitaitoiselta tai jos hän kerran tavallaan siunaa rynnäkkökiväärimiesten hyökkäyksen sanomalehtien toimituksiin, joutuvat kaikki venäläiset ja federaation kansalaiset otaksumaan, että sama saattaa tapahtua heistä jokaiselle.

Putin ottaa Venäjää hallintaansa näpertelyn keinoin. Varoittavat esimerkit epäilemättä luovat kuria pelon kautta, mutta järjestystä ne eivät välttämättä takaa. Paremminkin perivenäläinen tyyli jatkuu siten, ettei mikään liikahda ilman käskyä ylhäältä - ja kun mennään kyllin ylös, käskyn on tultava presidentiltä itseltään sen sijaan, että virkamiehet voisivat luottaa itseensä ja ideoida ratkaisuja.

Lakien diktatuuri

Samaa tendenssiä vahvistaa presidentin uusi keksintö, federaation jakaminen seitsemään hallinnolliseen piiriin ja kuhunkin nimitetyn erikoisen presidentin edustajan alaisuuteen. Siinä tuli uusi välikerros jo aiemminkin vankkaan byrokratiaan, joka istuu tahmeasti odottamassa käskyjä ylhäältä.

Ihmisoikeustaistelija Sergei Kovaljov on arvioinut lyhyin sanoin Putinin työtyyliä. Hän kiteytti putinismin pelottelun arvioon: "Venäjä palaa takaisin pakkovaltaan, mutta ilman leirejä."

Neuvostovenäläistä ironiaa onkin tämän kaiken taustalla kuullussa Putinin lausunnossa, jossa hän kuulutti Venäjälle "lakien diktatuuria". Hän julisti tavoitteensa ollessaan vielä virkaatekevä, mutta hänen toimensa myös virkavalan jälkeen osoittavat hänen pitävän kiinni ohjelmasta. Hän ei puhunut oikeusvaltiosta, lakien kunnioittamisesta ja noudattamisesta eikä kansalaisyhteiskunnasta, vaan hän puhui lakien diktatuurista ja niin sanoessaan itse rikkoi maan lakeja salliessaan toimittaja Babitskin pidätyksen ja sen, ettei tämä saanut ottaa yhteyttä lakimieheensä ja ettei tätä asetettu syytteeseen lakien vaatimassa määräajassa. Pidätys oli siten laiton, mutta presidentti itse hoiti sitä lain yläpuolella.

Siirtomaasota ilman sodanjulistusta

Venäjän lakien rikkomista on myös siirtomaasota Tshetsheniassa. Siellä on käyty sotaa maa- ja ilmavoimien joukoin ja raskain asein, mutta sotaa ei ole julistettu eikä sotatilasta ole ollut puhettakaan. Sodaton sota muistuttaa kuitenkin kaikkien mieliin, mikä odottaa niitä vähemmistöjä ja alueita, jotka haluaisivat irtaantua venäläisten ja Moskovan vallasta. Sota on Venäjällä sisä- ja vaalipolitiikkaa. Uhasta on tarkoituksellisesti tehty niin todellinen, ettei Kremlin pyrkimyksiä ole syytä epäillä.

Nykyisellä Venäjällä ovat ratkaisut siten presidentin vallassa. Presidentti saa päättää kansalaisten vapaudesta ja ratkaista omaisuuskysymyksiä. Tällä tavalla feodalismin vanha käytäntö on palautettu Venäjälle. Asioita eivät ratkaise lait vaan hallitsijan päätökset. Muinaisina feodalismin aikoina kautta Euroopan juuri hallitsijat pystyivät päättämään, kuka sai mitäkin ja keneltä voitiin ottaa omaisuus ja vapaus tai jopa henki riistää vaikkapa pelkästä mielijohteesta. Vallankäytön tiimellyksessä sen sijaan itse asiat voivat helposti unohtua ja maa jää rakentamatta, infrastruktuuri korjaamatta ja ulkomaille viedyt valtavat rahamäärät palauttamatta.

Taistelu omaisuudesta on vasta alkamassa

Media-Mostin pääomistaja on juutalaista sukuperää oleva Vladimir Gusinski, joka osasi vuosikymmen sitten rientää keräämään haltuunsa irtaimeksi revennyttä neuvosto-omaisuutta ja moninkertaistamaan sitä. Tämän kilpailija, välillä hyvä liittolainen, on Boris Berezovski, niinikään juutalaista sukuperää oleva neuvostoinsinööri ja -matemaatikko, joka oli neuvostovaltion hajotessa oikealla paikalla ja ylettyi haalimaan omaisuutta reilusti yli oman osuutensa. Nyt molemmat ovat siinä feodaaliruhtinaan asemassa, että hallitsijan sana voi päästää tai sitoa heidät, ainakin melkein. He saattavat myös liittoutua keskenään puolen tusinan muun pajarin kanssa ja estää restauraation, jos hallitsija sattuisi yrittämään sellaista. Kukaan ei tiedä mitä lähiaikoina Venäjällä tapahtuu. Vain se tiedetään, että taistelu on vasta alkamassa ja että kyseessä on kaikki omaisuus, mitä luonnonvaroiltaan maailman rikkaimmassa maassa on. Ihmishenget tai ihmisarvo eivät paina mitään siinä taistelussa.

Ehkä merkillisintä pitkässä venäläisessä tapahtumaketjussa on se ilmeinen helppous, jolla Putin on hämännyt länsimaiden poliittiset johtajat. Jos lännen poliitikot antoivatkin jo Boris Jeltsinille periksi valikoiden ja sallivat Venäjälle erioikeuksia kiertää vanhoja hyviksi tai ainakin riittäviksi havaittuja kansainvälisen käyttäytymisen sääntöjä, on Putinin Venäjälle annettu selvästi täydet oikeudet olla kokonaan välittämättä niistä.

Läntisten maiden suuresti ylistämien ihmiselämän perusarvojen kannalta kammottavin asia on ollut Putinin aloittama sota Tshetsheniassa. Se on ollut Venäjän federaatiossa vaalisota ja kurinpalautussota, jonka Putin on myynyt lännelle taisteluna kansainvälistä terrorismia vastaan. Putinin apulaiset ovat kuvailleet sitä puolustussodaksi islamia vastaan, jossa Venäjä tekee suuren palveluksen läntisille maille ja Euroopalle. Todellisuudessa se on kuitenkin kansanmurhan tunnusmerkit täyttävää siirtomaasotaa vähälukuisen tshetsheenien kansan alistamiseksi hinnalla millä hyvänsä ison Venäjän kansan alusmaaksi.

Jälleen kerran salainen poliisi hallitsee

Perinteinen imperialistinen ajattelutapa on sodan takana, mutta länsi on kaiken matkaa antanut hämillisen siunauksensa tälle Venäjän federaation siirtomaasodalle ja rahoittanut sitä. Toisin sanoen läntisten kansallisvaltioiden ja demokratioiden veronmaksajat ovat rahoittaneet Putinin siirtomaasotaa. Läntiset poliitikot eivät ole välittäneet siitä, että jo toisen maailmansodan jälkimainingeissa tehtiin suuri kansainvälinen sopimus siirtomaiden vapautumisesta. Miksi länsi nyt tukee Venäjän siirtomaavaltaa? Siinä lännen johtajilla on vielä selittämistä tulevaisuudessa.

Yhdysvallat on omalla tahollaan Euroopan unionin ja neuvoston ulkopuolella harjoittanut kaiken sallivaa Venäjän-politiikkaa. Putin on voinut tehdä mitä tahansa ja presidentti Bill Clinton on saattanut vain katsella sivusta. Yhdysvaltain vaalivuoden takia demokraatit eivät kykene väittelemään maansa Venäjän-politiikasta. Tulevaisuudessa sitä analysoidaan julkisesti ja se todetaan perin onnettomaksi. Myös Yhdysvallat on läntisen Euroopan tavoin antanut Moskovaan jatkuvasti vääriä viestejä kuvatessaan ensin Jeltsiniä ja sitten Putinia uudistajiksi, demokratian ja markkinatalouden takuumiehiksi ja henkilöiksi, jotka vievät Venäjän kohti modernia aikaa ja ajattelutapaa.

Putin on kyennyt ottamaan haltuunsa pallon läntisiltä poliitikoilta. Hänen käytössään on ollut hänen vielä vähän aikaa sitten johtamansa valtion turvallisuuspoliisin FSB:n, aiemman KGB:n, koko monissa liemissä koulutettu ja trimmattu disinformaatiokoneisto. Jo Jeltsin nimitti viime vuosikymmenellä KGB-FSB:n kenraaleja ja muita upseereja toistuvasti korkeisiin virkoihin valtiokoneistossa. Putin on jatkanut samaa linjaa ja tuonut aiemmalta työpaikaltaan jokseenkin kaikki lähimmät miehensä valtionhallintoon. Jälleen kerran KGB-FSB hallitsee maata, nyt näennäisesti vapaissa vaaleissa valitun presidentin alaisina.

KGB:lle riitti neuvostoaikana vallanpito varjosta. Se oli tyytyväinen voidessaan kirjata muistiin kaiken koko neuvostoimperiumissa ja käyttää tietojaan tunkeutumiseen yhä pidemmälle salaisen vallan syövereihin. Se ei kuitenkaan käyttänyt valtaansa maan rakentamiseen, vaan arkistoi löytämänsä ja varastamansa keksinnöt ja oivallukset seitsemän lukon taakse valtakunnan salaisimpiin kätköihin. Nyt sen seuraaja FSB näyttää toimivan samaan tapaan. Putinilla ei ole ollut havaittavaa tarvetta rakentaa Venäjää, nostaa sen elinkeinoelämää alennustilasta eikä kehitellä muita visioita kuin korupuheita valtakunnan sotilaallisesta voimasta ja mahtavuudesta.

Talousohjelman kehittämisen sijaan Putin on näperrellyt pelotusmielessä pienten asioiden kanssa pusertaen tavallisia ihmisiä sieltä ja täältä. Hän on osoittanut aikomuksensa hallita pelon keinoin koko valtakuntaa. Se ei ole maan rakentamista, se on vain vallan pitämistä ja pyrkimistä kohti absoluuttista valtaa. Kaikelle yritetään silti antaa laillisuuden kaapu. Hyvä esimerkki tästä on talvella kuultu ehdotus pidentää presidentin virkakautta seitsemäksi vuodeksi.

Ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kannalta Tshetshenia on Putinin koetinkivi. Tshetshenian sota vaikuttaa kaikkeen uuden presidentin toimintaan ja koko elämään Venäjällä, vaikka Moskovassa sitä ei myönnetäkään. Käytännössä voi sanoa Tshetshenian sodan olevan vain paluuta tsaarinaikaan, jolloin kautta vuosisatojen aina jossakin laajan maan kolkassa oli sota tai pari käynnissä. Mutta jos tsaarinaikaan olikin hyväksyttyä surmata kaiken aikaa ihmisiä, myös omia nuoria asevelvollisia ja rekrytoituja, ei se enää 2000-luvun valistuneessa Euroopassa voi olla yhtä itsestäänselvän luonnollista. Putinin politiikka raaistaa venäläistä ajattelutapaa ja yhteiskuntaa ja laajentaa välimatkaa moniarvoisiin läntisiin valtioihin. Putin ei ole parantanut ihmisen arvoa. Putinin kaudella ei ihmishengellä ole väliä.

Tshetsheniaan ei ole olemassa lopullista ratkaisua ellei sellaisena pidetään Putinin vakuutusta alistaa maa. Kaukaasian vuoristokansat ovat taistelleet toisiaan ja maahantunkeutujia vastaan vuosisatoja, eikä ratkaisuja oikein ole ollut näköpiirissä. Tsaarinaika oli jatkuvasti sotaisaa, neuvostoaika taas jatkuvaa kansanmurhaa. Jos sellaista pidetään normaalina inhimillisenä käyttäytymisenä ja hyvänä elämänä, on Putinilla epäilemättä tilaisuus esiintyä suurena valloittajana ja rauhoittajana. Jos Putinin toiminta Kaukaasiassa hyväksytään, hän epäilemättä odottaa hyväksymistä ja rahoitusta lännestä myös seuraaviin sotatoimiinsa.

Hirttääkö Venäjä itse itsensä?

Kaukaasiassa ei ole valoa näkyvissä siirtomaasodan mustuuden keskellä. Herääkin siis arvelu, että läntiset demokratiat antavat Putinin Venäjän ampua omaan jalkaansa, hakata ja tuhota itseään, tehdä hidasta itsemurhaa Kaukaasiassa. Ehkä lännen käyttäytyminen Venäjää kohtaan ei olekaan neuvotonta reagointia Venäjän aloittamaan pelotteluun ydinaseilla, vaan siihen kätkeytyy jotakin laskelmoitua. Voi olla, että lännen poliitikot yksinkertaisesti antavat Venäjän johtajille aina vain lisää köyttä toivoen, että nämä hirttävät itsensä siihen. Minkä enemmän Putin pommittaa Tshetshenian ja federaation muiden osien kaupunkeja, sen enemmän hän tuhoaa Venäjää ja sen talouselämää ja kulttuurisaavutuksia. Ehkä länsi ajattelee, että putinismin muodossa Venäjä tuhoaa itse itsensä. Ehkä länsi on vain asettunut katselemaan näytelmää varmana siitä, etteivät roiskeet ulotu rajamaiden ylitse länteen saakka. (Kanava 4-5/2000)

---------------

Ole hyvä ja siirry FORUMIIN keskustelemaan tästä asiasta. Kerro mielipiteesi!

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].