Tietoa kirjoittajasta


Ilmo Kekkonen
yleisesikuntaeversti evp., tietokirjailija
Kirjoittajan muita artikkeleita

10.10.2007 [02]
»  RINTAMA EI ROMAHTANUT KESÄLLÄ 1944 

10.10.2007 [02]
»  TORJUNTAVOITTO KARKURUUDESTA

19.06.2007 [02]
»  ARMEIJA NOUDATTI LAKEJA MYÖS KESÄLLÄ 1944 

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

10.10.2007
Ilmo Kekkonen

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

RINTAMA EI ROMAHTANUT KESÄLLÄ 1944

Lähtökohtana Huhtiniemi-huhu

Professori emeritus Heikki Ylikangas on tänä vuonna luonut kokonaan uutta kuvaa sotakesän 1944 tapahtumista. Se alkoi jo hänen maaliskuussa 2007 ilmestyneestä mielipidekirjastaan Suomen historian solmukohdat. Siinä hän piti mahdollisina Huhtiniemen väitettyjä teloituksia kesällä 1944. Lisäksi hän piti todistettujen teloitusten määrää karkurien lukuun nähden vähäisenä.

Tutkijat ovat kiistäneet Huhtiniemi-huhut perättöminä vuodesta 1991. Ylikankaalle asia valkeni vasta alkukesästä 2007, silloinkin vain tutkija Juhani Tasihinin avulla. Asia on selvitetty Pasi Jaakkosen juuri ilmestyneessä Huhtiniemi-kirjassa.

Uudessa mielipidekirjassaan Romahtaako rintama? Ylikangas aluksi kumoaa Huhtiniemi-tarinat ”unohtaen” pitäneensä niitä tosina. Teloituksille oli nyt luotava uusi selitys. Ylikangas piti selvänä, että karkurien teloituksia oli joka tapauksessa ollut tiedettyä enemmän. Tätä ennakkoasennettaan hän lähti todistamaan. Historian tutkijat ovat ankarasti arvostelleet tällaista tutkimusmetodia.

Heikot tiedot sotahistoriasta

Professori Ylikangas on profiloitunut nimenomaan oikeushistorian tutkijana. Sotahistoriassa hän on vieraalla alueella. Heti alkajaisiksi hän silti leimaa aiemman sotahistorian tutkimuksen kritiikittömäksi ja vaikeita aiheita väisteleväksi.

Heikot sotahistorian tiedot näkyvät. Kesän 1944 sotatapahtumien kopiointi sinänsä ansiokkaista lähteistä on suoritettu hyvin huolimattomasti. Kirjasta löytyi helposti kolmisenkymmentä asiavirhettä. Riemukkain niistä on Ylikankaan ”tieto” Sortavalan takaisin valtauksesta kesäkuussa 1944, kun oikea päivä on 10.08.41. Outoja ovat myös Ylikankaan uustulkinnat ylipäällikkö Mannerheimin ja Päämajan sekä presidentin ja hallituksen linjauksista. Tapahtumat ja ratkaisut kuvataan niin, että ne aina tukevat tutkimuksen ennalta päätettyä tavoitetta.

Veteraaneilta on lainattu runsaasti tarinoita. Kertojille näyttävät Huhtiniemen huhut olleen tärkeä innoittaja. Muistelut ovat ehkä totta, mutta ne ovat yleensä täysin tarkistamattomia. Tarkoitushakuinen ja mustamaalaava valikointi toimii tässäkin.

Vetäytyminen käskettiin ja pysäytettiin suunnitelmallisesti

Kannaksen taistelujen merkittävimpiä päätöksiä oli Kannaksen joukkojen komentajaksi 14.06.44 määrätyn kenraaliluutnantti K. L. Oeschin 17.06.44 tekemä ylipäällikön hyväksymä ratkaisu vetää joukot viivyttäen suoraan Viipuri-Kuparsaari-Taipale -asemaan. Ylikangas sivuuttaa kokonaan sen, että ”Kannaksen halkijuoksun” viimeisessä vaiheessa oli kyse nimenomaan joukkojen suunnitelmallisesta pelastamisesta taistelukuntoisina tälle VKT-linjalle ja tiukka torjuntataistelu yhdessä Itä-Karjalasta kuljetettujen vahvennusten kanssa. Tietysti puna-armeijalla oli toinen tavoite.

Teloitukset henkilötäydennyskeskuksissa

Professori Ylikangas määrittää ylijohdon keskeiseksi keinoksi taistelukyvyn palauttamiseksi karkureiden joukkomittaisen teloittamisen salaa ja laittomasti. Toiminnan käynnisti Ylikankaan mukaan Päämajan yleisesikunnan päällikön jalkaväenkenraali Erik Heinrichsin 20.06.44 lähettämä käsky, jossa vaadittiin karkurien palauttamista järjestykseen ”tarpeen tullen ankarintakin aseellista pakkokeinoa käyttäen”. Käsky on todella lähetetty.

Kieltäytyvät karkurit voitiin Ylikankaan mukaan käskyn perusteella ilman muuta teloittaa Henkilötäydennyskeskus 1:n yhteyteen perustetun elimen toimesta. Henkilötäydennyskeskuksia (HTK) oli tuolloin aina yksi armeijakuntaa tai erillistä divisioonaa kohti. Niiden kautta kulki kesällä 1944 kymmeniätuhansia miehiä.

Teloituksista niiden yhteydessä ei ole aiemmin tiennyt kukaan. Ylikangas väittää näitä teloituksia tehdyn noin 160. Tarkempia tietoja hän ei pysty esittämään.

Tilastopäätelmin Ylikangas esittää teloitettujen rintamakarkurien kokonaismääräksi noin 250. Aiempi tutkimustieto on 46 kenttäoikeuksien päätöksillä teloitettua ja 11 esimiesten tai vartiomiesten taistelutilanteessa laillisen aseenkäyttöoikeuden perusteella ampumaa, siis yhteensä 57. Lisäksi on eräitä tulkinnanvaraisia tapauksia.

Lappeenranta teloitusten pääpaikkana
Keskeiseksi teloituspaikaksi nimetään Lappeenranta, jonne karkurien selvityselin todella perustettiin 23.06.44. Siitä vastasi 10. Sotapoliisikomppania, joka yhdessä muiden yksiköiden kanssa kokosi kaikkiaan noin 4 900 karkuria ja palautti heidät joukkoihinsa divisioonien asettamien opaselimien kautta yhteistyössä Lappeenrannan varuskunnan ja 27.06.44 kaupunkiin siirtyneen HTK 1:n kanssa. Palautettuihin eivät kuuluneet rintamalle paluusta kieltäytyneet ”erikseen määrätyt”, joiden teloituksia olisi Ylikankaan mukaan tehty useita kymmeniä. Teloittajina olisivat olleet HTK 1:n upseerit. Väitteelle ei löydy todisteita.

Lappeenrannan kautta kulki kesällä 1944 kaikkiaan 18 000 täydennysmiestä, toipilasta, lomalaista, harhailijaa ja karkuria. Teloitustarinat syntyivät 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla. Ylikangas lämmittää nämä itsekin kumoamansa tarinat nyt uudelleen.

Lappeenrannan varuskunnan vahvuus oli esimerkiksi 10.07.44 noin 3 900 miestä ja naista. Miksi kukaan heistä ei ole havainnut teloituksia, jää selvittämättä.

Erikoista on, että HTK 1:n ja varuskunnan arkistot on käynyt läpi kymmenkunta tutkijaa allekirjoittanut mukaan lukien. Joukossa ovat myös teloituksiin uskovat Ylikangas ja Tasihin. Mitään viitteitäkään teloituksista ei kukaan ole löytänyt. ”Erikseen määrätyt” ovat selvästikin tärähtäneitä, itsensä silpojia tai muita, joiden lähettäminen joukkoihinsa takaisin on katsottu tarpeettomaksi.

Entä todisteet?

Todisteiksi on tarjolla joukko tarinoita, joista ainakin osa on Huhtiniemi-huhujen inspiroimia. Yhtään asiakirjaa tai muuta luotettavaa näyttöä ei ole esittää. Puuttuvat tiedot Ylikangas selittää ilmoitusten laiminlyönnillä ja dokumenttien hävittämisellä. Selitys on tuttu Huhtiniemi-huhun piiristä. Lappeenrannan teloitusten vahvimpana todisteena Ylikangas pitää erään veteraanin kertomusta Taipalsaarelle haudatuista tunnistamattomista vainajista. Ylipäänsä kesän 1944 kaatuneiden tulvan aiheuttamat sankarivainajien tilapäishautaukset katsotaan osoituksiksi salatuista teloituksista.

Kirjassa julkistettu teloitettujen luettelo käsittää 89 nimeä. Joukossa ovat tietysti jo tiedossa olevat teloitetut. Lisäksi käy ilmi, että Ylikankaan asiantuntemus ei riitä erottelemaan toisistaan kotirintamalla teloitettuja tai muuten surmansa saaneita kutsuntojen välttelijöitä, käpykaartilaisia, ryöstömurhaajia ja maanpettureita rintamakarkureista tai taistelukentälle kadonneista. Nimiä on 1941 alkaen.

Jatkosodasta ja kesästä 1944 on tehty tuhansia tutkimuksia, historiikkeja ja muistelmia. Erikoista on, että tällaiset teloitustiedot ovat jääneet sadoiltatuhansilta mukana olleilta huomaamatta. Asian olisi luullut tulleen esille 1960-luvulla, kun sotamies Hytin ampumista käsiteltiin suurella kohulla.

Tietämättömyys vai tarkoitushakuinen ennakkoasenne?

Kirjassa väitetään siis takalinjoilla tapahtuneen karkurien suurimittaisen teloittamisen palauttaneen merkittävällä tavalla joukkojen kuria ja taistelukykyä ja näin luoneen osaltaan pohjaa torjuntataistelun onnistumiselle. Miten taistelujoukoilta salatut vuonna 2007 keksityt teloitukset olisivat tehostaneet taistelutahtoa kesällä 1944, jää selvittämättä.

Huomattavaa on, että ensimmäinen selkeä torjuntavoitto saavutettiin jo 23.06.44 Viipurin Kivisillansalmella, jolloin Ylikankaan mukaan erityinen ”teloituselin” vasta perustettiin Lappeenrantaan. Ylikangas väittää teloituksilla pysäytetyn 10 kilometriä päivässä perääntyvän armeijan, mutta 20.06.44 tapahtuneesta Viipurin menetyksestä alkaen käytiin rajua torjuntataistelua vastahyökkäyksineen. Ajoittain tosin tehtiin joukkoja säästäviä rintamanoikaisuja. Esimerkiksi Talin-Ihantalan alueella vetäydyttiin tuskin kymmentä kilometriä taistelujen aikana. ”Päivämatkaksi” tulee keskimäärin 500 metriä. Kukaan ei ole aiemmin keksinyt väittää tämän johtuneen teloitusten vaikutuksesta.

Ylikankaan kirja pyrkii olemaan avaus viime sodan vaikeiden hetkien uusimuotoiseen käsittelyyn. Tämän kirjoittajan käsityksen mukaan teos on vain tietämättömyydestä ja tarkoitushakuisesta ennakkoasenteesta kummunnut asiantuntematon yritys kirjoittaa uudelleen kesän 1944 sotahistoriaa. Se on erityinen loukkaus veteraaneja ja koko sotasukupolvea kohtaan. Vastakaikua tulee tietysti niiltä, joille Suomen selviytyminen viime sodista on ankara pettymys vieläkin.

Asia jääköön minua – ja Ylikangasta – pätevämpien tutkijoiden lopullisesti arvioitavaksi. Toistaiseksi yksikään tunnettu sotahistorioitsija ei ole asettunut Ylikankaan kannalle.

Ilmo Kekkonen 27.10.2007, täsmennetty kirjoitus.
Kirjoittaja on sotahistoriaan ja erityisesti kesän 1944 tapahtumiin perehtynyt yleisesikuntaeversti evp.


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


Mahdolliset laittomat teloitukset

Mikä on Ilmo Kekkosen motiivi.Mitä aiheutuisi jos Ylikankaan
kuvaus laittomien teloitusten ajasta 10.6.-4.7.44 olisi totta.Se kai
on pääasia.Sitä Ilmo Kekkonen tai Ylikankaan arvostelijat eivät kai
kykene ajattelemaan vaan vetäytyvät puolustukseen kaikin voimin
yrittäen takertua sekundäärisiin seikkoihin.Ylikankaan osoittamat
puutteet kadonneina kaatuneiden tiedoissa,selvät virheet ja vääristelyt
kuolinajoissa ja paikoissa puhumattakaan pitkittyneistä kuolleeksijulistami-
sista puhuvat kyllä omaa kieltään.Armeijan on jo ainakin kahdesti pystytty
osoittamaan tietoisesti vääristelleen teloitettujen lukuja,nytkö kolmas kerta
toden sanoisi.Teloitettu Totuus on liiankin hyvin tehty,se on puhtoinen,siinä ei ole ristiriitaa missään.Siinä onkin tuomari ollut omalla asiallaan.Kysyn vielä,
mitä se aiheuttaisi jos Ylikankaan väitteissä osoittautuisikin olevan jotain
perää.Siihen Kekkosen ja Teloitetun Totuuden tekijöiden kannattaisi
keskityä.Ylikankaan meriitit kyllä kestävät metodologisen jargonin.Hänen
kirjansa oli provosoiva keskustelunavaus,joka itsessään ennakoi tulevaa
debattia,tarpeeksi todistusvoimaista jo siinäkin.Se ei ole erityinen loukkaus
veteraaneja kohtaan,Kekkonen ei ole veteraani,veteraanit tuskin enää
totuutta pelkäävät,jälkipolvet siinä tuntuvat tutisevan
arto murtonen [2009-12-09 01:30:27]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].