Artikkeli on alustuspuheenvuoro Tarton rauha ry:n järjestämässä Tarton rauhan vuosijuhlassa 14.10.2007 Balder-salissa, Helsingissä.
++
Tarton rauhan 1920 rajojen palauttaminen on suomalaisille vaikea asia. Dosentti Jyrki Korkeila tuo Erikoislääkäri-lehdessä 4/07 hyvin esille syyn tähän. Hän siteeraa tunnettua psykologitutkija Steven Pinkeriä, joka määrittelee ”vaaralliseksi tiedoksi informaation, joka sivuaa kulttuurisia tabuja, nostaa verenpainetta ja saattaa aiheuttaa moraalista paniikkia. ... Tiedon kiistämisen tai väistämisen peruste on halu välttää koskettamasta tabua, ei tiedon virheellisyys. Tieto aiheuttaa moraalista paniikkia, jonka vuoksi siitä on parempi vaieta.”
Karjalan palautuskysymys on yksi suomettumisen asteen selvistä tunnusmerkeistä. Palautusta ei kielletä siksi, että se olisi virheellinen tieto, vaan koska se on tabu ja aiheuttaa paniikkia. Käsittelen seuraavassa hyvin tiivistetysti tämän hetken tilannetta viidestä näkökulmasta: Eurooppa, Venäjä, poliitikot, media, kansalaiset. Päähuomio on muutoksen signaaleissa.
Muutoksen tuulet Euroopassa
Eurooppa-tasolla ilmapiiri suhteessa Stalinin ajan rikoksiin on alkanut muuttua. Euroopan Neuvosto tuomitsi 25.01.2006 totalitarististen kommunistihallintojen rikokset. Sitten oli hiljainen hetki, kunnes muutos alkoi näkyä. Esim. Puolassa Stasi-yhteyksistä on tehtävä tarkka tili. EU:ssa ja EN:ssä puhutaan aikaisempaa enemmän selkokielellä historiasta. EIT näyttää jääneen ainakin suomalaisten osalta jälkijunaan.
EU:n ulkopoliittinen edustaja Javier Solana näkee EU:n yhdeksi kekeisimmistä haasteista saada suhteet kuntoon Venäjän kanssa ja pyytää ulkoministeri Ilkka Kanervalta Suomea ottamaan suuremman roolin asiassa. Miten asiat pannaan kuntoon, ellei historiaa oteta esille? EU on entistä selkokielisemmin ryhtynyt käsittelemään Venäjään liittyviä asioita. Ranskan presidentti Nicolas Sarcozy ei kauppapolitiikan vuoksi kokonaan sulje silmiä Venäjän tapahtumilta.
Euroopan pakolaisten ja karkotettujen yhteisen unionin perustaminen on selkeä signaali ajan muuttumisesta. Poliittisesti johdetut suuret yhteisöt eivät kaikki ole mukana (esim. saksalainen Bund der Vertriebenen ja Karjalan Liitto), mutta mielenkiinto ja tarve asian edistämiseen on hyvä.
Muutoksen hyiset tuulet Venäjällä?
Venäjän muutos on ollut päinvastainen Eurooppaan verrattuna. On siirrytty osittain neuvostoajan jonkinlaiseen ihannointiin. Maata johtaa tuntematon klaani. Nykyjohto ei taustansa vuoksi voi ymmärtää läntistä demokratiaa. Isovenäläisyys kasvaa. Väkivallan kulttuuri, joka on on luontainen osa venäläistä ongelmien ratkaisustrategiaa, jatkuu. Venäjä on syvällinen ongelma sisäkkäisiä, äärettömän kaukana toisistaan olevia sivilisaatioita eri kehitysvaiheissa.
Mutta – miksi Venäjä on luovuttamassa Kiinalle 300 km2 alueen vastikkeetta ja tyhjänä tammikuussa 2008?
Muutoksen henkäykset Suomen politiikassa
Suomessa politiikka elää suuren muutoksen alkua ja odotusta. Poliitikot ovat alkanet puhua Venäjään liittyvistä nyky-asioista niiden oikeilla nimillä. Hymistelyn aika on jättämässä. Vain sitkeimmin suomettuneet ja aatemaailmaltaan vannoutuneet Venäjä-ystävät riippuvat vielä vanhoissa liturgioissa nyky-asioissa.
Ideologinen ja moraalinen johto on siirtynyt kokoomukselle. Se on osoittanut uusia avauksia, joita ei edellisen hallituksen aikana näkynyt. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on saanut uusia ulottuvuuksia ja ollaan siirtymässä kohti tervettä keskustelua.
Eduskunnan puhemies perää substanssia asioihin. Pääministeri on 07.10.07 pitänyt puheen, jossa on uutta linjausta – varovaista muutosta, mutta muutoksen signaalina se on selvä.
Vahvenevatkaan poliittisen muutoksen signaalit eivät vielä mahdollista vapaata keskustelua kaikista kanonisoiduista vanhoista asioista. Tunnusomaista on vaikeneminen. Poliitikot eivät tiedä, joko takinkääntöviikot pitäisi aloittaa. Vieläkö pitäisi odottaa kansan mielipiteen muutosilmausta, vai joko pitäisi osoittaa perusominaisuuksiin aina kuulunutta omaa rohkeutta ja isänmaallisuutta.
Yksikään tunnettu poliitikko ei puhu vapaaehtoisesti Karjalasta, sotasyyllisyydestä ja Stalinin totalitarismin tuomitsemisesta. Ne ovat yhä tabuja ja aiheuttavat yhä paniikkireaktioita, tosin selvästi lievempiä kuin aikaisemmin. Kanonisoitujen ja vaiettavien asioitten lista kutistuu. Odotus väreilee ilmassa.
Median vahvat muutossignaalit
Ilahduttavinta muutossignaalien kehittyminen on ollut suomalaisessa mediassa. Selvimmät positiiviset esimerkit ovat Helsingin Sanomat ja televisio sekä tuoreimpana Almamedia. Media on ryhtynyt hoitamaan ”valtiomahdillista” tehtäväänsä. Se uutisoi asiallisesti aikaisemmista kanonisoiduista ja tabu-aiheista, kun siihen on aihetta.
Internetin keskustelupalstoilla on nyt todella paljon keskustelua Karjalasta. Volyymin lisäksi keskustelua käydään olennaisesti useammissa medioissa. Kaikilla merkittävillä lehdillä ja televisio-asemilla on oma keskustelu asiasta.
Median muutos ennakoi samalla perusteellista muutosta koko yhteiskunnassa, mikä näkyy jo nyt. Miten tämä muutos on ollut mahdollista? Yksinkertaisinta on sanoa, että nyt on tullut vaiettujen asioitten aika. Karjalan osalta prosessin kulminaatiopisteet näkyvät selvästi, esim. NTV:n Karjalan palautusdokumentti 2003 lopussa, Russki Kurjer –artikkeli heinäkuussa 2004 ja Karjalan palautus –kirja maaliskuussa 2005.
Todennäköisesti merkittävä vaikutus on ollut Pro Karelian toteuttamalla säännöllisellä tiedottamisella noin 1 500 toimittajalle jo yli viiden vuoden ajan. Tänä vuonna Karjalan palautusta on tuotu mediassa asiallisesti esille enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin. On mahdollista, että vielä tulee hyvin merkittävää näkyvyyden lisääntymistä Karjalalle ja siihen liittyville asioille mediassa.
Signaalit kansalta vahvenevat hitaasti, mutta varmasti
Suomalaiset ovat esivaltauskollista kansaa. Siksi kovia esilletuloja palautusasiassa ei vielä ole nähty. Tietoisuus asiasta on selvästi lisääntynyt. Tieto on lisännyt positiivista suhtautumista. Asiasta ollaan aikaisempaa halukkaampia kuulemaan lisää.
Muutos mediaan verrattuna on selvästi hitaampaa, mutta media ruokkii sitä aikaisempaa paremmin. Valveutuneet nuoret ovat alkaneet kysellä, mistä Karjalassa on kysymys. Omat juuret tiedostetaan entistä tarkemmin.
Karjalan Liitto elää asian suhteen pinnalta katsoen kuollutta aikaa. Se on poliittisen johtonsa vuoksi kykenemätön käsittelemään asiaa. Muutos jäsenkunnassa etenee vääjäämättä. Jäsenten keski-ikä on korkea, minkä vuoksi muutos ei näy selvästi ulospäin. Parhaiten se näkyy Karelia Klubi Kaupan tiskillä käydyissä keskusteluissa. Odotetaan – ja toivotaan - muutoksen hetkeä. Siitä puhutaan avoimesti keskenään.
Dosentti Korkeila ja Steven Pinker osoittavat, miksi vaiettuun ja kanonisoituun asiaan on syytä paneutua: ”Se, miten kukin aika käsittelee vaarallista tietoa tai anomalisia havaintoja, lopulta ratkaisee tulevaisuuden ja selviytymisen kannalta oleellisia asioita. Jos jokin todeksi havaittu ilmiö vaietaan, muodostuvat väistämisestä koituvat kustannukset jatkossa huomattavasti suuremmiksi kuin jos asioihin olisi puututtu ajoissa.”
Eivät vain kustannukset nouse, vaan koko asia mutkistuu entistä pahemmin ja aiheuttaa merkittäviä ongelmia. - Dosentti Korkeila ei puhunut Karjalasta, vaan sairaanhoitajien palkkauksesta.