Tohtori Alpo Rusin raskas oikeustaistelu on herättänyt suomalaisia oivaltamaan, miten heikoissa kantimissa yksilön oikeusturva Suomen lintukodossa on. On havahduttu, että mitä suurempi oikeudenloukkaus tai uhrien määrä, sitä vähemmän valtakoneisto on halunnut asiaan puuttua tai sitä korjata. Useimmiten pääsyynä ovat olleet vallanpitäjien henkilökohtaisten virheiden peittely tai etujen valvonta.
1990-luvun alun suuri pankkikriisi seurauksineen muodostaa kokonaisuuden, johon liittyy uskomaton määrä armotonta päätöksentekoa, oman voiton tavoittelua, mittavia rikoksia, ihmistragedioita, salailua ja hämärää toimintaa. Noin 40 000 yritystä ajettiin harkitusti konkurssiin. Yritysten, yrittäjien ja takaajien omaisuus vietiin. Noin 400 000 ihmistä joutui B-luokkaan ja käytännössä yhteiskunnan laitamille. Yli 14 000 ei kestänyt, vaan päätti päivänsä oman käden kautta.
Suurten pankkien toiminta ei kestä päivänvaloa. 50 – 100 mrd. markkaa maksatettiin veronmaksajilla avoimen piikin kautta ja tietymätön määrä kerättiin yrittäjiltä ja takaajilta sekä alihintaan otetusta yritysten omaisuudesta. Toiminnan kruunasi ns. Koiviston konklaavi eli oikeuspoliittinen seminaari, jonka asiakirjat nykyinen presidentti on päättänyt salata.
Yrittäjät on saatettu edesvastuusteen poliittisten ja pankkipäättäjien virheistä. Todellisia suuren suomalaisen puhalluksen suunnittelijoita ja toteuttajia ei ole syytetty mistään, kunniamerkkejä sen sijaan on sadellut. Tiettävästi oikeuskanslerille on tehty 19 000 kantelua heidän toiminnastaan, vain yksi on johtanut hakijan esittämään tulokseen.
Suurin avoinna oleva oikeusloukkaus on Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten pakolaisten eli evakkojen ihmisoikeuksien täydellinen torjuminen. Evakkoja oli lähes 500 000. Heitä on elossa jälkeläisineen reilu miljoona. Poliittinen eliitti ei ole tehnyt mitään tämän loukkauksen korjaamiseksi. Presidentti Koivisto jopa pyyteli Jeltsiniltä anteeksi sitä, että suomalaiset puhuvat koko asiasta.
Moni muistaa vielä yrittäjä Seppo Hautalan Vise-tapauksen. Se oli törkeydessään ainutlaatuinen ja varakkaan pesän putsaaminen jatkuu edelleen. Todelliset syylliset ovat vapaalla jalalla. Yrittäjän terveys ei lopulta kestänyt ja hän siirtyi oikeudenmukaisemmille kentille.
Mitä tapaus Rusi on meille viime vuosina opettanut? Me olemme ikävällä tavalla saaneet vierestä seurata, kuinka yhteiskuntamme koneisto valjastetaan voimaperäisesti ajamaan yksilön alistamista, vääryyttä, vääryyden hyväksymistä, salailua, vaikenemista ja oman maan etujenvastaisen toiminnan palkitsemista. Tämän koneiston uhriksi valittiin näennäisin perustein tohtori Alpo Rusi, jonka kokema henkinen hirsipuu oli pitkä ja syvästi ahdistava.
Miksi yksi henkilö valittiin uhriksi? Kysymys on sikäli väärin asetettu, ettei Rusi ole ainut valtakoneistomme uhri, kuten edellisestä selviää. Uhreja on satojatuhansia, pitemmällä juoksulla laskettuna vähintään toista miljoonaa. Heistä erittäin harvat ovat kyenneet torjumaan jollakin tavoin ylijyräämisen ja vain Rusi on voittanut. Inhimillisenä suorituksena sitä voidaan pitää ainutlaatuisena. Kukaan ulkopuolinen, ehkä Olli Rehniä lukuun ottamatta, ei tiedä, kuinka paljon se on vaatinut.
Alpo Rusilla riitti rohkeutta ja voimia todistaa vahvasti oma syyttömyytensä, ajaa vahingonkorvauskannetta, kirjoittaa lähes 600-sivuinen kirja, säilyttää henkinen terveys ja ansaita YK:n yleiskokouksen puheenjohtajan tärkeimmän avustajan paikka. Uskomaton kokonaissuoritus.
Rusin kirja, Vasemmalta ohi: kamppailu Suomen ulkopoliittisesta johtajuudesta rautaesiripun varjossa 1945-1990, kertoo yksityiskohtaisesti niistä syistä, minkä vuoksi Rusi oli yksi uhreista. Kysymyksessä oli suomettuneisuuden ajan rikosten ja tehtyjen väärien päätösten peittely ja vallan haaliminen, syntipukin löytäminen. Rusin kirja antaa hyvän pohjan myös sen arvioinnille, miksi esim. pankkikriisi tai Karjalan kysymys ovat hoitamatta.
Onko yhteiskunnan koneisto nyt esittänyt Rusille anteeksipyynnön, korjannut tekemänsä virheet ja suorittanut oikeuden määräämät korvaukset? Ei ole. Näyttää siltä, että yhteiskunta monin keinoin edelleen pyrkii rankaisemaan Rusia siitä, että tämä uskalsi asettua koneistoa vastaan ja ajaa omia oikeuksiaan. Vahingonkorvauksia tai oikeudenkäyntikulujen korvausta ei ole kuulunut.
Päättäjille ja oikeuden toteutumista jarruttaville on tarpeen antaa muistutus siitä, ettei kansa hyväksy aivan kaikkea. Suomalaiset ovat esivaltauskollista ja helposti alisteista kansaa, joka hampaita kiristellen ja nyrkkiä taskussa puiden ottaa vastaan iskun toisensa jälkeen, ja ryhtyy puolustamaan itseään vasta aivan viimeisessä hengenvaarassa.
Ei tällainen alistuminen ole tarpeellista. Jokaisella kansalaisella on globaalien sopimusten perusteella täysi oikeus saada itselleen oikeutta. Kun yksi ihminen ei kykene mahtavaa päälle jyräävää yhteiskunnan koneistoa vastaan taistelemaan, tarvitaan kansalaisten yhteistyötä, jolla toimitaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja saatetaan tarvittaessa väärin toimineet yhteiskunnan edustajat vastuusteen toimistaan.
Ehkä suomalaiset ovat oppimassa jotain näistäkin asioista, koska Alpo Rusin kirja on Akateemisen kirjakaupan ykkösenä ja kirjasta on jo nyt otettu toinen painos. Asennemuutokseen tarvitaan tietoa.
Vapaussotien taistelijat lähtivät 1918-45 Pohjanmaalta marsalkka Mannerheimin johdolla turvaamaan oikeutta. Alpo Rusin tapaus on herättänyt pohjalaiset tässäkin asiassa ehdottamaan erityisen FinJusticia eli Oikeutta suomalaisille -yhdistyksen työnimellä kulkevan kansalaisorganisaation perustamista.
Yhdistyksen tehtävänä olisi toteuttaa kansalaiskeräys, josta saatavia varoja käytettäisiin yhdistyksen hallituksen päättämissä ihmisoikeusloukkausasioissa.
Pohjanmaalta versonut ehdotus on konkreettinen siten, että nyt tuoreessa muistissa ja ajankohtaisena oleva Alpo Rusin tapaus olisi ensimmäinen, jonka kustannuksia yhdistys rahoittaisi. Vastavuoroisesti voisi edellyttää, että mikäli oikeudenkäyntien tuloksena lopulta tulisi korvauksia, ne voitaisiin velvoittaa siirtämään säätiölle. Toimintaa voitaisiin rahoittaa myös asiantuntijaluentojen avulla. Tärkeintä olisi oikeudenmukaisuuden toteutuminen.
Pohjimmiltaan oikeusloukkauksissa on kyse vallan väärinkäytöstä. Sellaista toimintaa ei pidä hyväksyä. Koska yksittäiset henkilöt eivät ole kykeneviä saamaan itselleen oikeutta, vaikka heitä olisi suurikin määrä yksilöinä, on yhdistyksen perustaminen konkreettinen tapa saada asialle huomiota, varoja ja vaikutusvaltaa.
Suomen virkamieskunnassa ja poliittisessa eliitissä on edelleen paljon vanhaa vallankäyttäjäjoukkoa, josta tietokirjailija, OTK, valt. maisteri Kauko Parkkinen käyttää nimeä ”Punakone”, että kansallinen, puolueista vapaa toiminta-organisaatio on tarpeen.
FinJusticia-yhdistyshanketta edustaa suunnitteluvaiheessa tohtori Alpo Rusi, joka kokee kansalaisten oman aktiviteetin välttämättömäksi. Valtakoneisto ei välttämättä suojele yksilöä, mutta se voi riistää yksilöltä perussuojan hyvin tehokkaasti. Yhteystiedot löytyvät Internet-sivuilta www.finjusticia.net.