Tietoa kirjoittajasta


Pertti Rampanen
teknikko

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

19.02.2008 [16]
»  AJATUKSIA SISÄLLISSODAN PROBLEMATIIKKAAN

08.01.2008 [08]
»  EVAKON POJAN NÄKÖKULMA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

08.01.2008
Pertti Rampanen

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[08] Evakko

EVAKON POJAN NÄKÖKULMA

Asuin lapsuuteni Kuorevedellä pienessä mäkikylässä, missä suurin osa asukkaista oli kannakselaisevakkoja ja heidän lapsiaan, lähinnä Kivennavalta ja Valkjärveltä. Joukon jatkona allekirjoittanut.

Isäni oli kotoisin Valkjärven Siparilan kylästä kymmenhenkisestä perheestä. Evakkoon lähtö oli tullut monen muun mukana syksyllä 1939. Lähtö oli jäänyt niin myöhäiseksi, että vihollisen kranaatit räjähtelivät aivan lähistöllä.

Hätäpäissään joukko suuntasi kulkunsa kohti Rautua, kunnes vastaan tuli suomalaisia sotilaita kaatuneita mukanaan. Sotilaat kielsivät jatkamasta siihen suuntaan. Käskettiin menemään mahdollisimman nopeasti Valkjärven asemalle. Sinne ehdittiin aivan sillä hetkellä, kun viimeinen evakuointijuna oli lähdössä. Viipurissa jouduttiin vielä kovaan pommitukseen, mutta kanta-Suomeen kaikki kuitenkin selvisivät.

Muistan hyvin, kun vanhoja karjalaismummoja ja –pappoja vieraili lähes joka päivä kodissani. Heidän soljuvaa murrettaan oli hauska kuunnella. - Ajatellaanpa esimerkiksi sanontaa: ajetaan kärryillä. Sen murrekielinen vastine on osapuilleen: ajjaat kärrilöil. Mikä ero! - Ja tuohon aikaan piti lasten olla hiljaa aikuisten keskustellessa. Nykyisin tämä hyvä tapa on unohtumassa. Yritetäänkö sitä edes opettaa?

Niinpä eläydyin monesti tarinoiden ja muistelusten maailmaan niin, että väitän keskellä kovinta talvea kuulleeni käen kukuntaa, nähneeni Valkjärven laineiden liplattavan ja aistineeni kedon kukkien tuoksun; niin eläväistä oli keskustelu. Ei kulunut montaakaan kohvikupillista, kun ajatus vanhuksilla siirtyi kotikonnuille Karjalaan. Sinne kaivattiin todella takaisin!

Ja nuo vanhukset uurteisine kasvoineen ja kumaraisine selkineen kuvittelivat olevansa täällä vieraalla seudulla vain väliaikaisesti. Huomasin sen, että tuota takaisinpaluun toivetta eivät nuoremmat halunneet särkeä, vaikka tiedettiin, että paluumahdollisuutta takaisin ei enää ollut.

Äitini kertoi erään kivennapalaismummon nähneen usein, äidin kyläilemässä ollessa, aikoja sitten kuolleen miehensä palaavan hevosellaan Kivennavan markkinoilta. Niin syvälle ajatuksiin oli mennyt syöpynyt ja kaipaus suurta.

Vanhemmiten, kun asioista enemmän ymmärsin, koin evakkovanhusten kohtalon erittäin murheellisena. Nuorempi siirtoväki kyllä pärjäsi ja sopeutui uusiin oloihin pääsääntöisesti hyvin. Päästiin työhön käsiksi, perustettiin perhe ja syntyivät lapset. Takaisin synnyinseudulle ei ylipääsemättömästi kaivattu.

Toisin oli vanhuksilla. He olivat jo hiljalleen valmistautuneet päättämään tämän maallisen vaelluksensa. Perhehaudat tutulla kirkkomaalla omaisten ja tuttujen joukossa oli valmiiksi katsottuna. Seesteistä elämän ehtoota elettiin. Sitten aivan yllättäen oli heidän jätettävä rakkaat kotikontunsa, kodit ja kirkkomaat ja paettava vieraaseen ympäristöön. Naapurit ja tuttavat hävisivät mikä minnekin. Ja syynä oli suurvallan häikäilemätön brutaali politiikka, johon näillä vanhuksilla ei ollut mitään osuutta.

Karjalaisvanhusten haudoilla olisi varmasti kevyemmät mullat, jos Neuvostoliiton tämän päivän perilliset pyytäisivät anteeksi talvisodan aloittajien taholta tehtyjä vääryyksiä, vaikka nämä anteeksipyynnöt eivät enää syyttömästi kärsineitä tavoitakaan. Toisen maailmansodan aloittivat yhteisestä sopimuksesta Hitler ja Stalin, se on aivan päivänselvää faktaa. Ja talvisodan aloitti yksinomaan Neuvostoliitto eli Stalin. Muuta on turha väittää ja historialliseksi totuudeksi opettaa!

Olisi suotavaa, etteivät tämän päivän suomalaiset itsessään liian helposti koita ymmärtää, ja ainakaan suuremmin puolustelisi, tuon suurvaltanaapurin silloisia moraalittomia ja oikeudettomia tekoja. Kyllä se osaa itse muutenkin puolensa pitää. Liiankin hyvin! Ja Suomelta riistettyjä raja-alueita ei ole syytä ilmaiseksi naapurille remontoida.

Kaikkein parasta olisi, jos kyseiset pakkoluovutetut alueet palautettaisiin Suomelle ja niiden oikeille omistajille. Omistusoikeushan on kansainvälisten sopimusten mukaan kiistatta pakkoluovutettujen alueiden entisillä asukkailla, niillä jotka ennen viime sotia ne omistivat. Kun palautus tapahtuu, on kyseisten alueiden kunnostus ja lisähyödyntäminen perusteltua ja järkeenkäypää. Omaansa kyllä jokainen kohentaa ja kuntoon laittaa, vieraalle kunnostamisessa vastikkeetta ei ole mitään mieltä.

Talvisodan problematiikkaan sisältynyt tarve (?) Leningradin turvallisuusvyöhykkeen laajentamisesta tulee sijoitetuksi omaan oikeudettomuuteensa, kun totean, että Karjalan Kannaksella matalimmankin salotöllin arvo oli tuhatkertainen tuon suurkaupungin korkeimpaan kivitaloon verrattuna. Tuo matala tupa ei ollut bolshevikkien suojaksi kaupan!

Mikä pahinta, yhä edelleen ympäri maailmaa ajetaan lapsia ja vanhuksia kodeistaan tienposkiin, metsiin ja vuorille kuolemaan. Mitään ei ole vuosituhansiin opittu. Ihmisen petomaisuus senkun jatkuu. Syynä ovat milloin mitkäkin ismit ja häikäilemätön poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen vallan tavoittelu, jopa uskonnollisenkin. Järkeä ja rahaa ei säästetä kehitettäessä mitä karmeampia välineitä hengen ottamiseksi lajitovereista. - Surullista!

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].