Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

31.12.2018 [05, 08]
»  EVAKKOJEN OMISTUSOIKEUS YHÄ SUOMESSA HOITAMATTA

30.03.2016 [05, 10]
»  SERBIA PALAUTTAA HOLOKAUSTIN RYÖSTÖOMAISUUTTA

23.03.2016 [02, 03]
»  HAJASIJOITUSKO PELASTAA MEIDÄT?

10.03.2016 [03, 10]
»  ONKO SUOMI VARAUTUNUT VENÄJÄN SORTUMISEEN?

08.03.2016 [02, 08]
»  KARELIA KLUBIN STRATEGIA

29.02.2016 [02, 10, 18]
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUSPÖYTÄKIRJASTA 2016 LUETTUA

27.01.2016
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUS 25.02.2016

21.09.2015 [03, 04, 10]
»  UUSI VENÄLÄINEN NORD STREAM 2 -KAASUPUTKI

16.09.2015 [02, 04]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUS TV:SSÄ

27.06.2015 [02, 10]
»  KOLMEN KARJALA-KIRJAN JULKISTAMINEN 28.08.2015

15.04.2015 [02, 15, 18]
»  TERVETULOA YLEISÖTILAISUUTEEN PE 29.05.2015!

13.01.2015 [02, 07]
»  MIKÄ ON KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN SUURI KONTEKSTI?

01.01.2015 [02, 03, 06]
»  PRESIDENTTI TUOMITSI VOIMANKÄYTÖN, MITÄ TILALLE?

16.11.2014
»  EUEEP:N VUOSIKOKOUS 2015 STUTTGARTISSA

12.09.2014 [02, 03]
»  KAHDEN TASON PELI KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSESSA

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

10.01.2008
Pro Karelia ry

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[20] Muut

VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDEN, PELON JA VÄKIVALLAN KULTTUURI

- Toronton kouluhallinnon 1000-sivuinen raportti herättää
- pelon ja vaikenemisen kulttuuri maailmalla ja Suomessa
- suomalaiset ahkeria vaikenemaan ja muristen hyväksymään
- usko poliitikkojen ja viranomaisten nuhteettomuuteen on vahva
- pankkikriisiin suhtautuminen sinisilmäisyyden huipputuote
- miksi me ehdottomasti olemme syyllisiä sotiin?
- pelko on vahva ase
- salliva suhtautuminen oikeusloukkauksiin on jatkumo
- kriittiset ihmiset suljetaan ulos
- patenttilääke viihde on korvannut uskonnon
- voimme tehdä paljonkin – jos haluamme
- vastuu on sinun ja minun – jokaisen!

Toronton kouluhallinnon 1000-sivuinen raportti herättää

Tiedotusvälineistä purkautuva uutistulva on merkittävältä osalta uutisia väkivallasta eri puolilta maailmaa. Suomea on totuttu pitämään rauhallisena lintukotona, mutta meilläkin summittaisen ja harkitun väkivallan uutiset ovat lisääntyneet pelottavasti.

Yhdysvalloista on tullut hyytäviä uutisia kouluväkivallasta, mistä Suomessakin on jo saatu omat järkyttävät kokemuksensa. Rauhallisena pitämästämme Kanadasta Globe and Mail uutisoi tänään: Pelon kulttuuri on Toronton vitsaus. Artikkeli tuo näkyville tuhatsivuista raporttia, joka kertoo sadoista kouluissa tapahtuneista salatuista väkivalta- ja seksuaalirikoksista.

Pelon ja vaikenemisen kulttuuri maailmalla ja Suomessa

Globe and Mail kertoo myös siitä pelon kulttuurista, joka alueen kouluissa vallitsee. Eikä pelkästään pelon, vaan myös vaikenemisen kulttuurista. Oppilaat eivät välttämättä raportoi väkivallasta. Mutta eivät opettajat tai jopa rehtoritkaan aina puutu asiaan tai pyydä virkavallan apua.

Eivät nämä tapahtumat varmasti ole vain Toronton erityisiä ongelmia, vaan samat vaivat leviävät eri puolilla maailmaa. Esim. Venäjä on tunnettu siitä, että väkivallan kulttuuri on siellä tavanomainen keino ratkaista erimielisyyksiä. Torontossa asia on vain nostettu tuhatsivuisella raportilla pöydälle.

Pykologi tai psykiatri osaisi kertoa väkivallan taustasta tarkemmin ja esittää sen syntymiselle kantavan teorian. Maallikko näkee tämän kehitystilanteen ehkä yksinkertaisemmin. Ensin on välinpitämättömyys, sitten on väkivalta ja siitä seuraa pelko. Pelko voi myös johtaa välinpitämättömyyteen tai mahdollistaa väkivallan.

Suomalaiset ahkeria vaikenemaan ja muristen hyväksymään

Suomalainen yhteiskunnallinen kulttuuri on paljolti ollut erityisesti suurissa ja tärkeissä asioissa vaikenevaa, pienten ydinpiirien pyörittämää toimintaa, jonka ydinasioista ulkopuolisilla ei oikeastaan ole mitään tietoa. Kun tähän yhdistetään luterilainen esivaltauskollisuus ja –luottamus, rajoittunut keskustelukulttuuri ja sinisilmäinen luottaminen, syntyy otollinen ilmapiiri välinpitämättömyydelle ja vallan väärinkäytölle.

Kun asioista ei tiedetä, eikä niistä uskalleta ottaa selvää – nukkuvaa karhua ei saa herättää on jo Venäjästä opittu viisaus – jäädään monessa asiassa ehkä puimaan nyrkkiä taskussa tai ihmettelemään, miten se asia todella on. Mutta ei mennä kysymään, ei tehdä mitään. Väistetään ja väistytään.

Usko poliitikkojen ja viranomaisten nuhteettomuuteen on vahva

Ennen kaikkea ei uskota, että meillä joku viranomaistaho, läheinen tai meidän itse valitsemamme poliitikko voisi toimia meitä vastaan. Tämä edustajiimme uskominen menee uskomattomiin mittoihin, minkä vuoksi vaaleissa tosiasiallisesti täysin kansalaisten etuja vastaan toimivia henkilöitä voidaan valita suurella äänimäärällä jatkamaan tehtäviään. Hehän voisivat loukkaantua, jos heitä ei valita uudelleen tai kyllä heillä varmastikin on ihan hyvä tarkoitus tai kyllä varmastikin ollut hyviä syitä, ettei joitakin asioita ole hoidettu.

Näilläkin sivuilla on usein otettu esimerkkinä suurista oikeusloukkauksista esim. Karjalan palautuskysymys, pankkikriisi sekä sotasyyllisyys- ja asekätkentätuomiot. Karjalan osalta useimmat sanovat, että olihan se väärin, että Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja otti meiltä alueita. Mutta sitä ei lainkaan oivalleta, että tänä päivänä lähes kaikki merkittävät poliitikkomme yhtyvät tähän suureen rikokseen vaikenemalla siitä ja kieltäytymällä millään tavoin toimimasta rikoksen oikaisemiseksi. Kuitenkin heillä olisi mahdollisuus vaikuttaa asiaan.

Äänestäjät hyväksyvät tämän äänestämällä samat ihmiset kerta toisensa jälkeen toimimaan etujemme ja oikeuksiemme vastaisesti, vaikka omien poliitikkojemme oikeusloukkaus koskettelee kaikkia suomalaisia, erityisesti noin miljoonaa evakkoa jälkeläisineen.

Pankkikriisiin suhtautuminen sinisilmäisyyden huipputuote

Toinen sinisilmäisyyden ja sen ruokkiman vaikenemisen huipputuote on pankkikriisin toteutus ja seuraukset. Kun kansalaiset saavat kuulla eri todisteiden valossa, miten heitä on tässä asiassa johdettu harhaan, petetty ja vuosikausia annettu ymmärtää asioitten olevan oikein, he jokseenkin hämmästyneinä kuuntelevat ja sitten toteavat, että ”aha”.

Ei ihme, että tehtyjä rikollisia toimia on helppo piilotella ja todelliset syylliset nostaa kunniaan. Suhtautuminen asiaan on uskomattoman sinisilmäistä. Olisi jo korkea aika perata pankkikriisin liittyvät suurimmat oikeusloukkaukset. Niiden tekijät löytyvät poliittisista vallankäyttäjistä, suurista pankeista, tuomiolaitoksesta ja muista oikeusviranomaisista.

Tapahtumasta on mennyt aikaa jo sen verran, että jäävittömiä tutkijoita ja viranhaltijoita löytyy. Tahtoa sen sijaan ei löydy, koska vallankäyttäjien piiri ei vielä ole muuttunut riittävästi, eikä venettä haluta keikuttaa.

Miksi me ehdottomasti olemme syyllisiä?

Miksi me vaieten hyväksymme sen, että valtiojohdomme määrätietoisesti haluaa pitää meitä syyllisinä sotaan? Mitä kunniakasta tai ylpeydenaihetta sellaisessa voi olla? Jos joku arvelee vankilatuomion tuovan kunniaa ja arvovaltaa, hän voi sitä henkilökohtaisesti kokeilla. Ehkä mielipide sen jälkeen muuttuu. Tässäkin asiassa vallitsee uskomaton sinisilmäisyys ja johtajien päätösten kunnioittaminen, vaikka päätökset ovat outoja, häpeällisiä ja vääriä.

Miksi me hyväksymme vääryyden? Mitä kunniakasta siitä on? Miten se hyödyttää meitä kansakuntana? Onko kyse kristillisestä anteeksiantamisesta, jossa pahantekijälle pitäisi kääntää toinenkin poski? Siitä ei ole kyse. Kyse on pelosta.

Emme uskalla kyseenalaistaa julkisesti edusmiestemme ja yhteiskunnan palvelijoiden toimia tai kysyä niiden perusteita. Tai sitten ei vain välitetä: mitä se minulle kuuluu? Osalle sodanjälkeistä sukupolvea on iskotettu käsitys, ettei meikeläinen ole mitään. Joten ei mitättömyyden pidä mennä arvioimaan viisaitten ja herrojen tekoja.

Pelko on vahva ase

Olemme siten välinpitämättömiä suurten oikeusloukkausten edessä. Olemme ehkä myös pelon lamauttamia. Pelkoa ei aina itse tajuta laikaan, mutta se tulee esille reaktioina, kun asiaa käsitellään. Tänäkin päivänä on ihmisiä, jotka vahvasti pelkäävät jotain, ehkä Venäjän hyökkäystä, jos Karjalaa käsitellään. Kielletään, ettei asiaan liittyviä tiedotteita tai lehtiä saa lähettää, ettei jotenkin tulisi niiden kautta osalliseksi sellaiseen vallankumoukselliseen ajatukseen kuin omansa takaisinsaamiseen tai vääryyden korjaamiseen.

Pelko ja välinpitämättömyys estävät toimimasta ja korjaamasta asioita. Kun ongelmien olemassaoloa ei tunnusteta, ei niitä vaarmaankaan, ei ainakaan toivottavasti, ole. Kyllä ne silti yhä ovat olemassa. Väistely ja syrjään työntäminen eivät hävitä ongelmia. Kuuluisa englantilainen kirjailija Alistair McLeanin yhden kirjan paljon puhuva nimi on Fear is the key, joka on käännetty suomeksi Pelko on aseeni.

Pelko on todella ase ja avain ihmisen manipulointiin. Meidät on manipuloitu esim. Venäjä-pelolla ja nyt vaikkapa energian saannin estymisen pelolla siten, ettemme voi kriittisesti tarkastella naapurimaan toimia, saati esittää edes win-win –pohjaista ohjelmaa keskinäisen luottamuksen palauttamiseksi. Meistä on tullut välinpitämättömiä, koska luulemme, ettemme voi vaikuttaa mihinkään mitään.

Salliva suhtautuminen oikeusloukkauksiin on jatkumo

Ei ehkä ole kovin kaukaa haettua todettaessa, että suhtautuminen pankkikriisin suuriin oikeusloukkauksiin, on jatkumo suhtautumisesta sodan menetyksiin tai sotasyyllisyyteen. Ne ovat liian isoja asioita, jotta tavallisen kansalaisen kannattaisi niitä miettiä, eikä niille mitään voi. Jos asenne on tämä, ei niille mitään voikaan. Kun etukäteen antautuu, ei ole mitään voitettavaa.

Saamme päivittäin kuulla yksittäisistä oikeusloukkauksista. Pahimpia tapauksia ovat lapset, jotka ovat joutuneet armottoman virkamieskunnan rattaiden jauhamiksi, vuosikausien heittopusseiksi piittaamattomien päättäjien rattaisiin. Sellaisessa ei murenneta vain lapsen elämää, vaan hänen läheisensä joutuvat samalla läpikäymään ankaran kiirastulen.

Edellä oleva kuulostaa helposti armottomalta kritiikiltä. Eikö Suomi olekaan oikeusvaltio, jossa vallitsee vaikuttamaan kykenevä kansalaisyhteiskunta, jossa kansalaiset ovat tasavertaisia oikeuden edessä, jossa kaikista huolehditaan ja jossa virkamiehet ovat nuhteettomia ja lahjomattomia? Onhan meillä perustuslaki. Onhan meillä demokratia. Onhan meillä korruptiosta vapaa virkamieskunta. Olemmehan me rehellisiä suomalaisia. Olemmeko?

Kriittiset ihmiset suljetaan ulos

Maassamme on paljon erinomaista virkamieskuntaa, joka tekee pitkää työpäivää ja parhaansa omalla sarallaan. Meillä on kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka tekevät palkatonta tukitoimintaa oman missionsa pohjalta täyden työpäivänsä päälle.

Mutta meillä on muiden yhteiskuntien tavoin valtaa pitäviä ryhmiä, jotka toimivat toisin. Suurin osa kansalaisista ei vain ole kuullut sellaisista tai ei näe sitä. Liian moni ei halua tietää mitään asiasta. Joten välinpitämättömyyden ja pelon kulttuuri suojelee väärintekijöitä. Asiat osataan tarvittaessa pukea oikeudellisesti pitävän näköiseen muotoon, vedota sopivasti lakeihin ja ohjeisiin.

Jos joku käy hankalaksi ja ryhtyy kyselemään liian paljon, hänet ensin suljetaan vaikenemisen muurin taakse. Hänelle ei vastata, häntä ei mitenkään noteerata, hän on ilmaa. Jos hän ei tästä opi ja lannistu, hänestä tehdään yhteiskunnan häirikkö, pahimmassa tapauksessa mielisairaspotilas. Ei tämän tyyppisten keinojen käyttö ole mikään itäisen naapurimaan erikoisoikeus, sitä osataan täälläkin.

Patenttilääke viihde on korvannut uskonnon

Nyky-yhteiskunnassa on yksi peruslääke, jolla kansalaiset pyritään pitämään välinpitämättöminä. Se kulkee nimellä viihde. Ei olisi pahaksi laskea, kuinka monta tuntia päivässä työkykyiset ihmiset käyttävät viihteen seuraamiseen. Jos he käyttäisivät vaikkapa 1/3 siitä ajasta yhteisten suurten ongelmien ratkomiseen, ne ongelmat tulisivat todella nopeasti hoidettua.

Viihteestä on tehty massakulttuuria, jolla rankkaa työpäivää tai rankkaa työtöntä päivää tasapainotetaan. Ei tarvitse ajatella mitään, valmiiseen nauruunkin voi yhtyä, jos jaksaa.

Viihde on eräällä tavalla korvannut uskonnon paikan, sitä on tullut elämää hallitseva tavoite. Uskontoja on läpi maaimanhistorian käytetty vastoin niiden perustarkoitusta myös väärin vallan välineinä, orjuuttajina, kansanmurhien oikeuttajina ja omaisuuden riistäjinä. Viihde ajaa nyt tämän asian. Lapsetkin voivat jäädä viihteen ja kaveripiirin hoidettaviksi, koska vanhemmilla on työhön ja vapaa-ajan viettoon liittyviä paineita.

Viihde on osa vapaa-aikaa ja puoltaa paikkansa, mutta osasta sen käyttöä maksetaan kallis hinta. Yhden maksun maksamme siinä, että se edistää välinpitämättömyyttä. Ei ehditä ajatella tai ajatuksiin ei mahdu yhteisiä asioita. Pienempiin ja suurempiin oikeudenloukkauksiin ei riitä tarmoa. Ehkä ne eivät omalle kohdalle ole osuneetkaan.

Voimme tehdä paljonkin – jos haluamme

Miksi puuttua yksittäisiin oikeusloukkauksiin, kun isoistakaan ei ole väliä, eikä niihin voi vaikuttaa? Me voimme vaikuttaa erittäin paljon. Ensimmäiseksi se vaatii meidän heräämistämme oivaltamaan nykyinen tilamme ja tilanteemme.

Tässä suhteessa median rooli on pahasti kaksijakoinen. Se toisaalta tarjoaa järkyttäviä uutisia, joiden luulisi herättävän meidät. Ehkä väkivalta jossain välineessä ja jossain muualla kuin kotipiirissä tapahtuvana toimintana turruttaa meidät pitämään sitä luonnollisena osana tai ainakin väistämättömänä osana yhteiskuntaa. Toisaalta media tarjoaa rajattomasti viihdettä turhien mietteiden turruttamiseksi.

Jos ihmiset epäilevät, ettei heillä ole mitään vaikutusmahdollisuuksia, he voisivat tehdä kokeen. Kuvitellaan tilanne, jossa esim. pääministeri tai kansanedustaja saa tuhannelta äänestäjältä kirjeen, kortin, mailin tai soiton, jossa kysellään sotasyyllisyydestä. On varmaa, että jotain alkaisi tapahtua.

Tämän päivän paradoksi on siinä, että kansalaiset eivät halua tai uskalla toimia, koska kansanedustajat eivät esim. Karjalan tai sotasyyllisyysasiassa toimi. Ja kansanedustajat eivät toimi, koska kansalaiset eivät ole asiasta kiinnostuneita tai kysele siitä. Tämä tyhjä rulla pyörii, mitään ei tapahdu. Kuitenkin gallup kertoo esim. Karjalan osalta, että puolet suomalaisista haluaa asian esille ja yli 70 % katsoo se olevan hyväksyttävä puheenaihe.

Vastuu on sinun ja minun – jokaisen!

Gallupin tulos ja nykyinen tilanne ovat täydellisen ristiriitaisia, ennen kuin miettii suomalaisten ominaisuuksia, vaikenemista, pelkoa, turhautuneisuutta. Vastuu muutoksesta on jokaisella kansalaisella. Vielä suurempi vastuu muutoksesta on kansan valitsemilla edustajilla. Sitä vastuuta on aika ryhtyä kantamaan. Aika tiimalasissa kuluu uhkaavan nopeasti kaikilla sektoreilla.


Lisätiedot: Veikko Saksi

Karelia Klubi Online on painetun lehden sähköinen näköispainos. Lukeminen on ilmaista, eikä edellytä rekisteröintiä.

Karelia Klubi -lehtiKarelia Klubi -lehti ilmestyy 3 - 5 kertaa vuodessa painettuna versiona. Pyydä näytenumero, tilaa lehti. Anna palautetta.

Karelia Klubi KauppaKarelia Klubi Kauppa palvelee Internetissä ja Lappeenrannassa. Tervetuloa Karjala-ostoksille ja keskustelemaan palautuksesta!

Pro Karelia UutisetPro Karelia ry julkaisee ajankohtaisia Karjalaan ja luovutettujen alueitten palautukseen liittyviä poliittisia ja talousartikkeleita.


Pro Karelia ArkistoPro Karelia ry:n artikkeli-arkisto sisältää usean vuoden ajalta Karjalaan ja muihin pakkoluovutettuihin alueisiin liittyvät jutut.

ProJusticia


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].