Tietoa kirjoittajasta


Leo K Tossavainen

Leo K Tossavainen
Tekn. fys. DI
Kirjoittajan muita artikkeleita

09.01.2010 [02, 03]
»  PAHASTA UHKASTA INNOSTAVAAN MAHDOLLISUUTEEN 

05.05.2009 [07, 10, 16]
»  TILANNEARVIO PÄHKINÄNKUORESSA

04.03.2009 [02, 19]
»  KANSALAISJÄRJESTÖT OMANTUNNON HERÄTTÄJINÄ

28.02.2009 [02, 04]
»  MISSÄ OIKEUDEN MIEKKA, JOKA AVAA GORDIONIN SOLMUN? 

31.12.2008 [02, 04]
»  LAIN KIRJAIMESTA JA HENGESTÄ 

01.11.2008 [15, 16]
»  SUOMEN SÄILYTETTÄVÄ KULTTUURINSA JA KIELENSÄ 

28.10.2008 [10]
»  SUURUUDEN MAHTI JA TAAKKA 

14.09.2008 [07, 10]
»  PETTÄMÄTÖN MENETELMÄ 

26.06.2008 [10]
»  NEUVOSTOLIITON JA VENÄJÄN VOIMAVARAT

30.05.2008 [02, 10]
»  MUUTOKSET – MAHDOLLISUUDET

27.01.2008 [16]
»  SYDÄNTÄ LÄMMITTÄVÄÄ

18.01.2008 [16]
»  PAISUMISESTA VALAISTUMISEEN

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

27.01.2008
Leo K Tossavainen

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[16] Historialliset

SYDÄNTÄ LÄMMITTÄVÄÄ

Sydäntä lämmittävää oli taannoinen ye.eversti I. K. Kekkosen kirjoitusRintama ei romahtanut kesällä 1944”.

Seuraavassa vielä lisävalaistusta tuon kriisiajan tapahtumiin, tiettyjä teknisiä ja operatiivisia seikkoja kristallisoiden. Viitataan myös taustalla olleisiin NL:n ideologisiin ja suurvaltatavoitteisiin sekä Preussin Sotilasakatemiassa 1800-luvulla kehitettyihin klassisiksi muodostuneisiin sotilasoppeihin.

Kesällä 1944 joukkomme joutuivat kohtaamaan täysin uudistuneen puna-armeijan läpimurtodivisioonien ja tuhatlukuisen ilma-aseen ruhjovan iskun. NL:n pyrkimykset eivät suinkaan olleet pelkästään sotilaallisia, vaan Karl von Clausewitz’in doktriinin mukaisesti vastustaja tuli eliminoida valtiollisena vaikuttajana. Jos tähän ei päästy pelkästään poliittisin keinoin, oli jatkettava voimatoimilla.

Tavoitteena ei sinänsä ollut vastustajan armeijan raaka, totaalinen tuhoaminen, vaan sen operaatiokyvyn lamauttaminen. Kyseessä oli vastustajan kokonaisalistaminen: poliittisesti, sotilaallisesti, taloudellisesti, hallinnollisesti.

Kesällä 1944 tämä edellytti ensin aukon murtamista puolustusrintamaan yllätyksellisellä, keskitetyllä, ylivoimaisella alkuiskulla ja suoraan liikkeestä tehtyä saarrostusta. Hyvän liikkuvuuden omaavat mekanisoidut joukot ottaisivat sitten nopeasti takamaaston haltuunsa.

Tämän jälkeen marssi vastustajan hermokeskuksiin ja koko hallintokoneiston alistaminen omaan ohjastukseen; meidän tapauksessamme Helsinkiin ja paikallisten ’puoluetovereitten’ ja ’Rauhan Opposition’ syleilyyn – kuten hyökkääjän taholla oletettiin.

NL:n 09.06.1944 aloittama hyökkäys Karjalan kannaksella oli ’odotettu yllätys’. Sen voima ja suuruusluokka oli ’todellinen yllätys’. Oli olemassa kaikki sotilaalliset perusteet odottaa NL:n käynnistävän suuroperaation keskeisellä itärintamalla.

Liittoutuman kokouksissa oli sovittu samanaikaisesta toiminnasta maihinnousun yhteydessä. Venäläinen peluri piti kyllä lupauksensa hyökkäyksen aloittamisesta – mutta yllätys, yllätys! – ei itärintamalla vaan pohjolassa, suurten linjojen kannalta varsin pahoin syrjässä päätavoitteesta!

Venäläisellä shakinpelaajalla oli taustalla koko ajan 1920-luvulta peräisin oleva toiminta-ajatus koko keskeisen Euroopan alueen bolshevisoimisesta, ’valvonnasta’ – paikallisten kommunistikumousten ja tarpeen vaatiessa puna-armeijan ’tuen’ avulla. Tästä johtuen - ainakin osittaisesti – puna-armeija oli kesällä 1941 selvästi hyökkäysryhmityksessä lähellä heidän länsirajaansa.

Silloinen NL:n erittäin raskasliikkeinen koneisto tarjosi Saksan salamahyökkäykselle otollisen maalitaulun. Lisäksi puna-armeijan etevintä johtoainesta oli Stalinin toimesta vv. 1935-40 teloitettu tuhatmäärin, etunenässä vuonna 1937 Mihail Tuhatsevski, jonka karismaattinen persoona herätti ’isännässä’ monenlaisia epäilyjä. Tässä selitys Saksan ällistyttävälle alkumenestykselle kesällä 1941!

Tähän ’maailman vallankumoukseen’ – kommunismin levittämiseen – liittyi samalla luontevasti suurvalta-aseman tavoittelu. Tämän tavoitteen kannalta Suomenlahden rannikon valvonta sekä Suomen ja Baltian maiden valtiollisen/poliittisen olemassaolon hävittäminen ja Suomenlahden täydellinen hallinta olivat selviä, olennaisia ensiaskeleita.

Shakinpelaaja laski, että Baltia tulee hänen haltuunsa ikään kuin luonnostaan, jahka rintama aikanaan lähtee liikkeelle Saksan sydäntä kohti. ”Antaapa Eisenhowerin ensin koputella ainakin muutaman viikon Saksan länsiovea, ehkä saksalaiset siirtävät sinne myös voimiaan meidän suunnaltamme – on vasta sitten sopiva aika meidänkin aloittaa.”

Mutta sitä ennen on otollinen hetki toteuttaa ’Suomen kysymyksen’ lopullinen, harmillisesti viivästynyt ratkaisu, menee ikään kuin ’huomaamattomasti’, eivätkä jotkut USA:n senaattorit ja kaiken maailman demokraatit kerkiä paljon asian perään kyselemään! Näin samalla myös toteutetaan ’Pietari Suuren testamenttia’ eli Venäjän otetta neljään (4) valtamereen, mikä – Luojan kiitos – on vielä toteutumatta Intian valtameren ja Atlantin osalta. Tässä pelissä meidän isänmaamme on pitkään ollut kantona kaskessa.

Nyt tällä vuosituhannella elämme siinä toivossa, että uudistuvaa Nyky-Venäjää tyydyttää vapaan kaupan ja talouden sallima tavaran, öljyn, kaasun ja sähkön virtaus alueiden kautta ilman poliittisia tai peräti sotilaallisia valloituspyrkimyksiä. – Eikö helpompaa näin!?

Palaamme nyt yksityiskohtaisemmin Karjalan kannaksen tilanteeseen kesän 1944 alussa ja seuraavien parin hektisen kuukauden aikana. Jokainen – koulupoikakin – joka oli seurannut vv. 1941-43 aikana tilannetiedotuksia ja tutkinut karttaa, saattoi havaita, kuinka lähes jokaista keskitettyä hyökkäystä seurasi aina vastapuolen vetäytyminen maastoa luovuttaen, kunnes hyökkäyksen voima ehtyi huoltoyhteyksien ja menetysten tuloksena. Rintama vakaantui ja sitä seurasi puolustajan sivustahyökkäykset – jos voimia siihen löytyi.

Tietyissä palavereissa saksalaiset yhdysupseerit olivat voimakkaasti painottaneet sitä, että keskitettyä konearmeijan hyökkäystä ei koskaan voida jäykällä vastarinnalla pysäyttää – yritys merkitsee vain puolustajan tuhoa! On viivyttäen vetäydyttävä teräsjyrän alta, annettava maastoa ja sitten … No, Itä-Karjalassa meillä oli – Luojalle kiitos – tuota maastoa, suoja-aluetta, ja sitä jouduttiin käyttämään.

Karjalan Kannaksella oli asemasodan aikana varustauduttu paikallisten, pienimuotoisten hyökkäysten torjuntaan. Ajatuskin juuri äsken, vuonna 1941, takaisin saadun isänmaankamaran – monelle kotiseudun – luovuttamisesta oli psyykkisesti vaikea asia. Etulinjan takana oli osittain varsin keskeneräisesti varustettu ns. VT-asema. Luontainen hyökkäysura Viipurin suuntaan varustamaton. Täällä maasto suotuisa NL:n konearmeijan nopeille liikkeille.

Meidän puolustajiltamme puuttui nykyaikainen panssaritorjunta lähes täysin. Paljain käsin noita panssarihirmuja ei pysäytetä. Jalkaväkisoturin ’sankarillinen’ litistyminen Sotkan telaketjujen alle ei tilannetta auta. Suoraan Enson katselmuksesta hätiin ehtineet Laguksen Sturm-rynnäkkötykit ja jääkärit tarjosivat hyökkääjälle Kuuterselässä vastuksen, joka hankki vetäytyville joukoille kolmen (3) kullanarvoisen päivän aikavoiton. Nämä vähäiset voimat eivät tietenkään riittäneet tuon panssari- ja tykistömassan pysäyttämiseen. Tie oli nyt auki Viipuriin!

Jokainen sotilas, joka selvisi tuon panssarijyrän tieltä, oli kohta taas arvokas taistelija. Olennaista oli, että mikään yksikkö ei joutunut saarroksiin – kalustoa tosin menetettiin.

Siiranmäessä puolustaja ehti ryhmittyä hyviin asemiin ja varsin voimakas oma tykistö valmistella maalit. Saarrostukseen pyrkivä hyökkääjä kohtasi täällä liikkeen pysäyttävän vastuksen – asemat pidettiin ja niistä luovuttiin vasta käskyn mukaan yleistilanteen sitä vaatiessa – ja salliessa. ”Bra att Siiranmäki höll” (hyvä, että Siiranmäki kesti), sanoi marsalkka Mannerheim puolustusta johtaneelle eversti Adolf Ehrnrothille myöhemmin sairasvuoteellaan tämän tervehdyskäynnillä. Siiranmäki hankki osaltaan taas usean päivän aikavoiton, vetäydyttiin taistellen VKT-linjalle (Viipuri-Kuparsaari-Taipale).

NL:n strategisen hyökkäyksen I-tavoite, vastustajan puolustuskyvyn lamauttaminen, oli jäänyt saavuttamatta! Puolustaja oli aluetta luovuttaen ja vihollisen hyökkäysvoimaa koko ajan kuluttaen kyennyt asettumaan hyvässä järjestyksessä puolustukselle suotuisaan maastoon, tosin varustamattomiin asemiin.

Ja sitten tuo Viipuri-kysymys! Kaupunki oli itseasiassa vain nimilyhenne tuossa VKT-linjauksessa. Pelkkä vilkaisu alueen karttaan osoittaa, että yritys sen hallussapitoon olisi ollut vastoin kaikkia sotataidon oppeja. Sotatoimien kannalta sillä ei ollut muuta kuin rasitearvoa. Sen hallussapitoyritys prestige-syistä olisi ollut kallista ylellisyyttä ja merkinnyt puolustajiemme totaalista tuhoa. Myöhempi vetäytyminenkin selän takana olevan vesistön poikki ylivoimaisen, ilmaherruuden omaavan, vihollisen tulen alla olisi ollut mahdotonta.

Nyt oli tärkeintä koota vetäytyneet joukot plus juuri saapuvat uudet voimat vesistön ja maaston suosimille Vuoksen ja Tali-Ihantalan alueille. Merkittävän voimakas tykistö piti saada hyvään valmiuteen. Kaikki tämä onnistui! Hyökkääjällä olikin nyt edessään järjestäytynyt, tykistön upeasti tukema puolustuslinja.

Marsalkan vaatima ja tasavallan presidentin sitoumusuhrauksellaan takaama aseapu Saksasta ehti juuri viime hetkillä puolustajan taitaviin käsiin. Panssareiden lähitorjunta-aseet – ’Nyrkit ja Kauhut’, joiden käyttöohjeita tavailtiin monesti vasta silloin, kun Sotkat olivat jo ihan lähituntumassa – antoivat uskon omiin mahdollisuuksiimme. ”Tulepa vielä hieman paremmin ’hollille’, niin täältä pesee!” Olipa saatu mainiot kapineet!

Oman tykistömme virtuoosimaisen taitava, nopea ’tarkkuustyöskentely’ maalien käsittelyssä, tulensiirrossa ja keskittämisessä oli vastustajalle kokemus vailla vertaa. Juuri kriittisimpinä päivinä Immolaan pyrähtänyt lento-osasto K. Kuhlmei – noin 80 taistelukonetta – nosti voimantuntoa ja uskoa selviytymiseen.

Näiden Junkers Ju-87 ja Focke-Wulf –pilottien uhrautuva, taitava toiminta oli olennainen osa panssariarmeijan pysäyttämisessä ja hyökkäysvoiman murentamisessa. Tohtori Risto Arkimiehen erinomainen TV-dokumentti on käsitellyt tätä aihetta mukaansatempaavalla tavalla.

Vain Suomen kansan yksimielisyys, omat puolustusvoimamme ja oikeaan aikaan saatu konkreettinen sotilaallinen tuki tekivät marsalkka Mannerheimille – nyt tasavallan päämiehen ominaisuudessa – mahdolliseksi luotsata isänmaamme itsenäisenä valtiona ulos tuosta kaoottisesta tilasta, joka muualla Keski-Euroopassa ja Baltiassa johti puoleksi vuosisadaksi kansallisen vapauden menetykseen ja eristyksiin eurooppalaisesta kulttuuriyhteisöstä.

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].