[02] Karjalan palautus
[10] Venäjä
[21] Poliittiset

LUOTTAMUS JA VENÄJÄ

- Kolme viidestä suomalaisesta ei luota venäläisiin
- Epäluottamuksen syyt ovat kokemuksissa
- Epäluulo on peritty äidinmaidossa ja geeneissä
- Nimettömänä asenne uskalletaan tuoda esille
- Onko Venäjällä ollut luottamusta herättäviä toimia?
- Luottamus länteenkin on ollut hakusessa
- Venäläiset luottavat vähiten viranomaisiinsa
- Venäläiset vieneet hankkimansa rahat maasta
- Suomalaisilla poliitikoilla suuri tarve osoittaa luottamusta
- Venäjä ymmärtää luottamuksen tarpeen, mutta ei toimi sen mukaan
- Suomi ja Venäjä voivat yhdessä rakentaa luottamusta

Kolme viidestä suomalaisesta ei luota venäläisiin

Valitut Palat kyseli 1 400 lehden tilaajalta käsityksiä luottamuksesta. Sen mukaan suomalaiset luottavat kaikkein vähiten venäläisiin. Kolme viidestä on tätä mieltä. Muut eurooppalaiset eivät yhtä voimakkaasti ilmaise epäluottamustaan venäläisiin kuin suomalaiset. Ruotsalaisiin suomalaiset luottavat toiseksi eniten ja suurimman luottamuksen saavat toiset suomalaiset.

Mielipidetulos ei ole yllättävä. Mitattaessa russofobiaa eli Venäjä-pelkoa tai vihaa tulokset ovat olleet kokoluokaltaan samanlaisia. Suomalaiset siten kertovat epäluottamuksestaan, vihastaan ja pelostaan venäläisiä kohtaan.

Tarvitseeko tämän tilan vallita ikuisesti? Eikö suomalaiset voisi luopua epäluulostaan ja fobiastaan? Eikö Venäjälle pitäisi antaa mahdollisuus osoittaa, että se on näiden epäluulojen yläpuolella ja kykenee toimimaan luottamusta herättävällä tavalla? Tilanne ei ole kovin yksinkertainen vuositasaisen historian, viime sotien tapahtumien ja tuoreen Venäjän kohdalla.

Epäluottamuksen syyt ovat kokemuksissa

Syitä tällaiseen epäluuloon ei tarvitse kaukaa etsiä. Vaikka poliittisella tasolla kuinka yritetään unohtaa viime sotien kokemukset, ne eivät poistu suomalaisten mielistä. Kuinka ne voisivat poistuakaan, kun sodan vaikutukset ovat voimakkaasti yhäkin näkyvissä ja sadat tuhannet, ehkä noin miljoona suomalaista voi suoranaisesti katsoa menettäneensä niiden vuoksi osan ihmisoikeuksistaan.

Karjala, Petsamo, Salla, Kuusamo ja Suomenlahden ulappasaaria on edelleen viime sotien seurauksena Venäjän hallinnassa. Kun maalta viedään yli 12 % sen nykyisestä pinta-alasta laskien, ei sellainen amputointi poistu kauniilla puheilla ja uskottelemalla kaiken olevan hyvin.

Viron ja muiden Baltian maiden kohtalo osoitti, millaisia seurauksia syntyy, kun luottaa venäläiseen sanaan. Näillä mailla on ollut tuskainen taival ja ankara työ nousta miehityksen aiheuttamasta henkisestä ja taloudellisesta lamaannuksesta.

Epäluulo on peritty äidinmaidossa ja geeneissä

Suomalaisilla ei tätä maan miehityskokemusta ole tuoreessa muistissa, koska onneksemme emme luottaneet neuvostojohtajien lupauksiin. Varhaisemmasta historiasta on puolestaan paljon tietoa siitä, miten itäinen valloittaja jyräsi maan yli kerta toisensa jälkeen. Vaan niin valloitti Ruotsikin Suomen, silti vastaavaa epäluuloa ei ole.

Suomalaisten epäluulo venäläisiin on jo äidinmaidossa periytyvää, se on tavallaan geeneissämme sisäänrakennettuna varoitusjärjestelmänä. Sellaisesta rakenteesta on vaikea päästä eroon. Tarvitaan todella selkeitä luottamusta herättäviä toimia, jotta tämä rakenne ja samalla asenteet muuttuvat.

Luottamuksen punnitseminen on ihmisen ja kansan elämisen kannalta ensiarvoisen tärkeä asia. Ellei osata nähdä epäluotettavasti käyttäytyviä vaikuttajia, joudutaan helposti pahaan vaaraan. Aiheellinen epäluottamus voi säästä ihmishenkiä ja suurilta taloudellisilta tappioilta.

Nimettömänä asenne uskalletaan tuoda esille

Ehkä mielipidemittaukset ja nimettömät yleisökirjoitukset netissä ja mediassa ovat se muoto, missä suomalaiset uskaltavat tuoda esille todelliset epäluulonsa venäläisiä kohtaan. Erityisesti vanhempi polvi vielä muistaa hyvin selvästi vallassa olleen vahvan itsesensuurin, joka valvontakomission vaatimuksia tehokkaamin vaiensi kritiikin.

Ruotsilla, Ranskalla ja monella muulla maalla ei ole Venäjää kohtaan yhtä suurta epäluuloa tai fobiaa. Ranskassa moni katsoo, että Neuvostoliitto suorastaan tuli pelastamaan heidät natsivallan kynsistä. Tietämättömyys historian todellisesta kulusta ja diktaattorien tavoitteista ei vieläkään ole saavuttanut edes eurooppalaisia.

Puhumalla ja vakuuttelemalla ei koskaan kyetä rakentamaan aitoa luottamusta. Sitä suomalaiset ja venäläiset ovat yrittäneet yli 60 vuotta. Ehkä joku poliitikko uskoo niihin vakuutteluihin, mutta tämä kyselykin osoittaa, ettei sellainen uppoa kansaan. Siitä puuttuu todellisuus ja teot. Luottamuksen voi saavuttaa vain luottamusta herättävillä teoilla.

Onko Venäjällä ollut luottamusta herättäviä toimia?

Mitkä ovat olleet Neuvostoliiton ja Venäjän luottamusta herättävät erityiset teot suomalaisia kohtaan? Esimerkeiksi on sanottu se, etteivät he ole viime sotien jälkeen hyökänneet Suomeen, he ovat käyneet kauppaa kanssamme, vuokranneet Saimaan kanavan ja kaapattuaan itäliikenteen ovat antaneet rekkallinsa jyrätä maanteillämme. Ovatko nämä todellisia luottamusta herättäviä tekoja?

Ei hyökkäämättömyys ole erityinen suosion tai luottamuksen osoitus. Se on kaikkien kansainvälisten sopimusten mukainen olotila. Hyökkäys on politiikan jatkamista erittäin vahvalla rikoksella. Kaupankäynnissä on kyse molempien osapuolien edusta. Sen toteuttaminen edellyttää luottamusta osapuolten välillä.

Tätä luottamusta pyrittiin varmentamaan eri keinoin. Saimaan kanava on yksi lisäsotakorvaus, jota Suomi maksaa. Suomalaiset käyttävät kanavaa vain noin 5 % ja maksavat reippaasti siihen liittyviä kuluja. Rekkaralli on Suomelle lähes täysin pelkkä tappio.

Merkittävä luottamusta herättävä toimenpide oli Porkkalan palautus. Tutkimukset ovat tosin siinäkin osoittaneet, että kyse oli siitä, että Porkkala oli Venäjälle tarpeeton ja kallis ja aiheutti kateutta ja kansainvälistäkin ongelmaa. Oli paljon edullisempaa luopua siitä, kun kaupan päälle tuli paljon good williä.

Luottamus länteenkin on ollut hakusessa

Viime sotien ajalta suomalaisille on jäänyt epäluottamusta Neuvostoliiton lisäksi länteenkin päin. Lupauksia avusta annettiin, mutta apua ei juuri annettu. Suomi taisteli koko läntisen, erityisesti pohjoismaisen, sivistyksen ja vapauden puolesta. Todelliset ystävät olisivat lähettäneet apua ja painostaneet hyökkääjää.

Lopultahan Suomea vastaan oli eräiden muiden maiden lisäksi kaksi suurvaltaa: Neuvostoliitto ja USA, joka antoi nykyisen yhteiskunnan rasitteeksi laskettuna noin 2 000 mrd. dollarin lend-lease –tuen Neuvostoliitolle.

Silti Suomessa ei tunneta vastaavaa epäluuloa Ruotsia tai Yhdysvaltoja vastaan. Ehkä yksi keskeinen selitys tälle on se, miten Neuvostoliitto ja Venäjä kohtelivat ja kohtelevat omia kansalaisiaan ja millainen tilanne on tänään.

Venäläiset luottavat vähiten viranomaisiinsa

Venäläiset itse eivät luota toisiinsa ja kaikkein vähiten omaan miliisiinsä ja viranomaisiinsa. Muistamme hyvin venäläisen anekdootin, jossa venäläinen suuttuu silmittömästi toiselle venäläiselle: “Sinä kelvoton puhuitkin totta”.

Korruptio on Venäjällä suurempi kuin koskaan ennen. Verkkosivujen www.newnations.com’n mukan Venäjä on korruptiotilastoissa sijalla 115 ja Suomi sijalla 1. Demokratian osalta Venäjän sijaluku on 125 ja lehdistövapauden 123. Suomi on näissäkin tilastoissa sijalla 1. Venäläinen ei voi luottaa virkamiehiensä puolueettomuuteen tai tavoitteeseen ajaa kansalaisten etuja. Miliisin mielivaltaa ovat lukemattomat ulkomaalaisetkin kokeneet.

Venäjällä ei voida tiukkenevan valvonnan vuoksi vapaasti puhua todellisesta super-korruptiosta, jota toteutetaan vallassa olevien klaanien välillä korkeimpien johtajien toimesta. Venäläisten lähteiden mukaan Putinin omaisuuden arvo on 30 – 45 mrd. euron tasolla. Sellaista omaisuutta on vaikea hankkia suhteellisen pienellä palkalla ja olemattomilla muilla ilmoitetuilla tuloilla.

Venäläiset vieneet hankkimansa rahat maasta

Luottamuksen puute omaan maahan on Venäjällä näkynyt selvimmin siinä, että uusrikkaat ihmiset ja yritykset ovat kilvan kantaneet kahmaloittain rahaa länteen, koska he eivät luota omiin pankkeihinsa tai valtion toimiin.

Suuren puhalluksen aikana kansallisomaisuutta katosi 600 – 1 400 mrd. dollarin edestä. Eikä sitä nytkään ole tullut takaisin kuin suhteellisen pieniä määriä. Ei kovin yllättäen näiden suurimpien Venäjälle sijoittavien maiden joukossa ovat pääasiassa veroparatiiseja sisältävät maat. Olisiko jakorahoja palautettu Venäjälle ja niillä hankittu suuryhtiöiden osakkeita?

Oman vankan lukunsa epäluuloon rakentaa Venäjän harjoittama yrityspolitiikka. Nyt 42 strategiseksi katsottua toimialaa ollaan siirtämässä valtion holding-yhtiöiden alaisuuteen. Se merkitsee sitä, että turvallisuusorganisaatioiden ote yrityksistä tulee kasvamaan entistä voimakkaammaksi.

Ruukki-Group voisi laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin, jos se selvisi selluhankkeessaan muutaman miljoonan ilmoitetuilla tappiolla, eikä menettänyt miljardia. Fortumia tämä onnellinen tapahtuma näyttää vielä odotuttavan.

Suomalaisilla poliitikoilla suuri tarve osoittaa luottamusta

Joillakin suomalaisilla henkilöillä ja yrityksillä näyttää olevan ehdoton tarve osoittaa suuri luottamuksensa Venäjän järjestelmään. Mihin tämä luottamus perustuu, jää täysin avoimeksi. Esimerkkejä tulevasta on aivan riittävästi.

Venäjän potentiaali on valtava, mutta ilman aidon luottamuksen rakentumista sen hyväksikäyttö venäläisten ja läntisten yritysten yhteisprojekteina ei voi onnistua. Maahan sijoittavat tahot arvioivat tarkoin, kuinka nopeasti heidän investointinsa maksaa itsensä takaisin ja ehtiikö se tapahtua, ennen kuin heidät todennäköisesti kaapataan. Vain suomalaiset poliitikot ja valtionyritykset luottavat sinisin silmin siihen, ettei heitä ainakaan petetä.

Venäjän luottamusasema on kokonaisuudessaan huonolla tolalla. Se tarvitsee paljon luottamusta aidosti rakentavia toimenpiteitä, jotta asenne muuttuu. Toisaalta tilanne on niin hyvin tiedossa, että tässä mustassa kokonaisuudessa verraten pienikin valo näkyy hyvin. Pelkät puheet ovat sananhelinää, joilla rakennetaan vain lisää epäluottamusta, kun ne ovat totuudenvastaisia.

Venäjä ymmärtää luottamuksen tarpeen, mutta ei toimi sen mukaan

Vaikuttaa siltä, että Venäjän johto ymmärtää luottamuksen välttämättömyyden kansainvälisessä yhteistyössä. Jää kuitenkin vaikutelma, että he eivät usko sellaisten vaatimusten koskevan itseään, vaan pelkästään toisia. Venäjä esittää olevansa suurvalta, joka itse sanelee käyttäytymissäännöt.

Ulkopuolinen kokee, että Venäjä elää vielä aika paljon roomalaisen oikeuden ajatusten parissa. Sen mukaan voimankäyttö, valloitus ja ryöstäminen tuottivat omistusoikeuden ja oikeuden hallita muita.

Elämämme nyt toisenlaista aikakautta. Jokaisen valtion pitäisi kyetä kriittiseen itsetarkasteluun. Se vaatimus koskee myös Suomea, vaikka se monessa vertailussa onkin ykkössijoilla. Meilläkin on erittäin paljon parannettavaa.

Yksi merkittävä parannustarve on rehellisyys ja suoraselkäisyys Venäjää kohtaan. Annamme jatkuvasti naapurimaalle vääriä signaaleja olemalla omien oikeuksiemme suhteen sangen lepsuja, periksiantavia ja pelkääviä. Eivät venäläiset sellaista kunnioita, vaan käyttävät hyväksi. Jos toinen tarjoaa itseään hyväksikäytettäväksi, niin täytyy olla sangen korkea moraali, ettei sitä tee.

Suomi ja Venäjä voivat yhdessä rakentaa luottamusta

Suomi ja Venäjä voivat yhdessä tukea Venäjän luottamusaseman paranemista konkreettisilla toimilla. Näkyvin ja tuottavin molemmille osapuolille niistä on Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautus. Tuskin löytyy tapahtumaa, josta Venäjä saisi enemmän poliittista good williä, arvostusta ja luottamusta.

Maitten on yhdessä rakennettava sellainen win-win –pohjainen palautussuunnitelma, joka täysin uudella tavalla alkaa generoida luottamusta ja taloudellista yhteistyötä. Nykytilanteessa molemmat osapuolet häviävät erittäin paljon.

Kun Venäjä palauttaa Suomen alueet, se kertoo, että maassa jotain on muuttunut. Ellei tällaista muutosta näy tekojen tasolla, ei myöskään epäluulo häviä. Elämme yhä kutistuvassa maailmassa, jossa on merkittävä määrä voimakkaasti uhkaavia yhteisiä vaaratekijöitä. Eri maitten on löydettävä toisensa ja päästävä aitoon yhteistyöhön. Kaiken inhimillisen yhteistyön avain on luottamus.

Lisätiedot: Veikko Saksi

Kommentoi tätä artikkelia
Nimesi tai nimimerkkisi: Sähköpostiosoitteesi (ei pakollinen): Otsikko: Kommentti: Kommentin saa julkaista Kommentti on vain Pro Karelia -toimitukselle
Kirjoita tämä vahvistuskoodi alla olevaan sarakkeeseen.