[04] Oikeudelliset
[10] Venäjä

MIKSI VENÄJÄ EI PIDÄ SOPIMUKSIAAN?

- Venäjä painottaa kansainvälisten lakien kunnioittamista
- Noudattaako Venäjä itse kansainvälisiä sopimuksia?
- Neuvostoliitto rikkoi Tarton rauhansopimuksen
- Neuvostoliitto rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen
- Neuvostoliitto sitoutui Atlantin julistukseen
- Neuvostoliitto rikkoi Atlantin julistuksen
- Venäjä jatkaa Neuvostoliiton sopimusrikkomuksia
- Pariisin rauhansopimus oli seuraus M-R -sopimuksesta
- Venäjä rikkoo Pariisin rauhansopimusta
- Venäjä rikkoo YK:n ihmisoikeusjulistusta
- Venäjä rikkoo Euroopn ihmisoikeussopimusta
- Venäjä ei noudata EN:n resoluutiota
- Venäjä ei noudata EIT:n päätöksiä
- Minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa –ajatus on nihilismiä
- ETYK ei estä asioitten korjaamista
- Olosuhteet ovat voimakkaasti muuttuneet rauhanteosta

Venäjä painottaa kansainvälisten lakien kunnioittamista

Venäjän edellinen presidentti Vladimir Putin aloitti vahvan vetoamisen kansainvälisen lain kunnioittamiseen. Uusi presidentti Dmitri Medvedev voitonpäivän puheessaan 09.05.2008 toi saman vetoomuksen esille. Hän painotti, ettei kansainvälisen lain halveksuntaa tule sallia, koska ilman sitä on mahdotonta elää turvallisessa ja oikeudenmukaisessa maailmanjärjestyksessä.

Neuvostoliiton hajottua Suomi solmi Venäjän federaation kanssa sopimuksen, joka määritteli valtioiden välisten suhteiden perustaksi YK:n peruskirjan ja ETYK:n päätösasiakirjan mukaiset kansainvälisen oikeuden periaatteet.

Seuraavassa Neuvostoliiton ja Venäjän sopimuksia Suomen kanssa verrataan tiivistetysti kansainvälisiin sopimuksiin, joista osaa voidaan kutsua kansainvälisiksi laeiksi. Tarkastelu rajoittuu Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten kysymykseen, eikä käsittele esim. inkeriläisille sovittuja oikeuksia tai muita perusihmisoikeuksiin liittyviä asioita.

Noudattaako Venäjä itse kansainvälisiä sopimuksia?

Vedotessaan voimakkaasti kansainvälisten sopimusten noudattamiseen mitalin kääntöpuolen täytyy luonnollisesti olla se, että Venäjä itse ehdottomasti sitoutuu noudattamaan niitä. Ei voida lähteä siitä, että jollakin maalla on pelkkiä oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia.

Karjala-kysymystä voidaan tarkastella kansainvälisten sopimusten, kuten Tarton rauhansopimuksen 1920, Atlantin julistuksen 1941, Pariisin rauhansopimuksen 1947, YK:n ihmisoikeusjulistuksen 1948, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1953 ja ETYK:n päätösasiakirjan 1975 valossa sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten ja Euroopan Neuvoston resoluution 25.01.2006 pohjalta.

Neuvostoliitto rikkoi Tarton rauhansopimuksen

Tarton rauhansopimus 14.10.1920 oli Neuvosto-Venäjän ja itsenäisen Suomen välinen ensimmäinen rajasopimus, joka tehtiin kohtuullisen asiallisesti ilman kuolemanuhkaa ja suurta painostusta.

Neuvostoliitto, jonka seuraajavaltion Venäjä on, rikkoi sen sopimuksen talvisodan hyökkäyksellä.

Neuvostoliitto rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen

Maitten välillä solmittiin hyökkäämättömyyssopimus 21.01.1932. Hyökkäämättömyyssopimuksen jatkosopimus allekirjoitettiin 07.04.1934.

Talvisodan aloittaneella hyökkäyksellä 30.11.1939 Neuvostoliitto rikkoi nämä sopimukset. Sen seuraajavaltio Venäjä ei ole korjannut näitä rikkomuksia.

Moskovan rauhansopimuksen 12.03.1940 Neuvostoliitto rikkoi jatkosodan pommituksilla ja hyökkäyksillä.

Neuvostoliitto sitoutui Atlantin julistukseen

Atlantin julistus 1941 oli sikäli erikoinen, että siinä sotaa käyvät valtiot jo sodan aikana sopivat menettelystä sodan jälkeen. Periaate oli yksinkertainen: ei alueitten ottamista pakkokeinoin ja jos alueita otetaan, niiltä poistutaan olojen rauhoituttua.

Lontoon konferenssissa muut Saksan vastaisen rintaman maat antoivat hyväksymisensä Atlantin peruskirjan ohjelmalle, mutta varsinaiseksi sopimukseksi asia kiteytyi Washingtonissa 01.01.1942 allekirjoitetussa liittoutuneiden yhteistyösopimuksessa, jonka nimen Franklin Roosevelt viime tingassa muutti Yhdistyneiden Kansakuntien sopimukseksi. Näin hän antoi nimen tulevalle maailmanjärjestölle.

Neuvostoliitto rikkoi Atlantin julistuksen

Sopimuksen johdannossa maat vahvistivat yhteiseksi ohjelmakseen Atlantin julistuksen periaatteet. Karjalan kannalta tärkeimmät kohdat ovat 1 ja 2:

1. Allekirjoittajat eivät tavoittele alueellista eivätkä muunlaista laajentumista.

2. Allekirjoittajat toivovat, ettei toteuteta mitään alueellisia muutoksia [= rajansiirtoja] ilman ko. kansojen vapaasti ilmaisemia toivomuksia.

Atlantin julistuksen perusteella Yhdysvallat poistui Saksasta ja vapautti Filippiinit. Britannia luopui suurimmasta osasta entisiä siirtomaitaan.

Venäjä jatkaa Neuvostoliiton sopimusrikkomuksia

Neuvostoliitto ei noudattanut sopimusta, vaan piti hallinnassaan eri maiden alueita ja käytännössä määräysvallassaan suuren joukon reunavaltioita Baltian maat ja Itä-Saksa mukaan luettuina.

Neuvostoliiton seuraajavaltio Venäjä pitää edelleen hallinnassaan Viron Setumaan, Latvian Abrenen, itäpreussilaisen Königsbergin (jota se nimittää Kaliningradiksi), Japanin Sahalinin ja Kuriilit sekä Suomen Petsamon, Sallan ja Kuusamon osia, Laatokan Karjalan, Karjalan Kannaksen ja eräitä Suomenlahden ulappasaaria.

Atlantin julistus on yhä voimassa oleva sitoumus, joka on Pariisin rauhansopimusta vanhempi. Tämä voi olla yksi syy siihen, että Venäjä tuo taas talvisotaa esille rajakahakkana ja kiistää sen olleen osa toista maailmansotaa. Jatkosodan Venäjä puolestaan pyrkii laittamaan Suomen kontolle. Mitään jatkosotaa ei edes olisi syntynyt ilman talvisotaa.

Pariisin rauhansopimus oli seuraus Molotov-Ribbentrop -sopimuksesta

Pariisin rauhansopimus oli suora seuraus Molotov-Ribbentrop –sopimuksen salaisesta lisäpöytäkirjasta, jolla Neuvostoliitto ja Saksa jakoivat Euroopan etupiireihinsä ja joka käynnisti II maailmansodan.

Rauhansopimus oli voittajavaltioiden diktaatti. Syylliseksi ja hävinneeksi päätetylle Suomelle ei annettu mahdollisuutta pitää puolustuksen puheenvuoroa, minkä mm. professori Kauko Sipponen Karelia Klubi 18 –lehden haastattelussa tuo laajasti esille.

Kun Pariisin rauhansopimusta tarkastellaan suomalaisten evakkojen omistusoikeuden näkökulmasta, Pietarin toinen oikeusaste teki viipurilaisessa tonttikiistassa rauhansopimuksen vastaisen päätöksen: ”Pariisin rauhansopimuksessa 1947 Suomi luopui kaikista vaatimuksista alueeseen. Koska tontti tuli Neuvostoliiton omaisuudeksi kansainvälisellä sopimuksella, asian käsittely siviilioikeudessa lopetetaan”.

Venäjä rikkoo Pariisin rauhansopimusta

Pariisin rauhansopimus vahvistaa suomalaisten omistusoikeuden kahdessa artiklassaan.

27 artikla
“Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juridisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla”.

28 artikla
“1. Tämän sopimuksen tultua voimaan Suomen ja Suomen kansalaisten Saksassa olevaa omaisuutta älköön enää käsiteltäkö vihollisomaisuutena, ja kaikki tällaiseen käsittelyyn perustuvat rajoitukset on poistettava”.

27. ja 28. artikla siten vahvistavat pakkoluovutetuille alueille jääneen suomalaisen omaisuuden pysyvyyden. Sopimuksessa ei mitenkään jaotella sitä, oliko suomalainen omaisuus aikaisemminkin ollut Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, vai oliko se pakkoluovutetuilla alueilla. Sopimuksen johdannon mukaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto oli yksi Liittoutuneet tai Liittyneet Vallat –ryhmän jäsen.

Venäjä rikkoo YK:n ihmisoikeusjulistusta

Atlantin julistuksen pohjalta syntyneen YK:n sopima ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 10.12.1948 määrittää mm. omaisuuden pysyvyyden 17. artiklassaan hyvin selvästi:

1. Jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa.

2. Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan.

Venäjä pitää edelleen hallinnassaan ja hyödyntää suomalaisten evakkojen kiinteistöjä pakkoluovutetuilla alueilla. Venäjä ei päästä suomalaisia hyödyntämään omaisuuttaan. Esim. metsien, maatalousmaan, voimaloiden ja asuntojen hyödyntämismahdollisuuden puute on tullut maksamaan suomalaisille satoja miljardeja euroja yli 60 vuoden ajanjaksona.

Venäjä rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimusta

Euroopan ihmisoikeussopimus on allekirjoitettu 04.11.1950. Sen ensimmäisessä lisäpöytäkirjassa on samanlainen klausuuli kuin YK:n ihmisoikeusjulistuksessa. Venäjä on sitoutunut myös tähän sopimukseen ja rikkoo sitä.

Venäjä ei noudata EN:n resoluutiota

Euroopan neuvoston yleiskokous antoi 26.01.2006 resoluution, jossa se tuomitsi totalitarististen kommunistihallintojen rikokset. Vaikka neuvosto ei antanut ministerineuvostolle erityistä suositusta asiasta, oli resoluutio silti vahva viesti Venäjälle siitä, että vanhoja asioita on pahasti korjaamatta.

Venäjä on Euroopan neuvoston jäsen, joten se on sitoutunut samoihin arvoihin ja sopimuksiin kuin Suomi. Venäjän Suomen suurlähettiläs Aleksandr Rumjantsev totesi helmikuussa 2008, että “Kansainvälisen oikeuden noudattamatta jättäminen on oikeudellista nihilismiä. Tästä samasta aiheesta on myös Putin puhunut.

Venäjä ei noudata EIT:n päätöksiä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei Karjalan näkökulmasta suoranaisesti vielä liity Venäjään. Venäjä ei EIT:n tuhansia sille langettamia päätöksiä ole noteerannut mitenkään.

EIT:llä on tuore päätös, jossa se määräsi Turkin suorittamaan suuren korvauksen kyproksenkreikkalaiselle kiinteistön omistajalle siitä, ettei tämä voi hyödyntää omaisuuttaan. Tämä päätös on täysin rinnakkainen Suomen evakkojen omaisuusloukkauksen kanssa.

Kuinka kauan kansainvälisen tuomioistuimen arvovalta kestää sen, ettei sen päätöksiä noteerata?

Minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa –ajatus on nihilismiä

Humoristinen sananlasku sanoo, että “Minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa”. Ihmisillä on taipumus kuvitella, että kun varastettu omaisuus on riittävän kauan hallussa, se muuttuukin omaksi. Tällainen kuvitelma voidaan hyvin lukea oikeudellisen nihilismin kastiin.

Ehkä tästä ajan kulumisesta osittain johtuu, että venäläiset käyttävät kovaa kieltä niistä suomalaisista, jotka haluavat maitten väliset asiat selviksi ja toteuttaa oikeudenmukaisuuden. Omien legitiimien oikeuksien peräämisestä yritetään siten tehdä moraalitonta toimintaa.

Venäläisten käyttämänsä yleiset nimikkeet kansainvälisten oikeuksien perään kysyjille ovat fasisti, ääriliike ja terroristi. Ehkä nyt Putinin ja Medvedevin kiinnitettyä oikeudenmukaisuuteen ja kansainvälisiin lakeihin vahvasti huomiota venäläisetkin alkavat katsoa oman vastuunsa perään. Korjaamista riittää.

ETYK ei estä asioitten korjaamista

Suomen ja Venäjän raja on kansainvälisoikeudellisesti vahvistettu Pariisin rauhansopimuksessa 1947 ja välillisesti ETYK:n päätösasiakirjassa.

Sen sijaan ns. Naapuruussopimus 22.01.1992 ei ole rajasopimus. Samanaikaisesti laadittu ns. Lähialueyhteistyösopimus on lähinnä lahjoitussopimus, joka ei kuitenkaan kovinkaan merkittävästi aikaisemmin koskenut lähialueita.

ETYK:n pohjalta Suomi ja Venäjä ovat sitoutuneet rajojen loukkaamattomuuteen. Tilanne on siten sangen myönteinen, ettei rautaa ole rajalla, eikä kumpikaan osapuoli ole millään lailla hyökkäämässä toisen kimppuun.

ETYK:n päätösasiakirja ja ETYK:iä seuranneen ETYJ:n periaatteet antavat täydet mahdollisuudet muuttaa rajoja rauhanomaisin keinoin ja sopimusteitse. Vaikka Venäjän ja Suomen rajat ovat syntyneet kansainvälisiä lakeja rikkomalla ja käyttämällä roomalaisen oikeuden periaatteita, ei niiden korjaamista pidä toteuttaa samoilla periaatteilla.

Olosuhteet ovat voimakkaasti muuttuneet rauhanteosta

Olosuhteet rauhanteosta lukien ovat täydellisesti muuttuneet. Venäjä on myöskin sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin ja on velvollinen pitämään ne. Sopimukset eivät anna Venäjälle oikeutta pitää hallussaan suomalaisten omaisuutta ja suomalaista aluetta.

Pariisin rauhansopimus on tehtävänsä tehnyt, se on aikaansaanut pitävän rauhan. Nyt on aika ryhtyä korjaamaan niitä virheitä, joita Molotov-Ribbentrop –sopimuksen pohjalta tehtiin. Tämä voidaan toteuttaa rauhanomaisesti win-win –pohjalta. Se on ainoa tie luottamuksen palauttamiseen Venäjää kohtaan.

Kyse ei ole erityisen vaikeasta asiasta. Kyse on vain taidollisesta politiikasta ja tahtotilan muutoksesta Suomessa ja Venäjällä. Se muutos kannattaa, se on oikeuden voitto, joka tuo molemmille osapuolille täysin uuden taloudellisen, inhimillisen ja poliittisen yhteistyön tason. Ilman vanhojen rikoksien korjaamista on mahdotonta elää turvallisessa ja oikeudenmukaisessa maailmanjärjestyksessä.

Lisätiedot: Veikko Saksi

ROSVOILLEKIN JOKU TOLKKU