Tietoa kirjoittajasta


Heikki A Reenpää
professori, spokesperson

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

31.08.2015 [02, 10]
»  MUUTOS TAPAHTUU JA SE ON ENTISTÄ LÄHEMPÄNÄ

25.10.2006 [02]
»  DYNAAMISEN TAHTOTILAN KEHITTÄMINEN SUOMELLE

13.10.2005 [02]
»  TUTKIMUS ON VAHVA VIESTI PRESIDENTTIEHDOKKAILLE!

04.05.2005 [02]
»  AVOIN KIRJE PRESIDENTTI HALOSELLE

29.04.2005 [02]
»  SODAN TRAUMAT YHTEISEKSI VOITOKSI?

08.12.2004 [02]
»  AITO KARJALAINEN KANSALAISJÄRJESTÖ

30.10.2004 [02]
»  TAVOITE 500 000 NIMEÄ VETOOMUKSEEN

02.07.2004 [02]
»  KARJALAN PALAUTUKSELLA KASVAVA KANNATUS

09.02.2004 [02]
»  KARJALAN PALAUTUS JA KARJALAN LIITTO

30.01.2004 [02]
»  AVOIN YHTEISTYÖEHDOTUS KARJALAISILLE YHTEISÖILLE

31.12.2003 [02]
»  ONNEA 100-VUOTIAS KARJALA!

19.11.2003 [02]
»  INVESTOINTISUOJA PAKKOLUOVUTETUSSA KARJALASSA

22.04.2002 [02]
»  ODOTTAAKO EU:N ITÄRAJAN TAKANA KATASTROFI? 

15.08.2000 [02]
»  KARJALA-KYSYMYS UUDELLA TASOLLA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

15.08.2000
Aleksei Smirnov

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus

KARJALA-KYSYMYS UUDELLA TASOLLA

On olemassa taisteluja, joita voidaan kutsua voitoiksi ennen niiden alkamistakaan. Tämä toteamus pätee hyvin "Suomen ja Venäjän välisen rajan historia ja Karjala-käsite" -seminaariin. Sodan vuoksi menetettyjen Karjalan alueitten palauttamista ajavan liikkeen suomalaiset aktivistit voivat juhlia voittoa jo pelkästään siksi, että tämä aihe otettiin mukaan Tampereen "Keski- ja Itä-Euroopan tutkijoiden maailmankongressin" ohjelmaan. Tämän tasoisessa forumissa ei ole aikaisemmin tuotu käsiteltäväksi tätä räjähdysaltista Karjala-kysymystä, miksi menetettyjen alueitten ongelmaa Suomessa kutsutaan. Kongressin käytäväpuheitten pohjalta Helsingissä sijaitseva "Venäjän ja Itä-Euroopan instituutti" hyvin vastahakoisesti ja pitkän piirityksen jälkeen myöntyi ajatukseen, että aluekysymyksiä Venäjän kanssa kannattavien tahojen näkemykset pääsevät näin näkyvästi esille.

Tampereen kokouksen järjestäjät tekivät asiasta päätettyään sen jälkeen kaikkensa, että Karjala-seminaarista tulisi yksi kongressin keskeisimmistä aiheista. Vähän ennen seminaaria tutkijoille ja lehtimiehille järjetettiin tilaisuus, jossa oli mahdollisa tutustua Karjalan Liiton tiedotusaineistoon - Karjalan liitto on järjestö, joka pyrkii Laatokan Karjalan alueiden, Karjalan kannaksesta osan ja Viipurin palauttamiseen Suomelle. Vaikka suurin osa kongressin seminaareista pidettiin yliopiston tiloissa, oli tähän keskusteluun varattu sali Tampere-talosta. Useat kongressin ns. pyöreät pöydät alkoivat vaikeaan aikaan, 08.30 aamulla tai 17.30 illalla, mutta Karjala-kysymykselle oli järjestetty ykkösaika 11.00 - 13.00. Tällaiset yksityiskohdat voivat venäläisestä lukijasta tuntua pieniltä, mutta tällaisilla yksityiskohdilla on merkitystä suomalaisille, jotka vuosien aikana ovat tottuneet viranomaisten tavoitteeseen vaimentaa ongelmaa ollakseen ärsyttämättä Moskovaa.

Kuulijoiden joukossa oli japanilaisia, mikä ei ole ihme: Suomessa tapahtuva keskustelu kiinnostaa heitä japanilaisten omien pohjoisten alueitten ongelmien vuoksi. Venäjän kaksi naapuria, läntinen ja itäinen, varmistavat tilannetta ennen seuraavaa taisteluselvitystä.

Oli merkillistä, että seminaarin suomalaisten osanottajien kritiikin kärki ei kohdistunut niinkään Moskovaan, joka ei halua luopua oikeudettomasti hankituista alueista, vaan omien viranomaisten liian suureen varovaisuuteen. Suomettuminen - kylmän sodan aikana läntisessä poliittisessa keskustelussa syntynyt käsite, joka tarkoittaa maan täydellistä poliittista alistumista Moskovalle - toistui usein syntyneen keskustelun aikana.

Martti Valkonen, tunnettu suomalainen lehtimies ja Suomen suurimman sanomalehden, Helsingin Sanomien, entinen Moskovan kirjeenvaihtaja, näytti omalla elinkaarellaan, mitä suomettuminen merkitsee käytännössä. Hän julkaisi suomalaisessa englanninkielisessä lehdessä vuonna 1993 artikkelin "Suomen menetetyt alueet ja Karjala-kysymys". Suomen silloinen presidentti Mauno Koivisto määräsi, ettei ko. numeroa tule aktiivisesti levittää. Julkaistuaan kirjansa "Suomettuminen jatkuu", joutui toimittaja lähtemään Helsingin Sanomista.

Martti Valkonen vakuutti kuulijoille, ettei Suomi ole vieläkään päässyt eroon Moskova-pelostaan, joka saa mitä mielettömämpiä muotoja. Esimerkkinä on hän mainitsi vastikään olleet europarlamenttivaalit. Eläkkeellä oleva kenraali Rauno Meriö käytti vaalikampanjassaan iskulausetta "Menetetty Karjala takaisin Eurooppaan", ja tämä johti vaalitappioon. Meriön pahin kilpailija Ilkka Suominen toi Moskovasta raskasta tykistöä, Venäjän entisen Suomen suurlähettilään Juri Derjabinin. Eläkkeellä oleva lähettiläs säikäytti suomalaiset poliitikot ja toimittajat samalla tavalla kuin presidentti Vladimir Putin vähän aikaa sitten: hän kielsi suomalaisia käsittelemästä Karjala-aihetta. Lopputulos oli se, että evp kenraalia syytettiin lehdissä provokaatiosta. Derjabinin suomalaisia loukkaavia opetuksia ei kommentoitu kriittisesti.

Miksi Suomi ei vuonna 1991 yrittänyt saada Karjalan alueita takaisin? Neuvostoliitto oli vähän aikaa sitten hajonnut ja uuden Venäjän vallanpitäjät olivat vielä jonkinlaisen demokraattisen huuman vallassa, eivätkä pitäneet kiinni alueistaan. Juuri tuossa vaiheessa Venäjä tunnusti Baltian maiden itsenäisyyden.

Ilmari Susiluodon (Helsingin yliopisto) mielestä Suomi jätti käyttämättä historiallisen tilaisuutensa vain siksi, ettei se riskeeraisi hyviä taloudellisia suhteita Moskovan kanssa. "Politiikka oli kaikkina viime vuosina alistettu taloudelle", mainitsi suomalaistutkija. "Koko maailman julkaistessa Solzhenitsyn'iä Suomi ainoana länsimaana jätti sen tekemättä. Neuvostoliiton suurlähettiläs uhkasi, saatuaan tietää suomalaisten kustantamojen suunnitelmista kääntää "Vankileirien saaristo", että Moskova lopettaa paperin ostamisen Suomesta. Asiassa peräännyttiin. Solzhenitsyn'ia alettiin lopulta julkaista suomeksi Ruotsissa, ja näin tehos saatiin suomalaisten lukijoiden käyttöön."

Lisäksi yhtenä syynä suomalaisten samattomuuteen 90-luvun alussa Susiluoto näki kansallisen ominaisuuden ylikorostetusti tuoda esille kaikkien toimien lainmukaisuutta. Historiallisena esimerkkinä voidaan kertoa, että vuonna 1917 Suomen ensimmäinen presidentti Svinhufvud lähti tapaamaan Venäjän viimeistä Suomen kenraalikuvernööriä selvittääkseen, mikä on Venäjän kanta Suomen itsenäisyyteen. Kenraalikuvernööri oli tuolloin punaisia piilossa ja Venäjän keisarikunta oli romahtanut - Suomen valtionsien juridinen täsmällisyys vaikutti vähintäänkin väärin ajoitetulta.

Suomen olisi siis 90-luvun alussa pitänyt julistaa Karjalan alueiden kuuluvan Suomelle, eikä kiinnittää huomiota Moskovaan.

Susiluodon mukaan uusi tilaisuus koittaa suomalaisille muutaman vuoden kuluttua, kun Puola ja Liettua liittyvät EU:iin ja Kaliningradin alueesta tulee erillinen saareke yhdentyneen Euroopan sisällä. Brysselille tämä tilanne on kestämätön, käsiteltäväksi nousee alueen entinen asema osana Saksaa, ja tuolloin voidaan neuvotteluprosessiin liittää myös Karjala.

"On harhakuvitelma luulla, että Euroopan maat suostuisivat tukemaan Suomen aluevaatimuksia", totesi toinen pyöreän pöydän osallistuja, Suomessa julkaistavan venäjänkielisen "Novye rubezhi" -lehden päätoimittaja Nikolai Meinert. "Tästä syntyisi dominoilmiö, useita sodan jälkeisen Euroopan rajoja olisi otettava uudelleen tarkasteltaviksi. Kansallisvaltiot eivät edes EU:n jäseninä ryhdy siihen."

"Dominoa ei tule", japanilaiset rauhoittelivat suomalaisia ja itseään. "Baltian maat saivat itsenäisyyden, Krim siirtyi Ukrainalle, Moskova luovutti Kiinalli Amur-joen saaret, mitään ei tapahtunut, maailma ei suistunut raiteiltaan."

Suomalaisille Karjala-liikkeen aktivisteille on Karjalan raja-alueiden väestön kansallisuusrakenne vaikea ongelma. Suomalaisia ja karjalaisia on alueella enää vain noin 10 %. Kuitenkin keskustelijoiden mukaan myös tässä asiassa on aihetta varovaiseen optimismiin. Karjalan ja Viipurin venäläisille tehdyt kyselyt osoittavat, että he suhtautuvat innostuneesti ajatukseen siirtyä Suomen alaisuuteen: jopa 65 % viipurilaisista on valmis tällaisen maa-alueiden mukana tapahtuvaan siirtolaisuuteen.

Entä ne sopimukset, joissa Suomi tunnustaa nykyisten rajojen koskemattomuuden? Onko näissä hypoteettisissa keskusteluissa mitään järkeä, kun suomalaiset ovat itse suostuneet juridiseen pakkopaitaan?

Karjala-liikkeen innokkaimmatkin kannattajat häkeltyivät vähän tästä kysemyksenasettelusta. He lopulta hyväksyivät Nikolai Meinardtin esittämän muotoilun. Mikäli taloudellinen tilanne Venäjällä paranee, se merkitsee taloudellista nousua myös Karjalassa, ja ongelma häviää. Mikäli syntyy kriisi, Venäjä alkaa pirstoutua aivan samoin kuin Neuvostoliittokin. Karjala-keskustelua käydään tämän mahdollisuuden vuoksi, jotta suomalainen yhteiskunta ja maan hallitus eivät taas kerran nukkuisi tilaisuuttaan saada entiset Suomen alueet takaisin.

Aleksei Smirnov

---------------

Ole hyvä ja siirry FORUMIIN keskustelemaan tästä asiasta. Kerro mielipiteesi!

Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].