Karjala / Karelia kuuluu Suomelle - Pro Karelian fokus.
Karelia / Karjala is part of Finland - Pro Karelia's focus.


Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

10.06.2013 [04, 10]
»  LAKIALOITE ULKOMAALAISTEN KIINTEISTÖOMISTUKSESTA

04.06.2013 [08, 11, 15]
»  ANNELI ILONEN, 82, VÄITTELEE KANNAKSEN EVAKKOUDESTA

22.05.2013 [02, 10]
»  KKL 14: SA-KUVAN 170 000 VALOKUVAA

12.05.2013
»  TIME TUNSI SUOMEN OIKEAT RAJAT

27.04.2013 [02, 04, 06]
»  "VELJEÄ EI JÄTETÄ, NUORIA EI UNOHDETA"

15.03.2013 [06, 10]
»  PUTIN KAIVAA JUOPAA SUOMEN JA VENÄJÄN VÄLILLE

06.03.2013 [02, 07]
»  KKL 13: ISÄNMAALLISUUS ON KUNNIA-ASIA

02.03.2013 [03, 10]
»  MIKSI 42 % VENÄLÄISISTÄ IHAILEE STALINIA?

22.02.2013 [02, 03]
»  KURIILIT TAAS JAPANIN JA VENÄJÄN NEUVOTTELUISSA

13.02.2013 [02, 03]
»  NIINISTÖ YLEN MUKAAN: ”SUOMI EI AIO VAATIA KARJALAA TAKAISIN”

27.01.2013 [02, 03]
»  KARJALAN KYSYMYS ON KAHDEN TASON PELIÄ

05.12.2012 [02, 18]
»  ITSENÄISYYSJUHLA, TASAVALLAN TÄRKEIN JUHLA

04.12.2012
»  KKL 12: JÄÄMERIASENNE MUUTTUNUT, PETSAMO EDELLEEN HUKASSA

19.11.2012 [10, 11]
»  VETOOMUS KARJALAN TASAVALLASSA

25.10.2012 [02, 03]
»  KARJALA MUKANA HELSINGIN KIRJAMESSUILLA LA-SU

20.10.2012 [02, 03]
»  KARJALAN KYSYMYS JA KARJALAN PALAUTUS

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2013 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian henkilörekisterit

29.05.2008
Pro Karelia ry

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeli-ryhmiin.
Klikkaamalla artikkeli-ryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus
[15] Kulttuuri
[21] Poliittiset

“SILMÄ SILMÄSTÄ TEKEE KOKO MAAILMAN SOKEAKSI”

- Ovatko viha ja unohdus ainoat vaihtoehdot?
- Viha-unohdus –rakennelmalla ei ole perustuksia
- Sallitut ja kielletyt puheenaiheet ja vaatimukset
- Viha ja katkeruus ovat itsetuhoisia tunteita
- Kaipaus ja koti-ikävä ovat oikeutettuja tunteita
- Pitääkö nukkuvaa karhua vain varoa?
- ”Antaa anteeksi katumattomalle on kuin piirtää kuvioita veteen”
- Pelkuruus ei tuo onnea
- Hammurabi lähti rikoksen ja rangaistuksen vastaavuudesta
- Raamattu: “rakastakaa vihollisianne”
- YK:n ihmisoikeusjulistus vahvistaa evakkojen oikeudet
- Atlantin julistus tukee evakoiden oikeuksia
- Uhrien syyllistäminen on suuri virhe
- Yhteisen voiton tie on paras tie
- Ei lisää uhreja, vaan lisää voittajia!

Ovatko viha ja unohdus ainoat vaihtoehdot?

Karjala-keskustelussa tuodaan usein esille ajatus, että Karjalan menettämiseen liittyvien vääryyksien esille tuominen ja korjausten vaatiminen lähtee vihasta ja katkeruudesta. Sen katsotaan lietsovan eripuraa ja luovan huonon pohjan tulevaisuudelle.

Näin ajattelevat kirjoittajat usein sanovat, ettei historiaa voi muuttaa, eikä Venäjä ole valmis korjaamaan tilannetta, joten palautuspuheilla ei saada mitään hyvää aikaan. Professori Kalle Michelsen kiteyttää ajattelutavan Karjala-lehdessä 29.05.2008: “Me voimme valita, kirjoitammeko itsellemme ja tuleville sukupolville onnellisen elämän vai vihan ja katkeruuden käsikirjoituksen?”

Monet näkevät, että on vain kaksi mahdollisuutta: viha ja katkeruus tai myöntyvyys ja unohtaminen. Tämän ajatuksen voi ilmaista toisillakin sanoilla: silmä silmästä tai antaa anteeksi ja unohtaa. Nämäkö ovat todelliset vastakkainasetteluparit?

Viha-unohdus –rakennelmalla ei ole perustuksia

Tästäkö on kysymys Karjalan palautuskysymyksessä – joko viha tai unohtaminen? Ei, siitä ei todellakaan ole kysymys. Ensin pitää tarkastella, ovatko ajatusrakennelman osat oikeat ja vertailu oikea. Näyttää siltä, että useimmissa tapauksissa tällainen kahtiajakoinen ajatusrakennelma lähtee vääristä perusolettamuksista.

Hyvä lähtökohta tarkastelulle on katsoa, mitä Karjalassa tapahtui. Kertaamatta sotaa edeltävän ajan tai sodan alun tapahtumia voidaan todeta, että Neuvostoliitto aloitti sodan Suomea vastaan 1939. Sodan seurauksena menetimme ihmisiä ja omaisuutta. Menetimme 45 000 km2 omaa maa-aluettamme.

Onko evakoilla oikeus puhua menetyksistään? Onko heillä oikeus tuntea vihaa ja katkeruutta? Onko heillä oikeus vaatia omaansa takaisin? Vai onko kiellettyä puhua yli 60 vuotta sitten tapahtuneista asioista? Onko kiellettyä vaatia omiaan takaisin? Onko se vihaa tai katkeruutta, jos ajaa omia oikeuksiaan?

Sallitut ja kielletyt puheenaiheet ja vaatimukset

Nämä kysymykset ovat ajankohtaisia, koska nyt näyttää olevan sallittua puhua vapaussodan tapahtumista. Tuodaan vahvasti esille punakapinallisten oikeuksia ja valkoisten hirmutöitä, mutta näyttää olevan kiellettyä puhua juuri itsenäistyneen valkoisen tasavallan puolesta tai punaisten hirmutöistä.

Viime sotien osalta saa kuitenkin tuoda esille torjuntavoitot ja jopa puheet syyttömyydestämme sotaan, ainakin varovasti. Vastaavasti eräät henkilöt pyrkivät eri tavoin todistelemaan Suomen syyllisyyden sotaan ja Neuvostoliiton legitiimit oikeudet hyökätä Suomeen ja viedä siltä maa-alueita.

Sallittu puheenaihe tarkoittaa sitä, että on lupa puhua omista oikeuksista ilman, että ihmisen katsotaan toimivan vihan ja katkeruuden tunteitten vallassa. Jos puheenaihe ei ole sallittu tai poliittisesti hyväksyttävä, puhuja leimataan vihan ja katkeruuden lietsojaksi.

Viha ja katkeruus ovat itsetuhoisia tunteita

Sananlasku sanoo, että viha on lyhytaikainen hulluus. Jos sananlasku on oikeassa, ihmisen ei pitäisi kehitellä itselleen pitkäaikaisen vihan tunteita, koska ne johtavat koston tielle eli pysyvään hulluuteen. Koston tiestä voitaneen sanoa, että se on aina väärä tie.

Ihmisen tulee kyetä purkamaan vihan ja katkeruuden tunteensa, vaikka ne ovatkin hyvin inhimillisiä ominaisuuksia epäoikeudenmukaisten menetysten kohdatessa. Ne ovat raskaita tunteita, jotka ovat ihmiselle itselleen tuhoisia. Ei väärintekijä siitä millään tavoin sairastu, jos me olemme vihaisia tai katkeria. Mutta me itse voimme perusteellisesti sairastua.

Viha ja muut kartettavat ominaisuudet vaativat jatkuvasti polttoaineitta pysyäkseen yllä. Kulutamme siten valtavan määrän energiaa pelkän vihan ja katkeruuden ylläpitämiseen. Eikö olisi paljon parempi miettiä rakentavia keinoja väärintekijän saattamiseksi oikealle tielle ja asioitten korjaamiseksi? Viha ja katkeruus eivät koskaan ole keinoja positiivisiin päämääriin.

Kaipaus ja koti-ikävä ovat oikeutettua

Karjalan evakkojen kohdalla kyse on usein lähinnä surusta ja ikuisesta, syvästä koti-ikävästä, jota he tuntevat Karjalan laulumaille ja kotikontujensa mullan äärelle. Se on syvää rakkautta synnyin- ja kotiseutuun, Koti-Karjalaan. Sellaiseen syvään rakkauteen ei juurikaan vihaa mahdu. Pohjaton kaipuu ei ole vihaa, se on paljon jalommista aineksista lähtevää tunnetta.

Asioitten oikaisuvaatimus ei merkitse vihaa tai katkeruutta, vaan halua löytää aito ja pysyvä suhde anastajan kanssa. Vain ihmisluonnetta täysin ymmärtämätön ja välinpitämätön ihminen voi edes kuvitella, että asioita korjaamattoman ryöstäjän kanssa voisi syntyä aidosti lämmin ja luottamuksellinen suhde. Se on ihmimillisesti mahdoton ajatus, eikä sellaiseen pidä yrittää pakottaa ketään.

Evakkojen tuodessa kokemaansa vääryyttä esille ja vaatiessa sen korjaamista, on väärin väittää heidän tekevän sitä vihan ja katkeruuden pohjalta. Tavoitteena on parempi tulevaisuus ja mahdollisuus hyvään yhteiseen naapuruuteen.

Pitääkö nukkuvaa karhua vain varoa?

Karjala-keskustelun sallivuudessa näyttäisi olevan ainakin kaksi selvää linjanvetäjää. Toinen on Venäjän suututtaminen ja nukkuvan karhun herättäminen. Onhan Suomi tehnyt vuosikymmeniä ahkerasti työtä saadakseen karhun edes torkkumaan voidakseen hegittää vapaasti. Tämä horrostila kuvitellaan pysyväksi tai sen uskotaan kestävän ainakin niin kauan kuin karhua osataan nätisti maanitella pysymään rauhallisena.

Toinen linjanvetäjä on omistuskysymys. Kun uskotaan, että nyt on kyse yksityiseen omistusoikeuteen liittyvästä suojasta, tuntosarvet heräävät ja ollaan valmiita kieltämään puhe- ja puolustusoikeus.

Yksityinen omistus edelleenkin jotenkin jakaa suomalaisten mieliä, se on riistoa ja kapitalismia, jotain pahaa. Ehkä ajatus pohjautuu Neuvostoliiton kollektiiviseen omistusajatukseen, joka sinänsä oli täydellinen harha. Eihän tavallinen musikka mitään omistanut, mutta asemansa perusteella johtajalla jotenkin oli omaisuuden hyödyntämisoikeus.

Kun joku yrittää herätellä naapurin karhun omaatuntoa ja alkaa perätä oikeuksiaan, tämä pyritään heti dementoimaan. Helpoin keino siihen on leimata koko ajattelu vihaksi ja katkeruudeksi. Muistetaan hyvin sananlasku: “tikulla silmään, joka vanhoja muistelee”. Tosin silloin unohdetaan, että tämä kaivelu liittyi jo sovittuihin ja korjattuihin asioihin.

”Antaa anteeksi katumattomalle on kuin piirtää kuvioita veteen”

Yksinkertaistetusti voidaan kysyä, onko oikein ja parempi, että valitsemme onnellisen elämän, emmekä vihaksi ja katkeruudeksi väitettyjä ominaisuuksia. Onko elämämme silloin onnellinen, kun olemme ilmiselvästi kokeneet suuria vääryyksiä ja ihmisoikeusloukkauksia, mutta toisten – ja oman mielen – painostuksesta päätämme ne perinpohjin unohtaa ja olla onnellisia?

Vastaus löytynee siitä, onko se inhimillistä ja ihmiselle luonteenomaista, että kohtaamansa rikoksen jälkeen hän asiaa toisen kanssa sopimatta antaa itse anteeksi ja unohtaa? Arkkipiispa Leo on tämän asian ilmaissut toisin: “Ei sydämessään tietysti, onhan se ihan selvä. Eihän ihmiset voi sillä tavalla. Sehän tarkoittaisi inhimillisesti ottaen aika pinnallista suhtautumista. Eivät karjalaiset, jotka asian omakohtaisesti kokevat, eivätkä muut suomalaiset niin pinnallisia ole, että tuosta vaan.”

Japanilainen sananlasku ilmaisee asian selväsanaisesti: “Antaa anteeksi katumattomalle on samaa kuin piirtää kuvioita veteen”. Mitä veteen piirretystä kuviosta jää jäljelle? Se katoaa nopeasti, siitä ei jää mitään jäljelle. Teko on hyödytön ja saattaa muodostua lähinnä itsensä pettämiseksi.

Pelkuruus ei tuo onnea

Keskeinen kysymys on se, olemmeko me onnellisia, kun jätämme epäselviä asioita taaksemme? Kun mitätöimme omat ihmisoikeutemme? Kun etukäteen mitätöimme omien jälkeläistemme ihmisoikeudet? Kun antaudumme pahan ja väärän edessä edes yrittämättä korjata asiaa? Kun havaitsemme olevamme sydämessämme pelkureita, jotka pelon takia haluavat unohtaa asian?

Ei meistä tule sillä tavoin onnellisia. Arkkipiispa Leo ilmaisee käsityksensä siitä, pitäisikö vanhat haavat kaivaa esille vai unohtaa: “Jos puhutaan oikeasti ihmisistä, jos meillä on ihmistuntemusta, niin ei voida mitenkään pitää hyvänä mitään sellaista maton alle lakaisemista, väkisin unohtamista, keinotekoista unohtamista. Meidän pitää ottaa ihminen aitona ihmisenä, aitoine tunteinensa, syvine tunteinensa.”

Ihminen voi olla onnellinen silloin, kun hänen mielensä on seesteinen, eivätkä sitä rasita alitajuisesti vanhat avoimet asiat tai omat virheet. Ei onnelliseksi tulla pakolla ja käskyttämällä. Vielä vähemmän onnelliseksi tullaan vakuuttamalla itselle, etten minä halua omien oikeuksieni toteutuvan.

Hammurabi lähti rikoksen rangaistuksen vastaavuudesta

On hyvä tarkastella, sallivatko eri auktoriteetit oikeuden ajaa omia ihmisoikeuksiaan, vai tuomitsevatko nekin sellaisen katkeruudeksi. Muinaisessa Babyloniassa noin 1760 eKr. kuningas Hammurabin aikana laadittiin laki, jonka perusajatuksena oli “silmä silmästä, hammas hampaasta”. Ilmaus tulee Raamatusta, mutta se kuvaa hyvin Hammurabin lain ajatusta. Lain 21. kohdassa sanotaan, että ”Jos joku on murtautunut taloon , niin surmattakoon hänet murtoaukkonsa kohdalla ja muurattakoon muuriin”. 22. kohta on yhtä tyly: “Jos joku tekee ryöstön ja saadaan kiinni, hänen surmattakoon”.

Koraani antaa kostoon oikeuden: "Teille, jotka uskotte, säädetään, että voitte kostaa surmatun puolesta ..." (Suura 2:178) ja "Kosto suojelee teidän elämäänne” (Suura 2:179). "Jos kostatte, kostakaa sen mukaan, mitä teille on tehty, mutta parempi teille on olla kärsivällisiä” (Suura 16:126).

Raamattu ei hyväksy koston ajatusta: "Te olette kuulleet sanotuksi: Silmä silmästä ja hammas hampaasta. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; ..." (Matt. 5:38-42). "Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: 'Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra' ...” ( Room. 12:19).

Raamattu: “rakastakaa vihollisianne”

Hammurabin laki lähti rikoksen ja rangaistuksen vastaavuudesta. Rangaistus ei saanut olla rikosta pahempi. Tällä haluttiin välttää jatkuvan koston tie. Koraani hyväksyy koston uskovaisilleen, mutta ei näytä kokonaan unohtavan kärsivällisyydenkään hyvettä.

Raamattu ei hyväksy koston tietä, vaan opettaa: “Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat" (Matt. 5:44). Luuk. 6:27-29 menee vielä pitemmälle opettaen kääntämään toisenkin posken. Hyväksyykö Raamattu siten vääryyden ja kieltääkö se asioitten korjaamisen? Ei hyväksy, eikä kiellä, vaan kehottaa korjaamaan asiat keskenään jo saman päivän aikana. Se olisi hyvin huonoa veljen vartijana oloa ja rakkautta, jos vääryys hyväksyttäisiin oikeana tekona.

Kun Raamatussa esim. kuningas David teki väärin, hän joutui kohtaamaan rangaistuksen. Raamattu kehottaa korjaamaan asiat, se ei kehota hyväksymään ja unohtamaan vääryyttä. Maallinen laki määrää rikoksesta rangaistuksen. Jos murhaa, omaiset voivat antaa anteeksi, mutta silti vankilan portit sulkeutuvat tekijän takana.

YK:n ihmisoikeusjulistus vahvistaa evakkojen oikeudet

Ihmisoikeuksien ja yhdessäolon varmistamiseksi maailman kansat ovat sopineet yhteisesti noudatettavia sääntöjä, joihin sivistysvaltioiksi itseään nimittävät maat ovat yhtyneet. Yksi tällainen on YK:n ihmisoikeusjulistus, joka pyrkii takaamaan jokaiselle ihmiselle hänen ihmisoikeutensa.

Vaikka Suomen karjalaisilta pyritään kieltämään oikeudet vaatia omaa omaisuuttaan takaisin, ei YK:n julistuksessa ole näitä evakkoja erikseen merkitty oikeuksiensa menettäneiden kastiin. On siten rikos ihmisoikeuksia vastaan kieltää heidän oikeutensa.

On rikos yrittää vaientaa heitä pelottelemalla tai luokittelemalla heidät vihan ja katkeruuden ylläpitäjiksi, kun he asiallisesti ajavat asiaansa. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa on jo mm. kyproslaisten evakkojen oikeudet havaittu ja ryöstäjä-osapuoli tuomittu maksamaan suuri korvaus pelkästään siitä, ettei omistaja pääse hyödyntämään omaisuuttaan.

Atlantin julistus tukee evakoiden oikeuksia

Evakoilla on siten täysi oikeus omaisuuteensa ja kotiseutuunsa. Sama lähtökohta on Atlantin julistuksessa, jonka mm. Neuvostoliitto (Venäjä) on ratifioinut. Kun viha ja katkeruus ovat vääriä lähtökohtia, eikä asioitten hautausyrityksillä saada mitään rakentavaa aikaan, mikä sitten on oikea ja parhaiten tuloksia tuottava menettely?

Jälleen päädytään palautuskysymyksen ja kaiken inhimillisen kanssakäymisen ja yhteistyön perusasioihin: luottamukseen ja win-win –periaatteeseen. Koska ilmiselvästi läheskään kaikki suomalaiset ja venäläiset eivät ole oivaltaneet aidon luottamuksen keskeisintä merkitystä, sitä on syytä toistaa.

Kysymyksessä ei ole Neuvostoliiton lanseeraaama luottamus, joka oli propagandaa ja Potemkinin kulisseja. Se oli yksipuolista vallankäyttöä ja edun tavoittelua. Kyse on aidosta, inhimillisestä luottamuksesta. Kun meihin kohdistetaan aitoja luottamusta herättäviä toimenpiteitä, se synnyttää luottamuksen.

Uhrien syyllistäminen on suuri virhe

Poliittisilla liturgioilla luottamusta ei tulla ikinä saavuttamaan. Totuuden kieltäminen ei synnytä luottamusta. Valheellinen vakuuttelu vain murtaa luottamuspohjaa. Syyllistämällä uhrit vihan ja katkeruuden lietsojiksi ja onnellisuuden menettäjiksi, ei saavuteta luottamusta, ei myöskään korjata asioita. Onnellinen olotilamme ei ole avoinna olevien ongelmien suma.

Koska Petsamon, Sallan, Kuusamon, Karjalan ja Suomenlahden eräiden ulappasaarien rauhanomainen palauttaminen on ainoa muoto, joka palauttaa luottamuksen näitten alueitten anastajaan, on ainoa järkevä ja rakentava asia ajaa tätä palauttamista ja muistuttaa siitä.

Omien legitiimien oikeuksien esille tuominen ei ole lietsontaa, vaan rakentamista. Väärin perustein syyllistäjä syllistyy itse ymmärtämättään vihan lietsontaan ja epäsovun jatkumiseen. Ei ole suinkaan sattuma, että ¾ suomalaisista kokee russofibiaa.

Yhteisen voiton tie on paras tie

Palautuksesta muistuttamista ja ajamista ei pidä tehdä vihassa, eikä silmä silmästä periaatteella. Sananlasku on oikeassa: “Silmä silmästä tekee koko maailman sokeaksi”. Kosto johtaa koston kierteeseen, asiat eivät oikene.

Ainoa oikea lähtökohta naapureitten välillä on vääryyksien korjaamisessakin yhteisen voiton tie. Vain yhteinen voitto rakentaa puuttuvan luottamuksen ja motivaation yhteistyön tieltä. Yhteistyö ei ole toisen voitto ja toisen tappio, vaan molempien voitto.

Yhtä harhauttavaa on kuvitella, että me nyt eläisimme jossain muuttumattomuden tilassa, muutoshan on sataprosenttisen varma. Muutoksen suuntaa emme välttämättä tiedä. Vaipuminen fatalismin syövereihin ja sen uskottelu itselle, ettei Venäjä koskaan anna meille omia maitamme takaisin, on suurta ajattelemattomuutta ja tappiomielialan kylvämistä. Ei siihen ole perusteita. Momentumeja on ollut ja niitä tulee uusia. Meidän tulee olla niihin valmiita, eikä kylvää epätoivoa.

Ei lisää uhreja, vaan lisää voittajia!

Karjalan palautus on se katalyytti, joka luottamus- ja win-win –pohjaisesti tuo Suomelle ja Venäjälle suurimmat mahdolliset voitot ja täydellisesti uuden pohjan yhteistyölle. Tätä näkökulmaa kannattaa syvällisesti miettiä ja heittää syrjään viha ja katkeruus, myös uhrien syyllistäminen. Ei tehdä enempää uhreja, tehdään mahdollisimman paljon voittajia.

Silmä silmästä, hammas hampaasta –lause voidaan muuttaa kokonaan uuteen uskoon: “Luottamus luottamuksesta, win-win win-win’stä”. Väärien tekojen korjaaminen on valtioviisautta, joka on oman ja uhriksi joutuneen osapuolen kehityksen kannalta paras tae rauhanomaisesta tulevaisuudesta.

Lisätiedot: Veikko Saksi



Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


Palautuspuheet haikailua

Luovutettua Karjalaa (noin puolet Suomen Karjalan historiallisen maakunnan alueesta vuoteen 1940 saakka, toinen puolihan jäi Suomelle) sekä Kuusamon ja Sallan aiempia itäosia kuten Petsamoon kuulunutta Kalastajasaarennon länsiosaa yrittivät suomalaiset sotilaat takaisin kansallissosialistisen Saksan myötäsotijana jatkosodassa 1941-44 miehittäen samalla suurinta osaa Itä-Karjalaa, joka ei koskaan ole Suomelle kuulunutkaan.

Koska siis jopa sodalla on yritetty palauttaa talvisodan rauhassa luovuttamaan joudutut alueet ja vieläpä muodostaa Suur-Suomi siinä kuitenkaan onnistumatta - päinvastoin piti lisäksi luovuttaa koko Petsamo 1944 - on tästä sekä Helsingissä järjestetystä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssista johtuen Suomen ja Venäjän raja sama kuin oli Suomen ja Neuvostoliiton raja Etykin päätösasiakirjan allekirjoitushetkellä 1975. Päätösasiakirjassahan todetaan, että silloin vallinneita rajoja voidaan muuttaa vain molemminpuolisella suostumuksella. Kuten tunnettua, Venäjä ei halua muuttaa rajojaan Suomen suunnassa.

On siis asetettava puheet ja kirjoitukset talvi- ja jatkosodan myötä menetettyjen alueiden palautuksesta mielikuvituksessa tapahtuvaksi haikailuksi menneestä maailmasta, joka ei koskaan palaa.
Suomen ja Venäjän raja pysyy [2008-06-05 15:07:07]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920



Nimi



Kotipaikka ja -maa





Vetoomus on kansalaisaloite Karjalan palauttamisen puolesta. Se ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjalani rahvas
[2.28 MB mp3-file].


SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].