[04] Oikeudelliset
[09] Viro ja muut maat
[21] Poliittiset

KANADA PYYSI ANTEEKSI 1874 TAPAHTUMIA JA MAKSAA MILJARDEJA

- Kanada pyysi anteeksi alkuperäiskansojensa kärsimyksiä 1874 alkaen
- Kanadassa miljardien korvaukset vanhoista asioista
- Saksa pyytänyt anteeksi ja korvannut huikeita summia
- Puolassa korvattu kommunismin uhreille
- EIT määräsi Turkin maksamaan
- Suomessa Venäjä-syndrooma
- Suomi itse uhrivaltiona korvannut sotien uhreille
- Venäjä ei korjaa rikoksia, vaan syyttää uhreja
- Valkonen: “Avoin puhe ainoa tie avoimempaan maailmaan”


Kanada pyysi anteeksi alkuperäiskansojensa kärsimyksiä 1874 alkaen

Viimeisten vuosien aikana on eri puolilta maailmaa voitu lisääntyvästi lukea uutisia vanhojen ihmisoikeusrikosten esille ottamisesta ja selvittämisestä. Asioihin on usein liittynyt syyllisen osapuolen anteeksipyyntö ja korvausten maksaminen uhri-osapuolelle.

Tuorein vankka esimerkki on Kanadasta. Asiasta kertoo 12.06.2008 mm. Karjalainen / STT, AFP: “Kanadan alkuperäiskansojen kärsimykset tunnustettiin lopulta keskiviikkona, kun pääministeri Stephen Harper pyysi virallisesti anteeksi heille tehtyjä vääryyksiä”. Anteeksipyyntö koski 150 000 alkuperäiskansojen jäsentä, jotka oli erotettu perheistään ja siirretty kirkon ylläpitämiin sisäoppilaitoksiin vuodesta 1874 alkaen.

Kanadassa miljardien korvaukset vanhoista asioista

Kanadan tapauksessa on merkittävää, että anteeksipyyntöön liittyy miljardien dollarien korvaussumma. Vahingonkorvaus on Kanadan historian suurin.

Maahan on nimitetty komissio, jonka tehtävän on selvittää, mitä kaikkea näissä sisäoppilaitoksissa tapahtui yli sadan vuoden aikana. Komissio aikoo kuulla tuhansia entisiä oppilaita ja tutkia miljoonia aikaisemmin salattuja asiakirjoja.

Saksa pyytänyt anteeksi ja korvannut huikeita summia

Kanadan tapaus ei ole ainutlaatuinen. Saksassa on II maailmansodan jälkeen sekä puhuttu että käsitelty lukuisia kertoja korvauskysymyksiä. Saksassa valtion lisäksi suuryhtiöt ovat maksaneet miljardien korvauksia sodan aikana orjatyövoimana käytetyille ihmisille.

Berliinissä avattiin 10.08.2006 laajasti tunteita herättävä näyttely Erzwungene Wege. Näyttely kertoo noin 100 miljoonan eurooppalaisen karkotetun, pakolaisen ja evakon tiestä pois kotiseudultaan sodan tuhoja pakoon – tai kuolemaan.

Euroopassa karkotettiin viime vuosisadalla kotiseudultaan 30 kansaa tai kansanosaa. Näiden joukossa oli noin 15 miljoonaa saksalaista. Näyttely kattaa koko vuosisadan, joten siinä kerrotaan yhtä hyvin armenialaisten kansanmurhasta kuin suomalaisista Karjalan pakolaisista omassa maassaan eli evakoista.

Steinbach haluaa murtaa kollektiivisen syyllisyyden

Bund Der Vertriebenen - liiton (BdV) puheenjohtaja Erica Steinbach toivoi, että näyttelyn inhimillinen näkökulma murtaisi käsityksen kollektiivisesta syyllisyydestä ja rangaistuksesta, jota on käytetty ja käytetään tukemaan karkotuksia.

Asiaa ajavan säätiön nettisivuilla kerrotaan tavoitteista vapaasti lyhennettynä: - Kaikki kansanmurhan ja karkotuksen uhrit tarvitsevat paikan sydämissämme ja historiallisessa muistissamme. Zentrum gegen Vertreibungen haluaa antaa sellaisen paikan. Haluamme, että itsestään selvät oikeudet ovat jakamattomat. Olemme asettaneet tavoitteeksi luoda Berliiniin dokumenttikeskuksen ...

Saksalaisen ILOG:n ja Pro Karelian yhdessä perustama ProJusticia kerää internet-sivuilleen www.projusticia.net aineistoa pakolaisten omaisuuden takaisinsaanteihin liittyvistä oikeustapauksista.

Puolassa korvattu kommunismin uhreille

Puolalaiset oikeusistuimet ovat tehneet päätöksiä, joiden mukaan natsien ja kommunistien 1944-62 toteuttamat omaisuuden takavarikoinnit ja kansallistamiset olivat laittomia. Tämän vuoksi Zbigniew Chlebowskin mukaan tuomioistuimet yleensä määräävät omaisuudelle sadan prosentin korvausarvon nykyisen markkina-arvon pohjalta.

EIT määräsi Turkin maksamaan

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin määräsi huhtikuussa 2008 Turkin maksamaan 835 000 euroa kyproksenkreikkalaiselle pakolaiselle John Demades’lle.

Tuomioistuin teki erittäin selväksi, että vahingonkorvaus käsittää ainoastaan sen, ettei pakolainen kykene käyttämään omaisuuttaan tai hyödyntämään sitä. EIT selväkielisesti toteaa, että pakolaiset edelleen omistavat omaisuutensa, vaikka vallanpitäjä alueella on muuttunut.

Päätös on pakkoluovutettujen alueitten, Karjalan, Sallan, Petsamon, Kuusamon ja Suomenlahden eräiden ulappasaarien suomalaisten oikeudenomistajien kannalta erittäin merkittävä. Se vahvistaa kaksi asiaa: korvauksen vahingosta ja omistusoikeuden pysyvyyden.

Suomessa Venäjä-syndrooma

Lukuisat ihmiset suosivat sotien seurauksena tehtyjen vääryyksien salaamista. Uhrien osalta kyse on jostain atavistisesta pelosta, joka estää asioitten järkiperäisen tarkastelun. Suomessa vastustamiseen osallistuvat politiikkojen lisäksi useat evakot ja heidän jälkeläisensä. On toteutunut Tukholma-syndrooman kaltainen Venäjä-syndrooma. On samaistuttu hyökkääjän ja omaisuuden väkivaltaisen anastajan periaatteisiin.

Suomalaiset itse eli rikosten uhriksi joutunut kansa ei ole ottanut näitä asioita esille. Yksi perusta viime vuosina on se, että olemme allekirjoittaneet Pariisin rauhansopimuksen. On jokseenkin erikoista, että vain Suomessa näyttää pakkokeinoin tehty rauhansopimus niin oikeudenmukaiselta ja hyvältä, ettei siihen haluta puuttua. Vastaavanlaiset muut sopimukset, joita monet muut valtiot ovat allekirjoittaneet, eivät ole mitenkään estäneet asioitten tuomista uudelleen korjattaviksi.

Toinen suomalaisten kehittämä peruste on se, että on jo kulunut niin paljon aikaa, että asia on vanhentunut. Kanadassa nyt vahvasti esille otetuista ensimmäisistä tapauksista on kulunut 124 vuotta, mikä on kaksinkertainen aika suomalaisten evakkojen eli pakolaisten jatkosodan aikaisiin menetyksiin verrattuna. Kulunut aika ei ole esteenä asian selvittämiselle.

Suomi itse uhrivaltiona korvannut sotien uhreille

Suomessa ei jostain syystä vapaussodan asioitten kaiveleminen erityisesti valkoisten tekojen osalta ei kuitenkaan näytä kielletyltä. Kuitenkin ne tapahtumat ovat vuodelta 1918 eli yli 20 vuotta ennen talvisodan alkamista. Looginen ajattelu ei taida olla suomalaisten poliittisten päättäjien vahvimpia ominaisuuksia? Oma valtio laitetaan mielummin syylliseksi kuin hyökkääjävaltio.

Viime sotien uhrivaltio Suomi on maksanut verovaroistaan korvauksia oman maan kansalaisille Neuvostoliiton hyökkäysten johdosta. Viimeksi korvauksia ovat saaneet venäläisten partisaanien uhrit ja evakkotaipaleella karjankuljetuksissa mukana olleet. Näistä Jatkosodan Siviiliveteraanit ry:n nettisivut kertovat yksityiskohtaisemmin asiasta.

On selvää, että uhreille kuuluu korvaus kärsimyksistään. Mutta onko se oikein, että korvauksen joutuukin maksamaan uhrivaltio ja sen kansalaiset? Kyseessä on siten kansalaisten omaisuuden jakamisesta sosiaalisin perustein ilman todellista juridista vastuuta. Tätä asiaa ei Suomessa ole julkisuudessa juurikaan mietitty.

Venäjä ei korjaa rikoksiaan, vaan syyttää uhreja

Venäjä ei ole tehnyt selvitystä viime sotien aikaisista ihmisoikeusrikoksista ja alueiden pakkoluovutuksista. Se ei myöskään ole tunnustanut niitä, pyytänyt uhreilta anteeksi ja korvannut vahinkoja. Esim. Saksassa, Puolassa, Kyproksella, Romaniassa ja Kanadassa syylliset ovat korjanneet asian ja maksaneet korvauksia.

Ainoa oikea korvaaja-osapuoli on hyökkääjävaltio. Se valtio, joka on tuhot, menetykset ja kärsimykset aiheuttanut. Neuvostoliitto oli hyökkääjävaltio. Talvisodan hyökkäyksen johdosta se erotettiin Kansainliitosta.

Neuvostoliitto ei ole maksanut korvauksia. Päinvastoin, se on vaatinut uhrivaltio-Suomelta nyky-yhteiskunnan rasitteeksi laskettuna 50 – 60 mrd. euron sotakorvaukset ja vienyt 45 000 km2 maa-alueet. Sodanjälkeisen tilanteen pohjalta nyky-yhteiskunnan rasitteeksi laskettuna tämä merkitsee noin 160 mrd. euron summaa. Sodan taloudellinen rasite oli Suomelle samalta pohjalta laskettuna professori Ilkka Nummelan tutkimusten mukaan kaikkiaan noin 500 mrd. euroa.

Venäjä on julistautunut Neuvostoliiton seuraajavaltioksi ja ottanut haltuunsa sen rikkaudet. Venäjä on siten vastuussa Neuvostoliiton aggressioiden selvittämisestä ja korjaamisesta. Mitä tekee uhriksi joutunut Suomi?

Valkonen: “Avoin puhe ainoa tie avoimempaan maailmaan”

Martti Valkonen kirjoitti 2002: Puolan poliittiset johtajat pitävät velvollisuutenaan Stalinin ja Hitlerin terrorivaltioiden vaatimia miljoonia ihmisuhreja ja omaa kansaansa kohtaan puhua rikoksista avoimesti. He haluavat varmistaa, että epäoikeudenmukaiset teot käsitellään ja siten yritetään taata meille kaikille vastaisuudessa parempi maailma rauhanomaisen yhteistyön avulla.

- Puolan pääministerin Jerzy Buzekin taannoinen puhe Katynissa Puolan ja Venäjän yhteisessä muistotilaisuudessa paikalla, jossa puna-armeija sulloi joukkohautoihin Stalinin murhauttamat 15 000 puolalaista upseeria (kaikkiaan noin 21 000 puolalaista ihmistä) talvella 1940. Siellä Venäjän pääministerin läsnäollessa Buzek sanoi Reutersin mukaan: "Katyn on Puolassa ja maailmassa sotarikosten symboli".

- Suomen poliittisten johtajien toivoisi muuttuvan Puolan pääministerin hengenheimolaisiksi, koska vain avoin puhe menneisyyden julmistakin rikoksista on ainoa tie rakentaa parempaa maailmaa. On hiuksianostattavan jännittävää ja samalla toiveikasta kuvitella, että joskus tulevaisuudessa Suomen poliittiset johtajat sanoisivat Buzekin tavoin jotakin tällaista tavatessaan Venäjän poliittisia johtajia:

"Neuvostoliiton aloittama talvisota 1939 kaupunkien ja siviiliväestön pommituksineen ja Terijoen hallituksineen on Suomessa ja maailmassa sotarikosten symboli”.

Lisätiedot: Veikko Saksi

Sivistymätön Venäjä