Karjala / Karelia kuuluu Suomelle - Pro Karelian fokus.
Karelia / Karjala is part of Finland - Pro Karelia's focus.


Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

16.11.2014
»  EUEEP:N VUOSIKOKOUS 2015 STUTTGARTISSA

12.09.2014 [02, 03]
»  KAHDEN TASON PELI KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSESSA

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

10.06.2013 [04, 10]
»  LAKIALOITE ULKOMAALAISTEN KIINTEISTÖOMISTUKSESTA

04.06.2013 [08, 11, 15]
»  ANNELI ILONEN, 82, VÄITTELEE KANNAKSEN EVAKKOUDESTA

22.05.2013 [02, 10]
»  KKL 14: SA-KUVAN 170 000 VALOKUVAA

12.05.2013
»  TIME TUNSI SUOMEN OIKEAT RAJAT

27.04.2013 [02, 04, 06]
»  "VELJEÄ EI JÄTETÄ, NUORIA EI UNOHDETA"

15.03.2013 [06, 10]
»  PUTIN KAIVAA JUOPAA SUOMEN JA VENÄJÄN VÄLILLE

06.03.2013 [02, 07]
»  KKL 13: ISÄNMAALLISUUS ON KUNNIA-ASIA

02.03.2013 [03, 10]
»  MIKSI 42 % VENÄLÄISISTÄ IHAILEE STALINIA?

22.02.2013 [02, 03]
»  KURIILIT TAAS JAPANIN JA VENÄJÄN NEUVOTTELUISSA

13.02.2013 [02, 03]
»  NIINISTÖ YLEN MUKAAN: ”SUOMI EI AIO VAATIA KARJALAA TAKAISIN”

27.01.2013 [02, 03]
»  KARJALAN KYSYMYS ON KAHDEN TASON PELIÄ

05.12.2012 [02, 18]
»  ITSENÄISYYSJUHLA, TASAVALLAN TÄRKEIN JUHLA

04.12.2012
»  KKL 12: JÄÄMERIASENNE MUUTTUNUT, PETSAMO EDELLEEN HUKASSA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2013 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian henkilörekisterit

23.06.2008
Pro Karelia ry

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeli-ryhmiin.
Klikkaamalla artikkeli-ryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus
[10] Venäjä
[21] Poliittiset

KARJALAN MUURI ON REVITTÄVÄ ALAS

- Muuri erottaa ihmisiä
- Karjalan muuri on itse rakennettu henkinen este
- Venäläisillä ei ole Karjalan muuria, vain suomalaisilla on
- Muurin ylläpito valtakunnan huipulta
- Omistusoikeudessa EIT ja Suomen päättäjät napit vastakkain
- Mr. ETYJ ja Mr. EU on kahden tulen välissä
- Milloin karjalaiset heräävät olleensa muurin rakennusmiehiä?
- Onko Karjalan muuri Venäjälle edullinen?
- Revitään muuri alas, tilalle win-win ja luottamus


Muuri erottaa ihmisiä

Berliinin muuri, se entinen Saksoja jakava totalitarismin linnake, on meillä vielä hyvässä muistissa. Saksalaiset ovat onnellisia, kun ovat päässeet siitä eroon. Muuri erotti saman kansan jäseniä toisistaan, se symboloi voimakkaasti vastakkainasettelua, riitaa ja sotaa. Muuri oli fyysinen este kanssakäymiselle. Muuri kertoi syvästä luottamuksen puutteesta omiin kansalaisiin ja muurin toisella puolella asuviin.

Muurin tehtävänä on periaatteessa suojella kaupunkia ja estää vihollista pääsemästä tuhoamaan sitä. Tosin Berliinin muuri oli ensisijaisesti estämässä itäpuolen asukkaita pakenemasta, joten se suojeli totalitarismia. Muurille on tyypillistä, että se estää molemminpuolisen liikkumisen muualta kuin muuriin tehdyistä aukoista.

Maailman kuuluisin muuri on 6 352 km pitkä Kiinan muuri. Sen rakentaminen on aloitettu jo 400-luvulla eKr. Rakentaminen vei parituhatta vuotta. Muurin tarkoituksena oli suojella Kiinaa barbaarien tunkeutumiselta maahan. Maailman muuttuminen on tehnyt Kiinan muurista lähinnä suositun matkailukohteen. Kiinankin muuri symboloi vielä sitä eristäytymistä, mitä Kiina harjoittaa.



Karjalan muuri on itse rakennettu henkinen este

Mutta mikä on Karjalan muuri? Vai onko sellaista lainkaan olemassa? Kyllä se on selvästi olemassa, vaikka erimuotoisena kuin Berliinin betonimuuri. Karjalan muuri ei ole fyysinen. Se on selvästi henkistä laatua. Muuri vaientaa tehokkaasti puheet Karjalan palautuksesta. Koko asian käsittely on kiellettyä ja vaarallista, aivan kuin pelkkä muurin taakse kätketty asia olisi jollakin lailla tuhoavan vaarallinen.

Ketä tai mitä vastaan Karjalan muuri on suojana? Vastaus kysymykseen on jokseenkin outo. Muuri suojaa suomalaisia poliitikkoja, jotta heidän ei tarvitsisi muuttaa kanonisoitua totuuttaan Karjalan palautuksen mahdottomuudesta. Se suojaa muutokselta. Se jopa suojaa siltä, että rohjettaisiin tutkia, olisiko muutos hyvä vai huono.

Muuri suojaa poliitikkoja karjalaisia ja muita suomalaisia vastaan. Tarvitaan luja suomettunut linnake suojaamaan poliitikkoja Kajalan laulumaiden omistajia vastaan. Heitä vastaan, joiden juuret ovat syvällä Karjalan mullassa. Tarvitaan korkea muuri estämään sen, ettei tietoa voitaisi jakaa suomalaisille niistä vaikutuksista, mitä alueitten palauttaminen merkitsisi.

Venäläisillä ei ole Karjalan muuria, vain suomalaisilla on

Mielenkiintoinen kysymys on se, suojaako Karjalan muuri suomalaisia jollakin tavoin venäläisiä vastaan? Tämä suojaus puuttuu, sillä tarkemmin tarkasteltuna Karjalan muuri on toiselta puolelta läpäisemätön, mutta toiselta puolelta sen voi läpäistä vaivattomasti.

Venäläisillä ei ole Karjalan muuria, he voivat vapaasti halutessaan vaatia Karjalan pitämistä itsellään tai luovuttamista takaisin tai vaatia suomalaisia olemaan hiljaa.

Tilanne on ulkoapäin katsottuna varmaankin koominen. Suomalaiset itse ovat rakentaneet vankan, hermeettisesti suljetuksi kuvitellun muurin. Mutta siitä onkin tullut muuri vain heille itselleen. Muuri rajoittaa liikkummista. Se rajoittaa puhemahdollisuuksia. Se rajoittaa kontaktin aitoa ottamista toiseen osapuoleen. Muuri on vankila suomalaisille. Se on vankila suomalaisille poliitikoille.

Muurin ylläpito valtakunnan huipulta

Muurin ylläpitäminen näyttää olevan tärkeä tehtävä. Ylläpito on nostettu valtakunnan korkeimmalle poliittiselle tasolle saakka. Itse istuva presidentti ja pääministeri ovat paikkailleet muuriin syntyneitä aukkoja tiukoilla teeseillä: Karjalan maat ovat venäläisten maita, eivät venäläiset ikinä anna Karjalaa takaisin, syttyy sota, tulee miljoona venäläistä, venäläiset eivät tahdo keskustella asiasta.

Esim. omistuksen osalta muurin ylläpitäjille tuli lunta tupaan oikein reippaasti, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin huhtikuun 2008 lopussa määräsi Turkin maksamaan kyproksenkreikkalaiselle pakolaiselle 835 000 euroa pelkästään siitä, ettei tämä päässyt hyödyntämään omaisuuttaan Turkin valtaamalla alueella.

EIT painotti, ettei omistusoikeus ollut siirtynyt mihinkään, eikä siirtynyt tälläkään päätöksellä. Pakkoluovutettujen alueitten kiinteistöihin omistusoikeus on edelleen suomalaisilla pakolaisilla.

Omistusoikeudessa EIT ja Suomen päättäjät napit vastakkain

Tämä merkitsee sitä, että juridisella puolella EIT:n tuomarit ja Suomen korkeimmat päättäjät ovat napit ja mielipiteet vastakkain siitä, mikä on oikeus. Taitaa presidentillä ja pääministerillä olla heikkotasoisia neuvonantajia, kun käsitysero aivan perusihmisoikeuksien osalta on noin suuri.

Normaalissa tilanteessa valtakunnan presidentti ja pääministeri pyrkisivät kaikin keinoin suojaamaan omia kansalaisiaan. Suomessa asia on käännetty päälaelleen. He pyrkivät kaikin keinoin suojaamaan hyökkääjävaltion oikeuksia, joita ei kuitenkaan juridisesti ole olemassakaan.

Suojaus on omia kansalaisia vastaan. Tämäkö on se syy, miksi valtionjohdolle annetaan erinomaisia arvosanoja asioitten hoitamisesta? Minkä asioitten? Minkä positiivisten tekojen?

Mr. ETYJ ja Mr. EU on kahden tulen välissä

Tämä suomalainen Karjalan muuri seisoo pönäkkänä myös Euroopan neuvoston 25.01.2006 antamaa totalitarististen kommunistihallintojen rikosten tuomitsemiseen liittyvää resoluutiota vastaan. Se onkin mielenkiintoinen vastakkainasettelu, kun Euroopan mallioppilaskansa niskuroi omaa yhteisöään vastaan rangaistakseen omia kansalaisiaan siitä, että he ovat oikeassa! Voi olla, että Mr. ETYJ:llä ja Mr. EU:lla on hiukan hankalat paikat kahden tulen välissä.

Karjalan muurin pystyssä pysymistä on vuosikymmeniä suojannut media, joka on toistanut kuuliaisesti valtakunnan johtajien lausumia. Tilanne on kuitenkin muuttunut. Median tuki onkin ehdollistunut. Kun on palautusta tukevia uutisia, ne kerrotaan. Ei vielä täyden tuutin voimalla, mutta selkokielellä kuitenkin.

Tämä median varauksettoman tuen loppuminen poliittiselta johdolta on varmastikin ollut ankara isku. Sen näkee siinä, että kaikki johtavat poliitikkomme vaikenevat nyt Karjalan kysymyksestä mahdollisimman visusti.

Milloin karjalaiset heräävät olleensa muurin rakennusmiehiä?

Toinen käytännön vahva linnake, Karjalan Liitto, on viimeiset kymmenen vuotta tehnyt parhaansa Karjalan muurin rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi. Mutta sekin on menettämässä tässä asiassa lähes täysin merkityksensä. Terveen järjen vastaisia toimia voidaan harjoitaa oma aikansa, mutta niille tulee yleensä jossain vaiheessa loppu.

Yhtenä päivänä karjalaiset heräävät huomaamaan, että heitä on käytetty Karjalan muurin rakennusmiehinä jo vuosikausia. Miksi he haluaisivat itse rakentaa ympärilleen muurin, joka mahdollisimman tehokkaasti estää heille kuuluvien alueitten palauttamisen? Miksi he taistelisivat itseään ja omia oikeuksiaan vastaan?

Karjalan muuria tutkitaan nyt monella suunnalla. Poliittinen eliitti puntaroi, milloin takinkääntöviikot alkavat ja kannattaisiko olla hiukan edellä vai vasta suuren enemmistön joukossa. Sellainen poliitikko, joka ei Karjalan muuria ja mahdollisuksia näe, on pudonnut kehityksen kelkasta.

Onko Karjalan muuri Venäjälle edullinen?

Onko tällainen Karjalan muurin rakentaminen Venäjälle erityisen edullista? Se on hyvin vahingollinen Venäjällekin, vaikka suomalaiset poliittiset johtavat kuvittelevat parhaalla tavalla edistävänsä Venäjän etua pitämällä muurin pystyssä. He estävät näillä toimenpiteillään Venäjän tervettä kehitystä.

Suomalaisten venäläisille lähettämät signaalit ovat täysin vääriä: hyökkääminen on sallittua, ryöstäminen on sallittua, rikoksia ei tarvitse korjata, me olemme ylimpiä ystäviä huonoista kokemuksista riippumatta. Kun signaalit ovat vääriä ja valheellisia, ne ovat harhaanjohtavia.

Ei tarvitse kovin pitkälle käyttää realistista mielikuvitusta, kun havaitaan pelkän aidon luottamuksen syntymisen olevan ainutlaatuisen tärkeä elementti yhteistyössä. Venäläiset ovat luottamuksen merkityksen havainneet. Mutta ehkä juuri saatuaan täysin vääriä signaaleja, he eivät ole välittäneet ryhtyä rakentamaan luottamusta rehelliselle, tehdyt virheet korjaavalle perustalle.

Revitään muuri alas, tilalle win-win ja luottamus

Karjalan muuri on tuhoisa venäläisille. Eikä se ole edullinen suomalaisillekaan. Muuri vahingoittaa Suomea ja suomalaisia kaikkein eniten. Karjala voisi olla lännen portti Venäjälle. Se ei ole nyt myöskään Venäjän portti länteen, koska Karjalan muuri sen estää.

Poistamalla Karjalan muuri luodaan edellytykset sille, että pakkoluovutetusta Karjalasta voi muodostua kukoistava portti lännestä itään ja idästä länteen. Kyse on win-win –tilanteesta, jonka luottamuksen rakentuminen mahdollistaa.

Ei voida puhua positiivisesta valtiomiesteosta, kun naapureiden aito ja luottamuksellinen yhteistyö torpedoidaan rankaisemalla oman maan kansalaisia siitä, että he ovat oikeassa. Karjalan muuri on revittävä juurineen maasta. Keinotekoiset, itse asetetut luonnottomat esteet, eivät saa pilata kahden naapurimaan suurien yhteisten mahdollisuuksien hyödyntämistä kaikilla elämän alueilla.

++

Tämä artikkeli on julkaistu myös Karelia Klubi 18 –lehdessä, toukokokuu 2008, sivu 13.


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


Jatkosodan alusta

Neuvostoliitto aloitti sotatoimet Suomea vastaan 25.6. suurhyökkäyksellä.

Se oli sodan aloitus, minkä Suomen johto sittemmin vielä totesi.

Se, miten sodassa sen jälkeen kävi, on tietysti kilpailu: Suomi kohtasi pahan vastarinnan Tyrjän kylässä, mutta onnistui etenemään syvemmälle omille alueilleen. Toisilla alueilla oli vähemmän vastarintaa.

Se etenee, joka on parempi. Suomi oli parempi. Suomi liitti sopimustenmukaiset alueet itseensä 6.12. ja miehitti karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan (eräänlaisen punaisen "Suur-Suomen") alueita sodan loppuun saakka. Suomi tuskin astui Venäjän alueelle, eikä edes piirittänyt Leningradia.

Se, että itsenäisen Viron miehitys oli tosiasia, ei tee Viron rannikosta "Neuvostoliiton" alueita. Se tekee niistä miehitettyjä itsenäisen Viron alueita, joiden miehitysvalta on ekspansiivinen, punafasistinen neuvostoliitto.
Asioita tutkinut [2008-07-05 14:56:41]


Pro Karelia tarpeeton

Jos kerran toisessa maailmansodassa Suomen häviämien alueiden palautuminen on luonnonlaki, joka Venäjälläkin tunnustetaan, mihin siis silloin Pro Karelia -yhdistystä ollenkaan tarvitaan?
En mitenkään haluaisi uskoa, että Pro Karelia olisi ryssävihaa lietsova yhdistys, joka glorifioi Suur-Suomen haaveilun sekä suomalaissotilaiden hyökkäyksen ja naapurivaltion alueen miehityksen jatkosodassa 1941-44 tai, että Suomen sisällissodasta (1918) kerrotaan valkoinen valhe puhumalla vapaussodasta, vaikka Suomi oli vapaa ulkomaisista joukoista vasta tammikuussa 1919 eikä toukokuussa 1918, jolloin sota päättyi.
Yhdistys romukoppaan [2008-06-26 18:44:48]


Se muuri murtuu vain totuudessa pysymällä

Ja "vastapuolen" mielipiteetkin huomioon ottamalla.

"Näyttää se NL:n ja länsiliittoutuneiden rakentama Pariisin rauhansopimus ensisijaisesti puhuvan yhdestä sodasta. Suomalainen historiankirjoitus tuntee kaksi sotaa, joiden lähtökohta on sama, 30.11.39."

Pariisin rauhansopimus tehtiinkin vain jatkosodasta (http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1947/19470020).

Talvisodasta löytyy ihan oma rauhansopimus, se tunnetaan Moskovan rauhansopimuksena (http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1940/19400003).

Pariisin rauhansopimuksen johdannossa sanotaan: "katsoen siihen, että Suomi, tultuaan Hitlerin Saksan liittolaiseksi ja osallistuttuaan sen rinnalla sotaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa, Yhdistynyttä Kuningaskuntaa ja muita Yhdistyneitä Kansakuntia vastaan, on osaltaan vastuussa tästä sodasta;" Tämä ei sysää Suomelle vastuuta talvisodastakin vaan ainoastaan sopimuksen kohteesta, eli jatkosodasta.

Lähtökohdat sodille olivat todellakin erilaiset. Talvisodassa Neuvostoliitto hyökkäsi pyrkimyksenään Suomen valloitus. Jatkosodassa Suomi lähti Saksan rinnalla hakemaan revanssia edellisestä sodasta, ottamaan talvisodassa menetettyjä alueita takaisin korkojen kera, tarkoitus oli valloittaa ja liittää Itä-Karjala ja Kuola Suomeen. Aluelaajennus oli todellinen, mutta harvoin tunnustettu motiivi uudelle sodalle. Ei toki ainoa, mutta yksi todellisista motiiveista. Pelkällä talvisodalla jatkosotaa ei voi selittää, sille uuteen sotaan vaikutti monta muutakin uutta syytä, joita talvisodalla ei vielä ollut.

"Sanomasi uskottavuutta ei edistä eri mieltä olevien halventamispyrkimys. Kun olet eri mieltä, tule siitä keskustelemaan kahvikupin ääressä"

Suo anteeksi, mutta nyt en ymmärrä ketä eri mieltä olevaa näet minun yrittäneen halventaa, millä tavalla ja missä kohtaa? Sellainen ei todellakaan ole ollut tarkoituksena ja jos siltä on tuntunut niin pyydän anteeksi.

Kiitän myös kahvittelukutsusta, sitä pitää harkita.
Mikävaan [2008-06-26 13:28:51]


Karjalan muuri murtuu

Näyttää se NL:n ja länsiliittoutuneiden rakentama Pariisin rauhansopimus ensisijaisesti puhuvan yhdestä sodasta. Suomalainen historiankirjoitus tuntee kaksi sotaa, joiden lähtökohta on sama, 30.11.39.

Sanomasi uskottavuutta ei edistä eri mieltä olevien halventamispyrkimys. Kun olet eri mieltä, tule siitä keskustelemaan kahvikupin ääressä. Tervetuloa.
Toimisto [2008-06-26 13:06:33]


Syyllisyys on turha taakka

ProKarelialle Suomi näyttää käyneen vain yhden ainoan sodan Neuvostoliittoa vastaan ja se alkoi kun Neuvostoliitto hyökkäsi 30.11.1939 ja päättyi 19.9.1944. Välissä näyttää olleen välirauhaksi kutsuttu hengähdystauko, jonka jälkeen Neuvostoliitto jatkoi pyrkimystään koko Suomen valtaamiseksi. Tällaisen kuvan ProKarelian artikkeleista saa ja tokihan ensimmäinen hyökkääjä ja alueiden anastaja on yksin syyllinen kaikkeen. Yksinkertaisille ihmisille yksinkertainen selitys on tietysti helpommin sulatettavissa, varsinkin kun Suomen oma kilpi ei tällä tavalla tahriinnu.

Sotien välinen aika oli Suomelle poliittisen suunnanmuutoksen aika. Talvisodassa Suomi oli jäänyt yksin ja Moskovan rauhan jälkeen pelko Neuvostoliiton uudesta hyökkäyksestä oli todellinen ja aiheellinen. Käännyttiin siis sen ainoan puoleen mistä apua oli tarjolla, eli Saksan. Liittoutuminen Saksan kanssa oli de facto, vaikkei mitään virallisia liittosopimuksia tehtykään. Kumpikaan maa ei sellaista tarvinnut. Suomi sitoutui Saksan rinnalle operaatio Barbarossaan jo kesäkuun -41 puolivälissä ja meillä jatkosodaksi nimetty Barbarossan aloitus meni nuotilleen niin kuin siitä oli Saksan asevoimien kanssa käydyissä neuvotteluissa sovittu. Jopa Neuvostoliiton pommitus 25.6.1941 oli ollut Suomen neuvottelijoiden toivelistalla kun he Salzburgissa ilmoittivat Suomen toivovan Saksan toimien provosoivan Neuvostoliiton hyökkäämään. Millainen johto toivoo hyökkäystä omaan maahan saadakseen syyn sodalle? Sellainen, joka sopii sotaan lähtemisestä yhdessä toisen maan kanssa ohi eduskunnan, jolle päätös olisi Suomessa kuulunut. Eduskunnalle ei jätetty muuta mahdollisuutta kuin todeta Suomen olevan taas sodassa kun Neuvostoliitto vastatoimenaan Suomen alueelta tuleviin hyökkäyksiin pommitti suomalaisia paikkakuntia 25.6.1941. Silti yhä tänäkin päivänä nämä Suomen uuteen sotaan sopineet ja vieneet johtajat kantavat marttyyrin sädekehää vääristä sotasyyllisyystuomioistaan. Heidän "menetetty kunniansa" on yhä tärkeämpää kuin heidän päätöstensä takia hyökkäyssodassa menehtyneiden kymmenien tuhansien nuorten miesten kohtalot. Oliko Barbarossaan mukaan lähteminen todellakin Suomen ainoa vaihtoehto? Ei ollut, mutta sen Suomen johto katsoi parhaaksi. Tässä kannattaa muistaa, että Suomi liittoutui ennen kaikkea Saksan aseiden kanssa, ei aatteen.

Syytähän on tietysti hyökkäyksen kohteessa eli Neuvostoliitossakin. Se itse ajoi omalla politiikallaan Suomen ainoana demokraattisena länsimaana Saksan rinnalle. Toisaalta, pohtia sopii, olisiko ilman talvisotaakin lupaus jo itsenäisyyden alkuajoista asti haaveillun Suur-Suomen rajojen saavuttamisesta, Vienan vapauttamisesta ja suomensukuisten heimojen yhdistämisestä vienyt Suomen Saksan rinnalle vaikka ilman talvisotaakin.

Mitä ProKarelia ja muut aluepalautusta ajavat tahot sitten pelkäävät sotiemme historiassa kun ne pitää väkisin niputtaa yhdeksi ja samaksi sodaksi, vaikka ne molemmat käytiin täysin eri lähtökodista ja eri tavoitteilla? Viekö jatkosodan syiden ja tavoitteiden rehellinen tunnustaminen pohjaa pois vaatimukselta alueiden palauttamiseen? Ei vie, sillä jatkosodassa Suomi yritti ihan samaa kuin mitä Neuvostoliitto oli talvisodalla saanut aikaan. Emme olleet siinä suhteessa yhtään parempia, mutta emme huonompiakaan. Ns. palautuspiireissä näkee usein moitittavan venäläisiä heidän historiantulkintojensa virheistä, mutta onko meistä heitä siitä arvostelemaan niin kauan kuin itse kuljemme ohi niiden jatkosodan vähemmän miellyttävien syiden säkki päässä?

Itse arvostan suomalaisista poliitikoista Mannerheimia ja Rytiä yli kaiken. He olivat oikeat miehet oikeassa paikassa vaikeina aikoina. Erehtymättömiä he eivät olleet ja virheitäkin tekivät, mutta on vaikea nähdä miten he - tai kukaan muukaan - olisivat voineet hoitaa asiat paremmin kahden totalitaarisen suurvallan puristuksessa. Keinoja saa ja pitää kyetä arvostelemaan niitä häpeämättä, mutta lopputulos ratkaisee - itsenäinen Suomi. Oliko tämä saavutus kaiken arvoista? Karjalan menetys oli osa sitä raskasta hintaa minkä koko Suomi sai itsenäisyydestään maksaa, eikä Suomi menettänyt moraalista oikeuttaan menettämiinsä alueisiin itsenäisyyskamppailussaan käyttämiensä keinojen takia. Karjala on ollut ja tulee olemaan aina osa Suomea, meni raja missä tahansa.

En usko rajojen siirtämiseen, se "Karjalan muuri" on juurtunut jo ihmiselämän ajan liian syvälle, mutta luotan siihen, että suomalaiset voivat vielä joskus palata Karjalaan. Jos ja kun näin tapahtuu, sillä rajan paikallakaan ei ole enää niin väliä. Tämä vaatii tietysti suurta muutosta Venäjällä, sen poliittisessa ilmapiirissä ja suhtautumisessa naapureihin, mutta myös suomalaisten omassa ajattelutavassa.

"Siirretään syrjään syyllisyyden, vihan ja katkeruuden tunteet, epäluulo ja historiassa kohdatut vääryydet ja rakennetaan palautusta ensisijaisesti paremman yhteisen tulevaisuuden ja historian totuuden pohjalle. "

Koskee myös meitä itseämme.
Mikävaan [2008-06-26 11:47:47]


Forumit vapaasti valittavissa

Luonnollisesti kirjoittaja saa itse valita fooruminsa. Emme ryhdy tässä käymään hedelmätöntä väittelyä siitä, oliko sinun mielestäsi Suomi vai NL syyllinen talvi- tai jatkosotaan. Et ole esittänyt asialle uusia todisteita, eikä tarkoituksemme ole ryhtyä todistelemaan. Varsinaiset keskustelufoorumit ovat varmastikin sopivampia sellaiseen.

Suosittelemme, että selvennät talvi- ja jatkosodan liittymistä toisiinsa. Kirjoituksesi mukaan ne eivät näyttäisi millään lailla liittyvän toisiinsa.
Toimisto [2008-06-26 09:50:10]


Mitä itsepetoksella saavutetaan?

"On aina hämmentävää, kun jonkun täytyy yrittää luulemansa totuuden nimissä ehdottomasti syyllistää Suomi ja vapauttaa Neuvostoliitto vastuusta."

Suomellakin on vastuunsa jatkosodan syttymisestä, ei siinäkään sodan aloituksessa hyökkäyksen kohde ainoa syyllinen ollut.

Millä tavalla Neuvostoliitto oli vastuussa esim. Suomen ensimmäisestä Neuvostoliittoa vastaan suunnatusta sotatoimesta, eli suomalaisten sukellusveneiden offensiivisesta miinoitusretkestä Neuvosto-Viron rannikolle, joka alkoi jo ennen Barbarossan alkamista illalla 21.6.1941?

Jatkosodan tosiaan katsotaan virallisesti alkaneen vasta 25.6.1941 kun Neuvostoliitto pommitti, mutta ennen sitä Suomi oli ehtinyt jo miinoittaa Neuvostoliiton vesiä ja lähettää kaukopartioitakin Vienan kanavalla tuhotehtäviin, unohtamatta sitä kuinka Saksalle oli annettu tukea sen pommituslennoille ja Suomen vesieltä käsin hyökkäilleelle laivastolle. Jostain syystä nämä omat toimet mieluusti sivuutetaan, pääasia että Neuvostoliitto esitetään taas hyökkääjänä niin kuin talvisodassa, vaikka omat toimet Barbarossan alkaessa olivat kaikkea muuta kuin pelkkää puolustusta.

Onko "toimistolla" rohkeutta julkaista tätäkään kirjoitusta vai jatketaanko asiasta toisella forumilla ilman toimiston kommentteja?
Mikävaan [2008-06-26 08:50:21]


Suur-Suomi ei Suomen legitiimi oikeus

Kukaan ei tietääkseni ole pyytänyt Pro Karelian toimitusta eli Veikko Saksia kommentoimaan, tämähän on tarkoitettu ylhäällä olevan artikkelin kommentoimiseen...

Miksi on niin vaikea myöntää, että Neuvostoliitto oli syyllinen talvisotaan ja hyökkäsi Suomen alueelle, mutta vastaavasti Suomi oli syyllinen jatkosotaan ja hyökkäsi Neuvostoliiton alueelle, kun luuli Saksan tuella voittavansa ja luovansa Suur-Suomen? Miksi muuten suomalaissotilaat olivat Syvärillä ja Äänisellä asti nimeten jopa Petroskoin Äänislinnaksi?
Totuus tästäkin [2008-06-26 01:53:52]


Neuvostoliiton syyllisyyttä ei vakuutteluilla pyyhitä

On aina hämmentävää, kun jonkun täytyy yrittää luulemansa totuuden nimissä ehdottomasti syyllistää Suomi ja vapauttaa Neuvostoliitto vastuusta. Kannattaisi todella perehtyä laajemmin talvi- ja jatkosotaan ja Suomen legitiimeihin oikeuksiin.

Toimisto lopettaa kommentoinnin tässä asiassa hyödyttömänä tähän.
Toimitus [2008-06-26 00:27:40]


Oikeus oli jatkosodassa puolustajan eli Neuvostoliiton puolella

Huonoa historian tuntemusta Pro Karelian toimituksessa. Australia ja Etelä-Afrikka olivat sodassa Suomen kanssa, koskapa olivat Britannian dominioita. Kuten tunnettua, Britannia julisti sodan vihollisensa, kansallissosialistisen Saksan myötäsotijalle Suomelle 7.12.1941, koska Suomi edelleen piti joukkojaan alueella, joka ei koskaan ole Suomelle kuulunutkaan.

"Ei kannata mennä ns. voittajan historian retkuun." Liittoutuneet olivat siis väärässä, kun vastasivat toisessa maailmansodassa Adolf Hitlerin johtaman Saksan hyökkäyksiin ja estivät juutalaisten kansanmurhan kokonaan toteutumasta? Neuvostoliitonko olisi pitänyt antaa Itä-Karjala Suomelle, jotta Suur-Suomi toteutuisi?

Luonnollisestikaan jatkosotaa ei kutsuta Suomen valloitussodaksi, sillä toisin kuin talvisodassa, Suomi oli valloittajana ja miehittäjänä. Jatkosota tarkoittaa, että talvisodan jälkeen sotatoimet jatkuivat Suomen ja Neuvostoliiton välillä, nyt vain Suomi oli hyökkääjänä yhdessä natsi-Saksan kanssa.

Neuvostoliiton suorittamat pommitukset tapahtuivat ja jatkosota alkoi 25.6.1941, mutta tapahtuiko sen jälkeen ennen 10.7, jolloin Suomen armeija aloitti suurhyökkäyksen Karjalankannakselle ja luoteesta Laatokkaa kohti? Montako puna-armeijan jalkaväen sotilasta tai panssarivaunua tuli itärajan yli runsaan kahden ensimmäisen sotaviikon aikana 25.6.-10.7?
Totuus tästäkin [2008-06-25 21:23:09]


Oikeus on puolustajan puolella

Vedät vähän erityistä politiikkaa. NL sai hyökätä ja vallata halunsa mukaan Suomea missä ja mistä vain. Suomi olisi saanut puolustaa vain omalla maallaan eli antaa oman maansa tuhoutua. Kovin yksipuolista oikeudenjakoa. Tottakai se oli hyökkääjän tarkoituskin.

Mitähän Suomi oli tehnyt vaikkapa Australialle tai Etelä-Afrikalle, kun peräti olimme sodassa niiden kanssa?

Mitenkäs liittoutuneet olisivat tunnustaneet Suomen palauttamia alueita, kun ne itse olivat hyökkäävä osapuoli? Ei kannata mennä ns. voittajan historian retkuun.

Oletko koskaan miettinyt, miksi jatkosotaa kutsutaan jatkosodaksi, eikä esim. Suomen valloitussodaksi? Eikös satojen lentokoneiden pommitukset siviilikaupunkeja vastaan olekaan sotatoimi?

Toimisto [2008-06-25 18:26:14]


Myös Suomi oli ryöstöretkellä (1941-44)

Suomiko ei tehnyt omistusoikeuden ja ihmisoikeuksien riistoa, kun valtasi jatkosodassa ensin alueet, jotka oli tunnustanut Moskovan rauhansopimuksessa 1940 Neuvostoliitolle kuuluviksi? Oli sitten pakkotilanne tai ei, tavallisestihan aina toinen osapuoli on sodan myötä ja rauhanneuvotteluissa heikommalla kuin toinen.
Yksikään ulkovalta ei tunnustanut päätöstä, minkä Suomen hallitus teki liittäessään/palauttaessaan nämä alueet itsenäisyyspäivänä 1941.

Entä eikö vanhene omistusoikeuden ja ihmisoikeuksien riistona sekään, kun Suomi miehitti vanhan rajan itäpuolella olevia alueita vuosina 1941-44 aina Syväriä ja Äänistä myöten?
Jos tämä Suur-Suomen havittelu naamioidaan "parempien puolustuslinjojen aikaansaamiseksi", silloinhan vastaavasti hyväksyttäisiin Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen talvisodassa.
Vaikka Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivatkin Suomen aluetta kolme päivää sen jälkeen kun koko Pohjois-Suomen sotilaskäyttöönsä saanut Saksa oli hyökännyt Neuvostoliittoon 22.6.1941, yksikään puna-armeijan maavoimien sotilas tai panssarivaunu ei ylittänyt Suomen rajaa. Päinvastoin, Suomen armeija aloitti suurhyökkäyksen Karjalankannaksella ja luoteesta Laatokkaa kohti 10. heinäkuuta.
Totuus tästäkin [2008-06-25 17:38:03]


Todella outo kommentti?

"Jos halutaan tilaustöitä, niistä yleensä laskutetaan. Suosittelemme oikeudellisen selvityksen tilaamista yliopistolta tai aa-toimistolta, jos sellaiseen on tarve."

Yleensä jonkin väitteen esittäjällä on vastuu sanomisensa oikeaksi todistamisesta, ei sen väitteen epäilijällä saati sellaisella joka tuo päinvastaista tietoa esiin. Voihan sitä keskustelua tietysti käydä näinkin, sysätään todistusvastuu omista väitteistä lukijalle ja vielä laskua perään, mutta kenenkähän uskottavuus se loppujen lopuksi on tällä tyylillä koetuksella?
Mikävaan [2008-06-25 13:43:59]


Tarpeeksi kun toistaa niin todeksi muuttuu?

Toimisto: Kuten jo sanoin, Klubi-lehdessä toistetaan vain samaa väärinkäsitystä, jonka mukaan Kyproksen korvaustapaus olisi muka verrannollinen Karjalan kiinteistökysymykseen. Ei ole, sillä Karjalan kiinteistöjen menetystä ei voi verrata juridisesti mihinkään vastaavaan tapahtumaan jotka ovat tapahtuneet ihmisoikeussopimusten voimassoloaikana. Karjalan kiinteistöt menetettiin ennen niitä sopimuksia.

Omistuksen pysyvyyskin on pelkkää tulkintaa vailla sen suurempaa todellisuuspohjaa. Luovutettu alue siirtyi täysin Suomen lakien mukaisesti Neuvostoliitolle, joten siinä ei ole valitusmahdollisuutta Suomen valtion suuntaan. Neuvostoliiton perustuslaki ei yksityisomistusta tuntenut, joten alueen yksityisomistus lakkasi. Melkoisen katkonaisesta "pysyvyydestä" on siten kyse, jos omistusoikeus nyt yli 60 vuotta tapahtuneen jälkeen onkin yhtäkkiä taas voimassa. Venäjän mukaan se ei ole.

Todellisuuspohjaa löytyy myös itärajan takaa, missä tulevan maarekisterin myötä nämä entiset suomalaisten maaomaisuudet ovat parhaillaan jaossa venäläisille. Valtio siellä yksityisille jaettavat maat omistaa, eikä suomalaiset.
Mikävaan [2008-06-25 13:34:26]


Tilaustyöstä yleensä laskutetaan

Jos halutaan tilaustöitä, niistä yleensä laskutetaan. Suosittelemme oikeudellisen selvityksen tilaamista yliopistolta tai aa-toimistolta, jos sellaiseen on tarve.
Toimitus [2008-06-25 13:32:10]


Sepä hyvä, jos ei ole vieras asia

Jäämme odottamaan perinpohjaista artikkelia siitä, miksi sen ajan johtavat oikeusoppineet olivat väärässä. Asianmukaisten lähdeviitteiden kera, tietenkin.
karjalatakaisin.blogspot.com [2008-06-25 13:13:53]


Porkkala

Ei Porkkalan alueeseen liittyvä lainopillinen kirjoittelu ja keskustelu ole vieras asia.
Toimitus [2008-06-25 12:27:09]


Ai mitkä linkit?

Ainoat esitetyt linkit ovat Karelia klubi -lehden verkkoversioon. Se ei todellakaan ole mikään arvovaltainen julkaisu. Ehkäpä toimituksen kannattaisi tutustua minun antamiini viitteisiin Lakimies-lehteen ja yhteen kansainvälisen oikeuden oppikirjaan. Niiden jälkeen suosittelen käyntiä Kansallisarkistossa tutustumassa Porkkala-komitean oikeustieteilijöiltä saamiin lausuntoihin omistusoikeuden kohtalosta.
karjalatakaisin.blogspot.com [2008-06-25 12:20:36]


Omistusoikeus

Mikävaan:lle, ehkäpä luet aikaisemmin esitetyt linkit uudelleen.
Toimisto [2008-06-25 10:31:54]


Totuus voi käydä kipeää

Laissa ei tosiaan ole vanhenemisaikaa ihmisoikeusrikokselle, mutta lakeja ja sopimuksia ei sovelleta taannehtivasti vaan siitä hetkestä alkaen kun ne tulevat lainkäytön ja sopimuksen alueella voimaan. Sekään ei ole kirkossa kuulutettu, että alueluovutuksen yhteydessä menetetty kiinteistöomaisuus edes kuuluisi ihmisoikeusrikkomuksiin, sillä menetettyä omaisuutta korvattiin Suomen valtion toimesta ja pois muuttamaan joutuneille tarjottiin uusia tiloja menetettyjen tilalle. Maailmalla katsotaan yleisesti, että Suomi hoiti evakoiden asian mallikkaasti, esim. Saksan "evakot" saattoivat vain haaveilla vastaavasta. Ihmisoikeussopimukset tulivat Suomen ja Venäjän alueella voimaan niin myöhään, että Karjalan kiinteistöjen omistuskysymys on vanhentunut jo sen kannalta.

Se ei ole vääryyden hyväksymistä, jos toteaa ja tunnustaa olemassa olevat faktat. Itsensä ja muiden pettämistä sen sijaan on vetoaminen sopimuksiin ja pykäliin, jotka eivät edes koske asiaa. Tahallinen väärän tiedon levittäminen on jo vastuutonta, eikä aiheuta kuin pahaa mieltä.

Kun EIT antaa tulevaisuudessa päätöksensä Karjalan kiinteistöomaisuusasiassa niin on aivan turhaa sitten väittää, että EIT:n päätös johtuisi muka jostain poliittisista näkökulmista tai asenteista. Kielteinen päätös tulee johtumaan siitä, ettei valittaja ole ymmärtänyt ihmisoikeussopimusta, EIT:n sääntöjä tai sitten valitttaja on tahallaan jättänyt ne huomioimatta ja hakenut pelkkää julkisuutta. EIT voi toki huomauttaa Venäjää siitä, miten sen oikeuslaitos on suomalaisia valittajia kohdellut, mutta kiinteistöjen omistukseen se ei voi vaikuttaa. Jos se siitäkin lausunnon antaa niin se yksinkertaisesti ylittää toimivaltansa.


Mikävaan [2008-06-25 09:36:11]


Miksi kyselet asiattomia?

Tässä on vain yritetty selittää, että valitusten tekeminen EIT:lle on täysin tuhoon tuomittua toimintaa, ja on johtanut Karjala-keskustelun kohtalokkaaseen umpikujaan. Kukaan ei todellakaan ole ilmoittautunut ihmisoikeusrikosten hyväksyjäksi. Suomen lain mukaan muuten kaikki rikokset, joista ei voida antaa elinkautista tuomiota, vanhenevat. Myös kaikki saatavat vanhenevat.
karjalatakaisin.blogspot.com [2008-06-25 08:36:35]


Miksi hyväksyt vääryyden ja ihmisoikeusrikokset?

Ei se ole relevantti peruste omistusoikeuden tai muiden ihmisoikeukisen riistolle, että on kulunut aikaa, ennen kuin rikos on saatu oikaistua. Mieti sitä asiaa. Ei murhakaan vanhene koskaan. Laissa ei ole vanhenemisaikaa ihmisoikeusrikokselle.


Miksi siis hyväksyt vääryyden?

Mikään ei ole muuttumaton. NL luhisti itsensä, siinä on muuttumattomuuden kuvittelijoille esimerkkiä riittävästi.
Toimitus [2008-06-25 00:20:46]


Suomen nykyrajat myös historialliset

Suomen nykyrajoja ei ole syytä muuttaa, nykyiset rajathan ovat pitkäikäisimmät itsenäisen Suomen historiassa eli 61 vuotta (2008).

* Viimeisin rajamuutos (Porkkalan ja Saimaan kanavan vuokra-alueita lukuun ottamatta) on, kun Suomi myi Jäniskosken-Niskakosken alueen (1947).
* Sitä kolme vuotta aiemmin (1944) Suomi joutui luovuttamaan Petsamon ja neljä vuotta aiemmin (1940) itäisen Suomenlahden ulkosaaret, pohjoisen Karjalankannaksen, Laatokan Karjalan, Raja-Karjalan, silloiset Kuusamon ja Sallan itäosat sekä Kalastajasaarennon länsiosan.
* 20 vuotta ennemmin (1920) Suomi sai Petsamon (mukana läntinen Kalastajasaarento).
* 56 vuotta aiemmin (1864) autonominen Suomi joutui luopumaan Siestarjoen asetehtaan seudusta.
* 31 vuotta ennemmin (1833) Suomi sai rajankäynnissä alueita koillisessa.
* 21 vuotta ennemmin (1812) Suomen, ent. Viipurin kuvernementti (Vanha Suomi) liitettiin Suomeen.
* Kolme vuotta ennemmin (1809) Suomi sai Lapin historiallisen maakunnan ja itäisimmän osan Västerbottenista eli Länsipohjan.
* 66 vuotta aiemmin (1743) Ruotsiin kuuluneesta Suomen alueesta luovutettiin silloinen kaakkoisosa.
* 22 vuotta aiemmin (1721) Suomen alueesta luovutettiin itäisen Suomenlahden ulkosaaret, pohjoinen Karjalankannas, Laatokan Karjala ja Raja-Karjala.

Näin Suomen nykyiset rajat ovat pitkäikäisimmät kahteen vuosisataan ja jo viiden vuoden kuluttua vallinneet kauimmin kolmeen vuosisataan.
Suomen nykyrajoja voidaan siis kutsua myös Suomen historiallisiksi rajoiksi.
Nykyrajat ovat muuttumattomat [2008-06-24 23:53:02]


Tahallista disinformaatiota?

Karelia Klubi 18 –lehdessä vain toistetaan tänne näköjään jostain syystä juurtunutta väärinkäsitystä. EIT:n Kyprosta koskevat päätökset eivät todellakaan ole verrannollisia Karjalan kiinteistöjen omistusoikeuskysymykseen. Syy on hyvin yksinkertainen - Turkin miehittäessä Kyproksen pohjoisosat se oli jo mukana ihmisoikeussopimuksessa ja siten EIT:n tuomiovallan alainen. Karjalan kiinteistöjen menetykset taas eivät ole EIT:n tuomiovallassa.

EIT voi toki antaa lausunnon Karjalan kiinteistöjen omistuskysymykseen, mutta se lausunto voi koskea vain sitä kuinka suomalaisia hakijoita on kohdeltu Venäjän oikeusistuimessa, esim. ovatko he saaneet oikeudenmukaisen kohtelun. Itse omistusoikeuskysymykseen EIT ei voi antaa päätöstä yksinkertaisesti siitä syystä, että ihmisoikeussopimus ja sen omat säännöt eivät anna siihen mahdollisuutta.

Karjalaan omaisuuttaan menettäneiden kannalta tämä on valitettavaa, mutta mielestäni on vastuutonta ylläpitää tahallaan väärään tietoon perustuvia toiveita omaisuuden palauttamisesta EIT:n avulla. Ne neuvottelut on käytävä vain ja ainoastaan Venäjän kanssa.
Mikävaan [2008-06-24 17:48:05]


Ei totisesti vakuuta

Jos oikeita perusteluja olisi, niin varmasti kannattaisi siteerata mm. noita minun mainitsemiani lähetitä, selittää, miksi ne eivät ole päteviä, ja julkaista juttu jossain siteerauskelpoisessa julkaisussa.

Kun sitten vielä vedotaan rauhaspomimuksen artiklaan, joka päivänselvästi käsittelee sodan takia jäädytettyä suomalaista omaisuutta, jonka vapauttaminen kuuluu ilman muuta jokaiseen rauhansopimukseen, ollaan todella pahasti irrallaan todellisuudesta.
karjalatakaisin.blogspot.com [2008-06-24 15:54:31]


Pakolaisten omistusoikeus

Karelia Klubi 18 –lehdessä asiaa käsitellään alla mainittujen otsikoiden alla. Lehden voit lukea eKarelian nettilehtenä ilmaiseksi sivuilta 16 – 21.
http://kareliaklubi.com/KareliaKlubiLehti/

- Pakolaisten omistusoikeuden pysyvyys
- Omistuskysymys palautetussa Karjalassa
- Korvauksia saaneiden asema
- Maitaan siirtoväelle luovuttaneiden asema
- Itsenäisyys, vapaussota ja omistusoikeus
- Tarton rauhansopimus 1920 ja omistusoikeus
- Pariisin rauhansopimus ja omistuksen pysyvyys
- Viipurin tonttikiista uudelleen EIT:hen
- Natsien ja kommunistien ryöstaalis korvataan Puolassa
- EIT määräsi Turkin maksamaan suuren vahingonkorvauksen
- Suomen valtiojohdon asenne omistukseen on outo

Pakolaisten omistusoikeutta ajavan Euroopan pakolaisten ja karkotettujen liitosta, EUEEP:stä, löytyy tietoa Karelia Klubi –lehden sivulta 23.
Toimitus [2008-06-24 14:08:07]


Ajatus on myös Suomen lain kannalta absurdi

Kannattaisi perehtyä siihen, mitä suomalsiet oikeustieteilijät ovat asiasta kirjoittaneet. Alkajaisiksi
vaikka nämä:

Suontausta, Tauno: Porkkalan vuokra-alueen palautus ja yksityiset omistussuhteet. Lakimies 1955, 906-920.

Castrén, Erik: Keskustelua oikeudesta Porkkalan maahan. Lakimies 1955, 921-926.

Castrén, Erik: Kansainvälinen oikeusseuraanto. Vammala 1950.
karjalatakaisin.blogspot.com [2008-06-24 13:54:29]


Väärin ymmärretty EIT

EIT:n antama tuomio kyproksenkreikkalaisen John Demadesin tapauksessa ei ole verrannollinen Karjalan kiinteistökysymykseen.

Euroopan ihmisoikeuksien yleissopimusta sovelletaan ilmoituksessa nimettyyn alueeseen tai alueisiin kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun Euroopan neuvoston pääsihteeri on saanut ilmoituksen, eli Euroopan ihmisoikeussopimus tulee siihen liittyneessä maassa voimaan päivänä, jona allekirjoittajavaltio tallettaa ratifioimiskirjansa Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan. Tuomioistuin voi ottaa vastaan valituksia, joissa yksityishenkilö, kansalaisjärjestö tai ryhmä väittää jonkun sopimuspuolista loukanneen heidän yleissopimuksessa tai sen pöytäkirjoissa tunnustettuja oikeuksiaan.

Turkkia Euroopan ihmisoikeussopimus on täten sitonut 18.5.1954 lähtien. Turkki miehitti Kyproksen pohjoisosan sopimuksen jo ollessa voimassa vuonna 1974 jolloin kreikankyprokselaiselle pakolainen John Demades menetti kiinteistönsä. EIT tuomitsi Turkin korvauksiin, koska Turkki on ratifioimaansa ihmisoikeussopimusta rikonut sen voimassaoloaikana.

Venäjää ihmisoikeussopimus on koskenut 5.5.1998 alkaen ja Suomea 10.5.1990 alkaen. Alueluovutus, jonka myötä karjalaiset menettivät kiinteistöjään, tehtiin kuitenkin jo puoli yli vuosataa ennen kuin Euroopan ihmisoikeussopimus oli edes voimassa Suomessa tai Venäjällä ja siten EIT:n tuomiovallan alainen. Tätäkään sopimusta ei sovelleta taannehtivasti aikaan ennen sopimuksen voimassaoloa ja varsinkaan valtioon, jota ei ole enää edes olemassa.
Mikävaan [2008-06-24 13:01:09]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].