Karjala / Karelia kuuluu Suomelle - Pro Karelian fokus.
Karelia / Karjala is part of Finland - Pro Karelia's focus.


Tietoa kirjoittajasta


Leo K Tossavainen

Leo K Tossavainen
Tekn. fys. DI
Kirjoittajan muita artikkeleita

09.01.2010 [02, 03]
»  PAHASTA UHKASTA INNOSTAVAAN MAHDOLLISUUTEEN 

05.05.2009 [07, 10, 16]
»  TILANNEARVIO PÄHKINÄNKUORESSA

04.03.2009 [02, 19]
»  KANSALAISJÄRJESTÖT OMANTUNNON HERÄTTÄJINÄ

28.02.2009 [02, 04]
»  MISSÄ OIKEUDEN MIEKKA, JOKA AVAA GORDIONIN SOLMUN? 

31.12.2008 [02, 04]
»  LAIN KIRJAIMESTA JA HENGESTÄ 

01.11.2008 [15, 16]
»  SUOMEN SÄILYTETTÄVÄ KULTTUURINSA JA KIELENSÄ 

28.10.2008 [10]
»  SUURUUDEN MAHTI JA TAAKKA 

14.09.2008 [07, 10]
»  PETTÄMÄTÖN MENETELMÄ 

26.06.2008 [10]
»  NEUVOSTOLIITON JA VENÄJÄN VOIMAVARAT

30.05.2008 [02, 10]
»  MUUTOKSET – MAHDOLLISUUDET

27.01.2008 [16]
»  SYDÄNTÄ LÄMMITTÄVÄÄ

18.01.2008 [16]
»  PAISUMISESTA VALAISTUMISEEN

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2013 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian henkilörekisterit

26.06.2008
Leo K Tossavainen

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeli-ryhmiin.
Klikkaamalla artikkeli-ryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[10] Venäjä

NEUVOSTOLIITON JA VENÄJÄN VOIMAVARAT

- Nuori neuvostovaltio vannoi sähkön nimeen
- Rautamalmia jo tsaarin aikana
- Suomi sai tuntea lähteltä NL:n terästeollisuuden
- Metallurginen teollisuus oli puna-armeijan ehtymätön voimavara
- Raaka-öljyn tuonto käynnistyi varhain
- NL:n raaka-ainelähteet olivat kriisitilanteissa turvassa
- Väestöpohjakin kesti miljoonatappioita toisensa jälkeen
- Propaganda oli ja on yhä voimavara
- Teknologiasiirrosta syntyi NL:n yksi voimavara
- USA käynnisti 1930-luvulla teknologiasiirron suurprojektit
- USA:n teknologiasiirto nopeutti kehitystä 5 – 50 vuotta
- Professori Saarialho tutkinut USA:n lend-lease –toimintaa
- Venäjällä on runsaasti lisähaasteita odottavaa potentiaalia
- Öljy- ja kaasuvienti tuo länsivaluutan
- Suomen etsittävä oma nichensä


Nuori neuvostovaltio vannoi sähkön nimeen

Nuoren Neuvostovaltion alkuvaiheista, 1920-luvulta alkaen, ’vannottiin sähkön nimeen’. Neuvostoyhteiskunnan laaja sähköistäminen oli Leninin selkeä tavoite ja lempiaihe.

Suurten jokien valjastaminen sähkön kehittämiseen alkoi ripeästi, samalla mahtavan energian siirtoverkoston ja patoaltaiden rakentaminen. Näitä jättiläishankkeita toteutettiin alkuvaiheessa äärimmäisen primitiivisin menetelmin ja suuren innostuksen vallassa. Mitä siitä, vaikka olosuhteet olivat ankeat ja työ äärimmäisen raskasta – tulisihan seuraavan sukupolven elämä olemaan lopultakin onnea uudessa ihanneyhteiskunnassa.

Ensimmäisten suurhankkeiden valmistumista - noissa oloissa ja noilla keinoilla – voi pitää lähes Egyptin pyramidiprojekteihin verrattavana saavutuksena!

Sähköenergia, sen tuotanto, sen jakeluverkosto tulivat olemaan tämän jättiläisvaltion kaikilla alueilla läsnä oleva, näkyvä ja tuntuva voimavara.

NL:n Euroopan puoleiset ennestään tunnetut hiilikentät mm. Don-Donets -alueella otettiin teollistuneen yhteiskunnan käyttöön. Samalla tutkittiin ja aloitettiin Uralin takaisten hiilikenttien hyödyntäminen. Runsaat, hyvälaatuiset kivihiiliesiintymät, useasti jopa avolouhoksina, olivat nuoren valtion helposti ja nopeasti käyttöönotettava voimavara.

Rautamalmia jo tsaarin aikana

Jo tsaarien aikaisella Venäjällä oli merkittävät perinteet rautamalmin käsittelyssä ja raudan tuotannossa. Nyt, nopeasti kehittyneen geologisen tutkimuksen myötä, etsittiin ja löydettiin aina uusia ja uusia rautamalmiesiintymiä, samoin arvometalleja sisältäviä kohteita, joista saatiin jaloterästen välttämättömiä seosaineksia. Oman lukunsa muodosti kuparin ja nikkelin tuotanto.

Sähkö ja hiili, nuo edellä tarkastellut voimatekijät, olivat nyt välttämättömiä, oleellisia tekijöitä raudan ja jaloterästen tuotannolle. Kaiken kaikkiaan metallurginen teollisuus muodosti NL:n kehittyvän yhteiskunnan selkärangan. Rautaa ja terästä voimakoneisiin, kuparia sähkökoneisiin, johtimiin voimalinjoihin.

Organisoituva, kehittyvä Sovjet-puna-armeija tarvitsi loputtoman tuntuisesti teräs- ja yleensä metallurgisen teollisuuden tuotteita.

Suomi sai tuntea lähteltä NL:n terästeollisuuden

Suomessa oli talvisodan kuluessa vuosina 1939-40 tultu tutuiksi NL:n terästeollisuuteen. Venäläinen tykistö toimi suurvallan arvon mukaan, massiivisesti – putkia oli runsaasti ja ammuksia näköjään rajattomasti – Suomi-poika vastaanottajan asemassa. Itsellä kranaatit olivat lukukappalein ja kalusto pääosin 3” kenttäkanuunoita.

Kyllä se oli kenttätykistön miehille kova pala; taustalla kenraali Nenosen tehokoulutus ja väki sitten käytännössä vailla toimivaa kalustoa. No, saatiin naapurin tekniikkaa ihailla sitten ihan läheltä, kun tutkittiin mm. Raatteen tien ja Lemetin motin sotasaaliskalustoa. Tykit, konetuliaseet ja tankit ym. osoittivat, ettei sillä puolella ollut puutetta hyvälaatuisesta teräksestä eikä valmistuskapasiteetista. Mitä sitten muualla, kun Suomen korpiinkin näin runsaasti riitti.

Metallurginen teollisuus oli puna-armeijan ehtymätön voimavara

On myös muistettava alumiinin tuotanto ja jalostus lentokoneteollisuuden tarpeisiin. Tämä teollisuuden haara tuli sitä tärkeämmäksi, mitä lähemmäs tultiin kriisitilannetta.

Myös ns. harvinaisia maametalleja saatiin esille ja sitten myös nämä uraani- ja thorium-ryhmien raskaat alkuaineet, joilla tuli olemaan oma merkityksensä ydinpommikilvassa ja nykyisin ydinenergian tuotannossa, johon tämä runsain luonnonantimin varustettu jättiläinen tulee vahvasti nojaamaan – onhan syytä maksimoida fossiilisen öljyn ja kaasun vienti länsivaluutan hankkimiseksi. Metallurginen teollisuus oli NL:n yhteiskunnan ja puna-armeijan ehtymätön voimavara.

Raaka-öljyn tuonto käynnistyi varhain

Maatalouden kollektivisointi merkitsi traktoreiden ’konearmeijaa’ Vennäin-maan laajoille viljelysaukeille. Näille polttoaineena oli nafta, samoin kuljetuskalustolle yleensä ja mahtavalle rautatieverkostolle erikoisesti. Ja tietenkin armeijan hyökkäysvaunu- ym. liikkuvalle kalustolle. Puna-armeijan tuli olla liikkuva, moderni sotakone!

Raaka-öljyn tuotanto Kaspianmeren alueella oli käynnissä jo vuosien 1800-1900 vaiheilla. NL:n öljynjalostamoille tämä oli ensisijainen ja runsas raaka-ainelähde ja tunnetusti se voimavara, joka mm. piti liikkeellä NL:n valtavan sotakoneen 1941-45.

Panssaridivisioonien retkeily vuosina 1941-44 Venäjän maastossa; aroilla, pelloilla, jokivarsilla; kesän kuumassa pölyssä ja sitten liejussa tai tulipalopakkasessa eivät olleet mitään köyhän miehen hommaa. Kului nimittäin tuhottomasti naftaa ja bensiiniä! Jos ne loppuivat tai kulutusta oli pakko rajoittaa, niin hyvätkin operaatiot keskeytyivät, raukesivat tai päättyivät tappioon.

NL:n raaka-ainelähteet olivat kriisitilanteissa turvassa

Tuona aikana Saksan polttoainehuolto oli lähes aina kriisitilassa; elettiin kädestä suuhun. Raakaöljy oli Romanian rajallisen häiriöalttiin tuotannon varassa. Kemian teollisuus – koko ajan pommitusten alaisena – tuotti vaivalloisesti hankalan synteesimenetelmän kautta hiilestä hiilivetyjä – kuten bensiiniä. NL:n tuotantolaitokset olivat sotatoimilta turvassa; naftasta ja bensiinistä ei ollut puutetta.

NL-Venäjän kahteen maanosaan ulottuvat dimensiot hajottivat myös nuo jättiläisen elintärkeät toiminnat tavalla, joka takasi sille kriisitilanteissa poikkeuksellisen strategisen turvallisuuden. Tämä osoittautui todella olennaiseksi voimavaraksi, johon on joutunut tutustumaan niin Napoleon Bonaparte kuin hieman myöhemmin Saksan sodanjohtokin.

Kun NL:n Euroopan puoleinen alue oli paljolti jäänyt Saksan Wehrmacht’in hallintaan, niin Uralin tuntumassa NL:n sotateollisuus kaikessa rauhassa pääsi täyteen vauhtiin. Kun kenraali Pauluksen joukot saivat tuntuman Volgan rantoihin hyvin tunnetussa kaupungissa, niin entä sitten? Tuon joen takana häämötti edelleen mittaamaton Venäjän maa, jolla ei äärtä tuntunut olevan. Sinnehän eksyvät ja häviävät kokonaiset armeijakunnat! Venäjä musertaa laajuudellaan – tuli totuuden hetki!

Väestöpohjakin kesti miljoonatappioita toisensa jälkeen

Toinen saman luonteinen voimavara on jättiläisalueen väestöpohja, josta miljoonatappioiden jälkeenkin kriisitilanteissa polkaistiin aina uusi divisioona toisensa jälkeen, aina entistä paremmin varustettuna ja koulutettuna.

Tämän väestöllisen voimavaran merkityksen Saksan sodanjohto sai todeta vuonna 1942 Stalingradin operaatiossa ja vuonna 1943 Kurskin alueella. Jatkuvasti lisääntyvän ylivoiman edessä oltiin tuhon tiellä. Aloite oli luisunut käsistä, edessä vain loputon vetäytyminen ja KAPUTT.

Propaganda oli ja on yhä voimavara

NL-Venäjän tiedustelu, psyykemuokkaus, propaganda olivat/ovat voimavara, mikä on tukenut jättiläisen tarkoitusperiä ratkaisevalla tavalla.

Maailmansotien välisenä aikana NL installoi kaikkiin Euroopan maihin tiedustelu- ja agentti-verkoston, jonka solut olivat maailman vallankumoukselle omistautuneita aatteen naisia ja miehiä. Tarkoituksena ensisijaisesti valmistella Euroopan maiden sisäistä kumousta ja bolshevisoimista. Verkosto oli sitten koulutettuna valmis myös suursodan vakoilutehtäviin.

Eräänä huippuesimerkkinä se, että vuonna 1943 itärintaman Kurskin suurtaistelussa venäläisillä lähes päiväntuoreet tiedot saksalaisten voimista ja suunnitelmista, mm. operaatio Zitadelle’n alkamishetkestä.

On selvitetty, että jopa Saksan sodanjohdon ylimmästä portaasta on ollut tietovuoto, salaperäinen solu ’Werther’. Toinen ääritapaus Britannian ja USA:n atomipommihankkeet. ’Aatteenmiehet’ aivan huippusalaisen projektin avainpaikoilta toimittivat NL:n Kurtsatoville tiedot, jotka olennaisesti nopeuttivat NL:n ohjelman toteuttamista.

Ei liene pelkkä sattuma se, että Venäjän ’nyky-tsaari’ on KGB:n entinen tiedustelu-upseeri, samoin monet avainhenkilöt ovat tiedusteluorganisaatioon läheisesti sidoksissa - jo pelkästään koulutuksensa ansiosta, takia.

Teknologiasiirrosta syntyi NL:n yksi voimavara

Teknologiasiirto, Technology Transfer, oli nuoren, teollistumaan pyrkivän NL:n voimavara, joka yleisessä tietoisuudessa on jäänyt lähes täysin huomiotta. Juuri muodostuneen – teollisessa mielessä takapajuisen – jättivaltion siirtäminen länsimaiden tasolle oli sen johtomiesten haave 1920-luvulla. Jouduttiin toteamaan, että kuilu oli ammottava.

Minkä tahansa uuden tuotteen, tuotantomenetelmän ja tuotantolinjan saattaminen ideasta käytännössä kelvolliselle tasolle vaatii loputtoman tuntuisesti suunnittelua, kokeita, laboratoriotöitä, prototyyppejä – kouliintunutta väkeä ja näille resursseja; kykyä kohdata epäonnistumisia, umpikujia ja taas uutta aloittamista – ja siten myös aikaa.

Mikäli joku toinen on tuon vaivalloisen taipaleen jo kulkenut ja halukas sen tuloksena syntyneen tieto-taidon, osaamisen ja tekniikan myymään ja avustamaan sen installoinnissa ostajan toimintaympäristöön, voidaan tuon teknologiakuilun yli hypätä ja säästää aikaa vuosia tai joskus vuosikymmeniä. Samalla saadaan tukeva pohja omalle itsenäiselle jatkokehitykselle.

USA käynnisti 1930-luvulla teknologiasiirron suurprojektit

Silloin puhutaan teknologiasiirrosta. Kyseessä voi olla mitä tahansa: yksittäinen tuote, massatuotantolinja, biologinen menetelmä, suunnittelu-, johtamis- ja markkinointimenetelmä, metallurginen jalostus- tai valmistusprosessi.

Vilkaisu NL:n alueen karttoihin osoittaa, että kuljetuskysymys on eräs ensimmäisistä avaintekijöistä jättiläisvaltion modernisointipyrkimyksessä. Tämä koskee niin maa- kuin ilmakuljetusta ja -liikennettä, siviili- ja sotilassektoreita.

USA:n ja NL:n keskinäiset sopimukset 1930-luvulla käynnistivät mahtavan teknologiasiirron tällä alueella, tuloksina seuraavat kolme suurprojektia:

- Ford / Gorgin autotehdas (GAZ)
- Cristie hyökkäysvaunu / T34—Sotka
- DC3 / LI-1---LI-2

USA:n teknologiasiirto nopeutti kehitystä 5 – 50 vuotta

Aiemmin viitattiin NL:n voimavaroina sen sähköntuotantokykyyn ja raaka-ainelähteisiin metallurgisessa teollisuudessa; erityisesti teräs ja alumiini. Tällöin oli kyse metallurgian tuotanto- ja valmistusprosessien teknologiasiirroista.

- Magnitogorsk/teräskombinaatti, ’teräksen aatelia’
- Zaporosh ja Stupino / alumiinivalssaamo ’huippumoderni’
(United Engineering/General Electric)

USA:n hallituksen osoittama tavaton vapaamielisyys – vai oliko se vakaa harkinta – merkitsi ainutlaatuista pioneerityötä suuren luokan teknologiasiirron projekteissa kahden kovin erilaisen toimintaympäristön kesken.

Toisen maailmansodan aikaista amerikkalaisen kaluston virtaa NL:n tukemiseen voi parhaiten luonnehtia lyhyesti: suunnaton. Samalla kertaa jatkui monella sektorilla harkittu tai tahaton teknologiasiirto. Kaiken kaikkiaan, teknologiasiirto-operaatiot nopeuttivat NL:n kehitystä – alasta riippuen – luokkaa 5 - 50 vuota.

Professori Saarialho tutkinut USA:n lend-lease –toimintaa

Pro Karelia on nettisivuillaan 01.11.2006 ja Karelia Klubi 14 –lehti julkaissut professori Antti Saarialhon haastatteluun perustuvan laajan (sivut 1 - 9) artikkelin ’USA:n apu NL:lle toisessa maailmansodassa’.

Siinä käsitellään yksityiskohtaisesti sodanaikaista ns. Lend-lease -toimintaa, myös Britannian osuutta sekä Saksan osuutta ennen Barbarossa-vaihetta, jolloin Saksa sopimusten (23.08.1939) perusteella luovutti NL:n käyttöön uusinta sotilastekniikkaa. Samoin em. artikkeli selostaa USA/NL-teknologiasiirron juuria 1930-luvulta lähtien.

Kaikella em. toiminnalla oli ratkaiseva merkitys sodan kulkuun, sen lopputulokseen ja NL:n kehitykseen tämän vuosikymmenen suurvallaksi; ei pelkästään voimapolitiikan mestarina vaan myös uusimman tekniikan taitajana.

Venäjällä on runsaasti lisähaasteita odottavaa potentiaalia

Tämän päivän ja lähitulevaisuuden markkinatalouteen asteittain siirtynyt Venäjä on teknologiasiirron kannalta ihanteellinen vastaanottaja. Runsaiden raaka-aine- ja työvoimaresurssien lisäksi sillä on nykyisellään ruhtinaallisesti välittömästi käytettävissä olevaa valuuttakapitaalia sekä runsaasti hyvän pohjakoulutuksen omaavaa väkeä; runsaasti lahjakkuuspotentiaalia, joka odottaa vain lisähaasteita.

Merkittävää on myös se, että samanaikaisesti Venäjä itse voi toimia ja myös jo toimii teknologian siirtäjänä Intian, Iranin ja Kiinan suuntaan. Taustalla lienee pääosin poliittisen vaikutusvallan kasvattaminen.

Tästä pohjalta katsoen Venäjän teknis-taloudelliset kehitysnäkymät näyttävät lähes rajattomilta, sitä myöten tietenkin myös poliittinen painoarvo tulee entisestään lisääntymään.

Väestöpohjasta polkaistavissa divisioonittain osaajia

Neuvostovaiheen aikana muutoin tehokasta koulutusjärjestelmää rasitti tavattomasti tuo marxilais-leninistinen uskonkappaleiden jauhaminen ja lähes täydellinen eristäytyneisyys läntisestä maailmasta. Kun Gorbatsovin aika toi vähin erin yhteyksien avautumisen länteen, oli sillä katalyyttinen vaikutus.

Nykyisessä tilassa tästä väestöpohjasta on polkaistavissa ’divisiooneja’ tekniikan ja talouden osaajia, kulttuureista puhumattakaan – jättiläisen todellinen voimavara!

Nykypäivänä Venäjän perustilanne on edelleen sama kuin NL:n aikana. Energian tuotannossa atomienergia on tullut entistä voimakkaammin esille. On myös ilmeistä, että Nyky-Venäjä haluaa kehittää metsävarojensa käyttöä ja pyrkii olemaan merkittävä tekijä puuta raaka-aineenaan käyttävässä teollisuudessa. Tähän antaa nyt kaikkien saatavilla oleva – ostettavissa oleva! – teknologia mainiot mahdollisuudet.

Öljy- ja kaasuvienti tuo länsivaluutan

Uudet raakaöljy- ja maakaasulöydökset ja käyttöönotot täydentävät ratkaisevasti Kaspianmeren antia ja ovat tehneet mahdolliseksi suurimittaisen öljyn ja kaasun viennin ja länsivaluutan hankinnan. Tämä näyttää nykyisin olevan NL-Venäjän talouden olennainen voimavara.

Kaiken kaikkiaan, tämä Nyky-Venäjä – laajan Neuvostoliiton manttelinkantaja – voi täydellä syyllä ja itsevarmuudella lausahtaa kuten täyteen naiseuteen puhjennut nuori nainen: ”Kaikkea on!”.

Valtavien luonnonvarojen tehokas hyödyntäminen, kehittynyt vienti ja tästä kertynyt tuotto on osin nyt ja tulevaisuudessa entistä enemmän sijoitettuna kansainväliseen pörssimaailmaan. Tämä voi olla monenlaisten yllätysten aiheuttaja. Muistelkaamme eräitä vuosia sitten Soros-säätiöiden aiheuttamaa tapahtumaketjua, joka jopa vapisutti Englannin pankkia.

Suomen etsittävä oma nichensä

Niin, tällaisen naapurin lähituntumassa isänmaamme Suomi 2000-luvulla elelee! Meidän on hyväryhtisinä, avoimin mielin, havaintoaistit valppaina, etsittävä aina talouselämän ’rakoja’ (niches), joissa voimme tarjota suppealla alueella omaa erikoisosaamistamme, taitoamme hyvän kauppiastavan mukaan, molempia hyödyttäen.

++

Huom. Pro Karelian toimitus ei yhdy kirjoittajan käsityksiin nykyisen Venäjän voimavaroista. Lisätietoa tässä osiossa.
Toimitus


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].