[10] Venäjä
[21] Poliittiset

"REPORADIOSTA TULI MOSKOVAN PROPAGANDAVÄLINE"

OpenFinland-tiedote 05.07.2008:

Tietopamfletti Yleisradion vaaran vuosista1965-1972:
REPORADIOSTA TULI MOSKOVAN PROPAGANDAVÄLINE –
TAVOITTEENA SUOMEN ”HENKINEN MIEHITTÄMINEN”



- Reporadio ei ollut palvottu mediakultti, vaan diktatuuriin pyrkivien vasemmistoradikaalien yritys ottaa radiomonopoli ”henkisen miehityksen” käyttöön. Yleisradiosta tuli Kremlin ja KGB:n propagandaväline, tavoitteena Neuvosto-Suomi. Operaatiokeskus oli Moskovassa ja käsikassarana Eino S. Repo ja ns. taistolaiskommunistit.

- Tilanne oli äärimmäisen vakava, koska Yleisradio oli monopoliasemassa. Maassa oli vain yksi valtakunnallinen tv-kanava ja kolme radiokanavaa.

Näin toteaa valtiotieteen lisensiaatti Jarmo Viljakainen tietopamfletissaan ”REPORADIO – Yleisradion vaaran vuodet 1965-1972”. Viljakainen pudottaa jalustaltaan eräänlaiseksi mediakultiksi nostetun reporadion. Teos on ensimmäinen perusteellinen esitys siitä, miten vallankumousta pelännyt poliittinen oikeisto näki Revon radiomonopoliin. Nykykatsannossa tuo porvarien pelko oli täysin oikea; Suomi oli 1960-luvun lopulla lähes ns. esivallankumouksellisessa tilassa.

Ratkaisevan sysäyksen punaradiolle antoi se, että eduskuntaan tuli vasemmistoenemmistö 1966. Yhtä ratkaisevaa koko Suomelle oli, että Repo sai potkut pääjohtajan paikalta ja ”radiovaaleissa” 1970 eduskunta muuttui porvarienemmistöiseksi ja Neuvostoliiton suurlähettiläs Aleksei Beljakov sai lähtöpassit. Silti NKP ja KGB kiristivät otettaan Suomen ohjaamiseksi sosialismiin.

Viljakaisen kirja seuraa rinnakkain akselin NKP-KGB-SKP toimintaa ja tapahtumia Yleisradiossa. Se antaa elävän kuvan ns. taistolaisten toiminnasta Moskovan vallankumouskaadereina. Tärkeinä lähteinä ovat olleet joulukuussa 2007 julkiseen arkistoon siirretyt ns. Puskalan toimiston tiedusteluraportit SKP:n suunnitelmista.

Reporadion kokeneet aikalaiset näkivät vaaran

- Repo oli lopulta stalinisti, ruhtinas, joka nojasi Kekkoseen, sanoo Yleisradion entinen johtajaa, VTM Jouni Mykkänen (kok).

- Monimuotoiset sosialistisolut olivat tunkeutuneet Yleisradioomme. Yleisradion vasemmistolaisten toimittajien yhteydet Tehtaankadulle olivat vilkkaat. He olivat erittäin tarkassa ohjauksessa, muistaa kansanedustaja Pertti Salolainen (kok).

- Repo oli ns. taistolaisten henkinen johtaja. Revon Yleisradio oli äärivasemmistolaisten harkittua toimintaa maamme yhteiskuntajärjestyksen muuttamiseksi sosialistiseksi, toteaa Ylen hallintoneuvostossa ollut ministeri Marjatta Väänänen (kesk).

- Kyllä Sinisalon-NKP:n ohjaus oli ilmiselvä, muistelee reporadion toimittaja Heikki Kymäläinen.

- Repo halveksi demokratiaa ja hallintoneuvostoa, ovat sanoneet valtioneuvos Johannes Virolainen (kesk) ja entinen ohjelmajohtaja Pekka Silvola (kesk).

Kekkosen suojatti Repo ajautui Suomen ”henkisen miehityksen” politrukiksi – Keskustapuolue suunnitteli Helsingin Sanomien valtaamista

Repo pääsi pääjohtajaksi ystävänsä presidentti Urho Kekkosen käskystä. Televisiotoiminnan pioneeri Tesvisio kaadettiin Yleisradion syliin ja siirryttiin täydelliseen valtion radiomonopoliin. Dramatiikkaa lisäsi se, että samoihin aikoihin Kekkonen ja Keskustapuolue suunnittelivat Helsingin Sanomien valtaamista.

Revon kaudella ruvettiin aivan oikein eurooppalaiseen tyyliin kehittämään mm. uutis- ja ajankohtaistoimintaa. Ns. uusvasemmistolaiset toimittajat alkoivat kuitenkin tehdä repiviä, perinteisiä arvoja ja demokratiaa halveksuvia ohjelmia. Televisioteatterista tuli kommunistien tärkein propagandasolu.

Suomen tavoin myös Yleisradio eli vaaran vuosia 1960-1970 -lukujen taitteessa. Ns. taistolaiskommunistit solutettiin Revon siunauksella myös Yleisradioon. Pääjohtaja ajautui näiden ääriainesten leiriin ja hänestä tuli lopulta akselin NKP-KGB-SKP politrukki ja taistolaisten henkinen johtaja. Repo sanoi tämän itse myöhemmin:

- Jäin poliittisesti yksin ja minua näyttivät selvästi tukevan vain kommunistit ja kansandemokraatit … jouduin äärivasemmiston kanssa tekemisiin yhä enemmän, koska muut puolueet eivät oikein enää välittäneet minusta.

Ns. informatiivinen ohjelmapolitiikka taistolaisten propagandavälineeksi – Kekkonen saunotti radikaaleja ja sanoi olevansa ”riippumaton vasemmalla”

Repo keräsi ympärilleen ohjelmapoliittisen juntan, ns. PTS-elimen. Sen johtohahmo oli marxilainen tutkija, sittemmin professori Kaarle Nordenstreng. Ns. informatiivisella ohjelmapolitiikalla kansa piti saada tiedostamaan ja aktivoitumaan. Yleisö piti ”systemaattisesti herättää” - Yleisradiolla oli ”lähetystehtävä”.

Tärkeätä oli myös ”yhteiskuntaluokkien” ja kansalaisten ”maailmankuvatyyppien” tutkiminen. Nordenstreng on kuvaillut itseään avoimesti ”itäisen suurvallan myötäilijäksi” ja hänen mielestään ns. taistolaiskommunismi oli ”mitä suurimmassa määrin älyllinen liike”.

Dosentti Martti Häikiö on kutsunut Nordenstrengiä yya-ajan ”myötäjuoksijoiden kirkkaimmaksi tähdeksi”. VTT Jukka Seppisen mukaan ”KGB tunsi Nordenstrengin hyvin”.

Presidentti Urho Kekkonen (kesk, myöhemmin riippumaton vasemmalla) tuki Repoa, nimitti Nordenstrengin professoriksi ja suosi avoimesti vasemmistoradikaaleja. Hän mm. puolustusvoimain ylipäällikkönä hyväksyi aseistakieltäytymisen ja Vanhan ylioppilastalon valtauksen. Jo tuon ajan kokoomusvaikuttajan Pertti Salolaisen mukaan:

- Radikaalit kokivat olevansa valtakunnan päämiehen erityisessä suojeluksessa. Niitä saunotettiin ja taputeltiin. Ja meitä ei kutsuttu kertaakaan, jumalauta siis. Kuvittele – meitä, jotka yritettiin pelastaa Suomea, ei kutsuttu kertaakaan!

Kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok) on nähnyt asian samoin:

- Riippumatta siitä, mitä taistolaiset tänä päivänä muun muassa tutkijoille kaunistelevat ja satuilevat, liikkeen tavoitteena oli nimenomaan pystyttää Suomeen ”työväenvalta” eli kommunistinen diktatuuri.

Repo syrjäytettiin NKP:n, KGB:n, SKP:n ja Kekkosen tuesta huolimatta.

Kokoomuksessa nähtiin varhain Revon ja ns. informatiivisen ohjelmapolitiikan vallankumoukselliset tarkoitusperät. Puolue esitti jo syksyllä 1967 epäluottamusta Revolle, mutta vasta keväällä 1969 hänet syrjäytettiin. Lopulta hänen tukenaan olivat hallintoneuvostossa vain kommunistit. Voittajana selviytyi parlamentaarinen demokratia.

Nykyisessä mediamaailmassa reporadio on vain tunkkainen painajainen. Kriiseistä huolimatta Yleisradiomme on säilyttänyt asemansa maamme tärkeimpänä sähköisenä tiedonvälittäjänä sirpaloituneessa ja viihteellistyneessä mediakentässä.

Kirjan tekijä VTL Jarmo Viljakainen (s. 1948) on työskennellyt viestinnän tehtävissä Yleisradiossa, Sanomalehtien Liitossa, Helsinki Televisiossa, MTV Oy:ssä, Suomen Paikallisradioliitossa ja liikenneministeriössä.

Totuus