Karjala / Karelia kuuluu Suomelle - Pro Karelian fokus.
Karelia / Karjala is part of Finland - Pro Karelia's focus.


Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

12.09.2014 [02, 03]
»  KAHDEN TASON PELI KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSESSA

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

10.06.2013 [04, 10]
»  LAKIALOITE ULKOMAALAISTEN KIINTEISTÖOMISTUKSESTA

04.06.2013 [08, 11, 15]
»  ANNELI ILONEN, 82, VÄITTELEE KANNAKSEN EVAKKOUDESTA

22.05.2013 [02, 10]
»  KKL 14: SA-KUVAN 170 000 VALOKUVAA

12.05.2013
»  TIME TUNSI SUOMEN OIKEAT RAJAT

27.04.2013 [02, 04, 06]
»  "VELJEÄ EI JÄTETÄ, NUORIA EI UNOHDETA"

15.03.2013 [06, 10]
»  PUTIN KAIVAA JUOPAA SUOMEN JA VENÄJÄN VÄLILLE

06.03.2013 [02, 07]
»  KKL 13: ISÄNMAALLISUUS ON KUNNIA-ASIA

02.03.2013 [03, 10]
»  MIKSI 42 % VENÄLÄISISTÄ IHAILEE STALINIA?

22.02.2013 [02, 03]
»  KURIILIT TAAS JAPANIN JA VENÄJÄN NEUVOTTELUISSA

13.02.2013 [02, 03]
»  NIINISTÖ YLEN MUKAAN: ”SUOMI EI AIO VAATIA KARJALAA TAKAISIN”

27.01.2013 [02, 03]
»  KARJALAN KYSYMYS ON KAHDEN TASON PELIÄ

05.12.2012 [02, 18]
»  ITSENÄISYYSJUHLA, TASAVALLAN TÄRKEIN JUHLA

04.12.2012
»  KKL 12: JÄÄMERIASENNE MUUTTUNUT, PETSAMO EDELLEEN HUKASSA

19.11.2012 [10, 11]
»  VETOOMUS KARJALAN TASAVALLASSA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2013 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian henkilörekisterit

05.09.2008
Pro Karelia ry

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeli-ryhmiin.
Klikkaamalla artikkeli-ryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[10] Venäjä
[21] Poliittiset

HYVÄT NAAPURISUHTEET

- Neuvostoliitto oli naapurisuhteiden keskiössä
- Sodalla ei koskaan luoda hyviä naapuruussuhteita
- Luottamus on yhteistoiminnan tärkein elementti
- Suomalaiset luottavat vähiten venäläisiin
- Luottiko Kekkonen varauksettomasti Neuvostoliittoon?
- Koiviston epäluottamus näkyi Karjalan palautusviesteissä
- Lähialuerahat epäluottamusta osoittava häpeällinen “lahjus”
- Mikään Halosen toiminta ei todenna aitoa luottamusta
- Jos suhteet aidot, uskalletaan puhua kaikista asioista
- Venäläisille vakuutellaan kaiken olevan hyvin
- Pitääkö totuuspuheet heti lopettaa vaarallisina?
- Lännen suuri virhe on epärehellinen Venäjä-suhde
- Luottamus Venäjään ei palaa, ennen kuin asiat sovitaan aidosti
- Suhteiden asiallinen pohja on erinomainen asia
- Sotasyyllisyys on kansallinen häpeä
- Hyvien naapuruussuhteiden pohja on luottamus ja win-win

Neuvostoliitto oli naapurisuhteiden keskiössä

Presidentti Mauno Koivisto on uuden kirjansa, Grannar, viimeisellä sivulla tiivistänyt oman ulkopoliittisen linjansa sanoihin: “hyvät naapurisuhteet”. Kirjan alussa hän määrittelee Suomen suureksi linjaksi selviytymisen vaikeistakin tilanteista (mm. Iltalehti/STT).

Koiviston aikana Neuvostoliitto oli hyvien naapurisuhteitten keskiössä. Niihin Koivisto panosti niin voimakkaasti, että suuttui ruotsalaisille perinpohjin, kun nämä epäilivät näkevänsä venäläisiä sukellusveneitä vesillään – yhden peräti karilla.

Itä-naapurin syvälliseksi tuntijaksi arvostettu Koivisto ei tajunnut Neuvostoliiton romahduksen mahdollisuutta, eikä romahdustakaan. Koiviston presidenttiaikaa on jo arvioitu verraten kriittisin äänenpainoin. Jossain vaiheessa perusteellisen selvityksen alle tulevat ainakin kolme suurta asiakokonaisuutta: suhde Neuvostoliittoon, pankkikriisi ja Karjala-kysymys.

Sodalla ei koskaan luoda hyviä naapuruussuhteita

Yleensä hyvät keskinäiset naapuruussuhteet tarkoittavat leppoisaa, tasapuolista ja toinen toisensa huomioon ottavaa toimintaa, yhdessäoloa ja auttamista. Hyvät suhteet -käsite on Suomessa ollut verraten erikoinen. Esim. Ruotsin ja Viron kanssa hyvät suhteet ovat aidosti ongelmattomat.

Kaikessa ei olla yhtä mieltä ja välillä kilpaillaan kovasti. Mutta ei se ketään häiritse, eikä se edellytä varpaillaanoloa. Tuskin kukaan huolissaan miettii, että jos me nyt toimimme tällä tavalla, niin mitähän se Ruotsi tai Viro ajattelee.

Venäjän osalta tilanne on ollut toisenlainen. Neuvostoliiton hyökkäyssota ja sen jälkeinen painostus jättivät jälkeensä syvän trauman ja vahvan epäluulon. Inhimillisesti on täysin mahdotonta kuvitella tilannetta, että ensin suurempi osapuoli hyökkää ja käy vuosikaudet sotaa ja yrittää vallata maan, tappaa ihmisiä ja tuhoaa omaisuutta. Sen jälkeen pakottaa luovuttamaan itselleen 12 % maasta. Ja sitten kaikki on hyvin, ollaan mitä parhaimmat ystävät ja naapurit.

Luottamus on yhteistoiminnan tärkein elementti

Hyvin usein sanotaan, että sodistahan on jo yli 60 vuotta. Eivät ne enää vaikuta, eikä niiden saa antaa vaikuttaa keskinäisiin suhteisiin. Joka näin sanoo, ei tunne ihmisluonnetta. Kahden ihmisen ja aivan samoin kahden kansan välisen yhteistoiminnan tärkein elementti on luottamus. Jos sitä ei ole, on kaikki yhteistoiminta jossain määrin varpaillaan olemista, epäluulon värittämää ja varautumista johonkin odottamattomaan.

Aika sinänsä ei palauta luottamusta. Tarvitaan aina luottamusta herättäviä toimenpiteitä. Tarvitaan luottamuksen rikkoneen osapuolen aktiivista toimintaa, joka jälleen rakentaa luottamuksen.

Aggression kohteeksi joutunut ei koskaan voi rakentaa luottamusta rikkoneen osapuolen puolesta. Suomi on sellaista fakiiritemppua yrittänyt yli 60 vuotta, mutta tulokset osoittavat, ettei se ole mahdollista.

Suomalaiset luottavat vähiten venäläisiin

Valitut Palat on 06.05.2008 julkaissut mielipidetiedustelun, jossa luodataan eurooppalaisten luottamusta venäläisiin. Kannattaa miettiä, mistä tutkimuksen erot esim. venäläisiin ja ruotsalaisiin tunnetun luottamuksen välillä johtuu.

Tutkimuksen mukaan peräti kolme viidestä vastaajasta sanoo, etteivät he luota venäläisiin. Epäluottamuksen venäläisiin ilmaisseita on Suomessa eniten koko Euroopassa.

Saman kyselyn mukaan suomalaiset luottavat eniten toisiin suomalaisiin ja sen jälkeen ruotsalaisiin. Ja naapurimaan ruotsalaiset luottavat toisten ruotsalaisten jälkeen eniten suomalaisiin.

Luottiko Kekkonen varauksettomasti Neuvostoliittoon?

Presidentti Urho Kekkosella sanottiin olevan erinomaiset suhteet Neuvostoliiton useimpiin johtajiin. Mutta ei mikään hänen elämänkertakirjansa saa lukijaa vakuuttuneeksi siitä, että Kekkonen olisi luottanut venäläisiin varauksettomasti.

Mikään ei myöskään tue sitä ajatusta, että maitten väliset suhteet olisivat Kekkosen aikana olleet aidosti luottamukselliset. Se “luottamus” oli YYA-sopimuksen pakottamaa rakennelmaa.

Tämä sama pakottavuus näkyy käytännössä vahvasti myös presidentti Koiviston aikana. Jos Koivisto olisi aidosti luottanut venäläisiin, ei hän olisi lähettänyt ulkoministeriään vielä Neuvostoliiton viime hetkillä allekirjoittamaan YYA-sopimusta. Mikä pakko aitojen ja hyvien naapureitten välillä olisi allekirjoittaa uhkakuviin liittyvä keskinäinen sopimus?

Koiviston epäluottamus näkyi Karjalan palautusviesteissä

Ehkä suurin epäluottamuksen ilmaus oli se, ettei Koivisto uskaltanut edes vastata Neuvostoliiton bolitbyroon ja presidentti Boris Jeltsinin viesteihin Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamisneuvotteluista.

Tällainen käyttäytyminen vaikuttaa täysin järjettömältä. Kyseessä oli 45 000 km2 suomalaisten omistamaa maata, joka meiltä oli viety väkivallalla uhkaamalla rauhansopimuksen teossa. Mikä muu tekijä kuin suunnaton epäluulo ja pelko voivat johtaa tämän tyyppiseen vaikenemispäätökseen?

Se myös kertoo, että jotain on todella pahasti vialla maitten välisissä suhteissa, kun omalle maalle erittäin edulliset viestit jätetään noteeraamatta. Vastaavasti voidaan todeta, ettei naapurimaasta saatuja uhkaavanluonteisia viestejä koskaan jätetty noteeraamatta, vaan niistä selviämiseksi tehtiin paljon työtä.

Lähialuerahat epäluottamusta osoittava häpeällinen “lahjus”

Yksi häpeällinen esimerkki naapuruussuhteiden epäluottamuksesta on lähialueyhteistyörahojen jatkuva maksaminen. Miksi Suomi ei lahjoita muutamaa kymmentä miljoonaa euroa esim. Tallinnan jätevesiongelman korjaamiseen? Mitä asiaa piskuisella Suomella on mennä maksamaan nyt jo ökyrikkaista pullistelevan Pietarin kaupungin jätevesiviemäreitä?

Onko se ystävyyden osoitus? Jos on, niin miksi Venäjä ei ole pannut rikkaa ristiin Suomen jätevesien tai jonkun muun merkittävän ongelman ratkaisemiseksi? Lähialueyhteistyörahoitukselle on ollut tyypillistä se, että rahan suunta on ollut vain Suomesta Venäjälle.

Erityisesti alkuaikoina valtaosa rahoista katosi korruption syövereihin (ehkä nytkin?) ja rahat eivät ole menneet Suomen lähialueille, vaan kokonaan muualle Venäjälle. Kun lukee noin 7 cm paksuista monistenivaskaa Suomen ja Venäjän välisistä lähialueyhteistyöprojekteista, voi vain syvästi ihmetellä suomalaisten poliitikkojen lahjoitusmieltä ja syvää nai’viutta. Tällaisillako tavoilla ystävyys ja luottamus “ostetaan”?

Mikään Halosen toiminta ei todenna aitoa luottamusta

Presidentti Tarja Halosen toiminta kertoo sen, että naapurin kanssa yritetään esittää normaaleja, erittäin hyvien naapureitten välisiä suhteita. Mutta mikään merkittävä tapahtuma ei todenna sitä, että naapuruussuhteet olisivat molemminpuolisesti erinomaiset.

Maitten välisen yhteistyön potentiaali on ainutlaatuisen suuri. Siitä potentiaalista hyödynnetään nyt vähäinen murto-osa. Eihän sellaisesta tilanteesta kumpikaan osapuoli todella merkittävästi hyödy, mutta vanhan epäluottamuksen sävyttämän perustan vuoksi ehkä todellista potentiaalia ei edes tajuta.

Jos suhteet aidot, uskalletaan puhua kaikista asioista

Jos Suomella ja Venäjällä olisi aidot, hyvät naapuruussuhteet, ei meillä nyt olisi huolta puutulleista, Nord Streamin uhkakuvista, kymmenien miljoonien lähialueyhteistyörahoista, Saimaan tappiollisesta kanavasta, rekkarallista tai tappiollisesta läpikulkuliikenteestä.

Ei meidän tarvitsisi miettiä, uskallammeko sanoa sanan Nato, vai pitäisikö ensin vuolaasti vakuutella, ettei mikään ympäristössämme ole muuttunut, Venäjä ei ole uhka, eikä meidän missään tapauksessa tarvitse oman turvallisuuspoliittisen selontekomme liturgiaa muuttaa mihinkään.

Jos maittemme välinen luottamus ja suhteet olisivat todella hyvät, olisivat päämiehemme uskaltaneet Kekkosen jälkeenkin avata suunsa puhumaan Karjalasta ja muista pakkoluovutetuista alueista. Nyt niin presidentti kuin pääministerikin ovat kiirehtineet vakuuttamaan, ettei meillä missään tapauksessa ole mitään vaatimuksia Venäjältä. Ei ole mitään tarvetta keskustella joistain vanhoista asioista.

Venäläisille vakuutellaan kaiken olevan hyvin

Tämän tyyppinen kirjoitus voi hämmästyttää venäläistä osapuolta. Maitten välillähän kaikki on kunnossa ja suomalaiset poliittiset johtajat ovat vakuutelleet ystävyyttä, luottamusta ja erinomaisia suhteita.

Väkivaltakulttuuri, sodan käyttäminen politiikan jatkeena, suurvaltapyrkimys, omien geopoliittisten tavoitteiden systemaattinen ajaminen, ovat Venäjän johtajille luonnollisia asioita. Ei kai niistä tarvitse sen kummemmin keskustella vuosikymmenien jälkeen?

Kun Suomi ei suutaan avaa muuhun kuin suhteitten ylistämiseen, lähentelisihän se jo typeryyttä, jos Venäjä silloin lähtisi tuomaan esille itse aiheuttamiaan ongelmia.

Pitääkö totuuspuheet heti lopettaa vaarallisina?

Suomen poliitikoissa ja kansassa on vielä niin paljon suomettuneita ihmisiä, että tämän artikkelin tyyppinen suora puhe luottamuksen ja todella aitojen hyvien naapuruussuhteiden puutteesta, johtaa syvään pelästykseen ja vastahyökkäykseen. Sehän on melkein sodan julistus Venäjälle, aseitten kalistelua ja nukkuvan karhun herättämistä. Tällaiset keskinäisiä suhteita vaarantavat puheet on heti lopetettava vaikka väkivalloin.

Voidaan todeta, ettei naapurin karhu nuku. Ei tarvitse tarkastella kuin Georgian viimeaikaisia tapahtumia tai Venäjän aggressiivisia toimia Viron pronssisotilas-asiassa tai Tsetsenian kansanmurhaa. Kaupallisesta ja kaikille tärkeästä Nord Streamistakin ollaan tekemässä sotilaallisiin uhkakuviin rakentuva järjestelmä.

Naapuri on siten hereillä ja toimii harkitusti. Venäjällä on aina ollut ja on edelleen suuri suunnitelma, jota se määrätietoisesti ajaa eteenpäin.

Lännen suuri virhe on epärehellinen Venäjä-suhde

Läntisen maailman, erityisesti suomettuneen Suomen, suurimpia virheitä Venäjä-suhteissaan on ollut ja on yhä epärehellisyys. Ei se ole aitoa naapurista välittämistä ja molempien yhteisten etujen vaalimista, että totuus kierretään. Jos ei ole luottamusta, sellainen asiantila tulee asiallisesti ja maltillisesti tuoda esille. On selvitettävä, miksi tällainen epäluottamuksen tila vallitsee ja mitä olisi hyvä tehdä tilanteen korjaamiseksi.

Pro Karelian toteuttama strategia Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamiseksi on yksinkertainen ja läpinäkyvä. Totuutta ei haluta verhota mielistelyn tai valheen kaavun alle. Strategia perustuu aidon ystävyyden luomiseen, sillä Venäjällä ja Suomella on erittäin paljon yhteistä ja valtavat yhteiset potentiaalit. Ei ole mitään syytä ylläpitää keinotekoista tilannetta.

Ystävyyden ja hyvän naapuruuden tulee lähteä aina rehelliseltä pohjalta. Sitä on täysin turha rakentaa valheelliselle liturgialle. Sellainen ei kuitenkaan tule kestämään, eikä siitä koskaa ole todelliseksi, pysyväksi perustaksi. Totuus on kestettävä ja totuuden kanssa on kyettävä elämään.

Luottamus Venäjään ei palaa, ennen kuin asiat sovitaan aidosti

Ellei Venäjä tee aitoa tiliä historiastaan, sillä ei ole suurvallan tulevaisuutta. On pahimman luokan itsensä ja kansansa pettämistä, kun oma historia väärennetään ja sata miljoonaa viatonta uhria väännetäänkin kansantalouden järkeväksi päätökseksi ja kehityksen ehdottomaksi edellytykseksi.

Aito luottamus Venäjään ei koskaan palaa, ennen kuin avoinna olevat aggressiot korjataan, suomalaisten maat palautetaan ja asiat sovitaan tasapuolisesti ja avoimesti. Luottamus-asia on ihmisen geeneissä, ei epäluuloa tarvitse opettaa. Kuvitelma siitä, että Suomessa kasvaa evakkosukupolven poistuttua täysin neutraalisti Venäjään suhtautuva nuoriso, on joidenkin toteutumaton haavekuva. Se on ihmisluonnon vastainen haave.

Venäjä itse on hyvä esimerkki siitä, ettei valloitussodan uhrin asema unohtunut. Se oli yli 300 vuotta mongoli-tataarien vallan alla. Eikä asia korjaantunut, ennen kuin se pääsi vapaaksi tästä vallasta.

Suhteiden asiallinen pohja on erinomainen asia

Kuinka venäläiset voivat edes kuvitella, että suomalaiset unohtaisivat Karjalan laulumaat, kauniit ulappasaarensa, Salla-Kuusamon erämaa-alueet tai Petsamon erittäin tärkeän sataman? Suomalaiset eivät unohda. Kansainvälinen oikeus osaltaan ylläpitää muistamista. Ne alueet ovat yhtä suomalaisten omistamia alueita, vaikka niillä tällä hetkellä onkin Venäjän hallinto.

Onko tämä nyt sodanjulistus Venäjälle tai vaatimus suhteitten poikkipanemisesta? Ei, vaan täsmälleen päinvastoin. Suomella ja Venäjällä on nyt asialliset suhteet. Maat kykenevät keskustelemaan eri asioista ja ovat sopineet lukuisista asioista hyvässä yhteisymmärryksessä. Se on erinomainen pohja saattaa keskinäiset suhteet aidosti ja kokonaan hyviksi, palauttaa luottamus.

Nämä asialliset suhteetkaan eivät ole voineet palauttaa luottamusta, koska luottamuksen rikkoneita asioita ei ole millään tavoin korjattu. Lisäksi pakkoluovutetut alueet muistuttavat joka päivä olemassaolostaan, ovathan ne heti nykyisen rajan takana.

Sotasyyllisyys on kansallinen häpeä

Suomalaisten poliitikkojen on ryhdistäydyttävä. Asioita ei hoideta toistamalla vuosikymmeniä samaa liturgiaa ja valheellista vakuuttelua. Asioita ei hoideta vannomalla totuudenvastaisesti asioiden tilasta.

Suurin ylläpidetty valhe on Suomen sotasyyllisyys. Olemme syyllisiä sotaan Pariisin rauhansopimuksen ja siitä annetun lain perusteella. Elämme vuotta 2008, eikä Suomen presidentti, hallitus tai eduskunta ole rohjennut ryhtyä tämän syvästi valheellisen tilan korjaamiseen. Sitä voidaan pitää kansallisena häpeänä. Mutta se on myös korkeissa asemissa olevien henkilöiden virkavalan vastainen tila.

Suomen poliittisen uskottavuuden nouseminen alkaa siitä, kun sotasyyllisiksi tuomittujen, Suomen sodanaikaisten pelastajien, tuomiot puretaan. Miksi tuntisimme luottamusta sellaisiin poliittisiin päättäjiin, jotka pitävät itseään ja omaa kansansa totuudenvastaisesti syyllisinä koko maailman edessä?

Hyvien naapuruussuhteiden pohja on luottamus ja win-win

Kuinka voimme uskoa, että nämä samat poliittiset päättäjät seisoisivat suoraselkäisinä neuvotellessaan Venäjän kanssa lukuisista erilaisista asioista?

Naapuruussuhteittemme todellinen rakentaminen luottamuksellisiksi ja hyviksi, lähtee meistä itsestämme. Se ei lähde valheen hyväksymisestä, vaan totuuden toteuttamisesta.

Kun suhteiden rakentamisessa ohjenuorana on kaksi keskeistä käsitettä, voivat tuloksetkin olla parhaita mahdollisia. Hyvät naapurisuhteet ja selviytyminen vaikeistakin tilanteista edellyttävät, että molempien osapuolien lähtökohtana on aito luottamus ja win-win.

Lisätiedot: Veikko Saksi



Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


Kirjoitus on erinomainen totuus tapahtumista joita osa Suomen kansasta ei halua ymmartaa.Milla tavalla Suomen kansa saataisiin lukemaan artikkeli joka pitaisi olla itsestaan selva asia jokaiselle suomalaiselle?Suomettuminen on ihmeellisen vahvasti tarttunut Suomalaiseen yhteiskuntaan. Itanaapuri tietysti nauraa partaansa Suomen kansan tyhmyydelle kun eivat osaa katsoa omia etujaan kansainvalisissa oikeuslaitoksissa kuten YKoossa, EUssa. Silloin kun Suomalisille politikoille puhutaan YKoosta ia EUssta Karjalan palautukseen liittyvista toimenoiteista,se on kuin nayttaisi heille punaista vaatetta
Jostain syysta en saanut osoitteita oikeille riveille!
Huomioinut:

Eino Kyynarainen Sotaveteraani.Kannakselta
sidigi@shaw.ca
[2008-09-07 20:29:45]


Lähialueyhteistyö

Lähialueyhteistyö

Vastauksena kysymykseen:

Lähialueyhteistyön viralliseen puoleen on helpointa tutustua Ulkoministeriön sivuilla. Lähialueyhteistyö

Esimerkiksi tämä hankeluettelo on aika hämmästyttävä "lähialueelle" kohdistuvana yhteistyönä. Mihinkähän pakkoluovutetun Karjalan alue on unohtaunut? Hankeluetteloita

Ilmeisesti tulevissa budjeteissa lähialueyhteistyö tullaan splittaamaan eri ministeriöiden alaisiksi projekteiksi, jolloin tieto kokonaisuudesta katoaa ja summat näyttävät pieniltä.

Veikko Saksi [2008-09-06 13:56:16]


Koiviston fundeerailua

Entinen presidenttimme Mauno Koivisto esitteli uutta kirjaansa Suomen ja Ruotsin suhteista. Siinä kuulemma käsitellään paljolti 1980-luvun sukellusvenekohua. Silloinhan länsinaapurimme väitti aluevesillään liikkuvan vieraan vallan, lähinnä Neuvostoliiton, vedenalaisia.

Koivisto taas julkitoi tuolloin, ja on sitä mieltä näköjään edelleenkin, että väitteet ovat tuulesta temmattuja. Jos sukellusveneet loukkasivat Ruotsin aluetta olivat ne hänen mukaansa amerikkalaisia. Onko ex presidentillä siitä todisteita? Ruotsalaisilla oli vahva näyttö karilla keikkuvasta purtilosta, ja mastontyngässä liehui eittämättä neuvostolaivaston lippu. Vieläkö suurempaa näyttöä asiassa Koivisto tarvitsee?

Koivistoa riepoo ruotsalaisten liiallinen isoveli-asenne. Mihin häneltä on unohtunut itänaapurin suhtautumistapa? Samaa perhekeskeistä vertausta käyttäen: se oli vuosikymmenet vitsaa heiluttava isä-hahmo. Ja risua ei säästelty! Välillä kyllä koitettiin ”karamellinkin” avulla johdatella Suomea vahvemmin sosialistiseen paratiisiin.

Presidentti Koivisto ei varmaankaan tunnusta minkäänlaista Neuvostoliiton johdon puuttumista Suomen sisäisiin asioihin. Juhani Suomen Urho Kekkosen elämäkertasarjan läpi kahlanneena, ja saman kirjoittajan aloittaman Mauno Koiviston ”pysähtyneisyyden ajan” presidenttikausia käsittelevän teossarjan myötä, ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että itänaapurin tavoitteena oli koko ajan jonkinlainen maamme sovjetisointi.

Mainituissa teoksissa on niin paljon esimerkkejä NKP:n johtoporukan painostuksesta, uhkailusta, epäasiallisista vaatimuksista ja kaikenlaisesta Suomen sisäiseen valtiolliseen elämään puuttumisesta, että siitä olisi saanut oman paksun niteen kyseisiin kirjasarjoihin.

En usko, että Suomesta löytyi tuolloin, eikä tänäkään päivänä löydy, niin tyhmää poliitikkoa, että aidosti toista uskoo. Silmänlumeeksi, ja usein oman edun tavoittelemiseksi, piti muuta väittää. Ja joillakin aatteelliset syyt estävät vieläkin totuuden esiintuomista.

Neuvostoliiton Suomen sisäisiin asioihin puuttumattomuuden valhetta piti itänaapurin jatkuvasti ylläpitää. Tunnettuahan on, että kun oikein isosti valehtelee, niin lopulta valheen uskoo ensin itse ja sitten toisetkin. Ja hyväuskoista, silmälappuista väkeä Suomessa riitti!

Pertti Rampanen [2008-09-06 00:07:32]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920



Nimi



Kotipaikka ja -maa





Vetoomus on kansalaisaloite Karjalan palauttamisen puolesta. Se ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjalani rahvas
[2.28 MB mp3-file].


SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].