Karjala / Karelia kuuluu Suomelle - Pro Karelian fokus.
Karelia / Karjala is part of Finland - Pro Karelia's focus.


Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

16.11.2014
»  EUEEP:N VUOSIKOKOUS 2015 STUTTGARTISSA

12.09.2014 [02, 03]
»  KAHDEN TASON PELI KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSESSA

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

10.06.2013 [04, 10]
»  LAKIALOITE ULKOMAALAISTEN KIINTEISTÖOMISTUKSESTA

04.06.2013 [08, 11, 15]
»  ANNELI ILONEN, 82, VÄITTELEE KANNAKSEN EVAKKOUDESTA

22.05.2013 [02, 10]
»  KKL 14: SA-KUVAN 170 000 VALOKUVAA

12.05.2013
»  TIME TUNSI SUOMEN OIKEAT RAJAT

27.04.2013 [02, 04, 06]
»  "VELJEÄ EI JÄTETÄ, NUORIA EI UNOHDETA"

15.03.2013 [06, 10]
»  PUTIN KAIVAA JUOPAA SUOMEN JA VENÄJÄN VÄLILLE

06.03.2013 [02, 07]
»  KKL 13: ISÄNMAALLISUUS ON KUNNIA-ASIA

02.03.2013 [03, 10]
»  MIKSI 42 % VENÄLÄISISTÄ IHAILEE STALINIA?

22.02.2013 [02, 03]
»  KURIILIT TAAS JAPANIN JA VENÄJÄN NEUVOTTELUISSA

13.02.2013 [02, 03]
»  NIINISTÖ YLEN MUKAAN: ”SUOMI EI AIO VAATIA KARJALAA TAKAISIN”

27.01.2013 [02, 03]
»  KARJALAN KYSYMYS ON KAHDEN TASON PELIÄ

05.12.2012 [02, 18]
»  ITSENÄISYYSJUHLA, TASAVALLAN TÄRKEIN JUHLA

04.12.2012
»  KKL 12: JÄÄMERIASENNE MUUTTUNUT, PETSAMO EDELLEEN HUKASSA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2013 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian henkilörekisterit

10.09.2008
Pro Karelia ry

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeli-ryhmiin.
Klikkaamalla artikkeli-ryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus
[21] Poliittiset

KAKSI SYYTÄ OLLA TEKEMÄTTÄ MITÄÄN?

- Palautusta yritetään dementoida toivottomuudella
- Pään lyöminen Karjalan mäntyyn –malli
- NL:lta jäi satoja tuhansia sotureitaan Karjalan mäntyjen alle
- Kekkonenkaan ei onnistunut, eihän se ole mahdollista?
- Itsenäisyys olisi vain haave, jos ei olisi ollut visiota
- Eläisimme pimeydessä, jos Edison olisi uskonut pilkkaajia
- Poliitikot pelkäävät epäonnistumista, eivätkä uskalla toimia
- On oksan ottajia, kun on kuusen kaatajia
- Kekkonen ei hakenut kansan tukea palautukselle
- Halosella tuhannen taalan paikka
- Missä on tahtoa, siinä on tie!

Palautusta yritetään dementoida toivottomuudella

Karjalan palautusta yritetään monilla tavoin dementoida. Tavallisimpia ovat erilaisten uhkakuvien maalailut. Uhat voivat olla esim. taloudellisia, sotilaallisia, etnisiä tai turvallisuuteen liittyviä. Tyypillistä näille uhkakuville on se, että niitä ei oikeastaan perustella millään muulla kuin uhkakuvan olemassaololla. Turhahan sitä on faktaa tuoda, kun sitä ei oikein löydy ja kun ilmankin saa täydet tulokset aikaiseksi.

Aitoa suomalaista palautuksen dementointia edustaa kansanviisaudesta – tai laiskuudesta ja uuden pelosta – lähtevä sananparsi, jonka pohjalla on kaksi hyvää syytä olla tekemättä mitään:

- oot yrittännä sitä ennennii
- et oo yrittännä sitä ennenkään

Laiskuus on sinänsä hyve, joka on saanut paljon kehitystä aikaan, mutta vain lahjakkaiden “laiskojen” toimesta. Lahjakas laiska tekee mitä vain saadakseen olla tulevaisuudessa tekemättä mitään. Useimpien asioitten kehittämisessä laiskuus ei kuitenkaan riitä. Vielä vähemmän syntyy uutta, jos pelkää uutta. Eihän sitä uskalla tarttua mihinkään todelliseen innovaatioon, kun pelkää, mitä se mahtaakaan tuoda mukanaan.

Pään lyöminen Karjalan mäntyyn –malli

Jos olet kerran ennenkin yrittänyt palautusta, eikä se ole toteutunut, eihän sitä enää kannata yrittää. Tätä voitaisiin kutsua Pään lyöminen Karjalan mäntyyn -malliksi. Ei pidä enää lyödä päätä, kun se lyöminen sattuu, eikä siitä tullut sen parempaa kuin kipu ja tappio.

Moni ihminen katsoo, että hän on tehnyt osansa ja yrittänyt parhaansa, kun on kerran esim. kirjoittanut jonkin lehden yleisönosastoon tai pohtinut palautusta. Palautus on kuitenkin pitkäkestoinen prosessi, johon tarvitaan paljon rakennusaineita, sillä se on muutosprosessi. Muutos vaatii ensin lepokitkan voittamista ja sen jälkeen liike-energiaa.

NL:lta jäi satoja tuhansia sotureitaan Karjalan mäntyjen alle

Karjalan mänty –vertausta käytetään hyvin usein sotilaallisessa mielessä. Näiden ihmisten mukaan viime sotien veteraanit, jotka menivät taistelemaan Karjalaan, saati sitten vanhan rajan ylitse, kaivoivat itselleen ja Suomelle verta nenästään. Ja kun sieltä piti kipin kapin palata, niin pää lyötiin Karjalan mäntyyn, että kajahti.

Oliko se niin? Miten sitten on selitettävissä, että Suomi on 88-prosenttisesti kokonainen ja itsenäinen? Hyökkääjävaltio Neuvostoliittoa ei enää ole olemassa. Jos pää olisi tosissaan kajautettu Karjalan mäntyyn, sinne olisi jääty. Nyt Karjalaan jäi valtava joukko neuvostoarmeijan sotureita. He eivät koskaan palaa kotikonnuilleen, vaan jäivät Karjalan mäntyjen varjoisiin suojiin ikiajoiksi.

Kekkonenkaan ei onnistunut, eihän se ole mahdollista?

Aivan yhtä huima perustelemattomuudessaan on toinenkin totuus. Jos et kerta ennenkään ole yrittänyt palauttaa Karjalaa, niin ethän sinä voi sitä nytkään tehdä. Mitenkäs sellainen voisi onnistua, josta ei ole mitään kokemusta?

Osa suomalaisista poliitikoista vetoaa ensimmäiseen totuuteen. Vaikka he itse eivät olisikaan yrittäneet palautusta ennenkään, niin presidentti Urho Kekkonen kuitenkin kovasti yritti. Kun peräti Kekkonen yritti, eikä saanut, niin mitenkäs ihmeessä joku tavallinen poliitikko voisi saada palautuksen aikaiseksi?

Toinen osa suomalaisista poliitikoista esittää väitteen, ettei palautusta ole koskaan ennenkään yritetty, eikä se ole mitenkään mahdollinen. Näiden poliitikkojen historiallinen muisti loppuu presidentti Mauno Koiviston aikaan, joka parhaalla kyvyllään dementoi kaikki palautukseen liittyvät mahdollisuudetkin. Ei ollut Koivisto aikaisemmin yrittänyt, joten ei voinut yrittää nytkään.

Itsenäisyys olisi vain haave, jos ei olisi ollut visiota

Suomesta ei koskaan olisi tullut itsenäistä valtiolta, jos 1900-luvun alussa ei olisi löytynyt rohkeita ja toisia kauemmas näkeviä ihmisiä ajamaan asiaa, jos ei olisi olut visiota itsenäisestä Suomesta. Maan itsenäisyyden saavuttaminen on paljon suurempi asia kuin 12 % maa-alueen palauttaminen.

Entä jos olisi uskottu niitä ihmisiä, jotka pelkäsivät tai eivät kyenneet näkemään itsenäisen valtion tuomaa vapautta? Parhaassa tapauksessa olisimme Venäjän läntinen lääni. Mutta todennäköisemmin suomalaiset olisivat pieni ihmisjoukko Siperian laajoilla alueilla. Sieltä olisi jokseenkin mahdotonta ponnistaa itsenäiseksi kansallisvaltioksi.

On oltava visionäärisiä ihmisiä, jotka näkevät kaueammas ja selvemmin kuin toiset. Ilman visiota ei olisi itsenäisyyttä. Ilman visiota ei ole Karjalan palautusta. Ilman visiota on vain päivästä toiseen junnaamista. Ei yritetä uutta, koska ei ole yritetty ennenkään tai on epäonnistuttu. On katsottava tulevaisuuteen ja toimittava.

Eläisimme pimeydessä, jos Edison olisi uskonut pilkkaajia

Voisimme kuvaannollisesti väittää, että eläisimme melkoisen syvässä pimeydessä, jos Thomas Alva Edison olisi uskonut näiden viisauksien lausujia. Hänhän rikkoi pahasti kumpaakin säännöstä.

Edison todella yritti saada sähkölamppua aikaiseksi. Ihmiset moittivat ja pilkkasivat häntä, kun hän oli kai jo viitisen tuhatta erilaista konstia kokeillut, eikä vielä ollut saanut lamppua toimimaan. Ihmiset kehottivat häntä lopettamaan, koska hän oli niin monta kertaa epäonnistunut.

Toista sääntöä Edison rikkoi yrittämällä uudelleen ja uudella tavalla. Hän ei jäänyt “tuleen makaamaan”, vaan kehitti uusia keinoja ja muotoja sähkövalon aikaansamiseksi.

Edisonilla oli epäonnistumisen saarnaajille hyvin looginen vastaus, jonka ajatus oli seuraava. Eihän toki, en minä ole epäonnistunut. Nyt tiedän 5 000 erilaista tapaa, jolla sähkölamppu ei toimi.

Poliitikot pelkäävät epäonnistumista, eivätkä uskalla toimia

Kysymys oli Edisonin kohdalla asenteesta, sinnikkyydestä ja uskosta siihen, että hän löytää ratkaisun. Ei ensimmäisestä vastoinkäymisestä auta lannistua. Silloinhan vasta opetellaan ja etsitään toteutusmuotoa. Tässä maassa olisi kovin vähän keksintöjä ja kehitystä, jos ensimmäisessä vastoinkäymisessä heitettäisiin rukkaset naulaan.

Epäonnistuminen ja uudelleen yrittäminen vaativat rohkeutta sinnikkyyden lisäksi. Toki on järkevää etsiä uutta tietoa, ennen kuin yrittää uudelleen. Mutta lannistua ei saa.

Tämä ehkä selittää osittain sitä, miksi virkamiehet ja poliitikot pelkäävät Karjalan palautusta kuin ruttoa. Siinähän voi epäonnistua tai polttaa näppinsä. Parempi katsella kaukaa, kun ei ole tullut yritettyä ennenkään.

Poliitikko ei luonteeltaan ole yrittäjä, eikä innovaattori. Jälkimmäiset ryhmät ovat olleet hyvin keskeisessä asemassa maailman hyvinvoinnin kehittämisessä. Poliitikot ovat kyllä puolestaan pitäneet huolta hyvinvoinnin jakamisesta ja siitä kunnian ottamisessa.

On oksan ottajia, kun on kuusen kaatajia

Kun sitten näyttää, että palautus alkaa olla main stream ja kelkasta pois jääminen merkitsee äänien menetystä, palautukseen löytyy reipas määrä poliittisiakin osallistujia. Ja kaikki ovat aina ennenkin olleet ehdottomasti sitä mieltä, että kyllä se palautus toteutuu.

Suomalainen sananlasku sanoo, että “on oksan ottajia, kun on kuusen kaatajia”. Oksan ja vähän rungonkin ottajat kyllä ilmaantuvat heti, kun aika on otollinen. Timo Soini totesi viime presidentinvaalien alla, että “Kaikki poliitikot kääntävät takkiaan keskiyöllä, yhtä aikaa”.

Ajasta ei koskaan tule otollinen, ellei ole Edisonin kaltaisia rohkeita ja innovatiivisia ihmisiä, jotka rakentavat palautusta ja työntävät sitä eteenpäin. Se työntäminen varmasti monta kertaa tuntuu kuin narulla työntäisi tai laittaisi käärmettä pyssyyn. Mutta silti prosessi etenee.

Kekkonen ei hakenut kansan tukea palautukselle

Kuinka monta tuhatta kertaa palautusta pitää yrittää, ennen kuin se oikea muoto löytyy? Kyse ei ole lukumäärästä, vaan siitä, milloin tämän asian historiallinen tilaisuus syntyy. Se ei synny siten, että ei yritetä, kun ei ennenkään ole yritetty. Se ei synny siten, että yritetään kerran tai pari ja sitten masennutaan, eihän se onnistu.

Suomalaisten on itse luotava historialliselle mahdollisuudelle todellinen tilaisuus. Sitä ei ole aidosti koskaan yritetty. Mutta se on yrittämisen arvoinen asia. Kekkonen omi aikanaan Karjalan palautuksen omaksi asiakseen ja hätisti toiset pois sen kysymyksen ääreltä.

Tässä Kekkonen teki mahdollisesti pahan virheen. Hän ei lainkaan käyttänyt hyväkseen kansan suurta tukea. Hänen aikanaan maa ei vielä ollut suomettunut, joten suurin osa kansasta olisi riemumielin noussut Kekkosen hätistelemänä barrikaadeille sekä kuvaannollisesti että fyysisesti. Karjalan palautus olisi saanut vahvan palon ihmisten mieliin. Naapurimaassakin olisi havaittu, että siellä kansa yksituumaisesti ajaa palautusasiaa.

Halosella tuhannen taalan paikka

Nyt suomalaisilla on vielä parempi tilaisuus ajaa palautusta, sillä koko maailma on muuttunut. Tietoa asiasta on enemmän ja kun prosessia lähdetään todella edistämään valtionjohdon toimesta, se saa mahtavan kannatuksen. Se myös saa laajan tuen Euroopassa ja todennäköisesti myös Amerikassa. Onhan USA sitoutunut Atlantin julistukseen ja jonkinlaista vastuuntuntoa pitäisi olla myös Neuvostoliitolle annetun mahtavan Lend-lease –avun (nykyrasitteena NL:lle noin 2 000 mrd. euroa) valumisesta Suomea vastaan.

Presidentti Tarja Halosella ei ole sitä rasitetta, että hän olisi ennen yrittänyt palautusta ja siinä epäonnistunut. Koko kansan presidentiksi julistautuneella Halosella olisi ns. tuhannen taalan paikka osoittaa, että hän ajaa kansan etua ja siinä samalla koko maan ja Venäjän etua.

Päätä ei kuitenkaan kannata lyödä Venäjän mäntyyn siten, että lähtisi valmistelematta ajamaan asiaa. Hanke on ensin perusteellisesti valmisteltava hallituksessa ja eduskunnassa. Ja onhan meillä yliopistoja ja tutkimuslaitoksia, joissa voitaisiin tehdä kymmeniä väitöskirjatasoisia tutkimuksia palautuksesta. Eivät silloin väitöskirjatkaan katselisi menneisyyttä, vaan olisivat luomassa tulevaisuutta.

Missä on tahtoa, siinä on tie!

Riippumatta siitä, ootko yrittännä sitä ennennii, vai etkö oo sitä yrittännä ennenkää, Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautuskysymykseen kannattaa perehtyä. Keskeistä on oivaltaa, mistä oikein on kyse ja millaisia todellisia vaikutuksia palautuksella olisi.

Suomalaisilla on täysi oikeus valvoa omia etujaan ja saada maa kokonaiseksi. Ei ole kansakunnalle hyväksi se, että elämme valheellisen sotasyyllisyyden varjossa uskaltamatta edes keskustella meille kuuluvien alueitten takaisinsaamisesta.

Karjalan, Petsamon, Salla-Kuusamon ja Suomenlahden ulappasaarien win-win –palauttaminen on valtava positiivinen muutosprosessi ja katalysaattori. Sen puolesta kannattaa panostaa. Missä on tahtoa, siinä on tie!

Lisätiedot: Veikko Saksi



Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


Vaan entäpä jos kaikki ei tahdokaan?

Pään hakkaaminen Karjalan mäntyyn kuluttaa noin 150 kaloria tunnissa. Ei mitenkään hirveän tehokasta liikuntaa siis.

Missä on tahtoa, siinä on tie! Mutta tarvitaanko me edes sitä tietä? Ja mihin se tie veisi? Kamalasti lupauksia näkee sen tien päässä odottavasta onnesta ja auvoisuudesta, mutta jotenkin tuo realismi tuppaa lyömään kasvoille niitä lupauksia tuijotellessa. Tahdon puute ei muuten ole synonyymi uskalluksen puutteelle.

Ehkäpä kyse on paremminkin mielikuvituksen puutteesta. Minulla ainakin on vaikeuksia hahmottaa minkäänlaista "win-winia" 64 vuotta kaikessa rauhassa venäläistyneen Karjalan ottamisessa Suomelle ristiksi. Selkä vääränä tässä raahataan näitä muitakin, ei tätä kuormaa mielellään enää huvikseen lisäisi. Eläkeläisille ja muille joutilaillehan se kaikenlainen tahtominen on helpompaa, hehän vain katsoisivat omia käsiään likaamatta vierestä miten palkansaaja rakentaisi heille sen unelmien Karjalan takaisin siinä samalla kun huolehtisi kansakunnan elintason ylläpidosta. Jos jaksaisi. Jos viitsisi. Jos tahtoisi.

Ehkäpä ne tiet vievät jo toiseen suuntaan.

veronmaksaja [2008-09-10 14:06:01]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920



Nimi



Kotipaikka ja -maa





Vetoomus on kansalaisaloite Karjalan palauttamisen puolesta. Se ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjalani rahvas
[2.28 MB mp3-file].


SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].