Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

30.03.2016 [05, 10]
»  SERBIA PALAUTTAA HOLOKAUSTIN RYÖSTÖOMAISUUTTA

23.03.2016 [02, 03]
»  HAJASIJOITUSKO PELASTAA MEIDÄT?

15.03.2016 [05, 08]
»  EVAKKOJEN OMISTUSOIKEUS JATKUU

10.03.2016 [03, 10]
»  ONKO SUOMI VARAUTUNUT VENÄJÄN SORTUMISEEN?

08.03.2016 [02, 08]
»  KARELIA KLUBIN STRATEGIA

29.02.2016 [02, 10, 18]
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUSPÖYTÄKIRJASTA 2016 LUETTUA

27.01.2016
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUS 25.02.2016

21.09.2015 [03, 04, 10]
»  UUSI VENÄLÄINEN NORD STREAM 2 -KAASUPUTKI

16.09.2015 [02, 04]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUS TV:SSÄ

27.06.2015 [02, 10]
»  KOLMEN KARJALA-KIRJAN JULKISTAMINEN 28.08.2015

15.04.2015 [02, 15, 18]
»  TERVETULOA YLEISÖTILAISUUTEEN PE 29.05.2015!

13.01.2015 [02, 07]
»  MIKÄ ON KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN SUURI KONTEKSTI?

01.01.2015 [02, 03, 06]
»  PRESIDENTTI TUOMITSI VOIMANKÄYTÖN, MITÄ TILALLE?

16.11.2014
»  EUEEP:N VUOSIKOKOUS 2015 STUTTGARTISSA

12.09.2014 [02, 03]
»  KAHDEN TASON PELI KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSESSA

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

11.09.2008
Pro Karelia ry

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[09] Viro ja muut maat
[21] Poliittiset

VIRON VAI SUOMEN POSTTRAUMAATTINEN STRESSI?

- Halonen loukkasi virolaisia jälkineuvostolaisesta stressistä
- Ryhtyikö Halonen psykiatriksi?
- Onko virolaisilla hikoilua, vapinaa, ruokahaluttomuutta ...?
- Lukiko Halonen lääkärikirjan diagnoosin ensin?
- Erehtyikö Halonen kuvaamaan suomalaisia poliitikkoja?
- Suomalaisten poliitikkojen trauma näkyy voimakkaana
- Ilves oli kohtelias, kun ei sivaltanut suomalaisia
- Suomi ei ole tukenut Viroa kuin veljeskansaa tulisi tukea
- Parannuskeinojakin tautiin on olemassa
- Sotakirjoja on paljon, mutta palautuksen selvitystyö puuttuu
- Hyväksyminen tapahtuneeksi ei ole oikeuksista luopumista
- Tarvitaan aitoja ratkaisuja, ei liturgioita
- Olisiko anteeksipyyntö Virolta paikallaan?

Halonen loukkasi virolaisia jälkineuvostolaisesta stressistä

Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves on loukkaantunut presidentti Tarja Halosen Viroa koskevasta arvostelusta ja pitää sitä outona. Halonen sanoi Ylen mukaan viime viikolla A-Studiossa, että virolaiset potevat jälkineuvostolaista stressiä. Hän oli iloinen siitä, että EU:ssa on sellaisiakin maita, joilla ei ole posttraumaattista tilannetta.

Jälkimmäisellä huomautuksellaan Halonen ilmeisesti tarkoitti, että virolaisilla on tällainen stressi, mutta Suomella ja luonnollisesti hänellä itsellään Suomen presidenttinä ja armeijan ylipäällikkönä ei sitä ole.

Presidentti Ilves piti Halosen lausumaa outona ja ilmoitti, ettei Viro ole koskaan arvostellut, eikä tulevaisuudessa arvostele toisen EU-maan ulkopoliittisia päätöksiä. Mielenkiintoisena lisänä oli maininta, ettei Viro myöskään arvioi muiden EU-maiden psyykkistä mielentilaa, kertovat Yle Uutiset 10.09.08.

Ilves on opiskellut Wikipedian mukaan Columbian ja Pennsylvanian yliopistoissa psykologiaa ja valmistunut maisteriksi vuonna 1978.

Ryhtyikö Halonen psykiatriksi?

Halosen luokittelun mukaan virolaiset kärsivät jälkineuvostolaista stressiä ja posttraumaattista stressiä. Ilmeisesti nämä kaksi asiaa liittyvät yhteen siten että virolaisten posttraumaattinen stressi on juuri sitä jälkineuvostolaista stressiä.

Posttraumaattinen stressireaktio (PTSD) on psykologiassa ja psykiatriassa käytetty käsite, joka Wikipedian mukaan tarkoittaa äkillisen, itsestä riippumattoman ja voimakkaita tunteita synnyttävän tapahtuman jälkeisiä reaktioita. Tapahtumana voi olla esim. väkivalta, sota tai sen uhka tai katastrofi.

Onko virolaisilla hikoilua, vapinaa, ruokahaluttomuutta ...?

Kun katsotaan tietokirjojen antamia PTSD-oireita, virolaiset kärsivät Halosen mukaan tyypillisesti fyysisistä tuntemuksista, kuten hikoilusta, vapinasta, nopeasta sykkeestä, univaikeuksista, ruokahaluttomuudesta. Psyykkisinä oireina voivat olla voimakkaat muistikuvat ja tunteet tai tapahtuman kieltäminen, keskittymisvaikeudet, epätodellisuuden tunne, väsymys, syyllisyys ja syyttely.

Peda.net –kouluverkko listaa lisää PTSD-piirteitä. Tautiin sairastunut henkilö juuttuu kiinni traumaan. Traumaattinen tilanne tunkeutuu mieleen yhä uudelleen ja hän elää sen uudestaan ja uudestaan ajatuksissaan, tunteissaan tai mielikuvissaan.

Sairastuneet ihmiset välttelevät traumaa ja siitä aiheutuvia mielikuvia. He ehkä pysyttelevät loitolla uhkakuvaan liittyvistä aiheista, turvautuvat lääkkeisiin tai alkoholiin, ovat jatkuvasti varuillaan uhkaa vastaan, pysyvät hälytystilassa. Keho jatkaa reagoimista aivan kuin tuhoutumisen uhka olisi olemassa. Pienikin ärskyke saa tuntemaan voimakasta pelkoa, suuttumusta, paniikkia tai ahdistusta.

He ylireagoivat, alkavat uhkailla toisia tai sulkeutuvat ja jähmettyvät. He näkevät painajaisunia, ovat ylivalppaita, liioittelevat säikähdysastetta. Keskittymis- ja oppimiskyky heikkenee, ilmenee muistihäiriöitä. Tulee liiallista riippuvuutta ja kyvyttömyyttä tehdä harkittuja, itsenäisiä päätöksiä.

Lukiko Halonen lääkärikirjan diagnoosin ensin?

Mahtoikohan Halonen lukea lääkärikirjasta posttraumaattisen taudin diagnoosin, ennenkuin hän ryhtyi arvioimaan virolaisten henkistä tilaa? Arvostelu oli tautikuvan perusteella erittäin ankara. Sen pohjalta arvosteltuna virolaiset ovat kyvyttömiä itsenäiseen toimintaan ja tarvitsevat psykiatrin apua.

Ilves on koulutukseltaan psykologi, joten hän varmasti ymmärtää erinomaisen hyvin tällaisen taudinmäärityksen sisällön. Ei varmasti tunnu presidentistä mukavalta, kun naapurimaan presidentti lähtee omasta kansasta esittämään tällaisia taudinmäärityksiä, jotka kaipaavat pikaisesti psykiatrista hoitoa.

Halonen ei tiettävästi ole arvostellut yhtä voimakkaasti toista naapuria, Venäjää ja Venäjän johtoa. Onko hän esittänyt, että Venäjä elää jonkinlaisessa posttraumaattisessa Stalin-Neuvostoliitto –stressissä, joka sitten purkautuu väkivallan käyttönä naapureihin, demokratian vähenemisenä ja ihmisoikeuksien polkemisena?

Onko siten ymmärrettävä, että Suomen kannalta Viron käyttäytyminen on huolestuttavampaa kuin Venäjän käyttäytyminen?

Erehtyikö Halonen kuvaamaan suomalaisia poliitikkoja?

Olisiko käynyt niin, että Halonen erehtyikin arvostelukohteestaan ja toikin esille itseensä ja lukuisiin muihin suomalaisiin poliitikoihin elimellisesti liittyviä ominaisuuksia ja oireita? Kun katsotaan suomalaisten käyttäytymistä, nämä posttraumaattiset oireet näyttävät soveltuvan paljon paremmin suomalaisiin kuin virolaisiin.

Suomalaisilla on erittäin syvä trauma venäläisiin. Siitä kertoo jo Euroopan korkein russofobia-arvo. Viime sotien jälkeen suomalaiset koteloituivat tai ehkä paremmin heidät koteloitiin tunteissaan venäläisiin. YYA oli ylin ystävyyden takaaja ja mittari.

Koko syvä suomettumisen jakso oli sitä Suomen tautia, mitä aivan hiljattain poisnukkunut psykiatri ja tohtori Martti Siirala sattuvasti kuvasi: “Karjalan kohtalo on yhteisöllinen psykoosi, kansallisen trauman tuottama sairaus ja piilevä depressiivinen psykoosi”. Hän psykiatrina näki suomalaisten taudinkuvan. Ehkä Halosenkin olisi hyvä lukea Siiralan kirja Syvissä raiteissa: kansallisen itsetunnon matka (1991, yhdessä Sirpa Kulosen kanssa).

Suomalaisten poliitikkojen trauma näkyy voimakkaana

Suomalainen trauma näkyy erittäin hyvin presidentti Mauno Koiviston toiminnasta Neuvostoliiton hajoamisvaiheessa. Hän ei uskaltanut edes ryhtyä keskustelemaan Karjalan palautuksesta suomalaisten tai venäläisten kanssa, koska pelkäsi venäläisten suuttuvan.

Suomen presidentti, hallitus ja eduskunta näyttävät edelleen vahvasti kokevan – Halosen diagnosin pohjalta – posttraumaattista stressiä Venäjästä. Poliittinen eliitti haluaa ehdottomasti olla sotaan syyllinen. Ns. sotasyyllisyystuomiot ovat yhä purkamatta, vaikka on kulunut yli 60 vuotta siitä, kun nämä Suomen perustuslain vastaiset tuomiot annettiin.

Diagnoosia vahvistaa se, ettei yksikään merkittävän puolueen presidenttiehdokas uskaltanut antaa edes haastattelua, koska he pelkäsivät leimautumista Karjalaan jollakin tavoin. Ei voida pitää henkisesti erityisen terveenä sellaista koteloitumista, tärkeän asian kanonisointia ja vaikenemista, mitä Suomessa harjoitetaan. Karjalan kysymyksen oheella Nato-kysymys on viime aikoihin saakka ollut umpiossa ja ulkoministeriä yritetään höykyttää siitä, että hän on rohjennut puhua Natosta kuin mistä tahansa tärkeästä asiasta.

Ilves oli kohtelias, kun ei sivaltanut suomalaisia

Presidentti Ilves oli sangen kohtelias, kun ei sivaltanut täydeltä laidalta esimerkkejä suomalaisten poliitikkojen syvästä stressistä.

Kun kulkee esim. Tallinnan kaduilla ja keskustelee ihmisten kanssa, ei maallikko havaitse lainkaan edellä lueteltuja oireita. Virolaiset ovat ripeästi kehittäneet kansakuntaansa ja ovat tehneet oman harkintansa pohjalta päätökset niin EU:hun kuin Natoonkin liittymisestä.

Kun virolaisten poliitikkojen, jopa ministerien kanssa keskustelee, he eivät kavahda puhumista Setomaasta ja Tarton rauhasta. Eivät he jostain syystä vaadi Setomaata takaisin, vaikka virolaisten enemmistö ja perustuslaki niin edellyttävät. Suomalaiset poliitikot voivat kyllä kahdenkesken keskustella vapaastikin Karjalasta, sotasyyllisyydestä ja Tarton rauhasta, mutta julkisuudessa takki kääntyy tiukasti toisinpäin.

Suomi ei ole tukenut Viroa kuin veljeskansaa tulisi tukea

Suunnaton Venäjä-pelko esti aikanaan Koivistoa tukemasta Viron uudelleen itsenäistymistä. Ei tukenut Halonen Viroa ns. pronssisotilas-jupakassakaan, vaikka Venäjä lähes tuntui hyökkäävän Viroon. Oliko kyseessä sama syvä Venäjä-pelko, joka esti Halosta aidosti liittymästä eurooppalaiseen rintamaan Georgian puolesta? Suomen presidentti loisti poissaolollaan Georgiaa tukevasta rintamasta. Ilves olisi voinut näistä hyvin huomauttaa.

Suomalaisissa poliittisissa päättäjissä viime sotiin ja Venäjään liittyvä stressi ilmenee “liiallisena riippuvuutena ja kyvyttömyytenä tehdä harkittuja, itsenäisiä päätöksiä”. Ensin mietitään vanhaan kotiryssätyyliin, mitähän venäläiset sanovat ja vasta sen jälkeen tehdään päätös.

Yksi esimerkki tästä kyvyttömyydestä on lähialueyhteistyörahoitus, jonka varjolla Venäjälle edelleen työnnetään vuosittain kymmeniä miljoonia euroja projekteihin, joilla ei Suomen kanssa ole mitään tekemistä. Olemme myös selvästi kiinni Saimaan kanavassa, jota suomalaiset ilmeisesti käyttävät vain noin 5 %, mutta maksavat merkittävän osan kuluista.

Vahvana esimerkkinä jälkivaikutuksista on Nord Stream, jota jopa entinen pääministerimme on ryhtynyt lobbaamaan. Eikä kannata unohtaa rekkarallia ja puutullejakaan.

Parannuskeinojakin tautiin on olemassa

Viime aikoina ainoina poliittisina poikkeuksina, jotka ovat uskaltaneet ilmaista avoimesti mielipiteensä, ovat olleet presidentti Martti Ahtisaari ja ulkoministeri Alexander Stubb. Saa nähdä milloin heidät yritetään saada “hoitoon”, ettei saman muotin mukaisuudesta erotuttaisi.

Tässä vaiheessa posttraumaattisesta stressistä vielä vapaat suomalaiset voisivat jo epätoivoisina kysellä, että eikö tuosta taudista ole minkäänlaista ulostuloa. Pedia.net nimeää taudin hoitoon kolme keskeistä osatekijää: 1) kauhistuttavan, ylivoimaisen kokemuksen läpikäyminen ja hyväksyminen; 2) fysiologisten ja biologisten stressireaktioiden sääteleminen ja hallinta; 3) turvallisten sosiaalisten yhteyksien palauttaminen sekä vaikutuskyvyn palauttaminen ihmissuhteisiin.

Yleisenä neuvona on, että trauma on asetettava laajempiin puitteisiin ihmisen elämässä ja sitä on tarkasteltava suhteellisen erillisenä historiallisena tapahtumana tai tapahtumasarjana. Eikä sen voi odottaa tapahtuvan uudelleen, jos traumatisoitunut henkilö ottaa vastuun elämästään.

Sotakirjoja on paljon, mutta palautuksen selvitystyö puuttuu

Suomen osalta neuvot ovat tarpeelliset. Viime sotia on käyty lävitse paljonkin erityisesti taisteluiden osalta. Sodasta kertovia kirjoja on paljon. Myös evakkokertomuksia on runsaasti. Mutta sen sijaan sellaisia selvityksiä, jotka tarkastelisivat perusteellisesti aluemenetyksiämme ja niiden vaikutusta tämän päivän kansantalouteen, ei juurikaan ole. Vielä vähemmän on selvityksiä, jotka käsittelevät Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautusta.

Erikoisinta tässä palautuskirjallisuuden puutteessa on se, että kyseessä on Suomelle erittäin merkittävä asia, yhteensä 45 000 km2 alue. Silti valtiojohto ei ole väitteiden mukaan koskaan tehnyt laajempaa selvitystä tai laskelmia palautuksesta. Asiaa on kartettu kuin ruttoa siitäkin huolimatta, että suomalaiset yhä omistavat pakkoluovutettujen alueitten maat ja mannut. Ei sellainen ole tervettä suhtautumista.

Terve suhtautuminen olisi sitä, että pakkoluovutettujen alueitten palautusta koordinoitaisiin esim. pääministerin toimistosta. Eri ministeriöt selvittäisit palautuksen vaikutukset ja toimenpiteet hallinnonalallaan ja tutkimuslaitokset antaisivat oman panoksensa. Kun tieto on kerätty, sitä ryhdytään käsittelemään ja evaluoimaan laajemmalla joukolla. Mitään tällaista ei Suomessa ole koskaan tehty.

Hyväksyminen tapahtuneeksi ei ole oikeuksista luopumista

Tapahtuneen hyväksyminen on tärkeää, eihän muuten olla selvillä, missä tilanteessa olemme tänään ja mistä lähdemme eteenpäin. Poliittisten johtajien ja kansalaisten on prosessoitava tapahtuma mielessään ja hyväksyttävä se tämän hetken tilanteena. On turha kiukutella, puida taskussa nyrkkiä tai manailla tapahtunutta.

Tapahtuman hyväksyminen tapahtuneena tosiasiana on täysin eri asia kuin asian jättäminen sillensä. Kun nykytila on asiallisesti selvillä ja ylimääräiset tunteet eivät häiritse ajattelua, on paljon helpompi löytää win-win –ratkaisuja tilanteen laukaisemiseksi. Vaikenemalla asiat eivät selviä. Luottamus ei palaa muutoin kuin korjaamalla luottamuksen rikkoneet asiat.

Jos jätämme asian sillensä, hyväksymme lukemattoman määrän rikoksia ja rakennamme ns. ystävyyttä täysin valheelliselle perustalle. Näin suomalaiset ovat kuitenkin tehneet yli 60 vuotta. Tällainen väliaikaisratkaisu ei ole parantanut tautia. Eikä se koskaan tule parantamaankaan.

Sinänsä Suomi omalla käyttäytymisellään provosoi Venäjää kokeilemaan kepillä jäätä eri tavoin. Jos suomalaiset säikähtävät ja myöntyvät, asia toteutuu venäläisen suunnitelman mukaisesti. Jos suomalaiset jostain syystä panevat tiukasti vastaan, asia jää sillensä. Traumatisoitunutkin taho voi ottaa vastuuta elämästään ja toimistaan.

Tarvitaan aitoja ratkaisuja, ei liturgioita

Kun oman käyttäytymisen ja ajattelun hallinta on jälleen saavutettu, niin Karjalasta kuin Natosta, Nord Streamin turvallisuusuhkista tai lähialuerahoituksesta voidaan puhua avoimesti ja niihin liittyviä eri vaihtoehtoja punnita. Nyt ei ole punnintaa, on vain valmiita patenttiratkaisuja, jotka ovat syntyneet vanhojen pelkojen pohjalta.

Suomen ja Venäjän suhteet eivät ole edenneet aidosti sille tasolle, millä puheet kulkevat. Suhteet voivat normalisioitua, kun Suomi lopettaa liturgioiden toistelun ja siirtyy ystävällisen asialliseen toimintaan Venäjä-suhteissaan.

Vasta kun Suomen poliittinen johto rohkenee vapauttaa itsensä stressistä ja sen aiheuttamasta vaikenemisesta, voidaan asioita käsitellä asioina, ei vain puoluepoliittisina pisteenkeruina. Ehkä silloin presidentti Halonenkin herää oivaltamaan, mikä on suomalaisten ja Suomen etu ja miten hän presidenttinä parhaiten palvelisi tätä maata.

Olisiko anteeksipyyntö Virolta paikallaan?

Parasta omankaan maan palvelua ei ole naapurimaan voimakas arvostelu sellaisesta asiasta, jossa itse on syvällä kiinni eli omaa tilaa ei pidä heijastaa toiseen. Muutoinkaan ei yhteistyökumppanin ja veljeskansan psyykkisen tilan arviointi kuulu diplomaattiseen käyttäytymiseen. Anteeksipyyntö virolaisilta olisi varmasti tarpeen.

Lisätiedot: Veikko Saksi


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


meillä Suomalaisilla on

Psykiatri ja presidentti samassa paketissa, en muutenkaan voi hyväksyä tämän rouvan toimia valtiojohdossamme, mutta emmekohän voi syyttäöä siitä itseämme kun olemme hänet maamm e presidentiksi äänestäneet.
Itse en onneksi antanut ääntäni tälle rouvalle.
Oikein lämmittää nähdä että naapurimassamme on sellainen presidentti joka ei kumarra Venäjälle ja sitäpaitsi on suoraselkäinen ja rehellinen.
jukka [2008-09-19 10:13:10]


PURPPURAN PUNERRUSTA

Oli se kumma, kun presidentti Ahtisaaren (joka ei kumarrellut eikä pyllistellyt mihinkään suuntaan) jälkeen piti valita maallemme tulipunaista aatetta ajava johtaja. Halosen viimeaikaiset kannanotot ja esiintymiset eivät ole koko kansan presidentin arvolle sopivia. Hänestä paistaa läpi pahasti vanha äärivasemmistolainen näkökulma.
Ja näitä 60 - 70-lukujen taistolaisuutta sympatisoineita änkyrädemareita on tänä päivänä lukuisilla poliittisilla ja talouselämän johtopaikoilla. Harva heistä näkee tuolloisessa toiminnassaan mitään järjetöntä tai hävettävää. Vain muutama on jälkikäteen reilusti myöntänyt erehtyneensä vääriin "kamareihin".
En tule esimerkiksi SPR:lle antamaan ropostakaan, kun valitsivat Erkki Liikasen johtajakseen. Siinä on yksi todellinen puna-aatteen ajaja. Hän ja Ulf Sunqvist ehdottivat mm. 70-luvulla Neuvostoliiton arvostelun kriminalisoimista!!?
Nyt nämä lukuisat entiset äärivasemmistolaiset johtopaikoilla vaikuttajat eivät halua enää köyhää lähelleen liituraitapukujansa sotkemaan. Heidän taholtaan ennen kaikkea puhaltavat jäiset tuulet vähäosaisten porstuaan.
Virossa on suoraselkäistä toimintaa johtavien poliitikkojen teoissa ja kannanotoissa. Sellaista on turhaa etsiä monen, monen suomalaisen poliitikon taholta.
Pertti Rampanen [2008-09-11 16:52:03]


Suomettumisen ilmentymä.

Anteeksipyyntöönkin, tarpeeksi aihetta!
Evakko [2008-09-11 08:47:07]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].