Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

31.12.2018 [05, 08]
»  EVAKKOJEN OMISTUSOIKEUS YHÄ SUOMESSA HOITAMATTA

30.03.2016 [05, 10]
»  SERBIA PALAUTTAA HOLOKAUSTIN RYÖSTÖOMAISUUTTA

23.03.2016 [02, 03]
»  HAJASIJOITUSKO PELASTAA MEIDÄT?

10.03.2016 [03, 10]
»  ONKO SUOMI VARAUTUNUT VENÄJÄN SORTUMISEEN?

08.03.2016 [02, 08]
»  KARELIA KLUBIN STRATEGIA

29.02.2016 [02, 10, 18]
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUSPÖYTÄKIRJASTA 2016 LUETTUA

27.01.2016
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUS 25.02.2016

21.09.2015 [03, 04, 10]
»  UUSI VENÄLÄINEN NORD STREAM 2 -KAASUPUTKI

16.09.2015 [02, 04]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUS TV:SSÄ

27.06.2015 [02, 10]
»  KOLMEN KARJALA-KIRJAN JULKISTAMINEN 28.08.2015

15.04.2015 [02, 15, 18]
»  TERVETULOA YLEISÖTILAISUUTEEN PE 29.05.2015!

13.01.2015 [02, 07]
»  MIKÄ ON KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN SUURI KONTEKSTI?

01.01.2015 [02, 03, 06]
»  PRESIDENTTI TUOMITSI VOIMANKÄYTÖN, MITÄ TILALLE?

16.11.2014
»  EUEEP:N VUOSIKOKOUS 2015 STUTTGARTISSA

12.09.2014 [02, 03]
»  KAHDEN TASON PELI KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSESSA

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

17.09.2008
Pro Karelia ry

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus
[04] Oikeudelliset
[06] Sotasyyllisyys
[21] Poliittiset

SOTASYYLLISYYDEN KUNNIAVELKA

- Poliittinen Suomi toimii epäloogisesti
- Sotasyyllisyys kotimaista konspiraatiota
- Mittaamaton kunniavelka veteraanisukupolville
- Syylliseksi määrätty maksaa viulut
- Syyllisyys kulminoituu sodanaikaisten johtajien tuomioihin
- Presidentistä kuritushuonevangiksi - ei menetyksiä?
- Poliitikot ja oikeusviranomaiset pakoilevat – ja pelkäävät?
- Sotasyyllisyys ruokkii russofobiaa
- Haluaisiko venäläinen olla sotasyyllinen?
- Sotasyyllisyyden purkamisen perusteet
- Useampi taho voi käynnistää purkamisen
- Purkamiseen on painavat perusteet
- Valtiovalta painosti oikeutta
- Mikä on viime vuosien tilanne?
- Sotasyyllisyys yritetty lakaista maton alle
- Mikä on sotasyyllisyystilanne tällä hetkellä?
- Aggressioiden päälle rakennettu luottamus on kulissi
- Suomen näytettävä esimerkkiä rehellisyydessä

Poliittinen Suomi toimii epäloogisesti

Poliittinen Suomi käyttäytyy sotasyyllisyyden osalta erittäin ristiriitaisesti ja epäloogisesti. Olemme tunnustaneet syyllisyytemme viime sotiin, mutta olemme kuitenkin syyttömiä sotiin.

Presidentti Tarja Halonen vakuutteli Pariisin ulkopoliittisessa instituuttissa 01.03.2005, että olemme sotiin syyttömiä. Kuitenkin hän on sen maan presidentti, joka on allekirjoittanut Pariisin rauhansopimuksen 1947 ja vahvistanut siitä annetun lain - ja tunnustanut siten syyllisyytensä.

Halonen tai kukaan muukaan tunnettu poliitikko ei millään tavalla ole toiminut sotasyyllisyyden purkamiseksi, vaikka hän edeltäjiensä tavoin on sotasyyllisen maan presidentti. On häpeällistä, ettei maan päämies tunne moraalista ja juridista vastuutaan siitä, että toimisi edeltäjiensä vapauttamiseksi vääräksi tietämästään tuomiosta.

Sotasyyllisyys kotimaista konspiraatiota

Viimeaikainen tutkimus, erityisesti dosentti Hannu Rautkallion ja tohtori Lasse Lehtisen selvitykset ovat osoittaneet, että sotasyyllisyys oli paremminkin kotimaisen konspiraation tuotetta, ei niinkään ulkovaltojen painostusta.

On luonnollista, että venäläiset yhtyivät ilomielien typeryyksiin asti altiiden suomalaisten valmiuteen tunnustaa ja todistaa sotasyyllisyytensä. Saihan Venäjä siitä entistä paremman “moraalisen” syyn pitää pakkoluovutetut alueet hallussaan ja maksattaa sotakorvaukset.

Mittaamaton kunniavelka veteraanisukupolville

Suomella on mittaamattoman suuri kunniavelka yhä maksamatta sotiemme kaikille veteraaneille, sodanajan sukupolville ja maamme sodasta pelastaneille valtiomiehillemme. Suomi on yhä, yli 60 vuotta sotien jälkeenkin, virallisesti sotiin syyllinen. Tämä häpeällinen poliittinen, psykologinen ja juridinen tilanne on pitemmän päälle kestämätön.

Pariisin rauhansopimuksen mukaan olemme osaltamme vastuussa sodasta. On selkeästi todistettu, että totalitaristinen Neuvostoliitto oli talvi- ja jatkosodan aloittaja ja hyökkääjä. Kuitenkin vastuu sodasta langetettiin Suomen päälle.

Syylliseksi määrätty maksaa viulut

Sen vuoksi Suomi pakotettiin maksamaan nyky-yhteiskunnan rasitteeksi laskettuna 50 – 60 mrd. euron sotakorvaukset ja luovuttamaan 45 000 km2 arvokasta ja tuottavaa maatamme hyökkäjälle. Sotakorvausten maksaminen on jatkunut eri muodoissaan myöhemminkin.

Miksi Suomi yhä kantaa syyllisyyden taakkaa ja sen seurauksia? Demokraattiseksi oikeusvaltioksi sanottu Suomi tuomitsi omat johtajansa pitkiin vankeusrangaistuksiin sotasyyllisinä.

Tuomituksi olisi pitänyt tulla sodan arkkitehti ja pääagitaattori Josef Stalin, hänen tukijajoukkonsa ja ne suomalaiset, jotka yrittivät parhaansa mukaan tuhota Suomen itsenäisyyden.

Syyllisyys kulminoituu sodanaikaisten johtajien tuomioihin

Suomen sotasyyllisyys kulminoituu kahdeksan sodanaikaisen johtajan, presidentti Risto Rytistä alkaen, tuomitsemiseen. On häpeällistä, että näitä tuomioita ei vieläkään ole purettu, vaikka erittäin hyvin tiedetään, että koko sotasyyllisyyslaki ja siten myös tuomiot, olivat Suomen perustuslain vastaisia ja etteivät tuomitut olleet syyllisiä edes sotasyyllisyyslain perusteella.

Tuomioiden purkamattomuuden esteeksi ei edes yritetä esittää juridisia perusteluja. Niitä on vaikea esittää, koska sellaisia ei ole. Tärkeimmät perustelut ovat poliittista liturgiaa: tuomitut eivät menettäneet mitään, eivät ainakaan kunniaansa ja vääriä tuomioita ei saa purkaa, koska ne silloin vahvistettaisiin todellisiksi.

Kummassakaan perustelussa ei ole mitään järkeä, siksi ne ehkä ovat eläneetkin vuosikymmeniä.

Presidentistä kuritushuonevangiksi - ei menetyksiä?

Presidentin ja ministerin pudottaminen korkeasta ja arvostetusta yhteiskunnallisesta asemasta kuritushuonevangiksi, on koko elämän perusteita järkyttävä menetys. Jos vääriä tuomioita ei saisi purkaa, olisivat kaikki ylemmät valitusasteet täysin tarpeettomia ja koko toimintamme lepäisi mielivallan varassa.

Olisi aika, että suomettuneen kanonisoinnin ja liturgian otteen annetan jo hellittää ja siirrytään totuuden ja terveen järjen mukaiseen toimintaan.

Poliitikot ja oikeusviranomaiset pakoilevat – ja pelkäävät?

Sotasyyllisyyden tahallisen taakan kantaminen hämmentää. Miksi poliitikkomme haluavat vuodesta toiseen johtaa syyllistä maata? Hehän itsekin leimautuvat ollessaan syyllisyytensä myöntäneen maan johtajia. Onko normaali ymmärrys kokonaan kadonnut? Vai onko kyse russofobiasta? Venäjä-pelkoon liittyy monella poliitikolla pelko siitä, että oma nimi ja vanhat KGB-yhteydet putkahtavat uudelleen esille.

Poliittisen passiivisuuden lisäksi syvästi hämmentää suomalaisten korkeitten oikeusviranomaisten toiminta. Oikeuskansleri Jorma Aalto 27.11.1992 päätöksellään dementoi koko sotasyyllisyyden, eikä hän nähnyt mitään syytä lähteä hakemaan muutosta tuomioihin.

Kuitenkin hän perusteluissaan totesi sotasyyllisyyslain olleen perustuslain vastainen, eikä prosessi muutoinkaan näyttänyt kovin kestävällä perustalla olleen. Mihin on kadotettu suomalainen rehellisyys ja oikeudenmukaisuus, kun edes korkeimpaan oikeusviranomaiseen ei voi luottaa?

Sotasyyllisyys ruokkii russofobiaa

Sotasyyllisyydellä on edelleen olennainen merkitys suomalaisille. Historiankirjoitus maailmalla jättää ruman tahran rohkeasti taistelleen Suomen kilpeen. Kuinka me voisimme vaatia meille kuuluvaa omaisuutta takaisin, jos me kerran olemme syyllisiä? Syyllisyyden taakka seuraa mukanamme tahtomattamme.

Lukuisten suomalaisten poliitikkojen käyttäytyminen todistaa alitajuisen syyllisyyden. Erityisesti se tulee esille Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa. Käyttäytyisimmekö me esim. ruotsalaisia kohtaan samalla lailla kuin nyt käyttäydymme venäläisiä kohtaan? Miksi emme anna lähialuerahoitusta esim. Göteborgin viemäreiden korjaamiseen? Tai perusta ruotsalaisten kanssa omasta näkökulmastamme meille turhia projekteja, joiden kulut maksamme?

Suomalaisten antautumismieliala Nord Streamissa tai rekkarallissa tai puutullikiistassa tai Saimaan kanavan kustannusten maksamisessa ovat esimerkkejä jostain alemmuuden tunteesta.

Haluaisiko venäläinen olla sotasyyllinen?

Voisitteko kuvitella venäläisten tekevän vastaavia toimenpiteitä suomalaisten eduksi? Venäläinen ja suomalainen mentaliteetti kulkevat äärilaidoissa. Venäläinen ei ole syyllinen, vaikka olisi ilmiselvästi syyllinen.

Suomalainen sen sijaan on syyllinen, jos kerran toinen niin sanoo, mitäs sitä turhaan kinaamaan. Lukuisat suomalaiset poliitikot yrittävät edelleen jollakin tavoin hyvitellä Venäjää ja nähdä sen toiminnan mahdollisimman ruusuisena. Kaikki on hyvin, vaikka tilanne olisi kuinka huono.

Sotasyyllisyyden purkamisen perusteet

Sotasyyllisyystuomiot on purettava. Ne tiedetään vääriksi, ne jäytävät oikeudentuntoamme, ne altistavat meitä russofobialle ja epäloogiselle käyttäytymiselle venäläisiä kohtaan. Sotasyyllisyyden purkaminen toteutuu purkamalla sotasyyllisyystuomiot.

Tuomioiden purkamisen juridiset edellytykset ovat täysimääräisesti olemassa. Asianajaja Kari Silvennoinen on perusteellisesti perehtynyt asiaan ja tehnyt juridista perusteista yhteenvedon. Se on pääosiltaan esitetty Karelia Klubi 18 –lehdessä toukokuussa 2008.

Silvennoinen kulminoi tuomioiden purkamisen kolmeen lähtökohtaan:

1. esteelliset tuomarit tuomitsivat
2. epäoikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä
3. tannehtivan lain perusteella syytetyt ehdottomiin vankeusrangaistuksiin

Useampi taho voi käynnistää purkamisen

Korkein oikeus voi Oikeudenkäymiskaaren 31. luvun mukaan välittömästi oikaista tuomiot. Purkuhakemuksen voivat tehdä tuomittujen omaiset tai oikeuskansleri.

Valtioneuvosto voi määrätä oikeuskanslerin tai jonkun muun viranomaistahon tekemään purkuhakemukseen.

Purkuhakemuksen tekemiseen ei ole mitään määräaikaa, se ei siten vanhene. Purkaminen ei myöskään ole sidottu väärin tuomitun elinaikaan. Kyse on restituutiotyyppisetä muutoksenhausta, jonka tehtävänä on palauttaa aikaisempi olosuhde ennalleen eli syytön uudelleen syyttömäksi.

Purkamiseen on painavat perusteet

Oikeudenkäymiskaaren 31. luku listaa ne perusteet, joiden vallitsessa tuomion purkamiselle on edellytykset. Ne liittyvät oikeuden jäsenen tai virkamiehen tai avustajan rikolliseen menettelyyn, todisteasiakirjaan, uuteen todisteeseen tai väärään lain soveltamiseen.

Tuomiosta teki moitittavan jo se, että Väinö Tannerin leppymättömät vastustajat Hertta Kuusinen ja Eino Pekkala olivat sotasyyllisyysoikeuden tuomareina. On tullut selväksi, ettei sotasyyslain ja –tuomioistuimen perustamiseen ollut sellaista ulkoista uhkaa kuin luultiin.

Erikoista oli se, että sotasyyllisyysoikeuden tuomarit tiesivät, että laki oli tannehtiva ja oikeusjärjestelmämme vastainen sekä perustuslain kieltämä satunnainen tuomioistuin. Tämä ei kuitenkaan estänyt tuomitsemasta, vaikka syytteet jäivät sotasyyllisyyslainkin pohjalta toteen näyttämättä.

Valtiovalta painosti oikeutta

Oikeusministerinä toiminut Urho Kekkonen käytti oikeudenkäyntiä omien valtapyrkimystensä toteuttamiseen. Pääministeri J K Paasikivi puuttui voimakkaasti oikeudenkäyntiin esim. 16.02.1946. Hän painosti tuomioistuinta antamaan ankarat tuomiot.

Moitittavaa oikeudenkäynnissä oli myös se, että puolustukselta evättiin mahdollisuus normaaliin puolustautumiseen. Esim. Risto Ryti piti loistavaksi arvioidun puheen, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä tuomioihin. Oikeuden puheenjohtaja keskeytti hänet heti, jos hän yritti viitata talvisotaan tai jollakin tavoin Neuvostoliiton syyllisyyteen. Olennaisin osa piti jättää mainitsematta.

04.09.1944 tehdyn välirauhansopimuksen 13. artiklassa ”Suomi sitoutuu yhteistoimintaan Liittoutuneiden Valtojen kanssa sotarikoksista syytettävien henkilöiden pidättämiseksi ja tuomitsemiseksi”.

Yleisen käsityksen mukaan 13. artikla koski vain perinteisiä sotarikoksia, eikä poliittista tarkoituksenmukaisuutta. Tästä huolimatta hallitus antoi esityksen laiksi sotaan syyllisten rankaisemiseksi 21.08.1945.

Mikä on viime vuosien tilanne?

Pro Karelia ja Karelia Klubi toimittivat lokakuussa 2004 koko valtionjohdolle erittäin arvovaltaisen joukon allekirjoittaman vetoomuksen sotasyyllisyystuomioiden purkamiseksi. Tähän mennessä valtionjohdon taholta ei ole kuulunut sanaakaan siitä, että vetoomus olisi tullut edes perille.

Vaikeneminen on poliittisen kulttuurimme ydinkeinoja vastustaa kanonisoituihin totuuksiin liittyvien asioitten käsittelyä. Sen keinon valtionjohtomme hallitsee suvereenisti.

Sotasyyllisyys yritetty lakaista maton alle

Ihmisten tietoisuus sotasyyllisyydestä ei ole kehuttava, koska koko asia on pyritty painamaan villasella mahdollisimman tehokkaasti. Kuitenkin yhä useampi on alkanut tiedostaa asiaa ja erityisesti nuorison keskuudessa vääriä sotasyyllisyystuomioita pidetään huonoina.

Julkisuudessa sotasyyllisyydestä ei tällä hetkellä puhuta. Viimeisin yritys käsitellä syyllisyyttä ja lakaista se käytännössä maton alle tapahtui marraskuussa 2005 sotasyyllisyysseminaarissa, jossa vain ent. suurlähettiläs Juri Derjabin rohkeni puhua tuomioiden purkamisesta – luonnollisesti vastustaen sitä. Kaikki suomalaiset eturivin tutkijat ja päättäjät vaikenivat täydellisesti purkamisesta.

Mikä on sotasyyllisyystilanne tällä hetkellä?

Tällä hetkellä korkeimmassa oikeudessa on yhden sotasyylliseksi tuomitun sukulaisen kanne tuomion purkamiseksi. On mielenkiintoista nähdä, tuleeko päätöksestä juridinen vai poliittisesti värittynyt.

Kansanedustajien keskuudessa on kahdenkeskisissä keskusteluissa ollut viime vuosina selvästi myönteistä suhtautumista tuomioiden purkamiseen, vaikkakaan innostuksesta ei voida puhua. Julkisuudessa asiasta ei uskalleta oman aseman menettämisen pelosta puhua mitään.

On kuitenkin yksi rohkea kansanedustaja, joka on ilmaissut valmiutensa tuoda sotasyyllisyysasia esille valtionjohdossa. Eräs poliittinen nuorisoryhmä on myös ilmoittanut aktiivisuudestaan asian ajamiseksi.

Aggressioiden päälle rakennettu luottamus on kulissi

Tuomioiden purkamisen motivaatioon on tarpeen palata, koska sitä on edellä käsitelty vain suomalaisten näkökulmasta.

Viime sodat ja niiden jälkeiset painostukset häiritsevät yhä voimakkaasti Suomen ja Venäjän välisiä suhteita. Ne eivät koskaan tule aidoiksi ja aidosti luottamuksellisiksi, ennen kuin Venäjä korjaa sotien aggressiot.

On epärealistista odottaa tilanteen muuttumista, koska selvittämättömien aggressioiden päälle rakennettu luottamus on vain kulissi. On luonnollista ja oman turvallisuuden kannalta välttämätöntä, että tunnetaan epäluuloa, kunnes asiat on korjattu.

Suomen näytettävä esimerkkiä rehellisyydessä

Suomen tulee näyttää esimerkkiä rehellisestä toiminnasta. Sen tulee purkaa sotasyyllisyystuomiot. Siihen ei tarvita minkään muun maan lupaa tai myönnytystä, se on suomalaisten oma asia.

Sotasyyllisyyden purkaminen antaa mahdollisuuden lähteä etsimään todellista luottamusta rakentavaa ja win-win –pohjaista yhteistyötä Venäjän kanssa. Tämä pallo on suomalaisilla poliittisilla päättäjillä.

Lisätiedot: Karelia Klubi –lehti 18, toukokuu 2008 ja www.prokarelia.net

Artikkeli on kauppat. maisteri Veikko Saksin alustus Koivistolaisten illassa 16.09.2008.



Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


Lyhytpä oli sen teorian lento

"Ellet vieläkään halua myöntää Stalinia kuvaamiesi tapahtumien alullepanijaksi, on vielä mahdollisuus, että joskus sen jaksat myöntää."

Suur-Suomen rakentamisyritys oli Stalinin alulle panema? Logiikkasi on todella omalaatuista.

"Syyn ja seurauksen tahallinen unohtaminen varsinkin vahvemman ja suuremman eduksi, se se vasta rumaa on."

Omien rötösten puolustelu muiden isommilla rötöksillä, mitä se sitten on muuta kuin yksinkertaisuutta? Tyhmyyttä.

Yleensäkin Neuvostoliiton/Venäjän moralisointi siitä, missä itse epäonnistuttiin kovasta yrityksestä huolimatta, on kaksinaamaista puuhaa.

Jokuvaan [2008-09-20 09:57:31]


Stalinin tekojen ilmiselvää puolustamista, huh!

"Stalinhan ei hyökännyt Itä-Karjalaan, Stalinhan ei antanut käskyä jne"

Ellet vieläkään halua myöntää Stalinia kuvaamiesi tapahtumien alullepanijaksi, on vielä mahdollisuus, että joskus sen jaksat myöntää.

Syyn ja seurauksen tahallinen unohtaminen varsinkin vahvemman ja suuremman eduksi, se se vasta rumaa on.


karjalainen [2008-09-20 01:57:59]


Todella pahnan pohjimmainen

"Karjalainen": "Jos Stalin ei olisi hyökännyt, mistä sinä keksit yhdenkään keskitysleirin tai yhdenkään "asiakkaan" sellaisella ?

Ei kai vain kaikkein yksinkertaisin totuus ole sinulle vaikein?"

Kyllä, nyt mennään korkealta ja kovaa, harmi vain että mennään ohi.

Stalinhan ei hyökännyt Itä-Karjalaan vaan Suomi. Stalinhan ei antanut käskyä Itä-Karjalan väestön keräämisestä keskitysleireihin vaan Mannerheim. Stalinhan ei laiminlyönyt näiden keskitysleirien ruokahuoltoa vaan suomalainen miehityshallinto. Mutta "karjalaisen" mielestä syypää on silti Stalin, koska hyökkäsi Suomeen pari vuotta aiemmin aloittaen sen edellisen sodan.

Pakko myöntää, että yksinkertaisuus tässä tosiaan kukkii, mutta jälki ei ikävä kyllä ole kovin nättiä.
Jokuvaan [2008-09-19 18:17:50]


perimmäinen totuus

"Miten NL aiheutti itä-Karjalan keskitysleirit ja miten Stalin on syyllinen nälkäkuolemiin niissä?"

Jos välttämättä haluat minut saattamaan itsesi totuuden äärelle, mitäs tässä suotta kursailen:

Jos Stalin ei olisi hyökännyt, mistä sinä keksit yhdenkään keskitysleirin tai yhdenkään "asiakkaan" sellaisella ?

Ei kai vain kaikkein yksinkertaisin totuus ole sinulle vaikein?
karjalainen [2008-09-19 17:41:24]


Teoria koetuksella

"Pahinta taudissa on, että katsoja on kadottanut tajun, että iso roska aiheutti sen takaa pilkottavan pienen roskan, mutta MYÖS sen ison roskan."

Nytpä näytti "karjalaisella" menevän syyttävä sormi suuhun "historian suomettuneisuus" -teoriansa avaamisessa muidenkin ymmärrettäväksi. Ettet vain pian selittäisi suomettumistakin suomettumisella? Kyllä kai se siihenkin kelpaa jos et muuta keksi...

Teeppä kuitenkin, kun tee-se-itse psykologiksi aloit, diagnoosisi pohjalta selvitys vaikkapa siitä miten Neuvostoliitto aiheutti Itä-Karjalan keskitysleirit ja miten Stalin on syyllinen nälkäkuolmiin niissä?

Tässä "karjalaisen" tohtoroinnissa on kyllä naivius huipussaan. Ainahan se syyllinen on uhri itse, jos pahoinpitelijältä kysytään. Kylän ilkein jätkä löi kyllä ensin, mutta ei se uuden tappelun avaajastakaan syytöntä tee, vaikka kuinka mustaa valkoiseksi selittäisi.

Jokuvaan [2008-09-19 17:23:11]


Sama alkusyyllinen isolla ja pienellä roskalla.

"Mitä "suomettunutta" on siinä, että kertoo rehellisesti Suomen käyneen kaksi eri sotaa eri lähtökohdista ja eri tavoitteilla? Mitä "suomettunutta" on siinä, jos tunnustaa Suomen olleen Saksan liittolainen? Mitä "suomettunutta" on siinä, jos mainitsee Suomen olleen miehittäjä tai siinä, että kertoo demokraattisen Suomen ylläpitäneen miehittämillään alueilla keskitysleirejä, joissa kuoli TUHANSIA siviilejä nälkään ja nälästä johtuneisiin tauteihin?"

Sinulta tulee kuin tilauksesta suomettuneisuuden yleisimmät ajattelumallit peräkanaa kysymysmerkin kanssa. En ala tohtoriksi, mutta kertaappa ensimmäisen kommenttini viimeinen kappale vielä kerran. Se alkaa:

Taudin oireistoon kuuluu...

"Ei se lika isomman roskan takana mihinkään katoa".

Pahinta taudissa on, että katsoja on kadottanut tajun, että iso roska aiheutti sen takaa pilkottavan pienen roskan, mutta MYÖS sen ison roskan.



karjalainen [2008-09-19 17:07:05]


Maailma näkee paljon muutakin

"Vaikuttaa kuin nimimerkki "Jokuvaan" ei hyväksy, että suomettuneisuus ja sen oireet tuodaan esiin."

Sinulla vain on yhä selittämättä miten "suomettuminen" näkyy siinä, että historiaa kirjoitetaan rehellisesti niin kuin se tapahtui, eikä toivomallasi tyylillä "niin kuin sen olisi tahtonut tapahtuvan ja loput maton alle".

Mitä "suomettunutta" on siinä, että kertoo rehellisesti Suomen käyneen kaksi eri sotaa eri lähtökohdista ja eri tavoitteilla? Mitä "suomettunutta" on siinä, jos tunnustaa Suomen olleen Saksan liittolainen? Mitä "suomettunutta" on siinä, jos mainitsee Suomen olleen miehittäjä tai siinä, että kertoo demokraattisen Suomen ylläpitäneen miehittämillään alueilla keskitysleirejä, joissa kuoli TUHANSIA siviilejä nälkään ja nälästä johtuneisiin tauteihin?

Kaikki tämä edellä mainittuhan on TOTTA, mutta mikä sen yhteys suomettumiseen on? Siinäkö, ettei samaan lauseeseen mahduta listaa Neuvostoliiton tekemistä hirveyksistä, että Suomi näyttäisi pienemmältä pahalta?

Ei se lika isomman roskan takana mihinkään katoa.

Ja Suomi tosiaan on yhä suomettunut, mutta nykyään Brysselin suuntaan. Jos suomalainen historiankirjoitus olisi suomettunutta, niin kuin "karjalainen" yrittää antaa ymmärtää, niin oppikirjoissa kerrottaisiin Suomen ampuneen Mainilan laukaukset. Näinhän ei tietenkään ole, joten historiankirjoituksen "suomettumiselta" on pohja pois.
Jokuvaan [2008-09-19 14:48:15]


Maailma näkee suomettuneisuutemme.

""Suomettuminen" on taivaan lahja tyhmille, sillä sehän on "pätevä" vasta-argumentti kaikkeen vaikeaan, mihin ei keksi järkevää selitystä."

Onneksi sentään asumme sellaisessa Suomessa, jossa kaikkien kansalaisten on lupa puhua ja kirjoittaa historiasta, vaikkeivat olisi historiantutkijoita ammatiltaan. Samalla voi todeta, että tutkijatkin voivat erehtyä tai tehdä vääriä tai puutteellisia johtopäätöksiä erilaisista syistä.

Vaikuttaa kuin nimimerkki "Jokuvaan" ei hyväksy, että suomettuneisuus ja sen oireet tuodaan esiin.

Suomettuneisuus on kuitenkin edelleen meillä niin laajaa, ettei siitä kannata vaieta, saatikka kieltää. Sehän on samaa kuin sanoisi maailmalle, ettemme ole sellaisia miltä näytämme. Maailma kuitenkin näkee meidät sellaisina edelleen.

karjalainen [2008-09-19 14:11:29]


Suomettuminen on lääke kaikkeen

Nimim. Karjalainen: "Jos Stalin ei olisi hyökännyt, ei olisi syntynyt mitään talvisodan seurauksia, ei edes jatkosotaa."

Historialla jossittelu on taitolaji, jota ei osaamattomien kannata yrittää. Nimim. Karjalaisellakin homma näyttää olevan vielä amatöörin asteella.

Tietenkään "jatko"-sotaa ei olisi syttynyt ilman talvisotaa, mutta missään kirkossa ei ole kuulutettu, etteikö Suomi olisi siitä huolimatta lähtenyt Saksan mukaan Barbarossaan. Saksahan kutsui Euroopan maita ristiretkelle bolshevismia vastaan ja Suomessa jos missä oli otolinen maaperä siihen, Suur-Suomi haaveita unohtamatta.

"Suomettuminen" on taivaan lahja tyhmille, sillä sehän on "pätevä" vasta-argumentti kaikkeen vaikeaan, mihin ei keksi järkevää selitystä.
Jokuvaan [2008-09-19 13:09:31]


Suomettuneisuus jatkuu, kuten näkyy.

"Tottakai omien alueiden takaisin saaminen oli Suomen tärkein syy lähteä uuteen sotaan, mutta on naivia väittää, että se oli muka ainoa motiivi kun historian tutkimus löytää niitä kasapäin muitakin. Saksan tarjoamiin houkutuksiin tarttui moni muukin, ei vain Suomi."

Asenteesi paljastuu yhä enemmän suomettuneeksi, mitä enemmän kirjoitat. Ei se mitään, et ole ainoa, miten voisitkaan olla, onhan suomettamisen aika ollut pitkä.

En väittänyt edellisessä kommentissani, että menetettyjen alueiden takaisin saaminen oli ainoa syy jatkosotaan. Toki Suomi halusi säilyä itsenäisenä, kuten edelleenkin haluaa. Siitä johtui, että Suomen oli pakko keksiä keinot molempien tavoitteiden saavuttamiseksi. Ei sinunkaan pitäisi unohtaa, kuka sai koko revohkan käyntiin. Jos Stalin ei olisi hyökännyt, ei olisi syntynyt mitään talvisodan seurauksia, ei edes jatkosotaa.

Onko vaikea käsittää, että koska Stalin aloitti, seurauksetkin ovat hänen syytään? Ei olisi tullut minkäänlaisia tappioita kummallakaan puolella rintamaa, ei rajojen muutoksia, ei sotilasuhreja enempää kuin siviilejäkään. Ei suunnattomia sotakustannuksia, ei määrätöntä pelkoa ja tuskaa, ei loputonta vaivaa ja voimien haaskausta sotatoimista, evakuoinnista, rauhanneuvotteluista, oikeudenkäynneistä, sotakorvausten maksamisesta vuodesta toiseen jne, jne.

Umpisuomettuneilla silmillä nähdään edelleen jopa sodan seurauksena olleet sotakorvaukset siunauksena Suomelle.

Tuleekohan sellaisille mieleenkään, millaista siunausta Suomi olisi kokenut, ellei Stalin olisi aloittanut sotia ja menetykset olisivat jääneet tapahtumatta?

Hitler ja Stalin halusivat sotaa. Hitler on tilitetty, mutta Stalin ei nimeksikään. Siinä on emävirhe Venäjällä tälläkin hetkellä.



karjalainen [2008-09-19 11:55:40]


Taikasana: Suomettuminen!

Siinäpä nimimerkki "karjalainen" antoi oivan esimerkin tyypillisestä yli-innokkaasta oman pesän puhtaanapitäjästä, joka taikoo kaiken ikävän kritiikin pois silmistään hokemalla kymmen kertaa "suomettuminen" ja heittämällä vähän suolaa olkansa yli. Sillähän se kaikki selviää.

Minä en ole missään puolustellut Neuvostoliiton/Venäjän etua, vai väittääkö nimimerkki "karjalainen" rehellisen historiankirjoituksen puolustaminen olevan sitten sitä? Jos rehellisen historiankirjoituksen puolustaminen on "Suomen tautia" niin katsokoon tee-se-itse psykologi omaan peiliinsä. Siellä se potilas on.

Tottakai omien alueiden takaisin saaminen oli Suomen tärkein syy lähteä uuteen sotaan, mutta on naivia väittää, että se oli muka ainoa motiivi kun historian tutkimus löytää niitä kasapäin muitakin. Saksan tarjoamiin houkutuksiin tarttui moni muukin, ei vain Suomi.

Meillä on varaa kirjoittaa historiamme muullakin kuin neuvostotyylillä kaikki ikävä unohtaen ja maton alle lakaisten. Ei se rehellisyys meiltä vie moraalista oikeutta Karjalaan.
mikävaan [2008-09-19 11:14:56]


Suomen taudin oireistoa

"Talvisodassa menetetyt alueet olivat vain yksi motiivi uuteen sotaan lähtemiselle, muitakin mielitekoja sen taustalta löytyi, mutta jotenkin ne näissä ProKarelian jutuissa aina unohdetaan niin kuin niitä ei olisi ollut olemassakaan.
mikävaan [2008-09-18 07:59:36]"

Jaaha! Suomettamisen hedelmänä löytyy aina suomalaisia, joille talvisodassa menetetyt alueet ja koko sota oli VAIN ja mitätön syy puolustaa niitä jatkossa. Koko talvisota olisi pitänyt hyväksyä tuosta vain Stalinin agression oikeutena.

Suomettaminen on muokannut syvältä kansaamme ja vääristänyt suomalaisen luontaista oikeustajua vuosikymmenien kuluessa. Psykologeilla riittää vielä pitkäksi aikaa selittelemistä Martti Siiralan aikoja sitten osuvasti lanseeraaman "Suomen taudin" oireistossa.

Perusoireena tautiin kuuluu ilmiselvästi edelleen NL/Venäjän edun näkeminen ja ajaminen kaikissa Venäjä-suhteissa tapauksesta ja ajankohdasta riippumatta nyt ja tulevaisuudessa. Sehän on suurvallan kohtuullinen oikeus ja varmaan jopa velvollisuus. Tästä taudin perusoireesta poikivat yksittäiset tulkinnat kaikissa tapauksissa historiaa myöten.

Tauti ei tunnista win-win-käsitettä tai pienemmän oikeuksia suuremman rinnalla saatikka talvisodan ja jatkosodan kytköksiä toisiinsa.

Taudin oireistoon kuuluu myös silmiinpistävästi tapa mitätöidä Stalinin agressioiden suunnaton määrä ja kaivaa etupäässä uhrin eli pienen Suomen rikkeet tai virheet puolustaessaan legitiimejä oikeuksiaan. Joidenkin historian henkilöiden puheet tai sanat koetaan raskauttavina koko sen aikaiselle Suomelle. Näin saadaan pidettyä yllä Suomen sotasyyllisyyden oikeutusta kunnon suomettuneisuuden kaavan mukaan.

Tauti voidaan luokitella vakavaksi.

karjalainen [2008-09-19 08:36:37]


Toimitus erehtyy

Pariisin rauhansopimus puhuu vain yhdestä sodasta koska se päättää vain yhden sodan. Talvistota päätettiin jo Moskovassa 1940.

Suomalainenkin puhukoon mieluummin kahdesta sodasta, ettei menisi sodat ja selitykset niin pahasti sekaisin kuin toimitukselle on käynyt.

Sotien "täydellisessä elimellisessä yhteydessä" on välirauhan aikana tapahtuneen Saksan kanssa lähentymisen, yhteisten hyökkäyssuunnitelmien ja suur-Suomi suunnitelmien kokoinen särö, joilla jatkosotaa ei saa samaan muottiin talvisodan kanssa kuin väkisin tunkemalla.

Jos jatkosodasta yritetään tehdä näin väksin talvisodan näköistä niin silloin on pakko jättää pois muutamia ikäviä tosiasioita, niin kuin toimituskin tekee unohtaessaan tahallaan jatkosodan muut motiivit.

Tässä tulee vain pakostakin mieleen, onko meillä varaa moittia Venäjää sen historiankirjoituksesta kun emme itsekään näköjään olla rehellisiä kaikessa.
mikävaan [2008-09-19 07:28:08]


Talvi- ja jatkosota

Pariisin rauhansopimus puhuu vain yhdestä sodasta eli niputtaa talvi- ja jatkosodan yhteen. Suomalainen kuitenkin puhuu mielummin kahdesta sodasta selvyyden vuoksi, vaikka niillä onkin täydellinen elimellinen yhteys.
Toimitus [2008-09-18 20:13:04]


Hyödyllinen

Idässä on annettu nimi, Hieman tarkennusta kirjoittajalle, eli hyödyllinen idiootti. Mutta nykyajassa elävä ymmärtää kuinka alkeellista oli silloiset syytökset ja toimintatavat. Nyky sivistyksen mukaan asiat olisivat aivan toisin ja tulevat nykyaikaistumaan. Aina näin käy eli historia näyttää alkeelliset merkkinsä ja ne uudistetaan sivistyksen tasolle.Näin käy ei sille voi mitään. Ikävää on että mieletön määrä ihmisiä joutuu kärsimään näiden typeryyksien ja mielivaltaisten vuoksi. Jaakko Laaksojakin löytyy näkemässä automaatttisesti esim nyt Venäjän syyttömänä Gruusiassa. Ja jotkut puukottavat suomalaisuuttaan tuon tuosta, automaattisesti sekin. Ottakaa itseänne niskasta kiinni sanoi evakoitu mummonikin 94 vuotiaana, minulle. Niin tein ja hyvää jatkoa.
AnssiRapo [2008-09-18 19:56:47]


Lehdestä luettua

Pohjolan Sanomat 3.9.2008.
STT, Juha Raippalinna Helsinki.
Kirjoitta että Mannerheim määräsi keskitysleirit Itä-Karjalaan, joissa enimmillään vangittuja 24 000. Kun suomalaiset eteni Itä-Karjalla sitä mukaan väestö kirjattiin ja jaolteltiin kansalisuuden mukaan, tällöi voitiin harjoitta rotuoppia.
Ihmettelen miksi Mannerheim joutunut sotasyylliseksi hän kait tässä rikollinen on.

Olen lukenut Leo Martti Niemisen kirjan Suursuomi saasta. Olen päässyt vähän toisenlaiseen ajatukseen sodan syistä ja seurauksista. Mutta menneet on menneitä
Jak [2008-09-18 15:44:02]


Sitävaan

N.L on tomuja ja Suomi elää (vielä) et sitä vaan hektisest Karjalast.
AarreAatos [2008-09-18 12:29:46]


Hieman tarkennusta

"Olemme tunnustaneet syyllisyytemme viime sotiin, mutta olemme kuitenkin syyttömiä sotiin."

Pariisin rauhansopimuksessa Suomi myöntää, että "tultuaan Hitlerin Saksan liittolaiseksi ja osallistuttuaan sen rinnalla sotaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa, Yhdistynyttä Kuningaskuntaa ja muita Yhdistyneitä Kansakuntia vastaan, on osaltaan vastuussa tästä sodasta", mutta monikko "sotiin" kertoo, että olisimme myöntäneet syyllisyyttä johonkin toiseenkin sotaan. Milloin tällainen "sotiin" syyllisyyden tunnustaminen on päässyt tapahtumaan?

Jatkosodasta - joka Pariisin rauhansopimuksella sovittiin - Suomi oli osaltaan vastuussa. Sitä suunniteltiin yhdessä Saksan kanssa ja ne suunnitelmat myös laitettiin käytännön toteutukseen. Jatkosota - suomalaisten siivu Barbarossasta - alkoi melko tarkasti juuri niin kuin se oli saksalaisten kanssa sovittu alkavaksi, jopa Neuvostoliiton ilmapommituksiin provosoimista myöten.

Yleensäkin johtajat kantavat vastuunsa päätöksistään. Eikö Ryti siis ollutkaan vastuussa luvatessaan Saksalle - perustuslain vastaisesti ohi eduskunnan - Suomen mukaan uuteen sotaan, jossa pelkän hyökkäysvaiheen aikana menetettiin enemmän suomalaisia kuin koko talvisodassa?

Jotenkin tuo marttyyrin sädekehä vaikuttaa hieman keinotekoiselta sellaisen miehen kohdalla, joka jo keväällä 1941 tilaili Saksaa varten "Finlands lebensraum"-teosta perusteluksi Kuolan ja Itä-Karjalan Suomeen liittämiselle. Talvisodassa menetetyt alueet olivat vain yksi motiivi uuteen sotaan lähtemiselle, muitakin mielitekoja sen taustalta löytyi, mutta jotenkin ne näissä ProKarelian jutuissa aina unohdetaan niin kuin niitä ei olisi ollut olemassakaan.
mikävaan [2008-09-18 07:59:36]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].