[02] Karjalan palautus
[04] Oikeudelliset
[21] Poliittiset

HALONEN PALJASTI TUNTEMATTOMAN EU-SIDONNAISUUDEN

- Onko maiden menetys sovittu salaisesti EU-sopimuksessa?
- Mikä on Halosen esille tuoma uusi EU-sidonnaisuus?
- Ovatko salaiset sidonnaisuudet Suomea sitovia?
- Politiikkaa ja juridiikkaa ei pitäisi sotkea toisiinsa
- Yksimielisyys rajojen muuttamisesta?
- ".. se ei vaan onnistu, se me tiedetään"
- Fatalismi ja antautuminen huonoja etukäteisohjeita

Onko maiden menetys sovittu salaisesti EU-sopimuksessa?

Yle-1:ssä presidentin kyselytunnilla 15.09.2008 professori Arto Palkama kyseli presidentti Tarja Haloselta Atlantin julistuksesta ja Karjalan palauttamisesta. Rajojen muuttamattomuudesta Halonen totesi seuraavaa:

- Ensinnäkin Suomella ei ole, siis virallisesti, ollut vuosikymmeniin aluevaatimuksia Venäjän tai jonkun muun maan suhteen ja tään luovutetun Karjalan osa taas oli ratkaistu Pariisin rauhansopimuksessa 1947, eikä Suomi ole ehdottanut, eikä ehdota, neuvottelun avaamista Karjalasta.

- Itse asiassa olemme näin vakuutettu myös länteen liittyessämme, mm. Euroopan unioniin.

Presidentin lause avaa uuden ulottuvuuden Suomen EU-sopimukseen. Onko suomalaisten ja erityisesti pakkoluovutettujen alueitten pakolaisten eli evakkojen selän takana salaisesti sovittu jotakin, josta ei ole mainintaa virallisissa papereissa? Asia on merkittävä.

Karjalan palautusta ja Atlantin julistusta, johon Halonen ei käytännössä lainkaan vastannut, käsitellään artikkelissa: Halonen ja Atlantin julistus.

Mikä on Halosen esille tuoma uusi EU-sidonnaisuus?

Halonen esitti ohjelmassa, että Suomen liittyessä EU:hun, olisi luvattu, ettei rajoihin eli Karjalan kysymykseen palata. Halosen on paljastettava, milloin, kenen toimesta ja millä oikeudella tällainen käytännössä noin miljoonan suomalaisen ihmisoikeuksista luopuminen on tapahtunut. Onko meiltä salattu joku EU-liittymisen tärkeä kohta viimeiset 13 vuotta?

Virallisissa EU-asiakirjoissa ei ole mainintaa siitä, että Petsamon, Salla-Kuusamon, Karjalan ja eräiden ulappasaarien asukkaat nyt luopuvat jakamattomista oikeuksistaan. Ei ole mainintaa siitä, ettei heidän kohdallaan YK:n ihmisoikeusjulistuksen 17. artikla tai Euroopan ihmisoikeusopimuksen 1. lisäpöytäkirja pidäkään paikkansa.

Onko Suomi EU:hun liittyessään sopinut myöskin siitä, ettei Atlantin julistus ole Suomea koskeva ja ettei Venäjän tarvitse muutoinkaan Suomen suhteissaan noudattaa sovittuja kansainvälisiä ihmisoikeuksia? Presidentti Halonen on velvollinen esittämään ne asiakirjat, joissa hänen nyt esille tuomansa rajoitukset on sovittu.

Ovatko salaiset sidonnaisuudet Suomea sitovia?

Kyseisten mahdollisten asiakirjojen laillisuudesta voidaan olla monta mieltä. Kyseessä on 45 000 km2 suomalaisten omistamaa maata sekä Neuvostoliiton ja Venäjän toteuttama alueen ilmainen käyttö yli 60 vuoden ajalta. Kyseessä on myöskin yli 60 vuoden ajalta suomalaisten metsistä varastettujen ja hakattujen puiden myynti ja moni muu omistukseen automaattisesti liittyvä oikeus.

Tarkastellessaan EU-jäsenyyden 10-vuotistaivalta 19.04.2005 presidentti Halonen ei sanallakaan maininnut tällaisen olennaisen tärkeästä asiasta. Lakivaliokunnan varapuheenjohtajana 1991-94 ja suuren valiokunnan puheenjohtajana 1995 sekä 13.04.1995 alkaen ulkoministerinä Halonen on ollut hyvin perillä EU-jäsenyyteen liittyvistä asioista. Eduskunta päätti liittymisestä 18.11.1994 ja Suomi liittyi EU:n jäseneksi 01.01.1995.

Halosen tulee siten osoittaa asiakirjoilla, että Euroopan unioniin liittyessään Suomi on vakuuttanut luopuvansa kaikista vaatimuksista pakkoluovutettuun alueeseen. Ellei Halonen sitä kykene tekemään, on kyseessä sangen vaikea tilanne. Suomen istuva presidentti on tietoisesti antanut väärää tietoa kansalle erittäin merkittävästä asiasta. Nauttiiko presidentti silloin kansan ja eduskunnan luottamusta? Tämä asia on selvitettävä.

Halosen maininta länteen liittymisestä on sikäli mielenkiintoinen, että hän samalla tunnustaa Suomen olleen aikaisemmin itään liittynyt. Onko valtionjohto jotenkin jäänyt ”itään” edelleenkin?

Politiikkaa ja juridiikkaa ei pitäisi sotkea toisiinsa

Presidentti Halonen ehkä selittää toisenkin lausumansa: ”... tämä on kansainvälisoikeudellisesti Euroopassa sellainen tilanne, että siihen ei saa kyllä niin kuin kannatusta, että vanhoja rajoja alettais niin kuin uudestaan muuttamaan, että vaatis yksimielisyyttä ja se ei vaan onnistu, se me tiedetään”.

Halonen viittaa puheenvuorossaan rajojen muuttamiseen. Hän kytkee yhteen kansainvälisen oikeuden ja rajojen muuttamisen kannatuksen. Halonen on koulutukseltaan juristi. Onko presidentin käsityksen mukaan vahvistettu kansainvälinen oikeus kiinni siitä, että siinä mainituille asioille löytyy kannatusta? Sotketaanko tässä politiikka ja juridiikka perusteellisesti keskenään? Eikö kansainvälinen oikeus ole sovittu sillä perusteella, että sitä noudatetaan?

YK:n ihmisoikeusjulistuksessa ei missään kohdissa mainita, että esim. artikla 17 noudatetaan silloin, kun siihen löytyy riittävästi kannatusta. Artiklaa tulee noudattaa suhdanteista riippumatta. Atlantin julistuksessa ei mainita, että sitä noudatetaan, jos Suomen poliittinen johto ja jotkut muut maat niin kuin kannattavat asiaa.

Yksimielisyys rajojen muuttamisesta?

Halonen ei mainitse, keiden yksimielisyyttä rajojen muuttaminen edellyttäisi. Viittauksella Euroopan tilanteeseen Halonen antaa ymmärtää, että tarvittaisiin EU-maiden hyväksyminen sille, että Suomi voisi ottaa Karjalan esille. Suomalaisille ei ole esitetty sellaista EU-sopimusta, jossa tällainen ehto olisi mainittu. Ehkä kyseessä on salainen asiakirja tai Halosen salaama asiakirja, kuten hän salasi pankkikriisiin liittyvän ns. Koiviston konklaavin eli oikeuspoliittisen seminaarin aineiston.

Myöskään Pariisin rauhansopimus ei mainitse, että sen kohtien muuttamiseen tarvittaisiin EU-jäsenten hyväksymistä.

Vertailupohjaksi voidaan ottaa Koiviston aikana tehty Pariisin rauhansopimuksen ns. sotilasartiklojen yksipuolinen uusi tulkinta. Ei siinä kyselty ulkopuolisilta, vaan uusi tulkinta päätettiin yksipuolisesti. Mahdollisesti on käyty diplomaattista tiedotustoimintaa sitä ennen, mutta mitään virallisia neuvotteluja ei ole ollut.

".. se ei vaan onnistu, se me tiedetään"

Verraten erikoinen on Halosen toteamus rajojen muuttamisesta, että ”... se ei vaan onnistu, se me tiedetään”. Mistä me se tiedetään? Halonen toteaa, että ei ole kysytty, eikä kysytä. Täytyy olla melkoinen ajatustenlukija, kun tietää asian sitä selvittämättä.

Miten presidentti perustelee noin ehdottoman kantansa siihen verrattuna, että Politbyroo ja presidentti Jeltsin jo lähettivät viestejä valmiudesta neuvotella aluekysymyksistä? Millä perusteella tilanne on niin voimakkaasti muuttunut, että kysymättä asia tiedetään.

Suomen valtionjohdon kyvyttömyys on tullut esille juuri siinä, ettei suomalaisten oikeuksia ole uskallettu ajaa. On aina pelätty venäläisten suuttumista ja reaktioita. Suomalaisilla on joku ihmeellinen alisteinen mentaliteetti venäläisiä kohtaan.

Fatalismi ja antautuminen huonoja etukäteisohjeita

Venäjä on kooltaan suuri ja sillä on suuren ongelmat ja tavoitteet. Pienellä on samat ihmisoikeudet kuin suurellakin, eikä ole mitään syytä luopua niistä ainakaan etukäteen.

Halonen ongelma on se, että hän on lyönyt kantansa ehdottomasti kiinni jo etukäteen. Hän vastasi selväsanaisesti ent. päätoimittaja Inkeri Rislan suoraan kysymykseen 28.05.2005 Karjalan palauttamisen esille ottamisesta, että hän ei ota sitä esille. Miksi ei ota? Se jäi täysin epäselväksi. Fatalisti tai etukäteen antautuja on huono yhteisten asioitten ajaja.

Lisätiedot: Veikko Saksi