[02] Karjalan palautus
[04] Oikeudelliset
[21] Poliittiset

KÖÖPENHAMINAN KRITEERIT JA KARJALAN PALAUTUS

- Oliko Halosen vakuuttelu oikea?
- Saksojen jako ja sodan uhka eivät estäneet jäsenyyttä
- Irlannilla, Englannilla ja Kreikalla alueriitoja
- CIA:n Factbook tunnistaa Suomen rajariidat
- Useilla uusilla jäsenvaltioilla rajariitoja
- Kööpenhaminan kriteerit
- EU-jäsenyys on määrämuotoinen prosessi
- Prosessiin ei kuulu suullisia vakuutteluja
- EU-jäsenyys ei estä alueneuvottelujen aloittamista
- Poliitikot eivät ole täyttäneet jäsenehtoja
- Oikeusviranomaiset eivät ole täyttäneet jäsenehtoja
- ETYK antaa täyden mahdollisuuden korjaamiseen
- EU:sta saatavissa palautukseen tukea

Oliko Halosen vakuuttelu oikea?

Presidentti Tarja Halonen antoi Yle-1:n presidentin kyselytunnilla 15.09.2008 ymmärtää, ettei Suomella ole Venäjälle tai kenellekään muulle minkäänlaisia aluevaatimuksia. Hän myös totesi: - Itse asiassa olemme näin vakuutettu myös länteen liittyessämme, mm. Euroopan unioniin. Asiaa on käsitelty artikkelissa ”Halonen paljasti tuntemattoman EU-sidonnaisuuden”.

Suomessa on hyvin usein tuotu esille, ettei maalla saa olla rajariitoja sen pyrkiessä EU:n jäseneksi. Tämä tuodaan jatkuvasti perusteeksi sille, ettei Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautuksesta ole mahdollista neuvotella.

Tällaista korkealta taholta tulevaa väitettä on tarpeen tarkastella asiakirjojen valossa ja katsoa, mitä oikein on sovittu ja mitä ei. Samalla on tarpeen katsoa, onko annettuja vakuutuksia ja määrättyjä jäsenehtoja noudatettu. Voidaan siten kysyä, onko Halonen oikealla asialla, vai puhuuko hän totuudenvastaisesti.

Saksojen jako ja sodan uhka eivät estäneet jäsenyyttä

Euroopan unionin edeltäkävijän, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY), yhtenä perustajajäsenenä oli Saksan liittotasavalta. Sen koko itäraja oli voimakkaasti riidanalainen. Tämän riidan tunnetuin symboli oli idän ja lännen jakava Berliinin muuri.

Saksojen aluekiistan osalta kyse oli uuden maailmansodan alkamisen mahdollisuudesta, joka vuosikymmeniä varjosti Euroopan maiden toimintaa. Länsi-Saksan jäsenyyttä ei kylmän sodan vuoksi ole asetettu kyseenalaiseksi. Kriisi ja samalla rajariita ratkesivat vasta, kun Saksan jälleenyhdistyminen (Deutsche Wiedervereinigung) toteutui 03.10.1990.

Irlannilla, Englannilla ja Kreikalla alueriitoja

Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta liittyvät 01.01.1973 EU:ksi muuttuneen yhteisön jäsenvaltioiksi. Pohjois-Irlannin asema oli kiistanalainen uusien jäsenten välillä. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt niiden jäsenyyttä EU:ssa.

Kreikka liittyi EU:hun sen kymmenentenä jäsenenä 01.01.1981. Liittymiskelpoisuuden perusteluiksi on mainittu sotilasjuntan kaataminen ja demokratian palauttaminen 1974.

EU-perusteluissa ei ole kiinnitetty huomiota siihen, että Kreikalla ja Turkilla oli ko. aikaan kahnausta Kyproksesta. Kreikan ja Turkin väliset kahnaukset eivät ole sinänsä olleet mitään uutta, sillä Turkki hallitsi Kreikkaa 1400-luvun puolivälistä vuoteen 1821.

CIA:n Factbook tunnistaa Suomen rajariidat

Suomi liittyi EU:n jäseneksi 01.01.1995. Suomella ja Venäjällä on viime sodista saakka ollut aluekysymys avoimena eli Petsamon, Sallan, Kuusamon, Karjalan ja eräiden Suomenlahden ulappasaarien palauttaminen. CIA:n Factbookin mukaan tällainen kiistakysymys on olemassa, vaikka Suomen valtionhallinto ei siihen osallistukaan.

Useilla uusilla jäsenvaltioilla rajariitoja

01.05.2004 EU:n jäsenvaltioiksi liittyivät Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro.

Viron rajat on sidottu perustuslakiin, jossa rajat määritetään Tarton rauhan 1920 mukaisesti. Viron poliittiset päättäjät ovat ilmeisesti ottaneet oppia suomalaista ja ehdottomasti halusivat ratifioida perustuslakinsa vastaisen rajasopimuksen eli luovuttaa mm. Setomaan Venäjälle. Viron tai Latvian rajariidat eivät olleet jäsenyyden esteitä.

Kyproksella on pitkittynyt rajariita Turkin kanssa, sillä puolet saaresta on Turkin miehittämänä. Se ei kuitenkaan ole estänyt Kyproksen jäsenyyttä.

Vuonna 2007 EU:hun liittyivät Bulgaria ja Romania. Romania pitää hallussaan Unkarille kuuluvaa Transsilvaniaa.

Kööpenhaminan kriteerit

Eurooppa-neuvosto määritti vuonna 1993 ehdokasmaille ns. Kööpenhaminan kriteerit, jotka Euroopan komission Laajentuminen-osiossa todetaan seuraaviksi:

- vakaat instituutiot, jotka takaavat demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen, ihmisoikeudet, vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen ja vähemmistöjen suojelun;

- toimiva markkinatalous ja kyky selviytyä EU:ssa kilpailun ja markkinavoimien paineesta;

- kyky suoriutua jäsenyyden mukanaan tuomista velvoitteista, joihin kuuluu myös poliittisen unionin sekä talous- ja rahaliiton tavoitteiden noudattaminen.

EU-jäsenyys on määrämuotoinen prosessi

EU-jäsenyyden hakeminen on pitkä ja tarkasti määritetty prosessi. Ehdot on määritetty Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa (artikla 6 ja artikla 49).

Eurooppa-neuvosto täsmensi kriteereitä Madridissa vuonna 1995 lisäämällä, että ehdokasmaan on kyettävä panemaan EU:n säännöt ja menettelyt täytäntöön. Liittymistä varten ehdokasmaan on mukautettava hallinnollisia rakenteitaan integraation edellyttämällä tavalla.

Prosessiin ei kuulu suullisia vakuutteluja

Liittymisprosessiin ei liity salaisia, suullisia sopimuksia tai ”itseasiassa vakuutteluja”. Prosessi on muodollinen ja tarkoin säännelty. EU:ssa on nyt 27 maata ja se on maailmanlaajuisesti tunnustettu organisaatio. Oltaisiin täysin mahdottomassa tilanteessa, jos jäsenmaita sidottaisiin joillakin maakohtaisialla salaisilla, suullisilla vakuutteluilla joihinkin rajoituksiin. Miten sellaiset edes voitaisiin todentaa?

Halosen olisi tarpeen selvittää, mitä hän vakuuttelulla oikeastaan tarkoittaa. Onko kyse jollekin EU-jäsenelle vai Venäjälle annettu vakuuttelu. Vai onko kyse Suomen poliittisten päättäjien keskenään sopimasta yhdestä kanonisoidusta totuudesta?

On voitu havaita, että viime vuosikymmeninä valtionjohto on vastoin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten henkeä ja mahdollisesti myös kirjainta, kanonisoinut useita asioita siten, ettei niitä saada käsitellä lainkaan. Niistä on olemassa vain yksi totuudeksi päätetty muoto, se muoto, minkä valtionjohtomme on päättänyt. Tyypillisimmät kanonisoidut asiat ovat esim. Karjalan palautuskysymys, sotasyyllisyyden purkaminen ja asekätkentätuomioiden purkaminen.

EU-jäsenyys ei estä alueneuvottelujen aloittamista

Suomi ei siten ole voinut sitoa Suomen Tasavaltaa, saati sen kansalaisia, johonkin rajoitukseen, ettei viime sotiin liittyviä vääriä päätöksiä voida korjata.

Suomi on vakuuttanut ja liittymisosopimuksessaan ratifioinut erittäin vahvat ehdot: - vakaat instituutiot, jotka takaavat demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen, ihmisoikeudet, vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen ja vähemmistöjen suojelun.

Toteutuuko Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautuskysymyksen osalta oikeusvaltion periaate? Toteutuuko oikeusvaltion periaate ns. sotasyyllisten tuomioiden purkamisessa?

Takaavatko suomalaiset instituutiot ihmisoikeuksien toteutumisen? Entä vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen ja vähemmistöjen suojelun?

Poliitikot eivät ole täyttäneet jäsenehtoja

Kotimaan sisäisten pakolaisten eli evakkojen ihmisoikeudet eivät ole toteutuneet. Valtiojohtomme ei ole sen asian edestä toiminut presidentti Urho Kekkosen jälkeen millään lailla. Presidentti Halonen on suorastaan kieltäytynyt kajoamasta asiaan. Pääministeri Matti Vanhanen on mennyt omin luvin lupaamaan karjalaisten maat venäläisille. Hän ei ole ottanut evakkojen asioita hoitaakseen.

Hallitus ja eduskunta eivät ole sen paremmin sotasyyllisyyttä kuin Karjalan kysymystäkään käsitelleet. Poliittiset päättäjät ja puolueet eivät ole siten toteuttaneet jäsenkriteereitä.

Oikeusviranomaiset eivät ole täyttäneet jäsenehtoja

Oikeuskansleri Jorma Aalto kylläkin totesi 1992, että ns. sotasyyllisyystuomiot olivat perustuslain ja länsimaisen oikeusjärjestyksen vastaisia, mutta kieltäytyi toimimasta mitenkään. Hänenkään toimintansa ei osoita, että Suomessa olisi vakaat instituutiot, jotka takaavat oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien toteutumisen. Oikeuskanslerinvirasto ei osaltaan ole jäsenkriteereitä täyttänyt.

Suomen oikeusviranomaiset eivät ole millään muodoin antaneet tukeaan evakkojen hakiessa vahvistusta kansainvälisesti sovitulle omistusoikeudelle eli pakkoluovutetuilla alueilla olevien kiinteistöjen takaisinsaantikanteille. Suomalaisten oikeusviranomaisten olisi tullut käynnistää nämä takaisinsaantikanteet tai vähintään avustaa niiden prosessointia. Mitään apua kyseiseen prosessiin ei ole tullut.

ETYK antaa täyden mahdollisuuden korjaamiseen

Suomen ja Venäjän raja on kansainvälisoikeudellisesti vahvistettu Pariisin rauhansopimuksessa 1947 ja välillisesti ETYK:n päätösasiakirjassa.

Sen sijaan ns. Naapuruussopimus 22.01.1992 ei ole rajasopimus. Samanaikaisesti laadittu ns. Lähialueyhteistyösopimus on lähinnä lahjoitus- tai lahjontasopimus, joka ei kuitenkaan merkittävästi ole koskenut lähialueita.

ETYK:n pohjalta Suomi ja Venäjä ovat sitoutuneet rajojen loukkaamattomuuteen. Tilanne on siten sangen myönteinen, ettei rautaa ole rajalla, eikä kumpikaan osapuoli ole millään lailla hyökkäämässä toisen kimppuun. Loukkaamattomuuteen sitoutuminen ei millään muodoin estä vanhojen vääryyksien korjaamista. Olisihan mieletöntä ja ilmeisesti lainvastaistakin, laatia sellainen laki, joka estää raskaiden rikosten oikaisun.

ETYK:n päätösasiakirja ja ETYK:iä seuranneen ETYJ:n periaatteet antavat täydet mahdollisuudet muuttaa rajoja rauhanomaisin keinoin ja sopimusteitse. Vaikka Venäjän ja Suomen rajat ovat syntyneet kansainvälisiä lakeja rikkomalla ja käyttämällä roomalaisen oikeuden periaatteita, ei niiden korjaamista pidä toteuttaa samoilla periaatteilla.

EU:sta saatavissa palautukseen tukea

EU:n piirissä käytyjen yksityisten keskustelujen pohjalta voidaan arvioida, että EU:sta löytyy Suomen omien alueitten palauttamisvaatimukselle paljon ymmärrystä ja tukea. Karjalan tilanteesta muodostuu ajan kuluessa kestämätön kysymys.

Karjala on vanhaa Hansa-aluetta, joka aikanaan erinomaisesti toimi idän ja lännen porttina. Nyt yhteys on katkaistu, mikä EU-jäsenkartassa näkyy selvästi Viron ja Suomen väliltä puuttuvana maa-yhteytenä. Tästä rikkoutuneesta kokonaisuudesta kärsii EU-maiden lisäksi Venäjä.

EU-tuen saamisen Karjalan palautukselle on täysin dementoinut Suomen valtionjohdon oma kielteinen asenne ja pelko. Asiasta ei uskalleta edes puhua. Brysselissä Karjalan on maininnut MEP:stä Ari Vatanen, joka kylläkin on Ranskan edustaja. Voimakkaan aloitteen on lähdettävä kotimaisesta valtionjohdosta, tarvitaan: - vakaat instituutiot, jotka takaavat demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen, ihmisoikeudet.

Lisätiedot: Veikko Saksi

Suomi tunnustaa nykyiset rajansa: Saimaan kanavan itäpäästä maksetaan vuokraa

OK, mutta...

Moniselitteisyys jatkuu aina vaan