Tietoa kirjoittajasta


Henn Põlluaas

Henn Põlluaas


E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

30.09.2008 [04, 09]
»  VIRO ALKANUT VETÄYTYÄ TARTON RAUHANSOPIMUKSESTA

08.05.2007 [02]
»  MITÄ VIROSSA TAPAHTUU?

26.10.2005 [02]
»  OIKEUS VOITTAA AINA

21.07.2005 [02]
»  VAIN RAJASOPIMUS VAI JOTAIN VIELÄ PAHEMPAA?

12.07.2005 [02]
»  VIRON RAJASOPIMUS KORKEIMPAAN OIKEUTEEN

24.05.2005 [02]
»  VIRON JA VENÄJÄN RAJASOPIMUKSEN SALATUT MOTIIVIT

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

30.09.2008
Henn Põlluaas

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[04] Oikeudelliset
[09] Viro ja muut maat
[21] Poliittiset

VIRO ALKANUT VETÄYTYÄ TARTON RAUHANSOPIMUKSESTA

- Tarton rauhansopimus Viron juridisia tukipilareita
- Viron Kongressi tuomitsi 1990 alueiden eristämisen
- Uusi perustuslaki 1992: Tarton rauhan rajat
- Totuus onkin aivan toisenlainen
- Esitettiinkö YK:ssa ja EN:ssa Neuvosto-Eestin rajat?
- Kukaan ei muista rajasotkuista mitään
- Raja-asiakirjat kadonneet Tallinnasta ja New Yorkista
- Kukaan ei muista YK:n hakemusprosessin rajoja
- YK salaa asiakirjat vuoden 2011 loppuun
- YK esitteli 1995 Baltiaa neuvostorajoilla
- Hallitusta johtava Savisaar oli päättäjiä
- Oliko Lennart Meri KGB:n agentti jo 1960-luvulla?
- Rüütel vakuutti, ettei paluuta porvarilliseen Viroon ole
- US-senaattori: Viro suostui Stalinin rajoihin 1991
- Viron ulkoministerit luopuneet perustuslain rajoista
- Perustuslain muutos edellyttää kansanäänestystä
- Myös merirajaan liittyvät päätökset ovat kadonneet
- Salailulla aiheutettu suurta vahinkoa Virolle

Tarton rauhansopimus Viron juridisia tukipilareita

Vuonna 1920 Viron ja Venäjän välillä solmittu ja edelleen voimassa oleva Tarton rauhansopimus ja sen pitäminen lähtökohtana on sekä miehityskaudella että sen jälkeen ollut horjumaton periaate Virossa. Se on Viron valtiollisuuden yksi juridisista tukipilareista, johon nojauduttiin Viron itsenäisyyden palauttamisessa.

Vuosina 1990-91 Eesti Kongress (Viron Kongressi) ja Ülemnõukogu (Korkein Neuvosto, myöhemmin Riigikogu) tekivät useita päätöksiä, jotka mitätöivät sodanjälkeiset rajamuutokset ja määräsivät, että neuvotteluissa Venäjän kanssa otetaan perustaksi nimenomaan Tarton rauhasopimus. Se tarkoittaa Viron rajan palaamista entiselle paikalleen Narvanjoen taakse ja Itä-Petserimaalle.



Kuva: Seminaarin osanottajia. Kirjoittaja toinen oikealta.

Viron Kongressi tuomitsi 1990 alueiden eristämisen

Selvyyden vuoksi esitän edellä mainitut päätökset erikseen:

Vuonna 1990 kokoontui Viron Kongressi, Viron kansalaisten laillinen edustuselin. Kongressi tuomitsi Viron osien eristämisen Viron alueesta ja päätti palauttaa Viron tasavallan juridisen jatkuvuuden pohjalta.

Samana vuonna Viron Kongressin ja Korkeimman Neuvoston yhteisen päätöksen perusteella Viro julistettiin taas itsenäiseksi. Todellisuudessa miehitys jatkui. Venäjän armeija ja sadattuhannet Venäjän siirtokuntalaiset olivat edelleen Virossa. 5.2 % Viron alueesta oli kansainvälisiä sopimuksia rikkoen erotettu Virosta ja liitetty Venäjään.

1991 Viron Kongressi vaatii entisten Viron-Venäjän rajojen palauttamista ja päätti, että Viron rajojen saattamiseksi ennalleen on ryhdyttävä neuvotteluihin Kremlin kanssa. Jos Kreml kieltäytyy, asia annetaan ratkaistavaksi kansainvälisessä oikeudessa.

Korkein Neuvosto mitätöi sekä vuonna 1945 että vuonna 1957 Venäjän tekemät laittomat Viron rajanmuutokset ja julisti ne pätemättömiksi.

Noin viikko myöhemmin Viro liittyi YK:n jäseneksi. Tämä on juuri se tapahtuma ja ajanjakso, mitä jäljempänä käsittelen.

Uusi perustuslaki 1992: Tarton rauhan rajat

Vuonna 1992 hyväksyttiin uusi perustuslaki, jonka mukaan Viron-Venäjän raja määriteltiin Tarton rauhasopimuksella. Riigikogu vakuutti Viron identtisyyttä vuonna 1918 julistetun Viron tasavallan kanssa eli identtisyys julistettiin kaikissa valtion tunnusmerkeissä, mukaan luettuina rajat. Muut valtiot puolestaan tunnustivat Viron tasavallan juuri tässä muodossa.

Vuonna 1994 Riigikogu hyväksyi lain valtionrajasta - lailliseksi rajaksi julistettiin Tarton rauhan raja. Nykyinen raja todettiin erillisen lain nojalla väliaikaiseksi tarkastus- eli taloudelliseksi rajaksi.

Totuus onkin aivan toisenlainen

Nämä ovat siis tiedossa olevia faktoja. Se mistä nyt käsittelen, on jäänyt täysin vaille huomiota. Edellä todettiin, että mitkä tahansa muut pyrkimykset rajakysymyksessä, paitsi Tarton rauhan rajojen palauttaminen, olivat poissuljettuja. Aihetta tarkemmin tutkittaessa, ilmeni aivan toisenlainen todellisuus.

Kanadassa asuneen historiantutkijan Boris Tesnovin vuonna 2001 julkaiseman kirjan, Viron kansan lyhyt historia, mukaan käy ilmi, ettei Viro vuonna 1991 esittänyt YK:hon ja EN:oon liittymiseksi Viron tasavallan laillisia rajoja ja aluetta kuvailevia tietoja, kuten virallinen linja vaati, vaan Neuvosto-Eestin rajat.

Suora sitaatti: ”Venäläinen virkamies Nikolai Medvedjev mainitsi tapaamisessa Viron edustajan Enn Leissonin kanssa Moskovassa [28.11.1994], että Venäjä merkitsee rajat luontoon tarkasti niiden karttojen perusteella, jotka Viron hallitus esitti alueestaan YK:n ja Euroopan Neuvoston jäseneksi liittyessään. Hän käänsi huomion myös seikkaan, että niiden karttojen selvityskirjeissä oli kohta, jonka mukaan Viron tasavallalla ei ole alueellisia vaatimuksia naapurivaltioita vastaan.”

Esitettiinkö YK:ssa ja EN:ssa Neuvosto-Eestin rajat?

Onko mahdollista, että Viro esitti YK:n ja Euroopan neuvoston jäsenyyden hakemiseksi Neuvosto-Eestin tiedot, vaikka kaikki rajamuutokset oli julistettu mitättömiksi ja Viron tasavallan lailliseksi rajaksi oli vahvistettu Tarton rauhasopimuksen mukainen raja?

Onko mahdollista, ettei liittymishakemuksen laatijat tai asiakirjat allekirjoittaneet korkeat henkilöt tieneet sitä? Miten voitiin ilmoittaa, ettei Virolla ole aluevaatimuksia kun 5.2 % maasta oli ja on jatkuvasti Venäjän anastamana? Kenen aloitteesta toimittiin näin? Oliko Boris Tesnovilla tietoa, mitä Virossa on tähän asti salattu?

Kukaan ei muista rajasotkuista mitään

Esitin tiedustelun (elokuussa 2006) Viron ulkoasiainministeriölle ja pyysin selvittämään, ovatko Boris Tesnovin väittämät totta ja kenen aloitteesta päätettiin esittää väärät tiedot.

Vastauksessa luki: ”Esittämästänne sitaatista ei ulkoasiainministeriö osaa sanoa mitään, koska tiedossamme ei ole ketään, joka olisi ollut tapaamisessa läsnä ja voisi vahvistaa Medvedjevin sanoja. Valitettavasti myös Enn Leisson on kuollut. Näin ollen asiaa kannattaa tiedustella itse kirjan tekijältä Boris Tesnovilta.”

Raja-asiakirjat kadonneet Tallinnasta ja New Yorkista

Tietoja ei siis vahvistettu eikä kumottu. Minulle luvattiin lähettää asiakirjojen ja karttojen kopiot, jotka olivat jäsenyyshakemuksen liitteinä. Myöhemmin ilmoitettiin, ettei asiakirjoja löytynyt Virosta ja luvattiin hankkia ne USA:sta.

Maaliskuun alkuun mennessä 2007 ulkoasiainministeriöstä ei kuulunut mitään. Esitin uuden tiedustelun, johon sain hämmästyttävän vastauksen 12. maaliskuuta):

”Olemme pahoillamme vastauksemme viipymisestä, mutta kysymyksenne osoittautuivat hyvin monimutkaisiksi. Tuntuu siltä, että YK:lle esitetyistä asiakirjoista ja kartasta ei jäänyt meille itsellemme mitään kopioita, koska niitä ei löytynyt arkistostamme, eikä New Yorkista.

Lisäksi tiedustelitte päätöksenteosta, jonka tuloksena Viro nimenomaan esitti kyseiset asiakirjat. Siitäkään ei löytynyt arkistossamme asiakirjoja, vaikka sen eteen tehtiin paljon työtä tutkimalla hallituksen istuntojen asiakirjoja ja muita dokumentteja.

Koska emme löytäneet mitään, yritimme virkamieskuntamme joukosta löytää ihmisiä, jotka muistaisivat menettelystä ja osaisivat suositella lähteitä ja totta sanoen, emme ole siinäkään saaneet paljon aikaan. … koska asiakirjoja ei onnistuttu löytämään, emme osaa sen enemmän auttaa.”

Kukaan ei muista YK:n hakemusprosessin rajoja

Jotkut asiakirjat he kuitenkin toimittivat minulle. Löytyi Arnold Rüütel’in 1991 allekirjoittama YK:n jäsenhakemus ja Lennart Merin allekirjoittama tiedoksianto Ernst Jaaksonin nimeämisestä Viron edustajaksi. Lisäksi puhe YK:ssa, jossa Jaakson vaati miehitysjoukkojen poistumista Virosta. Muut asiakirjat, hakemuksen liitteet, kartat ja hallituksen istuntojen pöytäkirjat, ovat kadonneet sekä Virosta että New Yorkista!

Boris Tesnov ja Lennart Meri ovat jo kuolleet, myös Ernst Jaakson, jonka omaelämäkerta päättyy Viron liittymiseen YK:n jäseneksi, ilman että se olisi valottanut liittymisen taustaa. Sitä ei ole tehnyt kukaan asiaan liittyvä henkilö. Uusi Viron konsuli USA:ssa, Aarand Roos vastasi, ettei hänellä ole tietoa kyseisistä asioista.

Eikö vaikuta kummalta, että ministeriön mukaan Virossa ei ole ketään, joka muistaisi YK:n jäsenyyden hakemusprosessin. Vieläkin omituisempaa on, ettei kyseisiä asiakirjoja ja karttoja löydetä. Erään ulkoministeriön työntekijän mukaan kaikki asiakirjat laaditaan kolmena kappaleena ja arkistoidaan. Miten on mahdollista, että arkistoista ovat kadonneet niin merkitykselliset asiakirjat ja asianosaiset potevat muistinmenetystä? Se on uskomatonta!

Ymmärtääkseen, että jotain on vialla, ei tarvitse olla salaliittoteoreetikko.

YK salaa asiakirjat vuoden 2011 loppuun

Syyskuun alussa 2008 lähetin YK:lle tiedustelun, jossa pyysin tutkimustyötä varten toimittamaan Viron liittymishakemuksen liitteinä esitetyt kartat ja muut asiakirjat.

Vastauksessa lukee: ”Tiedot, mitä haette, eivät ole julkisuudelle avoimia. YK:n säännöstön mukaan arkistoidut asiakirjat suljetaan julkisuudelta 20 vuodeksi. Näin ollen kyseiset asiakirjat ovat saatavissa vasta vuoden 2011 lopussa.”

Tiedustelut YK:sta eivät siten edistäneet tutkimusta. Ovatko kyseiset kartat ja muut asiakirjat säilytettävinä tai tuhottu kuten Virossa, selviää neljän vuoden kuluttua.

Voi vain ihmetellä salassa pidettävän aineiston määrää ja salausperusteluja. Salaiseksi tekeminen on tervetullut Virossa asioita hoitaneille ja yhtä tervetullut Viro-Venäjän rajaneuvotteluita hoitaneille henkilöille, ovathan Virossa rajaneuvotteluihin liittyvät asiakirjat myös salaisia.

YK esitteli 1995 Baltiaa neuvostorajoilla

On olemassa vielä yksi epäsuora todiste siitä, että YK:lle esitettiin väärät eli laittomat tiedot. YK:n vuosikirjassa 1995 on Baltian maita kuvaileva kartta, jossa Virolla ei ole Tarton rauhaan perustuva, vaan väärä raja. Ei ole mahdollista, että YK ryhtyisi valtioiden rajoja mielivaltaisesti oikaisemaan.

Viron-Venäjän rajaneuvotteluissa ei vuonna 1995 oltu luovuttu Tarton rauhasopimuksen mukaisista rajoista. Riigikogu ei ollut sellaista päätöstä tehnyt. Kaikissa silloin Virossa painetuissa kartoissa oleva raja vastasi vielä Tarton rauhasopimuksella määriteltyä rajaa.

YK:n vuosikirjassa esitettyjen karttojen on perustuttava vuonna 1991 esitettyihin vääriin tietoihin.

Hallitusta johtava Savisaar oli päättäjiä

Hallitusta johti entinen kommunisti Edgar Savisaar. Hän oli ns. Savisaar-Bakatin -komission johtaja, jonka ansioista KGB:n arkistot siirettiin Virosta Moskovaan. Siitä syystä ei voida todistaa, ketkä tekivät yhteistyötä KGB:n kanssa - ja todennäköisesti päättävät valtion asioista nytkin.

Lehdistön mukaan myös näihin neuvotteluihin liittyvät asiakirjat ovat kadonneet. Savisaar ja hänen hallitsema Keskustapuolue ovat vastustaneet Tarton rauhan mukaisten rajojen palauttamisvaatimusta.

Vuonna 1990 saksalaisessa Spiegel-aikakauslehdessä Savisaar ilmoitti, ”että Viro menetti II maailmansodan jälkeen alueitaan Narva-joen takana ja Peipsin eteläosassa, mutta me emme esitä hakemuksia kyseisten poisleikattujen alueiden takaisin saamiseksi”.

Virolaisilla oli mahdollista tutustua artikkelin lyhennettyyn versioon Edasi-sanomalehden välityksellä, mutta haastattelusta oli jätetty pois juuri tämä lause.

Oliko Lennart Meri KGB:n agentti jo 1960-luvulla?

Ulkoministeri Lennart Merin aloitteesta Viron aluevesiä Suomenlahdella supistettiin. Presidenttinä hän vuonna 1994 solmi ilman valtuuksia haitalliset ja Viron turvallisuutta vaarantavat nk. Heinäkuun sopimukset [Viron ja Venäjän presidenttien (Meri/Jeltsin) heinäkuussa 1994 allekirjoittaman sopimuksen perusteella venäläiset joukot poistuivat Virosta 31.08.1994], joilla mahdollistettiin kymmenen tuhannen venäläisen sotilaan ja upseerin jääminen Viroon perheineen ja Venäjän joukkojen poistuminen vain Neuvosto-Eestin alueelta.

On esitetty väitteitä, että Meri olisi ollut jo 1960-luvulta alkaen KGB:n agentti salanimellä Nikolajev, mikä antoikin hänelle neuvosto-aikana ennennäkemättömät mahdollisuudet matkustaa ulkomaille.

Merin VEKSA:lle, Ulkomaalaisten kulttuurisuhteiden kehittämisyhdistykselle eli KGB:n vakoiluosaston kädenpidennykselle kulttuuri-ihmisten keskuudessa, kirjoittamat raportit hohtavat kuulemma filigraanisuutta [filigraani eli kulta- tai hopealangoista valmistettu koristeteos jonkin esineen pinnalla]. Hän painotti kyllä Tarton rauhan merkitystä, mutta oli kuitenkin sillä kannalla, ettei Viron pitäisi vaatia takaisin omia alueitaan.

Rüütel vakuutti, ettei paluuta porvarilliseen Viroon ole

Valtionpäämiehenä oli pitkäaikainen kommunisti Arnold Rüütel, entinen Neuvosto-Eestin ja EKP:n johtaja, jonka alaisena muodollisesti oli myös täkäläinen KGB. Vuonna 1988 neuvostoarmeijan vuosipäivänä hän piti puheen, jossa hän vakuutti, ettei paluuta porvarilliseen Viroon ole. Myös tämän puheen äänitteet ovat kadonneet Viron Television ja Radion arkistoista.

Vuonna 2005 Rüütel sanoi että: ”Viron-Venäjän raja-asioihin perehdyin kunnolla jo 1990 ... tein johtopäätöksen, että Tarton rauhansopimuksen mukaista rajaa ei ole mahdollista, eikä olisi loogistakaan, palauttaa entiselleen”.

US-senaattori: Viro suostui Stalinin rajoihin 1991

Juuri näiden herrojen suostumusten ja allekirjoitusten piti olla vuonna 1991 esitetyissä ja kadonneissa asiakirjoissa, joilla vahvistettiin Neuvosto-Eestin rajan ikuistamista.

Esitän tässä yhteydessä kappaleen Yhdysvalloissa asuvan Viron Kansalliskomitea USA:n ja Viron Kongressin edustajan Olaf Tammarkin kirjeestä, jossa hän ilmoitti minulle kirjeenvaihdostaan USA:n senaattorin Albert Gore juniorin kanssa.

”Senaattori Gore ilmoitti [17. maaliskuuta 1992], että Viron tasavallan hallituksen ulkoministeri suostui [14. lokakuuta 1991] Venäjän kanssa diplomaattisten välien luomisen pöytäkirjaa allekirjoitettaessa nykyisiin rajoihin sellaisenaan, kuten ne Stalinin toimesta laittomilla leikkauksilla Viron tasavallasta Leningradin ja Pihkovan alueille muotoiltiin”.

Viron ulkoministerit luopuneet perustuslain rajoista

Senaattorin kuvailema Merin suostuminen laittomaan valtionrajaan tapahtui vain kuukausi sen jälkeen, kun Viron Korkein Neuvosto oli hyväksynyt päätöksen Tarton rauhansopimuksen mukaisten rajojen palauttamisesta.

Vaikka Viro lähti virallisesti entisten rajojen palauttamisesta, löytyi korkeassa asemassa olevia henkilöitä, jotka toimivat sen vastaisesti, vahingoittivat Viron etuja, laiminlöivät perustuslakia ja rikkoivat virkaan astuessaan antamaansa valaa olla uskollinen Viron tasavallalle. Sellainen toimi tunnetaan maanpetoksena.

Ulkoministerit Tarand, Vähi, Kallas, Siiman, Paet ja heidän hallituksensa luopuivat perutuslailla määritellyistä rajoista omavaltaisesti, ilman Riigikogun valtuuksia.

Tiit Vähi jopa kehuskeli tämän vuoden elokuussa, miten he vuonna 1996 Kallaksen kanssa mielivaltaisesti luopuivat uudessa rajasopimuksessa Tarton rauhansopimukseen nojautumisesta. En ole hallitukselta, ulkoasiainministeriöltä enkä oikeuskanslerilta saanut vastausta, millä oikeudella ryhdyttiin neuvottelemaan raja-alueiden luovutuksesta Venäjälle.

Perustuslain muutos edellyttää kansanäänestystä

Riigikogun päätöksiä, Lakia valtionrajoista, eikä perustuslain säännöksiä ole tähän mennessä kumottu. Kuitenkin Riigikogu hyväksyi vuonna 2005 uuden, perustuslain vastaisen rajasopimuksen, vaikka rajaa on mahdollista muuttaa ainoastaan kansanäänestyksellä, muuttamalla perustuslakia.

Mielestäni sopimuksen allekirjoittaminen ja ratifiointi on myöskin luokiteltava maanpetokseksi. Onneksi Venäjä ei ole uutta rajasopimusta ratifioinnut ja Tarton rauhansopimus on edelleenkin voimassa.

Sopimus ratifioitiin erittäin nopeasti Riigikogun lomakauden aikana, ylimääräisessä istunnossa, vaikka kansalle oli vakuutettu, ettei kiirettä ole.

Presidentti Rüütel vahvisti viipymättä ratifiointilain ja Korkein oikeus hylkäsi kaikki nostetut kanteet. Kollektiivinen rikos oli laillistettava. Mainittakoon, että 18.05.2005 ETV/Forumin gallupin mukaan Tarton rauhansopimuksen mukaisten rajojen palauttamista vaati 82.5 % kansalaisista.

Myös merirajaan liittyvät päätökset ovat kadonneet

Palaan vielä merirajan muuttamiseen, koska tähän liittyy eräs yhteinen tekijä manner-rajasta luopumiseen. Riigikogun jäsen Igor Gräzin vakuutti minulle, että hallituksen ja ulkoasiainministeriön pöytäkirjat, jotka käsittelivät merirajaan liityviä keskusteluja ja päätöksiä, ovat myöskin salaperäisesti kadonneet.

Tuntuu siltä, että asiakirjojen katoamisista on tullut sääntö, ei voida puhua enää yksittäisistä tapauksista. Kaikkia asiakirjoja ei kannata toki säilyttää, mutta vaikuttaa siltä, että tietyt asiakirjat tuhotaan tarkoituksellisesti.

Salailulla aiheutettu suurta vahinkoa Virolle

Olaf Tammark jatkaa kirjeessään: ”... venäläisystävälliset poliitikot ... ovat ... Venäjän vaatimuksia suosimalla aiheuttaneet suurta vahinkoa Virolle ja kansallemme. Siitä syystä salailu ja Viron rajakysymyksiin liittyvä asiakirjojen ”katoaminen” jatkuvat. On jatkettava työtä niiden paljastamisessa, jotka suostuivat Venäjän vaatimuksiin ja luovuttivat Tarton rauhansopimuksella vahvistetut Viron rajat!”

Väittämät, että luopuminen Viron laillisista alueista johtui poliittisista tosiasioista ja valtion eduista, eivät ole totta. Luovutusvalmisteluja tehtiin jo Viron itsenäisyyden palauttamisesta lähtien, laiminlyöden Viron Kongressin, Korkeimman Neuvoston ja Riigikogun päätöksiä ja perustuslakia.

Luovutukset pyritään häivyttämään vaikenemalla. Ne ovat kuitenkin oleellisia päätettäessä, vallitseeko Virossa demokratia, jossa tärkein on Viron kansan tahto, ja laki, vai toimiiko täällä joku muu järjestelmä.

++

Kirjoitus on Henn Põlluaasin alustus Suomen Sotaveteraaniliiton ja Viron Vapaustaistelijain Liiton seminaarissa Tallinnassa 27.09.2008.

Artikkelin otsikointi toimituksen.


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].