Karjala / Karelia kuuluu Suomelle - Pro Karelian fokus.
Karelia / Karjala is part of Finland - Pro Karelia's focus.


Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

10.06.2013 [04, 10]
»  LAKIALOITE ULKOMAALAISTEN KIINTEISTÖOMISTUKSESTA

04.06.2013 [08, 11, 15]
»  ANNELI ILONEN, 82, VÄITTELEE KANNAKSEN EVAKKOUDESTA

22.05.2013 [02, 10]
»  KKL 14: SA-KUVAN 170 000 VALOKUVAA

12.05.2013
»  TIME TUNSI SUOMEN OIKEAT RAJAT

27.04.2013 [02, 04, 06]
»  "VELJEÄ EI JÄTETÄ, NUORIA EI UNOHDETA"

15.03.2013 [06, 10]
»  PUTIN KAIVAA JUOPAA SUOMEN JA VENÄJÄN VÄLILLE

06.03.2013 [02, 07]
»  KKL 13: ISÄNMAALLISUUS ON KUNNIA-ASIA

02.03.2013 [03, 10]
»  MIKSI 42 % VENÄLÄISISTÄ IHAILEE STALINIA?

22.02.2013 [02, 03]
»  KURIILIT TAAS JAPANIN JA VENÄJÄN NEUVOTTELUISSA

13.02.2013 [02, 03]
»  NIINISTÖ YLEN MUKAAN: ”SUOMI EI AIO VAATIA KARJALAA TAKAISIN”

27.01.2013 [02, 03]
»  KARJALAN KYSYMYS ON KAHDEN TASON PELIÄ

05.12.2012 [02, 18]
»  ITSENÄISYYSJUHLA, TASAVALLAN TÄRKEIN JUHLA

04.12.2012
»  KKL 12: JÄÄMERIASENNE MUUTTUNUT, PETSAMO EDELLEEN HUKASSA

19.11.2012 [10, 11]
»  VETOOMUS KARJALAN TASAVALLASSA

25.10.2012 [02, 03]
»  KARJALA MUKANA HELSINGIN KIRJAMESSUILLA LA-SU

20.10.2012 [02, 03]
»  KARJALAN KYSYMYS JA KARJALAN PALAUTUS

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2013 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian henkilörekisterit

19.10.2008
Pro Karelia ry

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeli-ryhmiin.
Klikkaamalla artikkeli-ryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus
[15] Kulttuuri

KUMPI ON ENSIN: MUNA VAI KANA?

- Karjalan palautuksesta tehty muna-kana –syndrooma
- Passiivisuuden perustana muna-kana –syndroomaa
- Lupaukset tehdään sormet ristissä
- Päättäjien valat ovat velvoittavia
- Kansalaisjärjestön tehtävänä on motivoida päättäjiä
- Jo Kekkonen opetti olemaan hiljaa
- Poliitikot elävät takinkääntöviikkojen tarkkailuaikaa
- Esivaltauskollisuus ja alamaisuus ovat eri asioita
- Kansainväliset toimijat passiivisia, kun valtiojohto haraa vastaan
- Hoitamattomat loukkaukset antavat vääriä singnaaleja
- On ryhdyttävä tekoihin, vaikenemalla asiat eivät hoidu
- Muutoin ...

Karjalan palautuksesta tehty muna-kana –syndrooma

Yksi elämän ratkaisemattomia kysymyksiä on se, kumpi oli ensin, muna vai kana. Ratkaisua tähän kysymykseen ei tiettävästi ole löydetty, mutta peistä voidaan taittaa puolesta ja vastaan. Hyvin muna-kana –tyyppinen kysymys on tänä päivänä siitä, kumman pitää toteutua ensin: kansan lähes 100-prosenttinen Karjalan palautuksen kannatus vai valtiojohdon palautuskannatus.

Tätä piiriä on pyöritetty vajaa parikymmentä vuotta löytämättä siihen vastausta. Ehkä perussyy on se, ettei kysymykseen halutakaan saada vastausta. Nykyisessä tilanteessa voidaan aina vedota halutulla tavalla toiseen osapuoleen.

Poliitikko sanoo, ettei hän voi ajaa Karjalan palautusasiaa, koska kansa ei sitä halua. Eihän kansasta palautusta suoranaisesti kannata gallupien mukaan kuin noin 40 prosenttia.

Ja esivaltauskollisiksi opetut kunnon luterilaiset kansalaiset sanovat, etteivät he voi valtionjohtoa vastaan toimia ja vaatia sellaista asiaa esille, jota meidän oma valtionjohtomme ei katso viisaaksi ottaa esille. Poliitikoilla on varmasti paljon salattua tietoa, mistä kansa ei ole tietoinen ja ties kuinka vaarallista asioitten esille ottaminen olisi.

Passiivisuuden perustana muna-kana –syndroomaa

Kolmantena pyöränä tässä asiassa on Karjalan Liitto, joka suosiolla jättää Karjalan palautuskysymyksen valtiojohdon hoidettavaksi. Sellainen kuulostaa ylevältä ja valtioviisaalta teolta. Eihän kansalaisjärjestö voi neuvotella ulkopoliittiseen rooteliin kuuluvia asioita. Se on ihan selvä.

Neljäntenä pyöränä on tavallaan Karjalan ja muut pakkoluovutetut alueet anastanut valtio. Eikö sen pitäisi toimia ensimmäiseksi? Sehän oli väärintekijä ja väärinteot pitää korjata.

Voitaisiin sanoa, että mukana on viideskin pyörä: eurooppalaiset ja kansainväliset ihmisoikeuksia ajavat organisaatiot, kuten Euroopan neuvosto tai Euroopan parlamentti. Niidenhän tulisi oma-aloitteisesti ryhtyä puuhaamaan korjaavia toimenpiteitä havaitessaan, että vanhat ihmisoikeusloukkauset ovat yhä korjaamatta. Nämä organisaatiot tosin varovat koskemasta tämän tyyppisiin ongelmiin pyytämättä, ehkä pyytämisen jälkeenkin toiminnassa on hitautta.

Meillä on siten neljä tai viisi munaa tai kanaa, jotka eivät halua tietää, kenen pitäisi ensimmäisenä toimia. Joten hyvän poliittisen tavan mukaisesti kukaan ei toimi millään tavoin. Jos tarve vaatii, syytetään toista tai toisia osapuolia.

Lupaukset tehdään sormet ristissä

Valtiojohdon asenne on virheellinen. Poliittiset päättäjät ovat nimenomaan itse hakeutuneet voimaperäisesti sellaisiin asemiin, että he voivat palvella kansaa mahdollisimman korkealla tasolla. Ministerit ja presidentit, jopa paljon pienemmätkin viskaalit, vannovat arvokkaita valoja, joissa he lupaavat toimia kansan puolesta.

Taitaa usein tulla lupauksia, joissa sormet ovat ristissä. Vaaliaikoina sitä lupauksia vasta annetaankin. Poliittisiin asemiin pyrkivät esiintyvät mahdollisimman näyttävästi tiedotusvälineissä. Silloin kelpaa keskustella kansankin kanssa ja puolihuolimattomasti lupailla – tosin vähän epämääräisesti – monta hyvää ja kaunista.

Silloin ei keskustella muna-kana –syndroomasta, vaan miten juuri hänen on tärkeää päästä tavoiteltuun poliittiseen asemaan voidakseen ajaa kansan etua. Silloin kansalaisjärjestönkin tilaisuuksissa ja lehdissä on mukava esiintyä näyttävästi. Ja suuret kansanjuhlat ne vasta mannaa ovat, kun pääsee niissä hehkuttamaan oivallisuuttaan.

Päättäjien valat ovat velvoittavia

Poliittisilla päättäjillä ja korkeilla virkamiehillä on tehtävänkuvansa perusteella velvollisuus ajaa kansalaisten asioita ja kunnioittaa heidän ihmisoikeuksiaan. Presidenttimme ja pääministerimme näyttävät hyvin vähät välittävän esim. karjalaisten oikeuksista. He kyllä kantavat huolta Venäjän ja venäläisten oikeuksista otsa kurtussa, mutta oman maan kansalaisten oikeudet joutavatkin menemään pesuveden mukana ainakin Karjalan osalta.

Ei ole oikeuskanslerikaan huolehtinut virastaan täysimääräisesti. Hän on erittäin hyvin tietoinen siitä, että ns. sotasyyllisyystuomiot ovat yhä purkamatta ja Suomi on edelleen sotasyyllinen maa. Joten Neuvostoliitto oli siten sotaan syytön maa. Yhtä heikosti on asiaa hoitanut Korkein oikeus tai Valtioneuvosto. Olisi ihan hyvä katsoa peiliin ja miettiä, ovatko omat vastaväitteet muna-kana –tasoa ja kestämättömiä.

Kansalaisjärjestön tehtävänä on motivoida päättäjiä

Kansalaisjärjestö ei voi hoitaa valtiollisten ulkopoliittisten elimien tehtävää tai mennä niiden puolesta käymään rajaneuvotteluja. Tosin niinkin on tainnut käydä, mutta lähtökohtana taisikin olla nykyrajojen pysyvyyden varmistaminen.

Kansalaisjärjestön ei tarvitse hoitaa virallisia ulkopoliittisia tehtäviä. Sen tehtävänä on hoitaa valtionjohdon motivointi siten, että jäsentensä oikeusturva ja edunvalvonta tulevat hoidettua. Muutoinhan kansalaisorganisaatio on tarpeeton, jos se ei näitä asioita hoida. On tietysti mukava harrastaa hauskaa yhdessäoloa ja muistella menneitä, mutta kovin ontoksi se jättää mielen ja syvemmän kotiseutukaipuun.

Kansalaisjärjestö ei siten voi perustella toimettomuuttaan muna-kana –syndroomalla ja väittää oikeaksi sitä, että itse istutaan kädet ristissä menneitä muistelemalla ja odotetaan hyväntahtoisesti valtiojohdon toimenpiteitä. Erityisen huonoksi perusteluksi tämä kelpaa sen vuoksi, että esim. Karjalan Liiton johto on poliittisesti valittu ja noudattaa puolueensa määräyksiä, ei sen sijaan jäsenkuntansa legitiimejä ihmisoikeus- ja edunvalvontatehtäviä.

Jo Kekkonen opetti olemaan hiljaa

Kansalaisten passiivisuus omien oikeuksien ajamisessa juontuu pitkälti presidentti Urho Kekkosen tyylistä johtaa. Hän omi Karjalan kysymyksen itselleen, koska hän katsoi olevansa ylivertainen hoitamaan sen kysymyksen. Yksin se ei kuitenkaan useista hyvistä yrityksistä huolimatta onnistunut. Kekkonenkin olisi tarvinnut kansan vahvan ja näkyvän tuen toimintansa taakse.

Kekkonen erosi nykypoliitikoista siinä suhteessa, ettei hän kehitellyt vaikeankaan asian esteeksi muna-kana –teoriaa eli paennut toimettomuuteen ja selitellyt, että eihän Karjalaa voi pyytää takaisin, kun kansa ei sitä halua. Ei hänen aikanaan ollut näkyviä Karjala-kirjoituksia ja muuta aktiviteettia. Silti hän täysipainoisesti ajoi alueitten palautusta.

Suomen nykyjohto kuvittelee, että satojen tuhansien ihmisten mielenosoitusmarssien puuttuminen tarkoittaa sitä, ettei Karjalan palautusta haluta. Kyllä halutaan, mutta sitä ei rohjeta tai haluta päättäjiämme vastaan ajaa, koska päättäjämme ovat kanonisoineet asian ja vaikenevat siitä. Siinä on varmasti jotain vaarallista, mikä ei ole kansan tiedossa.

Poliitikot elävät takinkääntöviikkojen tarkkailuaikaa

Suomalaiset ja erityisesti karjalaiset voivat siten myöskin syyttää itseään siitä, ettei viime vuosina mitään näkyvää ole tapahtunut. Tosiasiassa paljonkin on kulissien takana tapahtunut. Poliittinen eliitti elää välivaihetta, jossa kahdenkeskinen ja julkinen esiintyminen eroavat toisistaan vahvasti. Yksityiskeskusteluissa Karjalan palautus on tärkeä asia ja se pitäisi hoitaa. Julkisuudessa se on provokaatio tai muutoin tuomittava asia.

Poliittiset päättäjät siten elävät takinkääntöviikkojen tarkkailussa. Milloin koittaa aika, jolloin takki käännetään ja sitten sanotaankin, että minä olen aina kannattanut Karjalan palautusta. On tietysti parempi herätä myöhään kuin ei vielä silloinkaan.

Esivaltauskollisuus ja alamaisuus ovat eri asioita

Suomalaisten tulisi erottaa toisistaan kansalaiselle kuuluva esivaltauskollisuus ja alamaisuus. Esivaltauskollisuus on maata koossa pitävä, arvokas tekijä. Mutta alamaisuus on tämän päivän vain omaa etua tavoittelevassa maailmassa huono ominaisuus. Erityisesti venäläiset eivät ole alamaista kanssa toisia kohtaan, vaikka he ovat sitä omia johtajiaan kohtaan.

Venäläisten johtajia voidaan länsimaisen arvostelun mukaan pitää jopa röyhkeinä vaatijoina ja häpeämättömien valheiden ja haasteiden esittäjinä. Se on kansan tapa. Sitä tapaa ei suomalaisten kannata omaksua, mutta välimuotojakin on.

Suomessa alamaisuudesta on päästä irti ja siirryttävä asialliseen omien ja koko kansan ihmisoikeuksien ja etujen ajamiseen. Omasta ”halustaan” syyllinen ja alamainen kansa ei pitemmän päälle ole niitä kyvykkäimpiä kilpailijoita globaaleilla markkinoilla. Suomalaisten menestystä hehkutetaan eri yhteyksissä. Ehkä moneen asiaan kannattaisi perehtyä todella syvällisesti ja katsoa, onko kakku vain päältä kaunis, mutta paljon silkkoa sisältä sisältävä.

Kansainväliset toimijat passiivisia, kun valtiojohto haraa vastaan

Kansainväliset organisaatiot eivät ryhdy toimimaan, ennenkuin kansalliset elimet ottavat asiat esille. On harhaa kuvitella, että EN tai EIT tai vaikkapa USA ryhtyisivät ajamaan suomalaisten ihmisoikeuksia ja heille kuuluvaa edunvalvontaa, jos suomalaisten oma hallintovalta haraa täysillä vastaan. Jokaisella on tarpeeksi murheita ja on suuri määrä niitä maita, jotka itse työntävät omia ongelmiaan ratkottaviksi. Miksi siis nurkkaan vetäytyvää ja komeroon itseään sulkevaa maata pitäisi vetää väkisin esille?

Kansainvälisellä tasolla kuitenkin edetään ihmisoikeuskysymyksissä. Tästä on esimerkkinä Euroopan neuvoston resoluutio 25.01.2006, jossa tuomittiin totalitarististen kommunistihallintojen rikokset. Tästä ovat esimerkkeinä myös lukuisat tapaukset, joissa eri maat ovat ryhtyneet korjaamaan vanhoja rikoksiaan. Aggressioiden korjaaminen luo asteittain painetta myös Suomen kaltaisiin maihin, joissa omien kansalaisten erityisesti sotien seurauksiin liittyviä oikeuksia ei uskalleta ottaa esille.

Suomessakin on aika lopettaa eräänlainen muna-kana –leikki ja väittely. Asioitten selvittäminen on kansalaisten omalla vastuulla. Mutta se on vielä enemmän itsensä poliittisiksi päättäjiksi työntäneiden ihmisten vastuulla. He ovat valansa nojalla velvollisia hoitamaan asiat. Elleivät he hoida, heidän on parempi vetäytyä syrjään ja antaa tilaa sellaisille ihmisille, jotka eivät kysele, kumpi oli ensin, muna vai kana, valtionjohdon palautustoiminta vai kansalaisten voimakkaat vaatimukset palautuksen hoitamiseksi.

Hoitamattomat loukkaukset antavat vääriä singnaaleja

Miksi tällaiset ihmisoikeus- ja edunvalvontakysymykset tulisi hoitaa? Ellei vanhoja ihmisoikeusloukkauksia hoideta, annetaan vääriä signaaleja siitä, että väärin saa tehdä ja kohta se on täysin hyväksyttyä. Tällä luodaan pohja sille, että ihmisoikeusloukkauset vain toistuvat, eikä niistä seuraa julkilausumia ja hiljaista irvistelyä pahempaa.

Suomen ja Venäjän välillä on korkea aika saada syntymään aito luottamus. Nyt elämme välivaihetta, jossa luottamus on poliittisen liturgian varassa, mutta käytännössä sitä ei ole. Miksi olisi, kun luottamusta rakentavat teot puuttuvat?

Luottamuksen rakentamisessa ei voi vedota muna-kana –ongelmaan, sillä luottamuksen voi palauttaa vain sen rikkonut osapuoli. Uhri ei voi rikkojan puolesta palauttaa mitään. Mutta uhri voi motivoida rikkojaa tekemään luottamusta herättäviä toimenpiteitä. Tekemistä ei ole passiivinen sivustaseurailu. Sellaisesta toiminnasta puuttuu lähimmäisenrakkauden lisäksi kaikki win-win –toiminnan ominaisuudet.

On ryhdyttävä tekoihin, vaikenemalla asiat eivät hoidu

Riippumatta siitä, löytyykö ratkaisu siihen, oliko muna ensin vain kana, Suomen valtionjohdon, kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten ihmisten on ryhdyttävä toimii oikeusloukkausten ja asiallisen edunvalvonnan hoitamiseksi. Tekosyillä vitkuttelemalla ja keplottelemalla eivät asiat tule hoidetuiksi. Eivät myöskään vaikenemalla ja kanonisoimalla.

On aika tarttua toimeen ja ryhtyä korjaamaan suomalaisten kokemia oikeusloukkauksia. Me emme halua olla sotasyyllinen kansa vastoin todellista tilaa. Sotasyyllisyystuomiot on sen vuoksi purettava ja siihen tehtävään on tartuttava pikaisesti. On asennemuutoksen aika.

Muutoin ...

WikiPedian mukaan muna-kana -dilemmaan viittaavia tekstejä on löydetty jo antiikin Kreikan filosofeilta. On esitetty teksteihin perustuvia väitteitä, joiden mukaan antiikin Kreikassa keskusteltiin laajasti aiheesta. Antiikin filosofeille kysymys oli suoraan yhteydessä myös kysymyksiin elämän ja universumin alkuperästä

CNN:n uutiset mukaan tämä ikuinen muna-kana –ongelma on ratkaistu.

Lisätiedot: Veikko Saksi


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


Suomettuminen - lahja yksinkertaisille

Suomettumisella näköjään tosiaan voi selittää ihan kaiken. Loistava keksintö! Jos ei muuta selitystä keksi niin heitetään suomettuminen kehiin, se pelastaa aina. Vaikka lähinnä koomiselta nuo tyhmät syytökset vain näyttävät.

karjalainen: "Tuossa päätelmässä paljastuu oivallisesti suomettuneen näköharha, joka on muotoutunut vahvemman käskystä uskoa, mikä on totuus. Kun tarpeeksi kauan uskoo vahvempaa, aito ihmisyydestä lähtevä oikeustaju vääristyy."

En tiedä millaisilla okulaareilla "karjalainen" historiankirjojaan tavaa, mutta historiallinen tosiasia (ei mitään näköharhaa siis) on, että Suomi kävi Neuvostoliittoa vastaan kaksi (2) sotaa vuosien 1939 ja 1944 välillä. Ensimmäistä kutsutaan 'talvisodaksi' ja jälkimmäistä 'jatkosodaksi', niiden välissä oli nk. 'Moskovan rauha' nimellä kulkeva rauhan aika, jolloin ei sodittu.

Sotasyylliset vaadittiin tuomittavaksi juuri tämän jälkimmäisen sodan, eli 'jatkosodan' päättäneessä Pariisin rauhansopimuksessa. Talvisodan, eli sen aiemmin soditun sodan päättäneessä Moskovan rauhansopimuksessa ei moista vaatimusta sotasyyllisten tuomitsemisesta ollut.

Olisihan se tietysti mukavampaa ja yksinkertaisempaa niputtaa molemmat sodat yhteen ja samaan nippuun, sillä talvisotahan oli päivänselvästi Stalinin Neuvostoliiton syytä ja siinä samalla niputtamisellahan se menisi jatkosotakin siihen pohjattomaan Stalinin syntisäkkiin. Valitettavasti asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin millaisena nimim. 'karjalaisen' kaltaiset Suomen puhtoisen kilven kiillottajat mielellään sen näkisivät ja sellainen niputtaminen olisi lähinnä vain itsensä pettämistä.

Motiiveja Suomen silloisella johdolla oli jatkosotaan lähtemiselle monenlaisia ja talvisodassa menetettyjen alueiden takaisin saaminen vain yksi niistä, joten pelkällä talvisodalla on turha edes yrittää selittää joutumista jatkosotaan, koska silloin isänmaalliseksi itseään kehuviltakin unohtuu se rehellisyys. Meillä on varaa olla historiamme kanssa rehellisiäkin, ei se meiltä vie moraalista oikeutta luovutettuihin alueisiin.

Pää pois pensaasta, takapuoli näkyy.
mikävaan [2008-10-20 14:57:00]


Suomettuneen kierosilmäisyys

mikä vaan:"Ja vielä vähän teräväkatseisemmat tajuavat senkin, ettei sotasyyllisiä tuomittu kuin yhdestä sodasta, ei siitä ensimmäisestä. Siihen jälkimmäiseen - mistä ne tuomiot jaettiin - lähdettiin Rytin johdolla vakaasti harkiten ja tieten tahtoen, Saksan kanssa yhdessä hyökkäystä suunnitellen. Siitähän se tuomio tulikin, eikä Mainilan laukauksista."

Tuossa päätelmässä paljastuu oivallisesti suomettuneen näköharha, joka on muotoutunut vahvemman käskystä uskoa, mikä on totuus. Kun tarpeeksi kauan uskoo vahvempaa, aito ihmisyydestä lähtevä oikeustaju vääristyy.

Suomettunut ei yksinkertaisesti näe kieroutuneella näöllään yhteyttä talvisodan seurauksilla ja jatkosodalla. Ikäänkuin suomalaisilla ei olisi ollut mitään oikeutta taistella menetystensä takaisin saamiseksi.

Sellainen pohjautuu täysin samaan kuin ryöstön uhrilla ei olisi oikeutta vaatia ryöstösaalista takaisin.

Vastuu on tietty suomettajilla, jotka ovat vaatineet suomalaisia katsomaan sotia täysin erillisinä ja Saksan avun ottamisen raskauttavana tekijänä. Sehän sopi silloiselle NL:lle kuin nappiin. Varmuuden vakuudeksi suomalaissotilaiden puolustusasemat metreittäin rajojen yli tulivat myös raskauttaviksi, vaikka vastaavasti venäläisille ne eivät olleet.

MIten isnmaallinen suomalainen voi alentua niin alas, että syyttää omaa puolustajaansa siitä, mistä ei vihollistaan syytä?


karjalainen [2008-10-20 14:06:55]


Kun se vielä olisi rehellinen viesti

karjalainen: "Koska ne suomalaiset, jotka eivät enää ole suomettuneita, näkevät kirkkaasti, ettei Suomi todellisuudessa ollut sotiin syyllinen "

Ja vielä vähän teräväkatseisemmat tajuavat senkin, ettei sotasyyllisiä tuomittu kuin yhdestä sodasta, ei siitä ensimmäisestä. Siihen jälkimmäiseen - mistä ne tuomiot jaettiin - lähdettiin Rytin johdolla vakaasti harkiten ja tieten tahtoen, Saksan kanssa yhdessä hyökkäystä suunnitellen. Siitähän se tuomio tulikin, eikä Mainilan laukauksista.

Historiaa ei voi muuttaa, ei edes politiikalla, se on ja pysyy. Suomettumisellakaan ei voi selittää ihan kaikkea, vaikka sillä leimalla voikin yrittää kaiken vähän vaikeamman edes itselleen selittää, jos muuten ei asioita ymmärrä.
mikävaan [2008-10-20 13:31:42]


Viesti jälkipolville

mikä vaan:"KKO katsoi päätöksessään, että sotasyyllisyysoikeuden perustaminen ja sotaan syyllisinä pidettyjen rankaiseminen tapahtui sellaisista lähtökohdista ja sellaisissa olosuhteissa, joita on pidettävä poikkeuksellisisna."

Ilman muuta olosuhteet olivat poikkeukselliset, koska koko teatterimainen oikeusnäytös oli lavastettava poliittisin perustein.

Poliittisin perustein se tulee myös mitätöidä. Aivan samaa kaavaa noudattaen voidaan myös säätää laki, jolla poliittinen tuomio voidaan purkaa.

Koska ne suomalaiset, jotka eivät enää ole suomettuneita, näkevät kirkkaasti, ettei Suomi todellisuudessa ollut sotiin syyllinen vaan joutui puolustautumaan Stalinin hyökättyä, on kansan enemmistön päätöksestä kiinni, halutaanko Suomen sotasyyllisyys purkaa ja mikä viesti jälkipolville halutaan sodista jättää.

Kysymys on edelleen täysin poliittinen ja vain muodollisuusvaatimusten täyttämiseksi tarvitaan sen edellyttämät lakipykälät, kuten tuomioiden langettamisenkin aikaan.

Lisää kansalaiskeskustelua sotasyyllisyyden purkamiseksi!
karjalainen [2008-10-20 13:08:10]


Sotasyyllisyystuomiot pysyy

KKO: Sotasyyllisyystuomioita ei voi purkaa

Tiedote 20.10.2008 - KKO:lla ei toimivaltaa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä annetun tuomion purkamiseen

Korkein oikeus (KKO) on tänään antanut päätöksen, jonka mukaan sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä annetun tuomion purkaminen ei kuulunut KKO:n toimivaltaan. Tuomio oli annettu muun ohella ministerinä toimineelle Väinö Tannerille helmikuussa 1946.

KKO katsoi päätöksessään, että sotasyyllisyysoikeuden perustaminen ja sotaan syyllisinä pidettyjen rankaiseminen tapahtui sellaisista lähtökohdista ja sellaisissa olosuhteissa, joita on pidettävä poikkeuksellisina.

Sotaan syyllisten rankaisemiseksi säädettiin erityislaki. Lakiin ei sisältynyt säännöstä, jonka mukaan sotasyyllisyysoikeuden tuomioon olisi mahdollista hakea muutosta. KKO vastusti lain säätämistä vuonna 1945 antamassaan lausunnossa.

Poikkeuksellisen taustan vuoksi ei KKO:n mukaan ollut perusteltua ryhtyä jälkikäteen tarkastelemaan tuomiota ja siihen johtanutta menettelyä yleisten tuomionpurkua ja kantelua koskevien säännösten pohjalta.

Lisätiedot: Esittelijäneuvos Kari Vesanen, p. 01036 40065

http://www.kko.fi/44735.htm
mikävaan [2008-10-20 11:19:11]


Tälläinen poistettu muna vai kana nyky -Suomessa

Tapahtuu pieniä suuria tekoja runollisuudessa. Te ette tiedä mitä on tulossa. Sotaa te tahdotte, sotaa te tahdotte. Mies ujeltaa aukiolla rääsyissään. Yrittäen myydä suhteettoman filosofisia paksuja kirjojaan. Rauta-aika… rauta-aika. Hiipuu huuto perässäni ja saa minut vilpittömästi hymyilemään tilanteen komiikalle. Tämän sattumusten päivän kunniaksi ostan alhaalta tutun ja turvallisen kranaatin. Kulkiessani ohi valvontatoimiston viheltäen heitän sen oven eteen. Kaari on komea ja ovi lentää painovoimalla muuttuen vetovoimaksi, ottaen mukaansa yhden virkamiehen tulosuuntaansa... Kauniit liekit lepattavat oven karmeissa kuin pidätellen hohtavaa odottavaa taulua. Minä filosofisoin metallista liturgiaani. Yläkehän ilmapiiri herkästi magnetisoituu.
-Kirjastani Heimoaisti-kunniarunoelmia julkaistu 29.8-08
-Em. teksti poistettiin kirjallisuusfoorumi Kiiltomadon sivuilta,sopimattomana tuhotyön kuvauksena näinä aikoina.. Kuin myös sitä seuraava vastaukseni, miten nämä ajat poikkeavat muista..- Kirja on saatavilla kirjakaupoista esiteltynä yleisesti.( Ei Karelia klubikaupasta.) Syys.t. Anssi Rapo
Anssi Rapo [2008-10-20 10:15:51]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS






Romahtaako ja hajoaako Venäjä vai selviääkö se?






Koko Suomen kartta vuodesta 1920



Nimi



Kotipaikka ja -maa





Vetoomus on kansalaisaloite Karjalan palauttamisen puolesta. Se ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjalani rahvas
[2.28 MB mp3-file].


SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].