[04] Oikeudelliset
[06] Sotasyyllisyys
[21] Poliittiset

SOTASYYLLISTEN ”LIEVÄT” TUOMIOT JA PURKAMINEN

- Pitäisikö olla teloitus, että voitaisiin purkaa?
- Syyttömälle tärkeintä on oikaisu, ei liturgia
- Tärkein ei ole kunnia, vaan väärän oikaisu
- Tuskin Rusikaan taisteli vain kunniansa puolesta
- Jatkosotaa ei ilman talvisotaa, Ryti ei aloittanut talvisotaa
- Poliittinen tuomio on entistä suurempi häpeä
- Hyväksyttäisiinkö taannehtiva 1990-luvun laki
- Tuomiot olivat todellisia, purkaminen osataan
- Poliitikot ja oikeusviranomaiset vastuussa

Pitäisikö olla teloitus, että voitaisiin purkaa?

Sotasyyllisyystuomioiden purkamisen esteiksi on tuotu esille, että sotasyyllisinä tuomitut suomalaiset saivat poikkeuksellisen lievät tuomiot. Eihän ketään edes teloitettu, kuten monessa hävinneessä maassa tehtiin.

Tämä vertaus osoittaa, ettei ole lainkaan ajateltu asiaa oikeudelliselta kannalta. Jos ko. ajattelutapa otettaisiin yleiseen oikeuskäytäntöön, voitaisiin hovioikeudet ja korkein oikeus lopettaa. Harvoinhan niissä on todella isoja asioita, eikä Suomessa koskaan kuolemantuomioita.

Pitäisikö todella olla kunnon teloitus, että syntyisi jonkinlainen oikeus purkaa vääräksi tiedetty tuomio? Sivistyneen oikeusvaltion oikeudellinen periaate on yksinkertainen. Väärä tuomio tulee voida korjata. Ei kysytä sitä, onko väärä tuomio varmasti riittävän suuri, että se tulisi korjata.

Syyttömälle tärkeintä on oikaisu, ei liturgia

Kymmenen vuotta kuritushuonetta syyttömälle ihmiselle ei vaikuta kovin vähäiseltä tuomiolta. Voihan sitä itse kokeilla, jos epäilee.

Syyttömälle ihmiselle jokainen päivä ja jo pelkkä tuomio on todella ahdistava. Joka päivä joutuu miettimään sitä, miksi kärsin tuomiota, koska en ole syyllinen. Sotasyyllisinä tuomitut eivät olleet syyllisiä. Heidät tuomittiin hallitusmuotomme vastaisen lain perusteella. Tosin eivät he senkään mukaan olleet syyllisiä.

Ei ole mitään tarvetta ottaa esikuvaa jostain toisesta maasta. Jokainen maa on erilainen. Niissä on erilainen hallintojärjestelmä ja niiden kohtalo on erilainen. Ne toteuttavat oikeutta eri lailla. Ne maat, joissa Neuvostoliitto sai kuristusotteen, syntyi pahaa jälkeä.

Tärkein ei ole kunnia, vaan väärän oikaisu

Poliittisen kanonisaation vuoksi suomalaiset ovat pitkälle jumiutuneet siihen kuvitelmaan, että sotasyyllisten osalta tärkeintä olisi kunnian palauttaminen. Tämä on tahallisesti harhauttavaksi rakennettu kuvitelma. Ei syyttömänä tuomitulle kunnia ole tärkein asia, vaan syyllisyyden poistaminen.

Jos 10 vuoden vankerusrangaistuksen saaneelle ihmiselle annetaan kaksi vaihtoehtoa: sinun kunniasi palautetaan hienolla puheella upeassa juhlassa, jossa mitalit säihkyvät valtakunnan kerman kokoontuessa tai toisena vaihtoehtona korkein oikeus purkaisi tuomiosi. Kumman luulette tuomion saaneen valitsevan?

Tuskin Rusikaan taisteli vain kunniansa puolesta

Kunnia on ohimenevä ilmiö, joka tosin voi jäädä aikakirjoihin pitkäksikin aikaa. Mutta jos sitä kunniaa koko aika varjostaa pitkä vankilatuomio, tilanne on hyvin hankala.

Tohtori Alpo Rusia uhkaava ankara tuomio oli hyvä esimerkki tämänhetken ”sotasyyllisyystuomiosta”. Koko hallintokoneisto tuomiolaitoksineen painoi päälle esittäen, että Rusi on ihan varma syyllinen. Syytön mies oli saamassa pitkän vankeusrangaistuksen.

Rusin voitto oli ihmetelvä ja kunnioitettava taistelu monella rintamalla. Tosin voitto yritettiin loata ilmoittamalla lakoonisesti, ettei ole riittävää näyttöä törkeästä vakoilusta. Poliittiset pelurit, Supo, syyttäjälaitos ja tuomiolaitos olivat huonoja häviäjiä, koska niiden piti turvautua tähän fraasiin, joka aina jättää ihmisille epäluulon kytemään. Kumman luulette, että Rusi olisi valinnut: juhlallisen kunnian palautuksen vai vapauttavan tuomion? Hän valitsi vapauttavan tuomion taistelemalla ja voittamalla.

Jatkosotaa ei ilman talvisotaa, Ryti ei aloittanut talvisotaa

On tuotu esille, että monelle ihmiselle olisi paljon tärkeämpää se, ettei presidentti Risto Rytistä tehtäisi marttyyria tai sankaria, koska hänen takiaan sodissamme olisi kuollut 80 000 ihmistä ja 240 000 haavoittunut. Tämä onkin uutta historiatarjontaa. Rytistä on tällä tavoin yritetty tehdä aivan oikeasti sotaan syyllinen.

Vai oliko se sittenkin Ryti, joka 30.11.1939 aloitti talvisodan? Hänkö se kävi ampumassa Mainilan laukaukset ja hyökkäsi rauhaa rakastavan Neuvostoliiton kimppuun? Ei ollut Ryti. Hyökkääjä oli Neuvostoliitto. Sen vuoksihan se erotettiin Kansainliitosta. Omilla toimillaan Ryti pelasti Suomen muiden sodan veteraanien kanssa. Ryti ansaitsee täyden kunnioituksemme tästä toiminnasta.

On täysin tyhjänpäiväistä intellä jatkosodasta unohtamalla sen perussyy ja katalyytti: talvisota. Ei mitään jatkosotaa olisi käyty, jos talvisotaa ei olisi ollut. Vai olisiko sittenkin jatkosota syntynyt tuosta vain ihan itsekseen ilman talvisotaa? Olisiko heikosti varustautunut Suomi lähtenyt hyökkäämään 50 kertaa itseään suuremman valtion kimppuun ilman mitään syytä? Kun sotaan syyllisiä etsitään, suurin heistä oli Stalin ja hyvässä lähituntumassa perässä tuli Hitler.

Poliittinen tuomio on entistä suurempi häpeä

Sotasyyllisten tuomioiden purkamisen esteeksi on löydetty myös se, että tutkijat ovat osoittaneet sotasyyllisyystuomiot poliittiseksi manooveriksi. Eikä niitä poliittisia asioita saisi vatuloida enää yli 60 vuoden jälkeen.

Mistähän ihmeen syystä ne tutkijat sitten vatuloivat 1918 tapahtumia oikein innoissaan? Ja tuntuu, että sieltä ollaan kovasti mielellään vetämässä yksi sun toinen hirttotuomiolle. On varmastikin harmittavaa, että valkoinen puoli voitti sodan, kun näiden ”tutkijoiden” mielestä voittajalla on oikeus sanella ehdot ja kirjoittaa historia.

Hyväksyttäisiinkö taannehtiva 1990-luvun laki

Se että Suomen eduskunta häpeällisesti sääti taannehtivan lain ja perusti perustuslain vastaisen erillistuomioistuimen, ja niiden tapahtumien pohjalta syyttömät tuomittiin, ei millään tavoin ole vähentämässä tarvetta tuomioiden purkamiseen. Siinähän on yksi vahva peruste lisää purkamiseen: politiikalla ollaan perusteellisesti sotkeuduttu riippumattoman tuomioistuimen toimintaan.

Olisiko tänä päivänä hyväksyttävää se, että eduskunta säätäisi taannehtivan lain, jolla vaikkapa presidentti Mauno Koivisto tuomittaisiin joistakin hänen 1990-luvun alun teoistaan? Ei sitä varmastikaan kovin moni hyväksyisi.

Nulla poena sine lege, nullum crimen sine lege poenalia eli ei rikosta, ellei ole sitä vastaavaa lainkohtaa. Se myös merkitsee sitä, ettei voi olla taannehtivasti vaikuttavaa lakia. Suomen eduskunta siten rikkoi tätä yhtä rikosoikeudellisen lainsäädännön ydintä hyvin pahasti. Politiikkojen olisi syytä pikaisesti korjata tämä häpeällinen teko.

Tuomiot olivat todellisia, purkaminen osataan

Kaikkien niiden tutkijoiden ja asianharrastajien, jotka pyrkivät kaikin keinoin estämään sotasyyllisyystuomioiden purkamisen, tulisi ajatella asian oikeudellista puolta, ei pelkästään jotain kunnia-käsitettä.

Vaikka eduskunta ja tuomioistuin rikkoivat Suomen perustuslakia, oli laki silti todellinen, syyttäjä oli todellinen, tuomioistuin oli todellinen ja tuomio oli hyvin todellinen. Ei siinä ollut mitään epätodellista muuta kuin se, että suomalaiset itse tuomitsivat omat johtajansa syyttöminä vankeusrangaistuksiin.

Vielä suurempi epätodellisuus on siinä, että tänä päivänä löytyy suomalaisia, jotka haraavat kaikin voimin tuomioiden purkamista vastaan.

Kunnia palautuu mitään erityisiä temppuja tekemättä, kun tuomiot puretaan. Tarvittaessa eduskunnan tulee säätää laki, joka mahdollistaa tuomioiden purkamisen. Todennäköisesti mitään erillistä lakia ei edes tarvita. Osataanhan nytkin haluttaessa purkaa vääriä tuomioita.

Politiikot ja oikeusviranomaiset vastuussa

Pitäisikö nyt ensisijaisesti ryhtyä miettimään niitä seurauksia, joita tuomioiden purkamisesta aiheutuu? Seurauksetkin ovat automaattinen seuraus siitä, että purku toteutetaan. Avainasia on ihmisoikeuksien ja perustuslain vastaisten tuomioiden korjaaminen.

Vääryys tulee korjata, kun se havaitaan ja korjaaminen on mahdollista. Korjaamisen esteenä Suomessa on vain asenteellisia esteitä, ei mitään konkreettista asiaa tai lainkohtaa. Kaikki ylimmät poliittiset ja oikeudelliset päättäjämme ovat tästä asiasta täysin vastuullisia.

Purkaminen on myöskin täysin kotimainen asia. Ei siihen tarvita Venäjän tai Englannin lupaa. Tuomiot antoi suomalainen oikeusistuin suomalaisen lain perusteella. Suomalainen oikeus voi siten erittäin suuren ja negatiivisesti jatkuvasti vaikuttavan virheensä korjata.

Lisätiedot: Veikko Saksi

Tarvitaan kansanparantajaa!