Karjala / Karelia kuuluu Suomelle - Pro Karelian fokus.
Karelia / Karjala is part of Finland - Pro Karelia's focus.


Tietoa kirjoittajasta


Timo Kivi-Koskinen
varatuomari
Kirjoittajan muita artikkeleita

28.11.2008 [18]
»  VANHAN VALTAUS JA HYY:N 100-VUOTISJUHLA 

04.01.2008 [04]
»  SUOMI JULISTAUTUI ITSENÄISEKSI

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2013 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian henkilörekisterit

28.11.2008
Timo Kivi-Koskinen

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeli-ryhmiin.
Klikkaamalla artikkeli-ryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[18] Tilaisuudet
[21] Poliittiset

VANHAN VALTAUS JA HYY:N 100-VUOTISJUHLA

Tässä artikkelissa varatuomari, vuonna 1968 Ylioppilaskunnan Soittajien (YS) puheenjohtaja, Timo Kivi-Koskinen kertoo muistikuvistaan ja kokemuksistaan Vanhan valtauksesta ja Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan (HYY) 100-vuotisjuhlasta 26.11.1968.

++

Marraskuisena HYY:n 100-vuotisjuhlaa 26.11.1968 edeltävänä iltana YS harjoitteli Vanhan Yliopiston toisen kerroksen Musiikkisalissa säveltäjä Erik Bergmanin ja kapellimestari Kari Tikan johdolla juhlaohjelmaa, jonka erityinen huipennus oli Bergmanin juhlaan säveltämä kantaatti ”Canticum Fennicum”.

Sen esittäisivät säveltäjän johdolla Akademiska Sångförening, (AS). Ylioppilaskunnan Laulajat (YL) ja Ylioppilaskunnan Soittajat, laulusolistina Matti Lehtinen. Se tulisi olemaan suuri musikaalinen, pääasiassa amatöörivoimin toteutettava ponnistus.

Vasemmistoradikaalitunteet kuitenkin väreilivät ilmassa ja näkyivät konkreettisesti kadulla ja perunatorilla Vanhan ulkopuolella.

Vanhan edustalle oli kerääntynyt suuri joukko ylioppilaita ja varmaan muitakin ihmisiä mielessään uhmakas protesti ja halu toteuttaa vasemmistolainen ja kuten monista silloin tuntui ehkä jopa kommunistinen vallankumous Suomessa tai ainakin ylioppilasyhteisöissä. Joukko halusi muuttaa yhteiskuntaa ja estää tai ainakin häiritä HYY:n 100-vuotisjuhlien toteuttamista sekä estää Tasavallan presidentti Urho Kekkosen pitämästä juhlapuhetta.

Punalippu Vanhan parvekkeella kahden Suomen lipun välissä ja iso plakaatti VALLANKUMOUS YLIOPISTOLLA ON ALKANUT! oli melkoisen raflaava ja niin myös tapahtumat, joiden seurauksena punalippu parvekkeelle ilmestyi.

Metelin yltyessä ja lähestyessä Vanhan ovia, sain luvan koulukaveriltani Kari Tikalta käydä tarkastamassa tilannetta. Mitä ulkona tapahtuu? Muut jatkoivat soittamista.

Ulko-ovelta Musiikkisaliin johtavien portaiden yläpäästä sitten täysin tyrmistyneenä näin, kuinka hansikkaalla suojeltu nyrkki iski Vanhan ulko-oven lasin rikki ja käsi näppärästi avasi oven sisältä päin. Vieläkään ei varmuudella tiedetä, kenen nyrkki se oli.

Teko oli joka tapauksessa laiton eli murtautuminen lukittuun tilaan ja HBL:n 24.11.2008 mukaan nykyinen ulkoministeriön alivaltiosihteeri Markus Lyra ”var en av dem som organiserade ockupationen” eli oli mukana yllyttämässä rikoksen tekemiseen. Luulisi jonkun nyt jo uskaltavan tunnustaa. Rikos on joka tapauksessa kauan sitten vanhentunut.

Kun seisoin portailla, jotka johtivat sekä YL:n, YS:n että Ylioppilasteatterin harjoitus- ja toimistotiloihin ja näin ikkunan rikkoutuvan, en pysty ymmärtämään, mitä kautta Ylioppilasteatterin Timo Kallinen olisi voinut, kuten HBL kertoo ”smyga till den andra ytterdörren och öppna den precis som planerat”.

Hänen on täytynyt jo paljon aikaisemmin siirtyä ulko-oven läheisyyteen myös vahtimestareiden huomaamatta, koska ohitseni hän ei juossut. En ole Johan von Bondsdorffin kanssa ihan samaa mieltä tapahtumien kulusta, koska selvästi näin lasin rikkoneen nyrkin myös vääntävän lukkoa sisältäpäin.

Seurasin valtaajien sisääntuloa, jonka etunenässä liiti Markus Lyra. Jossain vaiheessa erotin myös Erkki Tuomiojan ja Ulf Sundqvistin, molemmat ministereitä myöhemmin sekä pitkäaikaisen kansanedustajan Ilkka Taipaleen. Muita en juuri tunnistanut, mutta eivätpähän valtaajat myöhemminkään ole kovin aktiivisesti ilmoittautuneet tekijöiksi. Nyt edes Lyra ja Mika Böök ovat ilmoittautuneet osallisiksi. Satamäärin heitä kuitenkin ovesta sisään tuli.

Tietämättä, mihin provokaatio johtaisi, YS jatkoi Kari Tikan johdolla harjoituksiaan, mutta siihen tuli hetken päästä suuri häiriö. Soittomme pysähtyi kuin seinään. Musiikkisalin oveen ensin koputettiin ja sitten kovemmin ja lopuksi oikein jyskytettiin jollain vankalla esineellä. Tilanne kävi tukalaksi.

Mitä nyt tehdään? Onko täällä turvallista soittaa tai edes olla paikalla vai pitäisikö lähteä pois? Selvää oli, että harjoittelu, joka oli taiteellisesti arvioiden kriittinen viimeistely ennen ainutkertaista esitystä, siinä metelissä oli mahdotonta ja että vankka tammiovi kovenevien iskujen seurauksena ennemmin tai myöhemmin murtuisi.

Puheenjohtajana arvioin, että jotain radikaalia on nyt tehtävä. Meidän poislähtömme kaikkine instrumentteinemme ei ollut mikään yksinkertainen operaatio. Emme kuitenkaan tienneet, mitä oveen jyskyttäjät tahtoivat ja mitä todellisia vaihtoehtoja meillä oli.

Keskeytin harjoitukset ja menin ovelle. Tein voimakkaan vastakoputuksen, joka lopetti jyskytyksen, jonka jälkeen huusin: ”Meillä on harjoitukset käynnisssä, älkää häiritkö”. Vastaus kuului: ”Se ei meitä kiinnosta, me haluamme vain viedä vallankumouksen voiton punalipun parvekkeelle”.

Tilanne oli uhkaava. Ovi murtuisi ennemmin tai myöhemmin, sali oli täynnä arvokkaita soittimia ja historiallisia taideteoksia. Ulos pääsisimme vain siitä ovesta, josta valtaajat halusivat tulla sisään. Valtaajien väkivaltainen sisääntulo olisi aiheuttanut arvaamattoman sekasorron ja ehkä mittaamattomia vahinkoja soittimillemme ja jopa johtanut siihen, että koko Musiikkisali olisi joutunut valtaajien haltuun.

Niinpä päätin, että annamme harkitusti periksi. Jyskytyksen jatkuessa koputin uudelleen oveen ja huusin:
”Jos kuulen, että oven takana oleva suuri joukko ihmisiä poistuu ja vain kaksi jää jäljelle, joiden äänen haluan erikseen kuulla, avaan oven ja saatte viedä lippunne parvekkeelle”.

Tömistys yllättäen lakkasi ja kuulin poistuvien askelten äänet. Tässä välin pahiten reitillä olleet sellot ja alttoviulut olivat raivanneet tien lipun tuojille. Avasin oven ja kaksi nuorta vei uhmakkaasti punaisen lippunsa Musiikkisalin läpi, kiinnittivät sen jotenkin parvekkeelle ja poistuivat. Sääli, että eivät esittäytyneet. En vieläkän tiedä, keitä he olivat. Ovatkohan koskaan edes nyt 40 vuoden kuluttua kertoneet teostaan julkisuuteen tai edes lähipiirilleen?

Lipunviejät poistuivat, mutta sekä harjoituksemme että valtaus jatkuivat. Valtaajat eivät sentään tohtineet poistaa meitä talosta, eikä Musiikkisalia koskaan vallattu. Tietenkin lukitsin oven harjoitustemme päätyttyä eikä intoa tai kykyä sen murtamiseen enää valtaajilta löytynyt.

Harjoitukset päättyivät aika erikoisissa tunnelmissa. Olimme saaneet teokset valmiiksi, mutta esitetäänkö ne seuraavana päivänä ja missä jäi kaikille epäselväksi? Tähän tilanne jäi ja soittajat puheenjohtajaa lukuunottamatta poistuivat kaikessa rauhassa Vanhalta, kuten aina kymmenen aikoihin. Kännyköitä ei silloin vielä ollut ja lankapuhelin, kellä oli ja kellä ei.

YS:llä ja YL:llä, Ylioppilaskunnan Laulajilla oli kuitenkin Musiikkisalin vieressä yhteinen pieni kanslia ja arkisto ja siellä lankapuhelin.

Sinne linnottauduin melkein koko yöksi ja valtaajien tietämättä kävin muutaman kerran kurkkaamassa parvekkeelta eli armeijan termein tekemässä maastotiedustelua, mitä ne valtaajat oikein haluavat tehdä? Ovatko he ihan tosissaan? Juristin tapaan ajatellen tilanne oli täysin absurdi ja selkeästi laiton.

Kävi yön mittaan kuitenkin ilmi, että valtaajat ovat tosissaan päättäneet jäädä Vanhalle. Kaikenlaisia puheita salissa pidettiin, mutta selkeää päämäärää puheista ei käynyt ilmi. Monenlaisia eväitä oli valtaajilla mukanaan tai ilmestyivät paikalle yön mittaan ja niiden päällykset ja sisukset levisivät pikkuhiljaa pitkin lattiaa eikä merkkiäkään ollut siitä, että valtaajat lähiaikoina aikoisivat poistua juhlasalista.

Kävi selväksi, että tässä salissa Bergmanin kantaattia ei voi esittää seuraavan päivänä eikä Kekkonen voi pitää puhettaan. Vaikka ehkä valtaajat poistuisivatkin, heidän jälkeensä jättämää sotkua ei mitenkään voisi ehtiä siivota.

HYY:n musiikkikorpporaatiot halusivat esittää kuukausitolkulla harjoitetun upean kantaatin, HYY halusi järjestää 100-vuotisjuhlansa ja presidentti Kekkonen halusi pitää huolellisesti valmistellun puheensa sekä välttää vasemmistovallankumouksellisten ajatusten edes tilapäistä voittoa.

Kun ilmeisesti Kekkosella asti käyneellä päätöksellä Vanhaa ei poliisivoimin tyhjennetty, mihin olisi ollut täysin laillinen peruste, jouduimme HYY:n silloisen puheenjohtajan, varatuomari Timo Laatusen kanssa, joka istui läpi yön HYY:n toimistossa Uudella Ylioppilastalolla, lukuisten puhelinneuvottelujen jälkeen toteamaan, että vaihtoehtoja on kaksi: Juhlat peruutetaan tai löydämme yön aikana toisen juhlapaikan.

Vanhan veroisia juhlapaikkoja ei silloin ollut runsaasti tarjolla, eikä niitä varsinkaan ollut helppo keskellä yötä löytää seuraavaksi päiväksi varsinkaan, kun valtauksen ja jonkinasteisen vallankumouksen uhka leijui ilmassa. Teimme molemmat lankapuhelimella monia tuloksettomia tiedusteluja. Ehdolla olivat mm. Yliopiston juhlasali, Kauppakorkeakoulu, Suomen Messut ja eräitä muita. Eri syistä emme onnistuneet.

Sitten keksin, rohkaisin mieleni ja soitin Sibelius-Akatemian rehtori Taneli Kuusistolle, jota en koskaan aiemmin ollut tavannut, puolen yön jälkeen kotiin.

Uniselle, mutta hetkessä piristyneelle rehtorille selitin lyhyesti tilanteen, jonka hänkin tietysti oli kuullut radiosta ja sain seuraavan vastauksen: ”En tiedä, mitä Akatemiassa huomisiltana pitäisi tapahtua, mutta olipa se mitä hyvänsä, se peruutetaan ja siellä esitetään Bergmanin kantaatti”. Tilaisuuden laajemmasta yhteiskunnallisesta merkityksestä, kuten Kekkosen puheesta ei ollut tarpeen puhua.

Näin ongelma muusikkojen ja aivan erityisesti YS:n toimesta ratkesi, halu soittaa ja laulaa, toteuttaa musikaalinen unelma ylitti kaikki valtausvastukset.

Timo Laatunen sai noin yhden aikaan yöllä ehdotukseni mukaisesti soittaa presidentin kansliaan ja ilmoittaa, missä presidentin puhe seuraavana iltana pidettäisiin. Uutissulku kanslian toimesta julistettiin seuraavaan päivään klo 12.30 saakka. Kaikki esiintyvät HYY:n musiikkikorporaatiot, noin 200 ihmistä, mobilisoitiin muutaman aamutunnin aikana uuteen harjoitus- ja esiintymispaikkaan (ilman kännykkää se ei ollut ihan yksinkertainen operaatio).

Mitään ”uutisvuotoa” ei tapahtunut. Juhlayleisö, joka hämmästyttävällä ja Yleisradion uutisten lisäksi monilla erilaisilla privaateilla tavoilla oli saanut tiedon juhlapaikan vaihtumisesta, käveli juhla-asuihin siis frakkeihin ja pitkiin iltapukuihin sonnustuneina, ”som var ockupationisternas enda mål, alltså att ta över huset och stoppa frackfesten” Sibelius-Akatemiaan soihduin valaistua ja poliisin vartioimaa Arkadiankatua pitkin. Luulen edelleenkin, että yleisön tunnelma oli tuolloin aika poikkeuksellinen, jollei lievästi ilkikurinen valtaushankkeita ajatellen.

Valtaajat olivat Vanhalla, pitivät puheitaan ja ihmettelivät vähitellen, että mitä me täällä teemme? Mitään muuta varsinaista tarkoitusta kuin ”frakkijuhlien” estäminen valtauksella ei tuntunut olevan ja sekin jäi saavuttamatta. Vain varsin pienehkössä osassa sen ajan ylioppilaissa frakkijuhla ”väckte vrede”, tvärtom som Lyra säger i HBL.

Aikanaan ja yllättävän pian valtaajat hiipuivat koteihinsa. Kuanko valtaus kesti, en ehtinyt silloin seurata, mutta nyt sain lukea, että ”Folk blev trötta och gick hem efter att ha vakat i ett dygn, suttit på golvet, druckit rödvin och pussat”. Kyllä liikkeessä oli enemmän uhoa ja halua kiusan tekoon kuin mitään todellista voimaa.

Juuri sellaiselta sekoilulta valtaustilaisuus näytti, kun sitä juhlasalin parvekkeelta kävin pitkin yötä seuraamassa samalla, kun Timo Laatusen kanssa mietimme, miten HYY:n kuitenkin aika ainutlaatuiset 100-vuotisjuhlat voitaisiin toteuttaa.

Me soittajat ja laulajat olimme tietenkin juhlan alkaessa Sibelius-Akatemian lavalla täsmällisesti, hyvin valmistuneina, juhlapuvut yllä ja akateemiset kunniamerkit rinnassa. Itse en ollut yöllä nukkunut minuuttiakaan ja saatoin vain ihmetellä, miten kaiken olin saanutkaan tapahtumaan ja miten itse soittooni (toinen huilu) jaksaisin keskittyä, mutta teinpähän sen, enkä juuri nukkunut seuraavanakaan yönä.

Presidentti Kekkonen tuli saliin täsmällisesti, kuten aina. Porilaisten marssi kajahti, puheet pidettiin, laulut laulettiin ja Bergmannin juhlaan säveltämä kantaatti soi komeasti. Bergman oli esityksen jälkeen silminähden liikuttunut ja ylen onnellinen. Hänen onneensa meidän kaikkien niin esiintyjien kuin yleisön oli helppo yhtyä.

Uskon, että HYY:n 100-vuotisjuhla jäi kaikille läsnäolleille ja muillekin suomalaisille jopa seuraaville sukupolville aivan erityisesti mieleen.

Moni ei vain tiennyt eikä varmaan ennen tämän artikkelin mahdollista julkaisemista vieläkään tiedä, kuinka vahva musiikin esittäjien ja aivan erityisesti YS:n vaikutus oli siihen, että tapahtuma ylipäätään toteutui. Sen me kuitenkin YS,YL, AS ja HYY:n johto yhdessä teimme. Muitten asia on ruotia, miten tärkeä Urho Kekkosen puhe tuossa tilaisuudessa lopulta oli.

Timo Kivi-Koskinen,
varatuomari
YS:n kakkoshuilun soittaja
ja puheenjohtaja vuosina 1967-1969

Ps. Taas Vanha 40 vuoden jälkeen ”vallattiin”, mutta juhlat pidettiin ajallaan ja oikeassa paikassa, minkä poikani illalla puhelimitse vahvisti.


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


Pro Carelia -mitali

Karjalan Liitto jakaa Pro Carelia -mitaleja, ei Pro Karelia -mitaleja. Ne ovat liiton antamia kunnianosoituksia.

Päätoimittajat eivät yleensä kirjoittele toisiin lehtiin tai julkaisuihin, taitaa olla aika harvinaista.

Risto Uimonen jää lähiaikoina eläkkeelle, joten katsotaan, laajentaako hän reviiriään. Hän on fiksu ja kyvykäs mies, joten aika näyttää, osallistuuko hän Karjalan palautukseen liittyvään toimintaan.

Vanhan valtaus on yksi osa elämää, joka on tapahtunut.
Toimitus [2008-11-29 12:52:59]


Pro Karelia ?

Karjalan Liitto myönsi äskettäin Pro Karelia mitalin Oululaisen Kaleva-lehden päätoimittaja Risto Uimoselle. Onko mahdollista saada hänen kirjoituksia tällekin palstalle ?

Miten vanhan valtaus liittyy teihin ?
Pro Suomi [2008-11-29 12:30:15]


Tuomiojan ja muiden partaisten motiivit

Onhan se selvää, että nämä Vanhan valtaajien kaltaiset piilohumaanit ihmiset pakoilevat omaa yksilön vastuutaan itsestään ja perheestään. Hehän ovat ihmisiä, jotka samanmukaisesti käyvät toisten taskuilla vaatimassa leipää pöytään. En koskaan tule ymmärtämään sitä, miksi yhteiskunnan pitää ruokkia laiskureita ja kaikenlaisia hulttioita. Ymmärrän kyllä sen, jos yhteiskunta auttaa silloin kun todellinen sairaus yllättää ja
omat resurssit hoitaa asiansa heikkenevät tuntuvasti, silloin on apu paikallaan. Kyllähän Vanhan valtaus oli ainakin yksi tekijä siihen, minkälaisessa henkisessä tilassa maa makaa. Nyt on suomalaisten vihdoinkin avattava silmänsä ja herättävä todellisuuteen. Perhearvot tulee uudelleen nostaa kunniaan ja lapset ja nuoret pitää opettaa hyviin käytöstapoihin todella niin että näin tehdään kaikissa Suomen kodeissa.
Vain näin toimien on Suomella kansakuntana tulevaisuutta. Vanhan valtausta muistettakoon vain häpeällisenä tapauksena, jolla oli kielteisiä jälkivaikutuksia koko suomalaiseen yhteiskuntaan.
Kiitos varatuomari Timo Kivi-Koskiselle valaisevasta artikkelista.
Yrittäjä Etelä-Suomesta [2008-11-29 12:20:50]


Ei paljoa puutu...

Nykyisinkin on paljon "Vanhan valtaajien" kaltaisia huligaaneja - jopa professoreissa. Ne toimivat vain ovelammin piilokommunisteina ja soluttautuvat kunniallisiin virkoihin valheellisin keinoin saavuttaen asemia, joista sitten esimerkiksi virkanimityksissä suosivat kaltaisiaan.
Karjalaineha miekii oon [2008-11-29 06:45:15]


Vastakkaiset nuoret

Niin, tässä erittäin mielenkiintoisessa artikkelissa todella korostuu Vanhan valtauksen hetkellä erot kahden vastakkaisen nuorisoryhmän välillä.
Isänmaalliset ja vastuulliset muusikot valmistautuivat esteistä huolimatta, jopa itse järjestämällään suojelulla ja tiedottamisella Yliopistonsa 100-vuotisjuhlaan. Kertomuksesta säteilee, miten tärkeäksi ja merkittäväksi tilaisuudeksi he kokivat juhlan.
Kun taas vastuuttomat ja epäisänmaalliset huligaanit hilluivat ja keskittivät aikansa ja energiansa juhlan sabotoimiseen ja mielenosoitukseen. Kuten tiedämme, Tuomiojan ja Halosen aatteellinen pohja on tuolloin NL:n ihailun ja taistolaisuuden hengessä.
Arvaan, että Erkki Tuomiojan isällä, Sakarilla, ei ole tuolloin ollut kovin ylpeä olo pojastaan. MIten lie jatkossa...
karjalainen [2008-11-28 18:46:42]


Kommarit aisoihin

Samalaista räkänokkia kuin "Vanhan valtaajat" silloin, on nykyisinkin soluttautunut joihinkin ei-kommunistisina esiintyvien puolueiden ja muiden järjestöjen vaiheille ja jopa saaneet niissä näkyviä sijoja. Vai mitä sanotte Erkki Tuomiojasta, Tarja Haloskasta ja muutamista muista tulipunaisista kommareista. Me vastuuntuntoiset suomalaiset kuitenkin pidämme yhteuiskunnan pystyssä.
Anneli [2008-11-28 15:39:48]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].