[10] Venäjä
[21] Poliittiset

MIELENOSOITUKSET VENÄJÄLLÄ LAAJENEVAT

- Erimielisten marssin osanottajia pidätettiin
- Virkavaltaa oli enemmän kuin mielenosoittajia
- Eläkeläiskenraalit raahattiin poliisiautoihin
- Onko Putin määrännyt Stalinin otteet käyttöön?
- Vastamielenosoittajilla ei ollut ongelmia
- Pietarissa Erimielisten marssi onnistui
- Mielenosoittajat syyttivät Putinia ongelmista
- Mielenosoituksia kymmenissä kaupungeissa
- Mielenosoituksissa ydinongelma esille: johtamisen kriisi
- Putinin tärkeimmät sanat, joita hän tulee katumaan
- Venäjä sukeltamassa nopeutuvalla vauhdilla kriisiin
- Mikä on mielenosoittajan määrän merkitys?
- Suomessa sytytään hitaasti, ollaan kärsivällisiä
- Venäjällä vahva johtaja pelastaa - vai tuhoaa?
- Muutostarve Venäjällä vahvenee nopeasti

Erimielisten marssin osanottajia pidätettiin

Venäjän oppositiovoimat yrittivät järjestää 14.12.2008 Moskovassa ja Pietarissa mielenosoituksia.

Moskovan pormestari olisi hyväksynyt mielenosoituksen kaukana keskustasta, mutta oppositio ei halunnut hyödytöntä mielenilmausta kaukana ihmisten silmistä. Sen vuoksi opposition edustajat alkoivat kokoontua keskustaan.

Moskovan poliisi ja mellakkajoukot pidättivät jo ennen mielenosoituksen alkua kymmeniä ihmisiä. Toinen Venäjä –puolueen nettisivujen mukaan miliisit pidättivät jokaisen, joka näytti ottavan osaa opposition demonstraatioon, joka tunnetaan nimellä Erimielisten marssi.

Sadat poliisit reunustivat Triumfalnaya Ploschad (Voiton aukio) –aluetta ja väkivaltaisesti estivät ketä tahansa tulemasta lähelle. Noin 90 ihmistä pidätettiin.

Virkavaltaa oli enemmän kuin mielenosoittajia

Paveletskin rautatie-asemalta lähti samanaikaisesti noin 150 mielenosoittajaa keskustaa kohti. Kaikkiaan Moskovan mielenosoitukseen osallistui 200 – 250 henkeä. Virkavallan edustajia oli paikalla enemmän kuin osanottajia.

Shakin maailmanmestari Garri Kasparovin oli tarkoitus osallistua Paveletskin asemalta lähteneeseen marssiin, mutta hänen omien nettisivujensa mukaan OMON:in (sisäministeriön erikoisjoukot) joukot estivät hänen tulonsa paikalle.

Poliisien puhemies kuvasi protestia huligaanien eristetyksi yritykseksi, jonka lainkäyttöviranomaiset lopettivat ajoissa. Tämän kuvauksen pohjalta jää miettimään, niinkö pienistä väkimääristä Venäjän turvallisuus on kiinni.

Eläkeläiskenraalit raahattiin poliisiautoihin

Ryhmä eläkeläiskenraaleja aikoi osallistua demonstraatioon, mutta myös heidät OMON:in erityisjoukot hajoittivat väkivaltaisesti. Gasparovin sivujen mukaan OMON:n joukot vetivät kenraaleja poliisiautoihin käsistä ja jaloista, raahasivat pitkin maata ja pidättivät noin 50 ihmistä.

Pidätettyjen joukossa olivat mm. Neuvostoliiton upseerien liiton puheenjohtaja kenraali Aleksei Fomin ja amiraali Vladimir Berezin. Kenraalien rivistön oli tarkoitus liittyä Erimielisten marssiin.

Ennen tilaisuutta kenraali Fomin oli täysin varma siitä, ettei miiliisi tai OMON uskaltaisi korottaa käsiään veteraaneja vastaan. Toisin kävi. Oikeusistunnot pidätettyjä protestoijia vastaan on jo aloitettu.

Onko Putin määrännyt Stalinin otteet käyttöön?

Venäjällä on perinteisesti sotaveteraaneja ja –sankareita pidetty korkeassa arvossa. Stalin tapatti kenraaleita ja muita korkeita upseereja noin 30 000 ennen talvisotaa, mikä paljon helpotti tilannetta Suomen kannalta.

Onko nyt katsottava siten, että pääministeri Vladimir Putin on ottanut Stalinin keinot modifioituina käyttöön, kun myös eläkeläiskenraaleja on alettu raahata kuin tapettavaa karjaa pitkin katuja?

Vastamielenosoittajilla ei ollut ongelmia

Moskovan mielenosoituksessa oli erikoisuutena se, että vaikka paikalla oli satoja virkavallan edustajia, koko aukio oli eristetty ja kadunvarret olivat täynnä miliisin ja OMON:in joukkojen kuorma-autoja, silti joukko vastamielenosoittajia onnistui pääsemään viereisen talon katolle.

Vastamielenosoittajat pudottelivat lentolehtisiä, joissa Yhdysvaltoja syytettiin finanssikriisistä ja Kasparovia venäläisen yhteiskunnan murentamisesta. Lentolehtisissä vaaditiin, että ”jo riittää veneen keikutus”. Tämä lause on tuttu myös Suomessa Karjalan palautuksen vastustajien ja Venäjän tukijoiden keskuudesta.

Ei ole tietoa siitä, oliko vastamielenosoitukselle hankittu asianomainen lupa ja miksi se oli saatu, kun oppositio ei saanut omalle marssilleen lupaa. Esim. nykyhallintoa kannattavalla Nashi-järjestöllä ei ole ollut ongelmia mielenosoituslupien saamisessa.

Pietarissa Erimielisten marssi onnistui

Noin 1 000 henkeä demonstroi Kremliä vastaan 14.12.2008 Pietarissa. Myös tämä oli Erimielisten marssi, joka tapahtui Chernyshevsky Gardens’issa. Viranomaiset tuomitsivat marssin laittomaksi.

Mielenosoittajat vaativat vallanpitäjien vaihtamista, ei perustuslain muuttamista. Poliisi oli paikalla, mutta ei puuttunut demonstraatioon.

Mielenosoituksen aikana paikalle tuli noin 10 nuorta miestä, jotka kantoivat kylttejä ”Vapauttakaa Hodorkovsky”, ”Obama” ja ”Me haluamme ydinaseista vapaan Venäjän”. Varsinaiset mielenosoittajat ottivat kyltit pois ja tunnistivat miehet järjestetyiksi yllyttäjiksi.

Mielenosoittajat syyttivät Putinia ongelmista

Mielenosoituksen puhujat varoittivat, että lähitulevaisuudessa palkat ja eläkkeet viivästyvät, tulee paljon irtisanomisia ja hinnat nousevat. Tästä he syyttivät entistä presidenttiä ja nykyistä pääministeriä Putinia. Noin 60 mielenosoittajaa pidätettiin.

Yksi tilaisuuden organisoijista oli Olga Kurnosova, jota viranomaiset eivät päästäneet talostaan pois. Hän tuli sairaaksi päivän kuluessa ja kutsui ambulanssin, joka pysäytettiin.

Nyt Kurnosova on klinikalla ja kolme virkamiestä organisoitua rikollisuutta vastustavasta toimistosta vahtii häntä.

Mielenosoituksia kymmenissä kaupungeissa

Mielenosoituksia ei tapahdu vain Moskovassa ja Pietarissa. Vladivostokissa 14.12.2008 autonomistajien mielenosoitus tuontitulleja korottavaa hallituksen päätöstä vastaan kehittyi joukkomielenosoituksiksi, jotka täysin lamaannuttivat kaupungin liikenteen [video].

Mielenosoittajien rivistöt sulkivat kaikki pääkadut. Miliisi valvoi mielenosoituksia, mutta ei puuttunut tapahtumiin. Eniten huudettiin iskulausetta: "Putin, eroa".

Vastaavia mielenosoituksia on järjestetty samanaikaisesti kymmenissä kaupungeissa Vladivostokista Pietariin asti. Mielenosoittajien iskulauseina ovat: ”Vallanpitäjät, kieltäkää jotain itseltänne”. ”Korottakaa elämäntasoa, ei tuontitulleja”. Näiden mielenosoitusten kärki suuntautuu hallintoon. Mistä vallanpitäjät voisivat kieltäytyä? Rahallisesti suurin kieltäytyminen liittyisi korruptioon, jonka todellista suuruutta kukaan ei tiedä.

Vladivostokin mielenosoitus ei uutisten mukaan ole suunnattu aluetta hallitsevaa kiinalaista mafiaa vastaan, vaan federaation johtajia vastaan. Mielenosoitusten leviäminen – jälleen – eri puolille Venäjää on merkki, jonka federaation johdon tulisi ottaa vakavasti huomioon.

Mielenosoituksissa ydinongelma esille: johtamisen kriisi

Venäjällä on ollut selvästi havaittavissa mielenosoitusten lisääntyminen. Oppositio alkaa taas nostaa päätään ja vaatia todellisia muutoksia Venäjän hallintoon. Julkisuudessa opposition esiintyminen on ollut sangen maltillista.

Nyt aletaan viesteissä mennä Venäjän ongelmien ytimeen: Vladimir Putinin hallintoon. Venäjä kriisissä –kirjasta näkyy hyvin selvästi se, että Venäjällä on johtamisen kriisi. Sillä ei ole kyvykästä johtoa hoitamaan federaatiotason ja suuryritysten toimintaa.

Syykin on yksinkertainen. Venäjän hallintoa ja suurimpia yrityksiä johtavat ja valvovat silovikit eli vakoojakoulutuksen ja –kokemuksen omaavat henkilöt. Tämä näkyy merkittävänä ongelmana esim. infrastruktuurin tai uusinvestointien ylläpidon puutteena. Siloviki-hallinto on käynnistänyt kaiken kattavan korruption, joka on suurempi kuin koskaan ennen.

Putinin tärkeimmät sanat, joita hän tulee katumaan

Putin on toistellut, että finanssikriisin syy on lännessä ja kaikki menee hienosti. 22.11.2008 toimittaja Vitaly Portnikov esitti väitteen, että Putin tulee katumaan tv-puhettaan, jonka hän julisti valtaa pitävän puolueen kokouksessa. Ihmiset tulevat muistamaan puheesta kaksi asiaa: ”että kriisi on olemassa ja ettei sillä ole mitään sosiaalisia vaikutuksia”.

Ihmiset tulevat Portikovin mukaan muistamaan puheen, kun valuuttakurssi alkaa petollisesti kääntyä porvarillisen ja häviävän dollarin hyväksi. He hämmästyvät, kun yhä useampi ei löydä työtä, eikä se valtio, joka lupasi auttaa heitä, osaa tehdä mitään kansalaisten hyväksi. Ja näitä sanoja lainataan, kun toinen strateginen yritys tai vielä tärkeämpi, kaupungin suuri työnantaja lopettaa toiminnan potkaisten työntekijät pellolle.

Näitä sanoja Portnikov pitää Putinin uran tärkeimpinä sanoina ja niitä toistetaan kerta toisensa jälkeen. Ihmisillä on vielä muistissa Boris Jeltsinin lupaus mennä makaamaan ratakiskoille, jos hinnat nousevat, eikä hän mennyt. Hän lupasi, ettei tulisi lamaa, joka sitten tuli. Ennen näitä lupauksia Venäjällä oli muutoksen odotuksia, häikäisevän vapauden ilmapiiri, jota nyt on vaikea löytää Venäjältä. ”Muistetaan vain pääministeri Putin, joka ei suojellut maataan ja sen kansalaisia fiaskolta”.

Venäjä sukeltamassa nopeutuvalla vauhdilla kriisiin

Kun yhdistelee tämän viikonlopun ja viime viikkojen uutisia, Venäjän tilanteen nopea eskaloituminen kohti syvää kriisiä ja romahdusta, on entistä selvemmin nähtävillä. Venäjällä olisi ollut erinomainen tilaisuus varautua globaaliin kriisiin, jonka tuleminen oli nähtävissä jo vuosi-pari sitten riittävän selvästi.

Kaikkivoipa johtaja ei halua sellaisesta välittää, eikä se tietenkään hänen omaa elintasoaa millään lailla heikennä. Venäjän kansakin on osaltaan jo alkanut nähdä julkisivun taakse. Kun puolen vuoden kuluttua tehdään oikeaa mittausta Putinin suosiosta, se on varmasti romahtanut.

Mihail Kasjanovin, Garri Kasparovin ja monen muun ennustukset Venäjän romahtamisesta toteutuvat kiihtyvää vauhtia. Kun venäläisten tulee nälkä ja kylmä, hekin heräävät kohmeessaan ja alkavat vaatia muutoksia.

Kun riittävän suuri joukko lähtee niitä vaatimaan, ei miliisi, FSB, OMON-joukot tai muut viranomaistahot enää kykene väkivaltakulttuurin voimin niitä pysäyttämään. Uhreja varmasti tulee, mutta se ei pysäytä kerran alkanutta eskalaatiota.

Mikä on mielenosoittajan määrän merkitys?

Venäjän suuruutta, kasvua ja johtajuutta ihannoivat suomalaiset henkilöt tuovat esille, ettei Venäjällä mielenosoituksiin osallistu kuin jokunen sata ihmistä, jopa vähemmän. Se ei siten merkitse yhtään mitään.

Vertailukohdaksi otetaan Suomessa Karjalan palauttamiseen liittyvät mielenosoitukset, joissa on ehkä kymmeniä osanottajia, mitättömän kokoinen joukko?

Kummankaan joukon merkitystä ei pidä katsoa nykyvaiheessa lukumäärän pohjalta. Suomella ja Venäjällä on selvästi yhtäläisyyttä siinä, että molemmat maat ovat esivaltaan kunnioittavasti suhtautuvia. Suomessa se ehkä on vanhaa hyvää perua olevaa esivaltauskollisuutta. Venäjällä se on neuvostoajoilta peräisin olevaa esivaltapelkoa.

Suomessa sytytään hitaasti, ollaan kärsivällisiä

Lopputulos kummassakin on sama. Ei haluta kiinnostua asiasta, ei haluta tietää siitä mitään. Kunnes sitten joku piste ylitetään, minkä jälkeen ei ole paluuta.

Karjalan palautuksen kannatus Suomessa on noin 40 %. Se on todella paljon, mutta se ei näy demonstraatioina tai minkäänlaisena main streamina.

Yksi syy mielenosoitusinnon laimeuteen on se, etteivät Pro Karelia ry ja Karelia Klubi ry ole pitäneet mielenosoituksia ainakaan tässä vaiheessa parhaana keinona viedä palautussanomaa eteenpäin. Suomalaiset uskaltavat kuitenkin ilmaista mielipiteensä eri tavoin.

Venäjällä vahva johtaja pelastaa - vai tuhoaa?

Venäjällä halutaan ehdottomasti uskoa ja historiallisen kehityksen pohjalta uskotaankin voimakkaan valtionjohtajan pelastavaan otteeseen. Ei se mitään, jos siinä sivussa murhataan omia kansalaisia, kehitys vaatii välttämättä uhrinsa.

Mitä itse kukin sitten lopulta ajattelee, taitaa olla täysin eri asia. Kun itsensä kokee riittävän voimattomaksi ja kykenemättömäksi saamaan muutosta aikaan, niin kokee paremmaksi noudattaa sääntöä numero 1.

Muutostarve Venäjällä vahvenee nopeasti

Sekä Venäjällä että Suomessa tilanne on muuttumassa. Suomessa menee vielä niin hyvin, että voi kestää vuosi-pari, ennen kuin ihmiset alkavat oivaltaa todellisen tilanteen. Ne ihmiset, jotka ovat esim. 1990-luvun alun tarkoituksellisesti eskaloidun pankkikriisin uhreja, eivät jaksa ryhtyä sotimaan.

Suuret, yhteiskunnallisesti merkittävää kansanosaa koskevat kriisit eivät kuitenkaan unohdu sen paremmin Venäjällä kuin Suomessakaan. Suomen hallinto joutuu tekemään tiliä siitä, miksi esim. Karjalan kysymystä, sotasyyllisyyttä tai pankkikriisiä ei ole hoidettu oikein. Nämä kysymykset eivät ole niin akuutteja, että nostaisivat ihmiset vielä barrikaadeille.

Venäjän tilanne on kuitenkin huononemassa niin nopeaa tahtia, että ihmiset ovat käynnistäneet protesteja yhteiskunnan päättäjiä vastaan. Protestien määrä tulee lisääntymään ja väkimäärä niissä tulee voimakkaasti kasvamaan. Onko Solidaarisuus se liike, joka johtaa muutosta, vai mitkä voimat lopulta ottavat vallan, on avoin kysymys.

Lisätiedot: Veikko Saksi

Kuuma puheenaihe Venäjän upseerikerhoilla