Karjala / Karelia kuuluu Suomelle - Pro Karelian fokus.
Karelia / Karjala is part of Finland - Pro Karelia's focus.


Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

16.11.2014
»  EUEEP:N VUOSIKOKOUS 2015 STUTTGARTISSA

12.09.2014 [02, 03]
»  KAHDEN TASON PELI KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSESSA

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

10.06.2013 [04, 10]
»  LAKIALOITE ULKOMAALAISTEN KIINTEISTÖOMISTUKSESTA

04.06.2013 [08, 11, 15]
»  ANNELI ILONEN, 82, VÄITTELEE KANNAKSEN EVAKKOUDESTA

22.05.2013 [02, 10]
»  KKL 14: SA-KUVAN 170 000 VALOKUVAA

12.05.2013
»  TIME TUNSI SUOMEN OIKEAT RAJAT

27.04.2013 [02, 04, 06]
»  "VELJEÄ EI JÄTETÄ, NUORIA EI UNOHDETA"

15.03.2013 [06, 10]
»  PUTIN KAIVAA JUOPAA SUOMEN JA VENÄJÄN VÄLILLE

06.03.2013 [02, 07]
»  KKL 13: ISÄNMAALLISUUS ON KUNNIA-ASIA

02.03.2013 [03, 10]
»  MIKSI 42 % VENÄLÄISISTÄ IHAILEE STALINIA?

22.02.2013 [02, 03]
»  KURIILIT TAAS JAPANIN JA VENÄJÄN NEUVOTTELUISSA

13.02.2013 [02, 03]
»  NIINISTÖ YLEN MUKAAN: ”SUOMI EI AIO VAATIA KARJALAA TAKAISIN”

27.01.2013 [02, 03]
»  KARJALAN KYSYMYS ON KAHDEN TASON PELIÄ

05.12.2012 [02, 18]
»  ITSENÄISYYSJUHLA, TASAVALLAN TÄRKEIN JUHLA

04.12.2012
»  KKL 12: JÄÄMERIASENNE MUUTTUNUT, PETSAMO EDELLEEN HUKASSA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2013 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian henkilörekisterit

17.12.2008
Pro Karelia ry

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeli-ryhmiin.
Klikkaamalla artikkeli-ryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus
[10] Venäjä
[21] Poliittiset

PITÄISIKÖ KARJALAN MENETYS UNOHTAA?

- Pravda tarjoaa vihaa Ahtisaaren motivaattoriksi
- Miten vihan vanki voisi olla rauhantekijänä?
- Totuus on tekevä teidät vapaiksi
- Pitäisikö Suomen antaa anteeksi ja unohtaa?
- Onko Venäjällä halua selvittää ja korjata asiat?
- Antaa anteeksi katumattomalle on kuin piirtää viivoja veteen
- Rikosten unohtaminen murtaa arvopohjan
- Raamattu neuvoo kääntämään toisen posken
- Suuret oikeusloukkaukset eivät korjaamatta unohdu
- Venäjä ei ole ryhtynyt selvittämään historiaansa
- Itse aloitettu korjaaminen on parasta rauhantyötä

Pravda tarjoaa vihaa Ahtisaaren motivaattoriksi

Pravdassa tuodaan 11.12.2008 esille, että "Martti Ahtisaari syntyi Viipurissa. Luultavasti tämä seikka voi vaikuttaa olennaisesti hänen erittäin negatiiviseen suhtautumiseensa Venäjää ja Venäjän lähimpää liittolaista Serbiaa kohtaan. Hän ei voi antaa anteeksi sitä, että Suomi menetti hänen kotikaupunkinsa, ja se ilmenee havainnollisesti kaikessa hänen poliittisessa toiminnassaan."

Pravda väittää, että kotikaupungin menettämisestä johtuva viha olisi Ahtisaaren motivaattori rauhantöissä ja kaikessa muussakin hänen toiminnassaan. Kun lukee Ahtisaaren puheita tai kannanottoja, ne eivät tue tällaista viha-väittämää. Ei niistä kuulla minkäänlaista vihaa Venäjää kohtaan.

Kertoessaan omasta lapsuudestaan ja evakkotaipaleestaan, Ahtisaari kuvasi niitä tuntoja, mitä hänellä kotimaan sisäisenä pakolaisena oli. Jos hän olisi ollut vihan vimmassa, hän olisi haukkunut Neuvostoliiton ja sen johtajat ja systeemin perinpohjin. Varmasti siihenkin olisi tarvittaessa osaamista riittänyt yllin kyllin.

Miten vihan vanki voisi olla rauhantekijänä?

Miten rauhaa voisi välittää ja siitä neuvotella, jos itse olisi vihansa vanki? Ei sellainen ole mahdollista. Se aiheuttaisi ennakko-asenteita, jotka väistämättä kuultaisivat ehdotusten läpi.

Ahtisaaren lähtökohta rauhanneuvotteluissa näyttää olleen hyvin pragmaattinen ja selväpiirteinen. Se ei perustu vihaan, mutta ei myöskään valheeseen. Ehkä tämä on ollut yksi tekijä venäläisten suhtautumisen muodostumisessa. Totuus on Venäjällä useinkin suurin loukkaus, koska se sattuu kipeästi juuri ongelman ytimeen.

Venäläisessä ajattelussa on paljon sitä, että oletaan toisen ilman muuta valehtelevan, minkä vuoksi totuus on hyvin hämmentävä ja pelottava asia. Jos rauhanvälittäjä lähtisi valheelliselta pohjalta, neuvottelut karahtaisivat kiville alkumetreillä. Luottamus välittäjäänkin katoaisi. Kun sitä ei ole osapuolillakaan valmiiksi, ei neuvotteluille olisi mitään pohjaa.

Totuus on tekevä teidät vapaiksi

Venäjällä ei vielä ole oivallettu sitä Raamatun sanaa, joka vahvistaa, että ”totuus on tekevä teidät vapaiksi” [Joh. 8:31-32]. Sananlasku sanoo, että valheella on lyhyet jäljet. Niin olisi rauhanneuvotteluissakin. Niin on käynyt Leninin ja Stalinin ajan aggressioiden kanssa, ne eivät ole puhdistuneet valheellisen historiankirjoituksen mukana. Venäjä on valheensa vanki.

Koska nykyisen siloviki-hallinnon aikana totuus Venäjän historian raakalaismaisista murhatöistä on haluttu peittää valheella, ei totuus ole saavuttanut venäläisiä. Valhe vaatii lisäkseen uusia valheita ja peittelyitä. Sellaisella toiminnalla on aina huono loppu, valhetta ei voi jatkaa ikuisesti.

Venäjä on taas tällä erää tulossa kulminaatiovaiheeseen, jossa perinpohjaisen valheen verkko alkaa repeytyä. Se on kuten Venäjä kriisissä –kirjan kannessa kuvattu vallan vertikaali. Se on verkko, josta sidelangat puuttuvat täysin. Se on myöskin verkko, jota on ylläpidetty kansallisvarallisuuden varastamisesta saadulla korruptiorahalla.

Pitäisikö Suomen antaa anteeksi ja unohtaa?

Presidentti Ahtisaari ja koko Suomi menetti Pariisin rauhanteossa Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten julkisoikeudellisen hallinnan. Alueet ovat tällä hetkellä Venäjän federaation hallinnon alla, mutta eivät sen omistuksessa. Suomalaiset omistavat yksityisoikeudellisessa mielessä alueiden kiinteistöt.

Pitäisikö suomalaisten nyt antaa Venäjälle anteeksi ja unohtaa koko juttu? Aikaakin on kulunut ja suomalaiset ovat selviytyneet melkoisen hyvin. Anteeksianto usein ymmärretään menettelynä, jossa asian tila hyväksytään, luovutaan kaikista vaatimuksista ja unohdetaan koko asia. Olisiko tämä oikea menettely ja oikea anteeksiannon tarkoituksen ymmärtäminen?

Onko Venäjällä halua selvittää ja korjata asiat?

Ensin olisi varmaankin tarpeen tarkastella sitä, miten rikoksen tekijä itse suhtautuu tekoonsa. Jos hän katuu vilpittömästi, hän luonnollisesti haluaa pyytää anteeksi, korjata aiheuttamansa vääryydet ja palata jälleen oikealle, yhteiskuntakelpoiselle tielle. Silloin myöskin anteeksi antaminen ja unohtaminen on helpompaa, onhan asiat keskenään aidosti korjattu.

Miten Neuvostoliitto ja Venäjä ovat suhtautuneet alueiden anastukseen ja hyökkäyksiinsä? Vain presidentti Boris Jeltsinin aikana Venäjän johto on osoittanut jonkinasteista katumusta ja halua sovitella asiaa. Se kausi ei kestänyt pitkää aikaa, kun ääni kellossa muuttui.

Nykyisen siloviki-hallinnon aikana Venäjä ei ole osoittanut haluansa käsitellä näitä asioita. Tosin ei Suomi ole niiden käsittelyä vaatinutkaan. Vikaa on siten sysissä ja sepissä. Uhriksi joutuneen kansan johtajien käyttäytyminen on sangen outoa.

Venäjän omaatuntoa on kuitenkin kolkuteltu useamman kerran, mikä on aiheuttanut erilaisia reaktioita. Tällä hetkellä asia näyttää tuntuvan ahdistavalta Venäjälle, koska Ahtisaaren oman ”psalmin” kertominen aiheutti näinkin voimakkaita reaktioita.

Antaa anteeksi katumattomalle on kuin piirtää viivoja veteen

Japanilainen sananlasku sanoo, että antaa anteeksi katumattomalle on samaa kuin piirtäisi kuvioita veteen. Ei siitäkään jää hetken kuluttua minkäänlaista jälkeä tai sen kummempaa positiivista tulosta. Asia jää entiselleen.

Anteeksianto ja unohtaminen tällaisessa tapauksessa ei varmastikaan ole oikea menettely, koska silloin vääryys hyväksyttäisiin vallitsevaksi ja hyväksyttäväksi olotilaksi. Väärintekijälle annettaisiin täysin virheellinen viesti siitä, että hänen aggressionsa on nyt unohdettu ja kaikki on ok, vaikka hänellä itsellään ei ole pienintäkään halua tehdä tiliä toimistaan. Se olisi mitä oivallisin pohja jatkaa väärintekemistä – kuten on tapahtunutkin.

Entä luopuminen kaikista vaatimuksista? Kun katsotaan esim. oikeusistuimen toimintaa rikosasiassa, rikoksen uhri voi antaa rikoksen tekijälle anteeksi, mutta oikeus silti määrää rangaistuksen ja ryöstetyn omaisuuden palauttamisen.

Yhteiskunta ei voi kansalaistensa turvallisuuden ja ihmisoikeuksien suojelun vuoksi hyväksyä menettelyä, jossa rikos jää tahallisesti rankaisematta ja ryöstösaalis palauttamatta.

Rikosten unohtaminen murtaa arvopohjan

Signaali väärintekijälle olisi täysin väärä. Rikoksia saisi tehdä, kun uhrit vain valitsisi taitavasti tai heitä kykenisi riittävästi painostamaan tavalla tai toisella. Tämän vuoksi myöskään rikoksen unohtaminen ja sillensä jättäminen eivät ole oikeita ratkaisuja.

Kansainvälinen yhteisö ei sellaista näkökulmaa voi hyväksyä rapauttamatta samalla oman olemassaolonsa oikeutta ja sitä kohtaan tunnettua arvostusta. YK ja ETYJ ovat tästä esimerkkejä. Jos ne jättävät toteutetut kansanmurhat sillensä, ne ovat menettäneet paljon siitä ajatuksesta, miksi ne on perustettu. Sen vuoksi jokaisen jäsenmaan tulisi erittäin tarkoin miettiä omaa rooliaan yhteisössä.

Kansainvälisen yhteisön eettisen arvopohjan unohtaminen merkitsee samaa kuin yhteisön toimintamahdollisuuksien loppuminen. Hampaaton, aggressioita sietävä ja väkivallan edessä alistuva yhteisö ei ylläpitä oman toimintansa jatkamisen edellytyksiä.

Raamattu neuvoo kääntämään toisen posken

Raamattu neuvoo antamaan anteeksi ja jopa kääntämään toisenkin posken. Raamatun neuvot ovat aina syvällisiä, mutta ne voivat myös olla vertauskuvallisia. Olisi vaikea ymmärtää, jos tällä kohdalla tarkoitettaisiin puolustautumiskieltoa ja vääryyden hyväksymistä. Ehkä sillä enemmänkin tarkoitetaan liiallisen voimankäytön välttämistä puolustamisessa tai kostamisen välttämistä.

Tältä pohjalta voitaisiin myös tarkastella, miten uskonpuhdistaja Martti Luther toimi. Hyväksyikö hän vääryyden ja vääräksi kokemansa katolisen kirkon toiminnan? Antoiko hän anteeksi ja jätti asian sillensä?

Luther ryhtyi taisteluun väärää vastaan. Hän naulasi kuuluisat 95 teesiään eräiden arvioiden mukaan 1517 Wittenbergin linnankirkon oveen. Hän ei hyväksynyt vääryyttä. Siitä ei ole tietoa, antoiko hän katumattomalle anteeksi vai ei. Ehkä hän noudatti Raamattun sitä sanaa, jossa sanotaan, että anna veljellesi anteeksi niin usein kuin hän katuu?

Suuret oikeusloukkaukset eivät korjaamatta unohdu

Neuvostoliiton suorittama Suomen alueitten anastus ja Venäjän jatkama niiden hallussapito kaikkine sodan seurauksineen olivat niin suuria oikeusloukkauksia, etteivät he katoa suomalaisten meemeistä, ennen kuin asiat sovitaan oikeudenmukaiselta pohjalta.

On täysin turha kuvitella, että kansakunta voisi sellaisen asian tuosta vain unohtaa ja tyytyä siihen, että niinpä siinä sitten kävi, eihän tässä mitään tarvitse tehdä. Inhimillisesti asiaa katsoen tekemisen tarve on aivan ilmeinen. Osapuolten välille ei koskaan voi syntyä aitoa luottamusta, ennen kuin vanhat asiat on sovittu.

Pahatkin asiat väljähtyvät, mutta sitten ne puhkeavat kerta toisensa jälkeen esiin, kunnes ne aidosti sovitaan. Kansakunnan muisti ei unohda. Miksi siten potkia tutkainta vastaan vuodesta toiseen? Miksi yrittää piilotella ja panna peiton alle vakavia, ongelmallisia asioita, jotka haittaavat elämistä? Se ei auta kuin tilapäisesti.

Venäjä ei ole ryhtynyt selvittämään historiaansa

Tämän ovat lukuisat kansat oivaltaneet ja ne ovat ryhtyneet korjaamaan aikaisempien hallintojensa tekemiä vääryyksiä. Esimerkkeinä näistä ovat Saksa, Uusi-Seelanti, Kanada, Romania, Puola, Italia, Vatikaani ja monet muut maat.

Venäjä ei kuulu tähän asioitaan selvittäneiden ryhmään. Sen oman edun kannalta olisi parasta ryhtyä siihen toimintaan, koska jossain vaiheessa maailmanyhteisö ja muut maat voivat tosissaan alkaa vaatia sitä.

Itse aloitettu korjaaminen on parasta rauhantyötä

Asioittensa selvittämisessä Venäjä ei menetä kasvojaan, vaan saa kaikilta muilta kansoilta suurta arvostusta, kunnioitusta ja tukea. Vain väärintekijän omien korvien välissä on tunne kasvojen menetyksestä ja taloudellisen perikadon pelosta.

Jos kaikki ne maat, joita Neuvostoliitto piti sateliitteinaan ja ryösti niiden omaisuutta ja kaikkien niiden ihmisten jälkeläiset, joita se piti orjinaan, otti heidän omaisuutensa ja useiden hengenkin, alkaisivat vaatia oikeudenmukaista kohtelua, olisi Venäjä todellisessa pulassa.

Sovinnollinen, itse aloitettu asioitten korjaaminen tuottaa moninverroin paremman tuloksen. Se myöskin antaa vahvan signaalin siitä, että massa todellakin lopulta jotain on muuttunut. Luottamus alkaa kasvaa ja se johtaa yhä laajenevaan yhteistyöhön.

Venäjä voi silloin saavuttaa todellista arvonantoa ja kiintymystä, eikä vain väkivaltakulttuuriin ja energiapolitiikalla pelaamiseen liittyvää näennäistä tai pelkoon perustuvaa arvostusta.

Lisätiedot: Veikko Saksi


Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


Sotaorpo


Eikö meidän Sotaorpojenkin pitäisi pistää lusikkammekin
soppaan ja ruveta vaatimaan edes anteeksipyyntöä hyökkääjän
taholta joka tuli tuhoamaan meidän yhteiskuntaa.
Meiltä vietiin Isä ja ehkä Äitikin Minä en kyllä anna anteeksi
Koska teko oli tahallin.
R Eino. [2008-12-28 09:46:52]


Kuka haluaa karjan takaisin?

Mummo oli karjalasta, ei kaivannut takaisin. Minä en kaipaa karjalaa takaisin.
pekka [2008-12-20 17:30:47]


Vääryydellä viety palautettakoon!

Menneet unohdetaan vasta hyvityksen jälkeen, joka muodostuu Karjalan palautusneuvotteluissa!
Evakko Laatokan karjalasta mallia -38
[2008-12-19 13:31:26]


Korvatunturi.



Vielä ehtii ennen Joulurauhaa.
Tältä viisaalta Viipurin pakolaiselta unohtui ilmoittaa maailman
lapsille kuka ryösti joulpukin kodin, Korvatunturin.
Vai oliko hän niin viisas ettei kertonut aikuisten ihmisten puuhista.

Hyää ja rauhaisaa Joulua Tontulta.
R .Eino. [2008-12-18 11:32:19]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].