Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

31.12.2018 [05, 08]
»  EVAKKOJEN OMISTUSOIKEUS YHÄ SUOMESSA HOITAMATTA

30.03.2016 [05, 10]
»  SERBIA PALAUTTAA HOLOKAUSTIN RYÖSTÖOMAISUUTTA

23.03.2016 [02, 03]
»  HAJASIJOITUSKO PELASTAA MEIDÄT?

10.03.2016 [03, 10]
»  ONKO SUOMI VARAUTUNUT VENÄJÄN SORTUMISEEN?

08.03.2016 [02, 08]
»  KARELIA KLUBIN STRATEGIA

29.02.2016 [02, 10, 18]
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUSPÖYTÄKIRJASTA 2016 LUETTUA

27.01.2016
»  KARELIA KLUBI RY:N VUOSIKOKOUS 25.02.2016

21.09.2015 [03, 04, 10]
»  UUSI VENÄLÄINEN NORD STREAM 2 -KAASUPUTKI

16.09.2015 [02, 04]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUS TV:SSÄ

27.06.2015 [02, 10]
»  KOLMEN KARJALA-KIRJAN JULKISTAMINEN 28.08.2015

15.04.2015 [02, 15, 18]
»  TERVETULOA YLEISÖTILAISUUTEEN PE 29.05.2015!

13.01.2015 [02, 07]
»  MIKÄ ON KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN SUURI KONTEKSTI?

01.01.2015 [02, 03, 06]
»  PRESIDENTTI TUOMITSI VOIMANKÄYTÖN, MITÄ TILALLE?

16.11.2014
»  EUEEP:N VUOSIKOKOUS 2015 STUTTGARTISSA

12.09.2014 [02, 03]
»  KAHDEN TASON PELI KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSESSA

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

22.12.2008
Pro Karelia ry

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus
[03] Taloudelliset
[10] Venäjä

WIN-WIN JA KARJALAN PALAUTUS

- Win-win: Molemmat osapuolet voittavat
- Win-win on palautusstrategian yksi kulmakivi
- Luottamus on kaiken kanssakäymisen perusta
- Katalyytti kiihdyttää toimintaprosesseja
- Palautus luo luottamuksen ja katalyytti-vaikutuksen
- Luottamuksen puute Venäjään suurin este
- Venäjä rakentanut inhibiittoreita toimintaesteiksi
- Negatiiviset katalyytit ja inhibiittorit eivät anna suojaa
- Stephen R Coveyn win-lose –mallit
- Lose-win on suomettuneisuuden malli
- Win-win –toiminnan avaimet ensisijaisesti Venäjällä
- Miksi Venäjä odottaa viime tippaa?
- Karjala vain julkisoikeudellisesti Venäjän hallinnon alla
- Palautuksen poliittinen voitto on globaali
- Venäjällä on edelleen inhibiittori-alueita
- Palautus tuo Venäjälle taloudellisen voiton
- Palautus antaa Pietarille uuden kasvupohjan
- Karjala on luonnollinen talousakseli itään ja länteen
- Toimisiko win-win lähialuyhteistyösopimuksen pohjalla?
- Win-win –prosessin näkökulmat
- Win-win –käsite laajasti käytetty
- Win-win on enemmän kuin molempien voitto

Win-win: Molemmat osapuolet voittavat

Win merkitsee käännettynä: voitto, voittaa, ansaita, vaurastua, saavuttaa, hankkia, värvätä. Win-sanan lähtökohtana on voitto, yhden osapuolen voitto. Voittajaksi halutaan oma maa, oma ryhmä tai yleisesti oma puoli. Win kohdistaa huominsa vain siihen, että yksi osapuoli saa haluamansa. Se ei kiinnitä huomiota toisen tai toisten osapuolien tarpeeseen.

Win-win tarkoittaa tilannetta, jossa on vähintään kaksi voittoa tai kaksi voittavaa tahoa. Yleisemmin win-win tarkoittaa tilannetta, jossa kaikki asiaan liittyvät osapuolet voittavat. Kyse ei siten ole siitä, että kaksi eri osapuolta pyrkisivät kaikin keinoin repimään itselleen maksimaalisen voiton. Kyse on täysin erilaisesta, rakentavan yhteistyön lähtökohdasta.

Eräässä artikkelissa win-win –toiminnaksi kuvataan tilannetta, jossa Venäjä voittaa riippumatta siitä, mitä tapahtuu. Tämä ei ole aito win-win –tilanne, vaan pyrkimys maksimaaliseen win-tilanteeseen toiset osapuolet unohtaen.

Win-win on palautusstrategian yksi kulmakivi

Win-win –käsitettä käytetään esim. johtamisteorioissa kuvaamaan tehokkaasti toimivan ihmisen yhtä ominaisuusryhmää. Peliteoriassa win-win ja siihen liittyvät erilaiset käsitykset viittaavat pelin mahdollisiin tuloksiin tai eri puolien näkemyseroihin tai miten kukin osapuoli havainnoi tuloksensa suhteessa heidän keskinäisesti vallitsevaan tilanteeseensa ennen peliä.

Win-win –käsite on määritetty Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautuksen strategian yhdeksi kulmakiveksi. Tällöin näkökulmana ei ole suoraan johtamis- tai peliteorian mallit, vaan (vähintään) kahden kansakunnan, Suomen ja Venäjän, saama tulos palautuksen toteuttamisesta.

On tarpeen yksityiskohtaisemmin selvittää, mitä käsite pitää sisällään ja mitä se ei sillä ja millaisten edellytysten valossa win-win –tilanne voi syntyä. Ehkä tärkeintä on oivaltaa se strateginen lähtökohtatilanteen muutos, minkä yhteisesti hyväksytty win-win –lähtökohta voi aiheuttaa. Win-win on siten myös psykologista päätöksentekoa ja yhteistyön rakentamista.

Luottamus on kaiken kanssakäymisen perusta

Karjalan palautuksen win-win –käsitteeseen liitetään saumattomasti kaksi muuta käsitettä: luottamus ja katalyyttivaikutus. Win-win –tilanteen syntyminen edellyttää luottamusta osapuolten välillä, muutoinhan ei synny tilannetta, jossa toisenkin etua katsottaisiin ja tähdättäisiin molempien etuun.

Tuloksellista yhteistyötä ei voi syntyä ilman luottamusta. Ilman sitä ei ole pohjaa, jonka varaan projekteja rakennettaisiin. Luottamus on se perusta ja sidosaines, joka pitää yhteistyön koossa ja saa molemmat osapuolet työskentelemään sen hyväksi. Ilman luottamusta maitten välinen toiminta on vahtimista ja kyräilyä, epäluulon ilmapiiri on raskas todellisen yhteistyön este.

Neuvosto-aikaan luottamus tarkoitti valtion valvontaa, joten kansalaisen oli osoitettava luotettavuutensa valtiolle. Sillä ei ollut mitään merkitystä, luottiko kansalainen valtioon vai ei. Nykyinen siloviki-hallinto on jälleen siirtynyt samanlaiseen järjestelmään, jossa valvontaa lisätään ja kansalaisen on osoitettava luotettavuutensa, muutoin hänestä voi tulla maanpetturi tai muutoin vain ei-toivottu henkilö.

Katalyytti kiihdyttää toimintaprosesseja

Win-win –toteutus johtaa useimmiten tilanteeseen, jossa molempien etu onkin suurempi kuin mitä kumpikaan voisi yksistään saavuttaa. Yhdistämällä voimat kokonaistulos saadaan nousemaan. Suuremmasta kokonaistuloksesta on molemmille enemmän jaettavaa.

Karjalan palautuksen win-win –toimintaan liittyy lisäpotkua antava tekijä, jota voidaan kutsua katalyytiksi. Wikipedian mukaan ”Katalyytti on aine, joka nopeuttaa kemiallista reaktiota tietyssä lämpötilassa kuitenkaan itse kulumatta reaktiossa. Katalyytti osallistuu kemialliseen reaktioon, mutta ei ole reaktion alku- tai lopputuote.”

Katalyytti on tekijä, joka voi luoda kokonaan uusia yhteistyön toimintamalleja ja –tapoja. Se voi nostaa koko toiminnan täysin uudelle tasolle, jolloin sanotaan syntyvän emergenssiä, toiminnan uutta laatutasoa ja volyymiä.

Katalyytti on kuin laakereissa käytettävä öljy, se vähentää kitkaa ja mahdollistaa tuloksellisen toiminnan pienemmälläkin energiamäärällä. Yhteistyön käynnistämiseksi tarvittava aktivoitumisenergia on alhaisempi, mikä helpottaa aloittamista.

Palautus luo luottamuksen ja katalyytti-vaikutuksen

Palautustapahtuma itse on katalyytti. Katalyyttivaikutus voi muodostua erittäin voimakkaaksi yhteistä win-win –tilaa tavoiteltaessa. Kun Venäjä palauttaa Karjalan, nousee keskinäinen luottamus heti täysin uudelle tasolle. Toimenpiteellä on laajempikin vaikutus. Luottamus ei jää maitten väliseksi asiaksi, vaan se alkaa levitä globaaliksi tietoisuudeksi siitä, että Venäjällä jotakin on perusteellisesti muuttunut.

Rikotun luottamuksen voi vain sen rikkonut osapuoli omilla teoillaan korjata. Sodan vuoksi pakkoluovutettujen alueitten palauttaminen on kaikkein suurimpia luottamusta rakentavia asioita, mitä voidaan keksiä. Se mahdollistaa myöskin laajamittaisen win-win –ajattelun käytön sekä katalyyttivaikutusten täysimääräisen syntymisen.

Palautus on katalyytti Venäjälle ja Suomelle. Palautuksen katalyyttivaikutuksesta Suomi laittaa takaisin luovutetun alueen ripeästi kuntoon ja tuottavaksi.

Palautus nostaa talouden volyymiltään uudelle tasolle, jolloin myös laatutaso nousee (emergenttinen vaikutus). Suomen kansantalous saa siitä vahvan piristysruiskeen. Palautuksesta muodostuu Suomelle talousveturi ja kansantaloutta voimakkaasti edistävä tekijä.

Luottamuksen puute Venäjään suurin este

Katalyyttivaikutusta ei voi syntyä yksin eli katalyytti itse ei voi aikaansaada perusreaktiota. Tarvitaan aina joku prosessi, johon katalyytti voi osallistua. Karjalan katalyyttivaikutusta ei synny Venäjän hallitsemassa Karjalassa. Venäjällä olisi ollut yli 60 vuotta täydet mahdollisuudet osoittaa tämä hypoteesi vääräksi, mitä se ei ole kyennyt tai halunnut sitä tehdä.

Venäläisten toiminnasta Karjalassa puuttuu keskeisiä elementtejä. Tärkein niistä on luottamus. Venäläiset eivät itse luota toisiinsa, eivät hallintoonsa, eivät poliisiin, eivät ulkopuolisiin. Eivät he luota länsimaisiinkaan ihmisiin. Luottamuksen puuttuessa ei voi syntyä win-win –toimintaa.

Ilman palautusta (luottamusta) Suomen ja Venäjän välinen raja ei tule aidosti avoimeksi. Nyt koko itärajalla saadaan aikaan noin 400 milj. euron rajakauppa, jonka pysymisestä ollaan kiihkeän huolestuneita. Summa on mitätön siihen potentiaaliin verrattuna, mikä yhteistoimintapohjainen rajakauppa voisi saada aikaan.

Koska kumpikin osapuoli ajattelee tiukasti win-pohjalta, aidon yhteistoiminnan tuloksia ei voi syntyä. Venäjä ja Suomi siten häviävät nykytilanteessa win-win –tulokset ja katalyyttitulokset. On mahdotonta sanoa, kuinka suuresta tappiosta on kyse, mutta vuositasolla puhutaan varmasti ykkösmiljardeista euroista pelkästään rajakaupassa.

Venäjä rakentanut inhibiittoreita toimintaesteiksi

Venäjän ja muun maailman välisessä kaupassa on katalyyttien sijaan inhibiittoreita, jotka hidastavat tai estävät kokonaan positiivisten reaktioiden syntymistä. Reaktioilla tarkoitetaan tässä esim. laajamittaista kaupankäyntiä, aitoa yhteistyötä, lisäarvoa antavaa win-win –toimintaa.

Venäläisen osapuolen rakentamia tyypillisiä inhibiittoreita ovat esim. silovikihallinnon valtaisa korruptio, Venäjän turvallisuusuhka-luonne, lakien epämääräinen soveltaminen, todellisen yksilö- ja yrityssuojan puuttuminen, luottamusta herättävien toimenpiteiden puuttuminen ja luottamusta rikkovien toimien runsaus.

Negatiiviset katalyytit ja inhibiittorit eivät anna suojaa

Venäjän positiivista kehittymistä siten estävät erilaiset inhibiittorit, jotka ovat vaikutukseltaan samanlaisia kuin negatiiviset katalyytit. Niillä on taipumus prosesseissa voimistua, jolloin negatiivinen kierre syntyy entistä tehokkaammin. Venäjän nykyinen taloudellinen tila on selkeästi tällaisten negatiivisten tekijöiden ja niitä kiihdyttävien katalyyttien vaikutuksen alaisena.

Vallassa oleva ns. siloviki-hallinto toimii erittäin vahvasti oman maansa etujen vastaisesti. Näyttää hyvin ristiriitaiselta, kun hallinto kerää mahdollisimman paljon yhteistyötä estäviä negatiivisia katalyyttejä ja inhibiittoreita, aivan kuin ne jotenkin suojaisivat heidän toimintaansa. Tulos on päinvastainen.

Ne parhaansa mukaan estävät toiminnan kehittymistä ja positiivista kasvua. Monin verroin tärkeämpää ja tuloksellisempaa olisi tuottaa toimintoja ja niitä positiivisesti kiihdyttäviä katalyyttejä, jotka rakentaisivat luottamusta ja yhteistyötä win-win –pohjalta.

Stepen R Coveyn win-lose –mallit

Win-win –elementtien pohjalta Stephen R Covey jakaa käyttäytymisen seuraaviin ryhmiin. Ryhmiin liittyviä selvityksiä on modifioitu kahden maan välisiin suhteisiin soveltuviksi.

1. Win-win: Maat etsivät yhteistä hyvää kaikessa vuorovaikutuksessaan. Tämän pitäisi olla peruslähtökohdan mukaista käyttäytymistä.

2. Win-lose: Kilpailuperusteinen ajatusmalli; jos me voitamme, te häviätte. Keskinäisessä suhteessa molemmat maat menettävät.

3. Lose-win: Kynnysmatto-ajatusmalli. Omaa vahvuutta etsitään suosioon perustuvasta hyväksynnästä. Tätä voisi kuvata pitkälle suomettuneeksi malliksi. Malli voi johtaa psykosomaattiseen sairauteen pidätellyn kaunan vuoksi.

4. Lose-lose: Tulee pakkomielle saada toinen häviämään jopa omalla kustannuksella. Tämä filosofia liittyy vihamieliseen konfliktiin, sotaan tai vahvaan keskinäiseen riippuvuuteen. Itseään on mukava pettää: jos kukaan ei voita, ei ole niin paha olla häviäjänäkään.

5. Win: Fokusoidutaan vain siihen, mitä itse halutaan välittämättä toisen tai toisten tarpeista.

6. Win-win tai Ei-sopimusta: Jos ei kyetä löytämään yhteisesti hyvää ratkaisua, sovimme olevamme miellyttävästi eri mieltä – ei synny sopimusta. Tämä lähestymistapa on realistisin suhteen alkuvaiheessa. Myöhemmässä yhteistoiminnan vaiheessa se ei enää ole optio.

Lose-win on suomettuneisuuden malli

Vaihtoehtoja tarkasteltaessa löytyy osittaisia selvityksiä Suomen ja Venäjän sodanjälkeisten suhteitten vaikutuksille. Siltä osin ehkä mielenkiintoisimpia ovat Lose-win ja lose-lose –mallit. Lose-win –malli kuvaa tyypillistä suomettunutta tilannetta. Uhrista on tehty rikollinen ja syyllinen. Ei ihme, jos se johtaa uhrikansan kokemaan erilaisia henkisiä ja fyysisiä sairauksia. Niitähän Suomessa riittää.

Suomalaisilla ei ole ollut rohkeutta tunnustaa rehellisesti ja pelkäämättä sitä, mikä on tapahtunut. On vaivuttu syvälle itsesääliin ja muodostettu fiktiivinen kuva urheasta kansasta, joka kävi rankkaa taistelua ja menetti hirvittän paljon. Ja kuitenkin nyt ollaan parhaat ystävät, vaikka vihollisena toiminut maa ei missään vaiheessa ole katunut tekojaan tai sovittanut niitä.

Tähän tilaan kuuluu myös itse ylläpidetty sotasyyllisyys. Uhri tekee itsestään syylliseen, eikä pyri korjaamaan tilannetta, vaikka olosuhteet ovat täydellisesti muuttuneet ja mahdollistavat korjaamisen.

Pidätelty kauna, viha ja pelko ovat johtaneet siihen, että noin ¾ suomalaisista kokee russofobiaa, yhdistettyä Venäjä-pelkoa ja vihaa. Sellainen olotila ei anna hyvää pohjaa minkäänlaiselle win-win –toiminnalle.

Win-win –toiminnan avaimet ensisijaisesti Venäjällä

Mikä vaihtoehdoista valitaan, riippuu olosuhteista ja kummankin maan noudattamasta strategiasta eri tilanteissa. Jos keskinäinen aito luottamuksellinen suhde on tärkeä asia, win-win –pohja on käytännössä ainoa mahdollinen yhteistoiminnan muoto.

Vain luottamuksen vallitessa voi syntyä aito yhteistyöpohja ja siitä seuraavat positiiviset katalyyttivaikutukset.

Avaimet win-win –toimintaan ovat ensisijaisesti Venäjän hallussa. Suomi voi asiassa auttaa siten, että win-win –vaihtoehdon positiiviset mahdollisuudet tuodaan selkeästi esille ja itse ryhdistäydytään kokonaan uudella tavalla.

Ryhdistäytyminen ei tarkoita uhoa, Suur-Suomi –hankkeita tai epäoikeudenmukaisten etujen haalimista, vaan asioitten rehellistä esille tuomista. Kyyristelyn aika on ohitse.

Miksi Venäjä odottaa viime tippaa?

Historiallisten kokemusten pohjalta Venäjän pitää joutua upottavaan ja lähes toivottomaan kriisiin, ennen kuin sen johtajat muuttavat isovenäläistä ajatteluaan todellisen yhteistyön suuntaan. Sekin tehdään vasta sitten, kun ensin on pyritty maksimaalisesti hyödyttämään sisäinen ja ulkoinen uho ja väkivallan avulla ratkaisemaan asiat. Eiväthän ne tietysti uholla ratkea, vain pahenevat.

Miksi pitäisi odottaa viimeiseen tippaan ja kokea, että tasapuolinen toiminta olisi jollakin tavoin häpeällistä kasvojen menettämistä? Venäläinen perinne on ollut suuruuden näyttämistä, on uljasta olla mahtavan suurvallan jäsen, vaikka ilman kenkiä, ruokaa ja lämpöä. Sitähän johtajat eivät koskaan ole.

Nykyisen globaalin maailmantalouden aikana sellainen käyttäytyminen on historiallinen jäänne, jolla voidaan saavuttaa vain lyhyen tähtäyksen tuloksia.

Karjala vain julkisoikeudellisesti Venäjän hallinnon alla

Karjalan palautusta on usein tuotu esille esimerkkinä siitä, mikä johtaisi positiiviseen tilanteeseen, luottamuksen palautumiseen, jopa win-win –toimintaan. Eikö Venäjä päinvastoin häviäisi 45 000 km2 nyt hallinnoimastaan maa-alueesta? Eikö se menettäisi kasvonsa ja joutuisi naurunalaiseksi? Miksi palautus olisi Venäjälle sangen positiivinen tapahtuma?

Karjala ja muu pakkoluovutettu alue on julkisoikeudellisesti Venäjän hallinnon alaista aluetta. Yksityisoikeudellisesti alueiden kiinteistöt ovat edelleen suomalaisten omistamia. Venäjä hallinnoi siten suomalaista omaisuutta, mutta vastoin kansainvälisiä ihmisoikeuksia.

Venäjä ei palautuksessa luovu sille oikeutetusti kuuluvasta alueesta, vaan väkivallan avulla otetusta alueesta, johon sillä kansainvälisten säännösten mukaan ei ole oikeutta.

Palautuksen poliittinen voitto on globaali

Pakkoluovutettujen alueitten palauttaminen on kansainvälisesti erittäin merkittävä asia. Erityisesti läntinen maailma ottaa uutisen vastaan erittäin positiivisesti. Venäjän ja lännen riippuvuus toisistaan on suuri ja maailma on täynnä ongelmia, jotka pitäisi kyetä yhdessä ratkomaan. Pohja tällaiselle toiminnalle paranee aivan olennaisesti.

Venäjän saavuttama poliittinen voitto on globaali. Lähihistoriasta ei löydy vastaavaa poliittisesti yhtä merkittävää positiivista toimenpidettä. Baltian maiden ja muiden neuvosto-sateelliittien itsenäistyminen oli alueellisesti ja taloudellisesti monin verroin laajempi tapahtuma. Ne tapahtuivat kuitenkin vasta Neuvostoliiton sortumisen jälkeen, minkä vuoksi tilanne oli erilainen.

Jos Venäjä odottaa sitä hetkeä, että se on itse taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti romahtanut, mihin suuntaan kehitys vääjäämättä taas näyttää menevän, eivät palautuksen poliittiset vaikutukset muodostu yhtä suuriksi kuin vapaa-ehtoisessa, harkitsen tapahtuvassa palautuksessa.

Nykyisen kehityksen suunta on selkeästi se, että palautus tulee joka tapauksessa tapahtumaan. Nykyisen tilanteen etsikkoaika kannattaisi käyttää hyödyksi. Silloin siitä on hyötyä.

Venäjällä on edelleen inhibiittori-alueita

Poliittisen voiton kääntöpuolella on poliittinen tappio – ja epäluottamus. Venäjä menettää poliittista arvovaltaansa joka päivä, minkä se pitää toisten maiden alueita hallussaan. Suomi ei ole ainoa maa, jonka alueita Venäjällä on hallussaan.

Karjalan, Petsamon, Sallan, Kuusamon ja Suomenlahden eräiden ulappasaarien lisäksi Venäjä pitää hallussaan muitakin alueita mm.: Viron Setomaa, Latvian Abrene, Saksan Gönigsberg eli Kaliningrad, Tsetsenia, Kiinan Mantsuria sekä Japanin Kuriilit ja Sahalin.

Voidaan hyvin sanoa, että nämä alueet ovat Venäjälle inhibiittoreita tai negatiivisia katalyyttejä, jotka edustavat kasvojen ja poliittisen arvovallan menetystä. On hämmentävää, että vielä 2009 vaihteessa löytyy maa, joka ilman perusteita pitää näin monen vieraan maan alueita hallussaan.

Palautus tuo Venäjälle taloudellisen voiton

Karjalan palautus on win-win –toiminnan käynnistävä positiivinen katalyytti. Kaiken pohjalla on luottamuksen palautuminen. Ilman sitä ei aito inhimillinen yhteistyö voi käynnistyä. Ilman sitä ei synny win-win –toimintaa. Ilman toimintaa ei ole toimintaa kiihdyttäviä katalyyttejä.

Poliittisen voiton lisäksi Venäjä saa palautuksesta erittäin merkittävät taloudelliset hyödyt. Luottamuksen palautuminen mahdollistaa ulkomaiset investoinnit Venäjälle. Suomalaiset ovat toistaneet, että ulkomaiset investoinnit Venäjälle ovat suuret. Ne olivat lähinnä venäläisten itsensä veroparatiisimaista palauttamia, kansallisomaisuuden varastamisesta saatuja tuloja. Nekin rahat on mahdollisuuksien mukaan Venäjän romahtamisen pelosta vedetty takaisin.

Palautus kertoo, että politiikka ja prioriteetit Venäjällä ovat muuttuneet, minkä vuoksi ulkomaisetkin yritykset ja investoijat uskaltavat sijoittaa Venäjälle merkittäviä taloudellisia panoksia. Nyt tätä luottamusta ei ole, ei siten ole investointejakaan.

Ne suomalaiset yritykset, kuten Fortum, jotka selkeistä negatiivisista merkeistä ja varoituksista huolimatta panostivat Venäjälle, voivat vain sydän kylminä odottaa, mitä tapahtuu.

Palautus antaa Pietarille uuden kasvupohjan

Investointien lisäys merkitsee talouselämän pyörien uutta käynnistymistä. Mikäli läntinen liikkeenjohto-ajattelu pääsee vaikuttamaan Venäjällä, siellä ryhdytään myöskin tekemään teollisuuden ja infrastruktuurin unohdettuja korvausinvestointeja ja sitä kautta luomaan pitemmän tähtäyksen pysyvyyttä taloudellisille aktiviteeteille.

Kun Suomi laittaa ripeästi Karjalan uudelleen kuntoon, siitä syntyy hyvin merkittäviä positiivisia vaikutuksia myös Venäjälle. Pietarin kupeeseen sijoittuva teollisuus- ja kauppakeskittymä palvelee metropolia ja nostaa sen jälleen kasvuun.

Aktiviteettien ja yritystoiminnan osalta Pietari on kasvanut, mutta väestömäärä on pysynyt samana. Pietarilla ei ole ympärillään sellaista palvelukehää, minkä metropoli tarvitsee ja joka antaa työtä ihmisille.

Investointien ja kaupankäynnin lisääntyessä myös tieto-taidon siirtyminen kasvaa. Läntinen teknologia tulee käyttöön eri tasoilla ja know-how sen käyttämiseen. Liikkeenjohdollisten panosten lisäksi ne ovat Venäjälle ensiarvoisen tärkeitä. Kuvitelma siitä, että silovikit olisivat parhaita liikkeenjohtajia ja valtiomiehiä, tulee tämän kriisin seurauksena romahtamaan.

Karjala on luonnollinen talousakseli itään ja länteen

Usein väitetään, ettei sillä ole liiketoiminnan laajuuden kannalta merkitystä, palautuuko Karjala vai ei. Ei myöskään sillä olisi eroa, toimitaanko Kouvolasta tai Lappeenrannasta vai ollaanko suurkaupunki Pietarin vieressä.

Suomen aitojen lähimarkkinoiden yli kaksinkertaistuminen on erittäin suuri tekijä kaikenkokoisille suomalaisille yrityksille. Yritysten etabloitumishalukkuus Karjalaan on suuri. Mutta vain Suomen alueena olevaan Karjalaan, sillä luottamusta Venäjän hallintoon ei ole riittävästi.

Karjala muodostaa luonnollisen talousakselin sekä itään että länteen päin. Karjalan kukoistus nostaa kansantaloutta Kotkasta Joensuuhun saakka. Vastaavasti palautettu Petsamo ja väliin jäävät Kuusamon ja Sallan alueet tukevat kehitystä koko itärajan pituudelta. Erityisesti logistiikan näkökulmasta Petsamo on erittäin merkittävä alue.

Toimisiko win-win lähialuyhteistyösopimuksen pohjalla?

Mikä estää win-win –toimintaa kaikkine katalyytteineen toteutumasta Naapuruus- ja Lähialueyhteistyösopimuksen mukaisessa Karjalassa? Naapuruussopimuksen mukaisia mahdollisuuksia ei ole käytetty hyväksi kuin hyvin vähäiseltä osalta. Lähialueyhteistyösopimus on ollut lähinnä lahjoitussopimus, joka ei ole koskenut pakkoluovutettua Karjalaa.

Tärkein syy merkittävien tulosten puuttumisessa on kuitenkin edelleenkin luottamuksen puute. Miksi panostaisi Venäjälle, kun todennäköisesti kuitenkin menettäisi panoksensa?

Riittäisikö win-win –pohjalla jaettavaa siten, että tulos olisi suurempi kuin win-toiminnalla? Venäjän tarve ja potentiaali on käytännössä rajaton. Jos raja alkaisi tulla vastaan, on aina mahdollisuus kohdistaa yhteisiä ponnisteluja kolmansiin maihin. Luottamuspohjainen yhteistyö loisi mahdollisuudet niin suurille kehitysprojekteille, ettei edes yhdessä niiden potentiaalista kyettäisi käyttämään kuin murto-osaltaan hyväksi.

Win-win –prosessin näkökulmat

Win-win –pohjainen prosessi poikkeaa näkökulmansa puolesta yksioikoisesta win-projektista. Siinä on ainakin neljä askelta, jotka tulee ymmärtää ja toteuttaa:

1. Ongelmaa katsottava toisen osapuolen näkökulmasta ottaen hänen tarpeensa huomioon
2. Tärkeimmät toisen osapuolen avainongelmat tulee tunnistaa
3. On määritettävä, millaiset tulokset olisivat täysin hyväksyttäviä molemmille
4. On etsittävä kokonaan uusia vaihtoehtoja tulosten saavuttamiseksi

Listan pohjalta syntyy helposti ajatus, että siinä tutkaillaan vain vastapuolen tarpeita, omat unohdetaan. Win-win –toimintaa ei ole se, että unohdetaan omat tarpeet. Se on sitä suomalaista Los-win –toimintaa. Mutta kun ensin tarkastellaan vastapuolen tarpeita ja tavoittelemia tuloksia, on vastapuolesta mahdollista saada myötäpuoli. Miksi samaa asiaa katsottaisiin kilpailunäkövinkkelistä, jos sitä voidaan katsoa yhteisen, suuremman voiton näkökulmasta?

Win-win –käsite laajasti käytetty

Kiinan presidentti Hu Jintao sanoi 07.02.2007, että Pekingin syvenevä mukaantulo Afrikassa tulisi johtaa win-win –tilanteeseen ... Puhe oli otsikoitu: Hu lupaa win-win –partneriutta Etelä-Afrikassa.

Jo 30.11.2004 Etelä-Korean presidentti Roh Moo-hyun, Japanin silloinen pääministeri Junichiro Koizumi ja Kiinan pääministeri Wen Jiabac puristivat toisensa käsiä ASEAN-maiden kokouksessa, joka oli otsikoitu: Kolmikanta-keskustelu tuo win-win’n.

Kiinan Suomen suurlähettiläs Ma Keqing’n artikkeli Baltic Rim Economies –lehdessä oli 17.06.2008 otsikoitu: ”Taloudellinen ja kaupallinen yhteistyö Kiinan ja Suomen välillä – yhteinen hyvä ja win-win –kehitys”.

East European Quarterly artikkeli vuonna 2000 oli otsikoitu: Win-win politiikka Venäjälle ja Itä-Euroopalle. 22.12.2008 Global Economy otsikoi artikkelinsa: Win-win avaus Venäjälle ja OPEC’lle.

Talouselämäkään ei ole jäänyt ilman win-win –näkemyksiä. Kiinteistömoguli Donald Trumpin haastattelu Trump Universityn sivuilla 21.08.2008 on otsikoitu ”Neuvottelu win-win”.

Win-win on enemmän kuin molempien voitto

Jos win-win –toiminnan järkevyys vielä tuntuu epäselvältä, sen mielekkyyttä voidaan testata yksinkertaisella kysymyksellä: olisiko parempi toisen osapuolen kanssa sulassa sovussa etsiä parhaita ratkaisuja yhteisen ongelman ratkaisemiseksi vai tapella verissä päin automaattisesti pienemmäksi jäävästä voitosta?

Win-win –näkökulma lähtee aina molempien osapuolien tavoitteista ja tarpeista. Sen pohjalta voidaan synnyttää yhteistyöpohja, ei kilpailu-asetelma. Win-win merkitsee ratkaisuja, sopimuksia ja toimintaa, jotka ovat molemmille hyödyllisiä ja tuloksellisia.

Oikein toteutettu win-win mahdollistaa katalyyttien syntymisen ja niiden avulla entistä paremman kokonaistason rakentumisen. Toiminta tähtää siihen, että tavoiteltava yhteinen tulos saadaan olennaisesti paremmaksi kuin kummankin aluperäisen oman tavoitteen yhteinen summa.

Karjalan palautus voidaan toteuttaa win-win –pohjalta, tekojen kautta syntyneen aidon luottamuksen ilmapiirissä. Itse palautus on se katalyytti, joka polkaisee liikkeelle win-win –yhteistyön.

Lisätiedot: Veikko Saksi



Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


Omistusoikeus ei ole uskonasia

Pertti Rampanen: "Veikko Saksi on lukuisissa kirjoituksissaan esittänyt otteita ja referointia sopimuksista, jotka kiistatta todistavat pakkoluovutettujen alueiden omistusolojen pysyvyyden heillä, ketkä omaisuutensa evakkoon lähtiessä joutuivat sinne jättämään. "

Eipä se tilanteen de facto ja de jure -status ikävä kyllä miksikään muutu Veikko Saksin referoinneilla ja näkemyksillä referoimistaan asioista, eikä Rampasen vahvalla uskolla Saksin oikeassa olemiseen. Jos asia todellakin olisi "kiistatta todistettu" niin kiinteistöjen entisillä suomalaisiomistajilla olisi oikeat avaimet käsissään näiden mielikuvitusavainten sijaan. Todellisuudessa siitä kiistaa ei ole edes Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa otettu vielä käsittelyyn, joten nämä Saksin "todistukset" ovat yhä vain pelkkiä Saksin mielipiteitä.
mikävaan [2009-01-05 08:49:21]


Venäjän mannekiini.

Veikko Saksin kirjoituksessa oli eräs kohta, jossa mainittiin venäläinen perinne on suuruuden näyttämistä, on uljasta olla suurvallan jäsen, vaikka puuttuu kengät, ruokaa ja lämpöä.
Itse näin Kurkijoella miehen, joka oli juonut horkkavotkaa. Saappaat oli eri paria, mutta molemmat vasempaan jalkaan tarkoitettuja.
Matruusa oli tehnyt miehelle jauhosäkistä paidan, jossa selässä haaleilla kirjaimilla luki "VIIPURIN KAUPPA OY VEHHÄJAUHOJA 50 KG".
Ilkka [2008-12-31 19:03:23]


Pakkoluovutettujen alueiden omistuksesta

Arvoisat herrat "jotkut vaan" ja "mitkät vaan". Oletteko lukutaidottomia vai ettekö lukemaanne ymmärrä? Veikko Saksi on lukuisissa kirjoituksissaan esittänyt otteita ja referointia sopimuksista, jotka kiistatta todistavat pakkoluovutettujen alueiden omistusolojen pysyvyyden heillä, ketkä omaisuutensa evakkoon lähtiessä joutuivat sinne jättämään. (Tai heidän perillisillään.) Tällä ei ole mitään tekoa sen kanssa, jolleivat eräät totalitaristiset valtiot allekirjoittamiaan sopimuksia noudata.
ProKarelian sivuilla on jatkuvasti lähdeviitteitä ja suoria linkkejäkin ko. sopimuksiin ja julistuksiin liittyen. Klikatkaa niitä, etsikää viitteiden perusteella muuten netistä tai muista olemassa olevista lähteistä. Jolleivat aatteelliset syyt ole kerta kaikkisena esteenä, kyllä asia siitä teillekin ajan kanssa valkenee.
Pertti Rampanen [2008-12-29 11:05:26]


Valhe ei hokemalla muuksi muutu

Pernicio: "Onko vahvistetut sopimukset uskon asia tai huuhaata, toive ajattelua tai harhaa? Kehottaisin perehtymään paremmin ennen laukomista."

No joko arvoisa Pernicio on perehtynyt? Onko löytynyt sitä oikeuden päätöstä jonka perusteella entinen suomalaisomistus kuuluisi yhä suomalaisille? Valitettavasti sopimusten ja käytännön perusteella suomalaiset eivät ole alueen kiinteistöjen omistajia vaikka kuinka asian näin uskottaisiin olevan. Omistus on lakannut de facto & de jure niin kauan kunnes se pätös jostain löytyy tai syntyy. Siihen saakka on turha esiintyä omistajana, koska se perustuu pelkkään toiveajatteluun.
mikävaan [2008-12-26 15:17:43]


"Kestoväitteen" toistamisesta

Kyse menetettyjen alueiden yksityisomistuksesta ei ole koskaan ollut uskon asia, vaan vahvistettu Atlantin sopimuksella vuonna 41, jonka neuvostoliittokin allekirjoitti. Kyseinen sopimus on toiminut YK:n peruskirjan pohjana ja on näin uusittu YK:n jäsenten kesken, jossa oli silloinen Neuvostoliitto ja nykyinen Venäjä on jäsenenä, näin vahvistaen yhä tämän sopimuksen jatkuvuuden. Se mitä oikeuslaitokset tästä sanovat ei poista sitä seikkaa, että sopimusta on selkeästi rikottu, sillä siinä nimenomaan sovitaan pidättäytymisestä aluelaajennuksia/valtauksia kohtaan kuin myös vahvistetaan yksityisomaisuuden pysyvyys.

Onko vahvistetut sopimukset uskon asia tai huuhaata, toive ajattelua tai harhaa? Kehottaisin perehtymään paremmin ennen laukomista.
Pernicio [2008-12-24 14:25:29]


Hyvää joulua ja vielä parempaa.v.2009. Viipurin Martti ja kansalaiset

Jos Karjalaisjärjestöt hakisivat Karjalan alueelle (pakko luovutettu ja Suomen Karjala)) autonomiaa tai itsenäisyyttä, ymmärtäisin sulkeutuneen asenteen. Karjalaisjärjestöt hakevat pakko luovutettua Karjalaa takaisin Suomen valtiolle. Se on hieno asia. Siitä pitää olla ylpeitä hallituskin kuin kansalaiset. Hyvää joulua ja Onnellista uutta vuotta 2009 -Tuhansien vuosien selkä on vahva- 60 vuotta pyristelyä vain. Valta vaihtuu.
anssirapo [2008-12-22 18:21:47]


Kestovalheen toistamisesta

"Yksityisoikeudellisesti alueiden kiinteistöt ovat edelleen suomalaisten omistamia. "

Tuo väite on kumottu ainakin Venäjän oikeusasteissa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (tapaus Silvennoinen & Viipurin tonttikiista).

Jos silti väitetään, että "yksityisoikeudellisesti" suomalaiset yhä omistavat kiinteistöt niin mihin ja minkä oikeuden päätökseen väittäjä vetoaa? Jotain totuuspohjaahan väitteellä pitäisi olla ja konkreettista näyttöä, vai onko kyse yhä pelkästä uskonasiasta?

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Pietarin+oikeus+Viipurin+tonttikiista+on+valtioiden+v%C3%A4linen+asia/1135233543138

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ihmisoikeustuomioistuin+torjui+suomalaismiehen+tonttikiistan+Viipurissa/1135240444093


joku vaan [2008-12-22 14:01:39]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].