Karjala / Karelia kuuluu Suomelle - Pro Karelian fokus.
Karelia / Karjala is part of Finland - Pro Karelia's focus.


Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

10.06.2013 [04, 10]
»  LAKIALOITE ULKOMAALAISTEN KIINTEISTÖOMISTUKSESTA

04.06.2013 [08, 11, 15]
»  ANNELI ILONEN, 82, VÄITTELEE KANNAKSEN EVAKKOUDESTA

22.05.2013 [02, 10]
»  KKL 14: SA-KUVAN 170 000 VALOKUVAA

12.05.2013
»  TIME TUNSI SUOMEN OIKEAT RAJAT

27.04.2013 [02, 04, 06]
»  "VELJEÄ EI JÄTETÄ, NUORIA EI UNOHDETA"

15.03.2013 [06, 10]
»  PUTIN KAIVAA JUOPAA SUOMEN JA VENÄJÄN VÄLILLE

06.03.2013 [02, 07]
»  KKL 13: ISÄNMAALLISUUS ON KUNNIA-ASIA

02.03.2013 [03, 10]
»  MIKSI 42 % VENÄLÄISISTÄ IHAILEE STALINIA?

22.02.2013 [02, 03]
»  KURIILIT TAAS JAPANIN JA VENÄJÄN NEUVOTTELUISSA

13.02.2013 [02, 03]
»  NIINISTÖ YLEN MUKAAN: ”SUOMI EI AIO VAATIA KARJALAA TAKAISIN”

27.01.2013 [02, 03]
»  KARJALAN KYSYMYS ON KAHDEN TASON PELIÄ

05.12.2012 [02, 18]
»  ITSENÄISYYSJUHLA, TASAVALLAN TÄRKEIN JUHLA

04.12.2012
»  KKL 12: JÄÄMERIASENNE MUUTTUNUT, PETSAMO EDELLEEN HUKASSA

19.11.2012 [10, 11]
»  VETOOMUS KARJALAN TASAVALLASSA

25.10.2012 [02, 03]
»  KARJALA MUKANA HELSINGIN KIRJAMESSUILLA LA-SU

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2013 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian henkilörekisterit

28.12.2008
Pro Karelia ry

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeli-ryhmiin.
Klikkaamalla artikkeli-ryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[02] Karjalan palautus
[15] Kulttuuri
[21] Poliittiset

ONKO JOKU KAAPANNUT ALITAJUNTASI?

- Alitajunta käsittelee 2 milj. impulssia sekunnissa
- Alitajuntaa ohjattu sotavuosien jälkeen
- Synnytetty Tukholman syndrooma
- Syvä pelkotila ohjaa alitajuntaa
- Pelko ruokkii ja se tarttuu
- Saat, mitä odotat
- Muutospelko on suuri
- Karjala-pelon syntyminen oli muutos
- Palautus ei ole kiinni mahdollisuuksista, vaan valinnoista
- Hallittu muutos luo mahdollisuuksia
- Puolustamme Venäjän ”oikeuksia”, emme omia
- Olemmeko me oikeasti rikkaita?
- Voiko ’rikkaan’ alitajuntaa ohjata vieras taho?
- Suomettuminen ylläpitää muutosvastarintaa
- Pelko poliittisen aseman menettämisestä suuri
- Pelätään positiivisen vyöryn alkamista
- Viihdettä työnnetään lääkkeen korvikkeeksi
- Traumaattinen tila jatkuu eri muodoissa
- Alitajuntaa kannattaa ruokkia positiivisilla asioilla
- Karjalan palautus rikastuttaa ihmisiä

Alitajunta käsittelee 2 milj. impulssia sekunnissa

Vuoden vaihtuessa on tapana luoda katsaus menneeseen vuoteen ja luodata sen onnistumista tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Pönäköiden juhlapuheiden sijasta voisi olla kiinnostavampaa miettiä sitä, onko joku Karjalan palautukseen liittyen kaapannut merkittävältä osalta suomalaisista alitajunnan ja onko siinä suhteessa tapahtunut mitään muutosta vuosikymmenien aikana.

Alitajunta on se ihmismielen osa, joka tiedostamattomasti taltioi, käsittelee ja tuottaa ajatuksia, joista osa tulee tietoisuuteen. Tutkijat sanovat, että ihminen saa joka sekunti pari miljoonaa virikettä ja toisten mukaan 100 000 virikettä, joista alitajunta seuloo noin 130 jostain syystä tärkeäksi arvioimaansa asiaa. Valinnanvaraa siten on. Tietoinen minä ei tällaista tietomäärää kykene käsittelemään.

Alitajunta on siten erittäin tärkeä osa selviytymisemme ja kehittymisemme kannalta. Esim. WikiPediasta löytyy lisää määritelmiä alitajunnalle, jota myös piilotajunnaksi kutsutaan.

Alitajuntaa ohjattu sotavuosien jälkeen

Ihmisen kannalta olennaista on se, että alitajuntaa voidaan ohjata ja ruokkia. Kun sille antaa ratkaistavia ongelmia, se usein tuottaa vastauksen, jota ei ehkä tietoisesti ole hoksannut ajatellakaan. Se vain tulee esille, kun on tarpeen.

Miten joku voisi kaapata tällaisen syvällä ihmisen sisällä olevan, ei-konkreettisen tekijän tai ominaisuuden? Kun tilannetta peilataan Karjalan palautuskysymykseen, jotain merkittävää on selvästi tapahtunut ihmisten alitajunnassa sotavuosien jälkeen.

Yleisesti voidaan sanoa, että ihmiset kokevat erityisesti itseensä kohdistuvat oikeusloukkaukset pahoina asioina. Loukkaukset halutaan oikaista ja niitä pidetään esillä, kunnes asiat on korjattu. Normaali menettely on se, että uhri menee poliisin luokse ja pyytää virkavallalta apua oikeusloukkaajan kiinniottamiseksi, loukkauksen korjaamiseksi ja loukkaajan rankaisemiseksi.

Synnytetty Tukholman syndrooma

Miten on käynyt Karjalan palautuskysymyksen osalta? Itse asiassa täysin päinvastoin. Suomessakin on lukuisia ihmisiä, jotka kieltävät, ettei Suomelta oikeastaan ole viety alueita tai oli aivan oikein, että hyökkäyksen uhriksi joutunut ja heidän mielestään sodan hävinnyt Suomi menetti alueita. Ja moni sanoo, ettei ottaisi itselleen kuuluvia maita takaisin, vaikka mikä olisi.

Tällainen uhrin käyttäytyminen kuulostaa hyvin kummalliselta. Siinä on tapahtunut jonkinlainen Tukholman syndroomaa vastaava tilanne, jossa uhri on samaistunut hyökkääjään, ryhtynyt ajamaan hyökkääjän etua tai etsimään hyökkääjän suosiota itselleen.

Eikö silloin voida sanoa, että joku on kaapannut tällä lailla ajattelevan suomalaisen alitajunnan ja ehkä osan tajunnastakin? Mutta miksi se kaappaus on syntynyt ja yhä vain jatkuu, tosin heikentyvästi useimpien kohdalla?

Syvä pelkotila ohjaa alitajuntaa

Pelko ei liene kaukaa haettu peruste alitajunnan muutokselle. Olemme sitä, mitä ajattelemme. Jos johonkin asiaan liittyvä pelko hallitsee meitä, olemme sen vankeja. Mitä enemmän pelkäämme, sitä enemmän ruokimme pelkoamme.

Kuviteltu ja todellinen pelko ovat yhtä voimakkaita. Yleensäkin kuviteltu asia on yhtä voimakas kuin todellinen tapahtuma, koska se vaikuttaa alitajuntaamme. Jos aina kuvittelemme, että kohta se KGB tulee tuosta ovesta sisälle, olemme yhtä peloissamme kuin silloin, jos tällainen tilanne on todennäköinen.

Pelko ruokkii ja se tarttuu

KGB-pelon alettua häipyä, on sen tilalle tullut oman aseman menettämisen pelko. On pelätty, että jos mainitsen sanaparin Karjalan palautus, saan potkut työstäni tai minut siirretään mitättömään tehtävään. Kaikkein kamalinta tietysti olisi se, jos äänestäjät eivät enää äänestäisikään sen vuoksi.

Pelko ruokkii itseään tehokkaasti ja se tarttuu. Pian toisetkin oppivat, että Karjalan palautus -ajatustakin on pelättävä, muutoin se voi tuhota meidät.

Saat, mitä odotat

Alitajunnan voimakas työskentely on sikäli kiinnostavaa, että se ohjaa ihmistä. Mitä enemmän ajattelee negatiivisia asioita ja pelkoja, sitä enemmän ihminen ruokkii omaa negatiivista tulevaisuuttaan ja pelkojaan. Vanha viisaus sanoo, että ajattelen, siis olen. Siihen voisi lisätä, että olen sitä, mitä ajattelen.

Ihmisen pitäisi antaa uusille mahdollisuuksille tilaa, eikä teilata niitä toisten rakentamilla alitajunnan esteillä, ennen kuin ne pääsevät mitenkään kehittymään. Jos jo alitajunta on oppinut teilaamaan ensimmäisen sanan kuultuaan, että Karjalan palautus on pahasta, se merkitsee tuhoa ja sotaa, niin ko. henkilölle se silloin merkitsee näitä negatiivisia asioita.

Presidentti Mauno Koivisto oli voimakas vaikuttaja muokkaamaan ihmisten tietoista ja alitajuista mieltä Karjalan palautuksesta johtuvalla sodan pelolla.

Yhäkin moni ihminen sanoo, että sehän tietäisi sotaa, jos palautus otettaisiin esille. Tällaisella väitteellä ei ole mitään todellisuusperustaa, johan Karjalan palautukseen aktiivisen myönteisesti suhtautuvat ihmiset olisi likvidoitu aikaa sitten.

Muutospelko on suuri

Tohtori Richard Cawte sanoo, että elämäsi on kuin peili, joka heijastaa halusi takaisin toimintaan. Jos haluat negatiivista, saat sitä. Jos haluat positiivista, saat sitä. Luulisi, että kaikkien mielestä positiivista on paljon mukavampi odottaa kuin negatiivista.

Lukuisat ihmiset ovat muutospelkoisia. Lukuisat ihmiset kavahtavat sellaista muutosta, että Karjala nyt palautuisi. Sehän merkitsisi muutosta. Ja muutos on jotenkin vaarallista. Ystävät voivat varoittaa ihan vakavissaan ja olla huolissaan siitä, jos joku oivaltaa Karjalan palautuksen suuret hyödyt.

Kyse ei ole siitä, etteivätkö ystävät ja hyvinkin läheiset omaiset edelleen rakastaisi tätä henkilöä. Kyse on muutoksen syvästä pelosta. Muutos on kuitenkin elämän laki ja ainoa varma tekijä tässä yhteiskunnassa.

Karjala-pelon syntyminen oli muutos

Sitä ei yleensä tulla ajatelleeksi, että Karjala-pelon syntyminen oli muutos, jonka jatkumiselle on vaikea löytää järkiperäisiä perusteita. Sen alkuperäiseen syntymiseen ovat olleet vaikuttamassa monet asiat, joista todennäköisesti suurin osa on alitajuisia.

Ei löydy ainoatakaan laajempaa laskelmaa, että palautus merkitsisi Suomelle taloudellisesti negatiivista tulosta. Silti joku taho on saanut lukuisten ihmisten päähän ajatuksen, että se olisi Suomen konkurssi. Annetaan siten rankka tuomio asialle sitä millään lailla perustelematta tai syvemmin tutkimatta.

Yhtä sitkeäksi on istutettu ajatus miljoonasta venäläisestä tai venäläisten oikeuksien polkemisesta. Kumpaankaan ajatukseen ei ole perusteita, eikä ole esitetty mitään konkreettista syytä. Joku on siten kaapannut ihmisten alitajunnasta osan.

Palautus ei ole kiinni mahdollisuuksista, vaan valinnoista

Ihmisillä on useita tapoja tuoda negatiivinen ajattelunsa esille. Yksinkertaisin on todeta, että kyllähän minä Karjalan palautusta kannatan, mutta ... Sen jälkeen tuodaan esille niitä alitajuntaan syötettyjä väitteitä. Ihminen on hyvä keksimään muttia ja tekosyitä, ettei tarvitsisi muuttua tai toimia.

Yhtä tyhjänpäiväistä on syytellä toisia ja vaatia toisia toimimaan. Kun itse toimii parhaansa mukaan, se innostaa toisiakin mukaan. Jos itse kaikin keinoin haraa vastaan ja etsii tekosyitä, ei tunnelin päässä näy valoa, vaan pelkästään pimeyttä.

Karjalan palautus ei ole kiinni mahdollisuuksista, vaan valinnoista, kuten elämä yleensäkin. Mahdollisuuksia on lukematon määrä. Useat meistä eivät uskalla tehdä positiivisia valintoja. Jostain syystä menestystä pelätään yhtä paljon kuin epäonnistumista. Ehkä menestymiseen liittyvä vastuu pelottaa.

Hallittu muutos luo mahdollisuuksia

Jos selvä päämäärä puuttuu, tärkein elementti päämäärän saavuttamiseksi puuttuu. On oikeastaan sama, mitä tekee, jos ei ole päämäärää. Jos Karjalan palautus –ajatus on epämääräinen usvakuva, johon liittyy paljon tuntematonta ja pelkoa, se ohjaa vain välttelemään asiaa. Muutokselle ei anneta edes mahdollisuutta.

Miksi muutokselle pitäisi antaa mahdollisuus? Hallittu muutos antaa mahdollisuuden kehittää uutta, luoda jotain positiivista. Jos me jätämme muutoksen toisten käsiin, he hallitsevat meitä ja ajatuksiamme. Olemme silloin orjia ilman omaa tahtoa.

Karjalan palautuksessa tämä merkitsee sitä, että mielemme sopukoissa epäoikeudenmukainen tilanne kuitenkin jäytää ja kuluttaa henkisiä voimavarojamme. Mutta emme uskalla laskea sitä tunnetta pintaan, vaan naamioimme sen myönteiseksi tilaksi. Onhan meillä sentään itsenäisyys ja 88 % pinta-alasta edelleen hallussamme.

Puolustamme Venäjän ”oikeuksia”, emme omia

Onhan meillä ystävälliset suhteet Venäjään. Tämän asian voimakas toistaminen kertoo, että Tukholman syndrooma toimii hyvin. Me etsimme keinoja puolustaaksemme Venäjän ”legitiimejä” oikeuksia, joilla ei ole mitään legitiimiyttä. Omat oikeutemme sen sijaan unohdamme.

Kuka on käsitellyt alitajuntaamme niin voimakkaasti, että olemme vajonneet tähän pisteeseen? Pitäisikö meidän nyt tuntea kaunaa, vihaa, vastustusta ja suurta katumusta? Kaikki negatiiviset asiat rasittavat alitajuntaamme ja tajuntaamme voimakkaasti. Ne vievät voimat pois asioitten korjaamiselta. Ei niitä kannata vatvoa.

On sen sijaan paljon tärkeämpää keskittyä positiivisiin asioihin. Etsiä uusia mahdollisuuksia asioitten korjaamiseksi. Meillä on vaistot, me voimme oivaltaa asioita ja insipiraatioita syntyy positiivisesta kanssakäymisestä.

Niitä meidän olisi syytä käyttää hyväksemme ja niiden parissa askarrella, jotta löydämme sellaiset ratkaisut, jotka lopettavat luottamusta syövät tunteet maittemme välillä.

Olemmeko me oikeasti rikkaita?

Suomalaisilta voisi nyt kysyä, olemmeko me rikkaita, kun meillä on maa 88-prosenttisesti hallinnassamme, olemme menestyneet hienosti maailmalla, olemme useissa kansainvälisissä mittauksissa ihan kärkipäässä, emmekä ole taloudellisestikaan ihan pohjalle menossa?

Ensin pitäisi määrittää, mitä rikkaus on. Määrittelyssä tuodaan yleensä esille aineellinen hyvinvointi ja varallisuus. Mutta siinäkö elämän tärkein asia, juuri se, jota kaikkein eniten yritetään saavuttaa? Tuoko aineellinen rikkaus onnellisuutta? Tuoko se enemmän lähimmäisenrakkautta ja ystävyyttä? Moni köyhä sanoo, että hän olisi valmis antamaan rikkaudelle edes mahdollisuuden tuottaa näitä asioita.

Rikkauden tai varallisuuden alkuperäinen määritelmä ei kuitenkaan rajoitu vain aineelliseen osaan. Vauraus-sanalla on WikiPedian mukaan juurensa englanninkielisessä sanassa ”weal”. Se on alunperin adjektiivi, joka kuvaa suurien ominaisuuksien omistamista.

Cawte listaa siltä pohjalta rikkauteen kuuluvan materiaalisten rikkauksien yltäkylläisen omistamisen lisäksi onnellisuuden tunteen, hyvinvoinnin sekä yhteisön ja yleisen hyvän.

Voiko ’rikkaan’ alitajuntaa ohjata vieras taho?

Onko sellainen ihminen mieleltään rikas, joka ajattelee negatiivisia, jonka peilistä näkyy vain tappioita, koska itse kuvaa omaan peiliinsä tappioita toistensa jälkeen? Onko sellainen rikas, jonka alitajunnan osassa määrääkin kokonaan vieras taho?

Mikä taho tällainen vieras määrääjä olisi? Heti sodan jälkeen se ”taho” oli pelko. Pelättiin, että Neuvostoliitto hyökkää uudelleen Suomeen. Kuinka realistinen tämä pelko oli ottaen huomioon Neuvostoliiton oman surkean tilan ja esim. sotakorvausten tärkeyden, ei ole kovin relevantti tekijä. Luuloteltu ja todellinen pelko vaikuttavat alitajunnassa samalla tavalla.

On todennäköistä, että alkuperäinen pelko muuttui vähitellen KGB:n disinformaatiosta johtuvaksi peloksi. Se muuttui myös verraten nopeasti muutoksen peloksi. Ennen kaikkea pelättiin muutosta omassa asemassa, jos pakkoluovutettuja alueita uskaltaisi kysellä takaisin.

Suomettuminen ylläpitää muutosvastarintaa

Suomettuminen oli erittäin vahva alitajuntaan ja tajuntaan vaikuttava prosessi, joka synnytti ja edelleen ylläpitää muutosvastarintaa, vaikka perussyyt sellaiseen ovat jo poistuneet. Suomettuminen lähti liikkeelle valvontakomission pelosta ja halusta miellyttää komissiota oman uran edistämiseksi.

Tässä toiminnassa esim. oikeusministerinä toimiva Urho Kekkonen oli merkittävä vaikuttaja, koska hän vahvasti ajoi sotasyyllisyystuomioita. Presidenttinä hän vahvasti alitajuisesti vaikutti kansalaisiin toisenlaisella motiivilla. Hän antoi ymmärtää itse hoitavansa Karjalan kysymysten, joten toisten oli parasta pysyä kaukana siltä tontilta.

Ja syvästi esivaltauskollisina ihmisinä suomalaiset tietysti tottelivat. Osa ehkä hyvin mielelläänkin, koska silloin ei itse tarvinnut miettiä ongelmallista ja pelottavaa asiaa. Ja tottelu jatkuu edelleen.

Presidentti Tarja Halonen kieltäytyy ottamasta Karjalan kysymystä edes keskusteluun, joten lukuisten suomalaisten alitajuntaan iskostettu vääränlainen esivallan kunnioitus toimii – ollaan hiljaa vääryydenkin edessä. Onhan itse presidentti lausunut kantansa.

Pelko poliittisen aseman menettämisestä suuri

Miksi poliittinen johtomme edelleen pitää tiukasti kiinni Suomen syyllisyydestä, sotasyyllisyystuomioista ja pakkoluovutettujen alueitten palautusasian hylkimisestä? Syy on mitä ilmeisimmin hyvin yksinkertainen. Päättäjät ovat itse iskostaneet alitajuntaansa syvälle pelon siitä, että asennemuutos tässä asiassa tuhoaisi hienon poliittisen uran. Oma ura on siten nykyään tärkeämpi kuin kansan oikeus tai tahto.

Poliittinen johtomme ja heidän seurailijansa tai heistä riippuvaiset ihmiset ovat perimmältään sodan pelon vankeja, jotka ovat itse oman uransa ajamiseksi omaksuneet nämä alitajuiset pelot tai sitten käyttävät ihmisten pelkoja hyväkseen.

Tällaista alitajuista tilaa ylläpidetään sillä, ettei yksikään merkittävä poliitikko uskalla julkisuudessa ottaa Karjalan palautusasiaa esille. Ei positiivisesti, eikä negatiivisesti. Syy tähän on selvä. Poliitikko pelkää asemansa kaatuvan molemmissa tapauksissa.

Gallupien mukaan noin 40 % kansasta kannattaa palautusta ja vastustajienkin määrä on pudonnut alle 50 %. Teki niin tai näin, aina joku osa suuttuu. Terveesti ajatteleva kansanosa suuttuu siitäkin, ettei asioita uskalleta mitenkään käsitellä.

Pelätään positiivisen vyöryn alkamista

Mitä tapahtuisi, jos poliittinen johto avaisi alitajuisen ja tajuisen Karjalan palautus –osionsa mielessään? Todennäköisesti suurin osa uskaltaisi julkisesti myöntää, että se olisi poliittisesti hyvä asia Suomelle ja Venäjälle ja että se olisi myös taloudellisesti sangen hyödyllinen tapahtuma. Mitä siitä seuraisi?

Yhä useampi poliitikko ja kansalainen uskaltaisi ajatella asiasta positiivisesti. Positiivinen sanoma löytyisi sitten mediasta, mutta tärkeintä on, että se löytyisi peilistä. Se olisi varmasti hyvin helpottavaa, kun voisi yhden suuren mutta-mutta –vaikenemissyndrooman siirtää pois. Se jättäisi paljon tilaa positiivisille asioille.

Omat pelot tulisi aina kyetä kohtaamaan, ei ne muuten häviä. Ihanteellista on, jos pelkonsa voi kohdata siten, ettei siitä synny lisää ahdistusta, vaan tapahtuma on jollakin tavoin miellyttävä. Sitä kannattaa palautusasian tiimoilta miettiä.

Viihdettä työnnetään lääkkeen korvikkeeksi

Sodan seurauksia, Karjalan menetystä ja maksettuja valtavia sodan taloudellisia ja inhimillisiä rasitteita usein väitetään nykypäivänä merkityksettömiksi. Se on harhainen ajatus. Jopa nuoret sukupolvet kantavat perintönään sodan seurauksia. Mistä suomettumisen opitkaan muualta on opittu kuin vanhempien, lähiympäristön ja median käyttäytymisestä?

Suomalaiset ovat melankolista, melkoisen ahdistunutta kansaa. Osa on tuppisuisia jurottajia, jotka eivät asioistaan pukahda. Eivät kaikki osaa purkaa ongelmiaan puhumalla. Viime vuosikymmeninä viihteen merkitys eräänlaisena lääkkeen korvikkeena on kasvanut valtaviin mittoihin, voidaan jo sanoa huolestuttaviin mittoihin.

Noin 70 % lääkekuluista on mielialalääkeiden kustannuksia. Viihteen moninkertaistumisesta on vaikea tehdä arvioita. Viihteen tehtävänä on pääosiltaan hukuttaa ihmisten ahdistus jatkuvaan ja riittävän voimakkaaseen silmien ja korvien aistimuksiin, ettei sen paremmin tajunta kuin alitajuntakaan voisi toimia.

Ylimitoitettu viihde on keino hukuttaa ainakin tilapäisesti ahdistus ja siirtää ihmiset elämään jonkun toisen elämää.

Traumaattinen tila jatkuu eri muodoissa

Tavallisen tielläkulkijan aivoilla ajateltuna sotien jälkeinen traumaattisen tilan jatkuminen on kokonaisuus, jossa on siirrytty vaiheesta toiseen ja jossa vaiheet ovat osittain päällekäin. Havainto on väistämätön: joku taho on kaapannut lukuisten ihmisten alitajunnan ja osittain tajunnakin. Ihmiset ovat antaneet sen tapahtua.

Poliittisille päättäjille tämä on hyvä ja huono asia. Hyvää on se, että ihmiset eivät ryhdy omaa tilaansa sen pahemmin miettimään, vaan kulkevat laumassa mukana. Huonoa on se, ettei lauma pysty kovin mittaviin suorituksiin, mutta ehkä niitä ei tarvitakaan. Tilannehan on pitkälle sama joka puolella maailmaa.

Alitajuntaa kannattaa ruokkia positiivisilla asioilla

Vastavuoroisesti voidaan omaksua avoin asenne, jossa elämä on mahdollisuus. Kun toimitaan siten kuin haluttu asia olisi jo tapahtunut, edistetään asian toteutumista. Avoin mieli ottaa vastaan mahdollisuuksia ja kehittää niitä. Lukkiutunut mieli estää positiivisen kehittymisen.

Olisi tarpeen ryhtyä ruokkimaan omaa alitajuntaa positiivisilla ja mahdollisuuksia luovilla tavoilla, eikä pyrkiä kaikin tavoin ylläpitämään joidenkin tahojen suorittamaa alitajunnan kaappausta.

Karjalan palautuskysymys on sangen havainnollinen esimerkki siitä, miten ihmiset voivat käpertyä toisten istuttamiin pelkoihin ja vääriin kuvitelmiin.

Karjalan palautus rikastuttaa ihmisiä

Ihmisen alitajunta on äärettömän rikas. Sitä voidaan ruokkia hyvillä ja huonoilla asioilla. Ihmisen elämä on kuin peili, joka osoittaa, millä aineilla sitä on ruokittu.

Sellainen tila on ihmiselle hyvä, kun hän näkee peilistä onnellisen ja henkisesti rikkaan ja kokonaisen ihmisen, jonka tajuntaa ja alitajuntaa hän itse ohjaa.

Karjalan palautushanke etenee sitä mukaa kuin ihmiset vapauttavat mielensä avoimesti ajattelemaan sitä.

Lisätiedot: Veikko Saksi



Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


Korkealla ja kovaa...

Laittakaapa tänne seuraavaksi foliohatun valmistusohjeet, ettei alitajuntaa enempää päästä kaappailemaan.

Suomettuminen on kyllä hyvä keksintö. Sillä selittää helposti kaiken mitä ei muuten ymmärrä.
mikävaan [2008-12-30 09:41:35]


Viestiä vie, metamorfoosia

Tätä artikklia kannattaa näyttää,puhua siitä ja viedä eteenpäin. Laitoin itse linkin iltapäivälehden yleisökirjoituksiin.Niin olen ollut viime päivinä niissä ajatuksissa että, virallinen puoli kun alkaa ( ja on jo alkanutkin,huom. sotasyyllisyyden tutkiminen) avautua asiassa niin alkaa hiljaiset kansalaisetkin. Siellä se asia on koteloituneena. Sieltä syntyy muutos ja ahdistuksen paraneminen. Muutos on käynnissä, tulollaan koko ajan.
anssirapo [2008-12-29 18:41:04]


Miun alitajuntaa ei kaapant kukkaa

Mie lienen niit harvoi karjalaisii, jotka uskaltaat sannoo et oon Karjala tyttölöi ja oon opettant kaikil lapsilleikii karjalaiset tavat. Voin kuitekii sannoo, et minnuu ahistaa ellää täänlaises Suomes mis suurimmal osal suomalaisii ja voimakkaimmi ehkä karjalaisii on iskent alitajuntaa pelko.
Hyö pelkäävät venäläisii ja pelkäävät ihtiääki. Mikä heijät täst kurimuksest pelastannoo. Tietyst päättäjiin pitäs muuttuu mut mie en usko siihekää.
Ehkä ulkomailt tulloop joku, joka sannoo, et pyytäkää pakol otetut ja ryöstetyt alueenne ja kotiinne takasii.
Mie oon sanot monil ihmisil, jot mie mään Karjalaa takasii ja ryssät suksikoot suoho.
Christina S [2008-12-29 00:23:57]


Vaude!

Artikkelin analyysi suomettumis-ilmiöstä kolahti mielenkiintoisella tavalla. Nyt olisi hyvin tärkeää tutkia oman kansamme henkistä tilaa, johon auttamatta heijastuvat vieläkin suomettuneisuuden seuraukset. Tätä aikaa on sanottu osuvasti uussuomettuneeksi. Juuri siksi poliittinen eliittimme yhä pelkää.

Joilleki suomettuneisuus-sana nostaa karvat pystyyn aivan suotta. Se on vielä alkuperäisen hyvä termi monisyiselle kokonaisuudelle, kuten artikkeli osoittaa.
karjalainen [2008-12-28 17:40:50]


Ryöstämiensä alueiden (Balttiaa ja Karjala) asuttamisen seuraus!

Ryöstöalueiden venäläistäminen ja ylimielinen katumattomuus ylläpitää
niinsanottua "ryssävihaa" loputtomiin, ellei Venäjäkin muitten lailla muutu
aidon katuvaksi, joka yrittää hyvittää tekonsa!
Evakko Laatokan Karjalasta mallia -38.
[2008-12-28 15:57:18]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920



Nimi



Kotipaikka ja -maa





Vetoomus on kansalaisaloite Karjalan palauttamisen puolesta. Se ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjalani rahvas
[2.28 MB mp3-file].


SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].