[02] Karjalan palautus
[21] Poliittiset

POLIITTINEN KVARTAALI-AJATTELU

- Kova tulos heti tai ulos
- Onko siirrytty tempoilupolitiikkaan?
- Kvartaali-ajattelu siirtyy kuluttajiinkin
- Kvartaali-media jahtaa ja johtaa poliitikkoja
- Poliitikon suurin huolenaihe on uudelleenvalinta
- Kvartaali-äänestäjät ovat vielä pieni vähemmistö
- USA:n Obama on pitkäjänteinen kvartaali-esimerkki
- Kanonisoidut asiat jätetään hoitamatta
- Kanonisoitujenkin asioitten aika tulee vääjäämättä
- Maailmanhistoria ei etene kvartaalipohjalta
- Venäjän tilinteon hetki lähenee

Kova tulos heti tai ulos

Erityisesti liike-elämässä on siirrytty yhtä enemmän kvartaali-ajatteluun, jossa tulosten tarkasteluperspektiivi on kolme kuukautta, vuosineljännes. Se on lyhyt aika osoittaa tuloksia. Se on lyhyt aika rakentaa kestävää kehitystä.

Tämä sama ajattelu on hiipinyt myös muille elämän sektoreille. Aikaperspektiivi lyhenee ja vaatimus nopeisiin muutoksiin lisääntyy tai muuten asia unohdetaan.

Kvartaali-ajattelun rinnalla kulkee ajatus korkeasta tuotosta ja nopeista voitoista. Tulee mieleen olympialaisten tunnus: citius, altius, fortius eli nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Olympialaisiin kuitenkin harjoitellaan vuosikaupalla hyvin intensiivisillä ohjelmilla. Liiketoiminnassa päätetään strategia ja jos tulosta ei tule, strategiaa ja vetäjää vaihdetaan.

Onko siirrytty tempoilupolitiikkaan?

Politiikassa kvartaali-ajattelu näyttää saaneen selvää jalansijaa. Kaiken pitäisi tapahtua nopeasti ja tuloksellisesti – heti. Olisihan se upeaa, jos niin kävisi, mutta resurssit eivät sellaiseen riitä. Sen vuoksi eletään tempoilupolitiikassa, jossa rynnistetään yhtä aikaa monen kovan päämäärän suuntaan. Ja sitten tehdään sutta ja sekundaa ja ryhdytään nopeisiin korjausliikkeisiin.

Muutoksia saadaan aikaan, mutta edelleen syntyy huonoa jälkeä, koska varsinainen pohjarakentaminen tahtoo unohtua. Tilannetta kiristävä talouskriisi on ohjannut poliittista ajattelua uuteen suuntaan. Nyt säntäillään kilvan korjausten parissa. Korjausten lisäksi tulee kyetä myös perusteita rakentamaan ja vahvistamaan.

Liike-elämässä työntekijöitä laitetaan kilometritehtaalle niin vinhaa vauhtia, että hyvä kun potkittujen lukumääristä pysytään selvillä. Eiköhän jostain kannattaisi tinkiä ja rakentaa pitkäjänteisempää toimintaa? On järkyttävää katsella, kun huippuhienossa kunnossa oleva tehdas, joka tuottaa positiivista tulosta, päätetään sulkea. Syyn voinee tiivistää kolmeen sanaan: lyhytjänteinen pohjaton ahneus.

Kvartaali-ajattelu siirtyy kuluttajiinkin

Kvartaali-ajattelun huono puoli on se, että myös kuluttajat ovat alkaneet oppia lyhytjänteisen mentaliteetin omassa toiminnassaan. Jos he eivät vielä ole oppineet, niin median lyömä kiihkeä rytmi yrittää pitää siitä huolen. Kaikki on saatava heti, ei voi odottaa vuosikausia materiaalisen hyvän saannissa.

On selvää, että globaali kilpailu ja yhä pienemmäksi käyvä maapallo lisäävät pelkoa jälkeen jäämisestä, mikä puolestaan johtaa entistä lyhytjänteisempään toimintaan. Keskitytään vain niihin toimiin, jotka heti antavat tulosta ja ovat näyttäviä. Siinä ajattelussa on paljon harhaa.

Kvartaali-media jahtaa ja johtaa poliitikkoja

Kvartaalipoliitikoilla on kvartaali-medioita. Suorastaan järjetön esimerkki median kvartaalitoiminnasta saatiin viime kesänä, kun istuva ulkoministeri syötiin väkisin iltapäivälehtien lööppien ja huikeiden juttujen avulla tehtävistään.

Yksityiset tekstiviestit muuttuivat pelkästään yhtenä päivänä kahdessa iltapäivälehdessä yhteensä yli 40 sivun sekamelskaksi. Siinä tuli median syvä alennustila ja vallankäyttö näytettyä, kun hyttystä ammuttiin risteilyohjuksilla.

Media ja poliitikot elävät symbiosissa, jossa poliitikko tekee medianäkyvyytensä eteen melkein mitä tahansa. Onhan se näyttävää, jos niitä kvartaaliasioita voi kerran viikossa tuoda kaiken kansan nähtäviksi.

Ne poliitikot, jotka tekevät pitkän tähtäyksen perustan rakentamistyötä, jäävät pimentoon. Kuitenkin juuri heidän perusteita rakentavaa arvokasta työtään tulisi kannustaa. Se ei kuitenkaan ole mediaseksikästä, sillä ei pääse lööppeihin.

Poliitikon suurin huolenaihe on uudelleenvalinta

Kaikkia poliitikkoja huolettaa pelko seuraavista vaaleista ja uudelleenvalinnasta. Se rakentaa poliittisen toiminnan ohjenuoran ja strategian. Näkyä pitää, vaikka ei olisi mitään uutta esitettävää. Sen vuoksi osa poliitikoista tuo kohtuullisin väliajoin vaikkapa uuden ”nuorikon” näkyville, että kirjoittamista ja kodin esittelemistä piisaisi.

Tilanteen pitäisi olla täsmälleen päinvastoin. Hyvin hoidetuista yhteisistä asioista pitäisi tulla uudelleenvalinnan kriteeri. Kuinka moni äänestäjä todella tietää, missä määrin hänen arvoisa edustajansa toimii hänelle tärkeitten tavoitteiden edistämiseksi?

Koska useimmilla poliitikoilla ei ole vaikutusvaltaa eikä rohkeutta, he eivät lähde puolueensa vallanpitäjiä vastaan ajamaan äänestäjiensä toiveita, vaan liittyvät hiljaisten vaikenijoiden joukkoon.

Kvartaali-äänestäjät ovat vielä pieni vähemmistö

On siten yksi alue, jossa suomalaiset eivät ole omaksuneet kvartaali-ajattelua. Loppujen lopuksi suomalaiset äänestäjät ovat hitaita muuttamaan äänestyskäyttäytymistään, vaikka veret seisauttavista voitoista tai tappioista puhutaankin. Todellisuudessa muutokset ovat verraten vähäisiä.

Poliitikot ovat tästä käyttäytymisestä oppineet, ettei heidän tarvitse kantaa todellista vastuuta, eikä kovin paljon välittää äänestäjiensä pitemmän tähtäyksen tavoitteista.

Siitähän kertoo jo sekin, että äänestetään mielellään julkkista, jonka aikaisemmalla toiminnalla ei ole minkäänlaista tekemistä yhteiskunnallisten asioitten kanssa. Eipä heillä sitten juuri mitään todellista vaikutusvaltaa poliittisiin päätöksinkään ole.

USA:n Obama on pitkäjänteinen kvartaali-esimerkki

Ei ehkä ole kaukaa ennakoitu, että Suomessakin äänestäjät siirtyvät enenevästi kvartaali-ajatteluun. Jos edustaja ei toimi lupaustensa ja äänestäjien toiveiden mukaisesti, hän joutaa ulos. Suomessa on kuitenkin pitkä matka esim. Yhdysvaltain tilanteeseen, josta uuden presidentin Barack Obaman valinta on erinomainen esimerkki, vaikka presidentin toimikausi onkin 16 kvartaalin pituinen.

Obama edustaa muutosta, dynaamista voimaa ja valmiutta ajaa vaikeitakin asioita. Hän edusti sellaista positiivisuutta ajattelutavassa, mikä olisi aivan hirvittävää suomalaisille poliitikoille (kenties Alexander Stubbia lukuun ottamatta).

Obama ei presidenttinä näytä kuitenkaan sortuvan kvartaali-ajatteluun, vaan hänen ohjelmassaan on nopeasti lamaan vaikuttavia, riittävän vahvoja toimenpiteitä, mutta myös pitkän tähtäyksen rakentavia, kestävän kehityksen ohjelmia.

Kanonisoidut asiat jätetään hoitamatta

Onko poliittinen kvartaali-ajattelu sitten huono, hävitäänkö siinä jotain? Poliitikolla kaikkeen toimintaan kohdistuu samalla äänestäjien suosion kalastelu ja pisteiden keruu itselle ja puolueelle. Kun askarrellaan vain nopeasti vaikuttavien projektien ja korjausprojektien parissa, todelliset pitkän tähtäyksen muutostarpeet helposti jäävät syrjään.

Tämä näkyy poikkeuksellisen hyvin esim. ns. sotasyyllisten tuomioiden purkamisessa ja Karjalan palautukseen liittyvissä asioissa. Jos asioita katseltaisiin pitkällä tähtäyksellä vähän rauhallisemmassa ja rakentavammassa ilmapiirissä, poliitikoilla olisi aikaa niiden miettimiseen. Heillä olisi sangen merkittävä tarve pohtia niitä. Tarve tulee siitä, että noin 40 % suomalaisista kannattaa palautusta ja yli 70 % näkee sen olevan tarpeellinen puheenaihe.

Nyt aikaa ei kuitenkaan ole ”ikuisuuskysymyksiksi” päätettyihin tai kanonisoituihin asioihin. Sen vuoksi on myös päätetty, ettei niitä kysymyksiä ole, eivätkä ne vaikuta millään lailla kansan hyvinvointiin. Näissä asioissa vedotaan alitajuiseen harhaan, joka suomalaisille on luotu kuudenkymmenen vuoden aikana. Äänestäjät ovat siten poliittisten päättäjien ja luodun järjestelmän mielivallan uhreja.

Kanonisoitujenkin asioitten aika tulee vääjäämättä

On paljon helpompi askarrella pienten asioiden parissa ja tehdä niistä tärkeitä asioita kuin tarttua sotasyyllisyyteen tai johonkin muuhun tärkeään, pitkäjänteiseen asiaan. Selkärangassa olisi kuitenkin koko aika jäytävä pelko, että jos Venäjä sittenkin tykkäisi siitä huonoa ja vaikka moittisi meitä. Ja jos äänestäjät kuitenkin mielummin jäisivät seuraavaksikin 60 vuodeksi sotasyyllisiksi.

Aivot raksuttavat kiivaasti ratkaisua sille, saisinko enemmän vai vähemmän ääniä tuosta asiasta. Samanlainen raksutus liittyy Karjalan kysymykseen. Tuskin yksikään kansantaloutta ja talouselämää edes jossain määrin ymmärtävä kansanedustaja sanoisi, että palautus olisi psykologisesti tai taloudellisesti huono asia Suomelle.

Tuskin kukaan väittäisi, että sopuisasti tehty palautus heikentäisi maitten välejä ja huonontaisi luottamusta.

Maailmanhistoria ei etene kvartaalipohjalta

Poliittinenkaan kvartaali-ajattelu ei kykene estämään sitä, että kansalaisten tärkeiksi kokemat asiat tulevat jossain vaiheessa esille, vaikka niistä ei ääntä pidetäkään, eikä niillä ”elämöidä”.

Tämä vääjäämättömyys näkyy mm. siinä, miten eri maat ovat joutuneet ottamaan vanhoja ihmisoikeusrikoksia esille ja korjaamaan niitä.

Venäjän tilinteon hetki lähenee

Venäjä ei ole tehnyt tiliä Neuvostoliiton rikoksista, minkä vuoksi se tulee kantamaan maailmanhistorian suurimman massamurhaajan ja rikollisvaltion taakkaa tarpeettoman kauan. Se taakka ei poistu koskaan, ennen kuin Venäjä tekee aidon tilityksen neuvostovaiheen tapahtumista ja korjaat rikokset.

Maailmanhistorian tapahtumat eivät etene kvartaalipohjalta. Ne kypsyvät ja tulevat esiin vääjäämättömästi, kun niiden aika on.

On sekä Suomen että Venäjän etu, että Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palautuskysymykset käsitellään luottamuksen ja win-win –ajattelun hengessä mahdollisimman pikaisesti. Miksi odottaa tilanteen monimutkaistumista?

Lisätiedot: Veikko Saksi

Kalman kuningas...