[05] Omistusoikeus
[08] Evakko
[21] Poliittiset

ULKOMINISTERIÖ JA IHMISOIKEUKSIEN TAANNEHTIVUUS

- Pinheiron periaatteet
- Ulkoministeriön näkökulma
- Suomi noudattaa ja pyrkii edistämään ihmisoikeuksia?
- Taannehtivuus on ollut veteen piirretty viiva
- Rauhansopimuksen ihmisoikeusosiota ei ole noudatettu
- Rauhansopimuksen sotarikokset-osa toteutettu väärin
- Rauhansopimuksen 27 ja 28 artikloja ei ole noudatettu
- Luopuiko Suomi rauhansopimuksessa kaikista vaateista?
- NL rikkoi, Venäjä rikkoo, kansainvälisiä lakeja
- Entä Tarton rauha ja hyökkäämättömyyssopimus?
- Atlantin julistus sitoo allekirjoittajia
- Lukuisat valtiot soveltaneet ihmisoikeuksia taannehtivasti
- Jos taannehtivuus kielletty, miten Saksa voitiin tuomita?
- Jos taannehtivuus kielletty, miksi ns. sotasyylliset tuomittiin?
- Soviet Story kertoo vastustajien tuen kohteen

Pinheiron periaatteet

Ihmisoikeudet ovat YK:n keskeisintä toimialaa. YK on omaksunut uraa-uurtavan globaalin normin eri tyyppisiltä pakolaisilta ja pakkosiirretyiltä takavarikoitujen asuntojen, maiden ja kiinteistöjen palauttamiseksi ja näiden henkilöiden paluu-oikeuden varmistamiseksi. Tätä normia kutsutaan kehittäjänsä, professori Paulo Sergio Pinheiron, mukaan Pinheiron periaatteiksi.

Kysyimme Suomen Ulkoministeriön YK- ja globaaliasioiden yksiköltä tästä periaatteesta ja syytä siihen, miksi siitä ei ole sanaakaan tietoa Suomessa.

Ulkoministeriön näkökulma

YK- ja globaaliasioiden yksikön päällikkö Kai Sauer vastasi seuraavasti:

"Suomi noudattaa ja pyrkii edistämään kaikissa yhteyksissä kansainvälisiä ihmisoikeuksia. Suomi pyrkii noudattamaan ja edistämään myös ihmisoikeuksiin liittyviä suosituksia, kuten ns. Pinheiron periaatteita, jotka YKn asiantuntijaelin on hyväksynyt vuonna 2005. Periaatteet eivät ole luonteeltaan oikeudellisesti velvoittavia."

"Kansainvälisiä ihmisoikeuksia ei sovelleta taannehtivasti. YK:n ihmisoikeusjulistus on hyväksytty 1948 ja keskeiset ihmisoikeussopimukset sen jälkeen. Suomen alueluovutukset Neuvostoliitolle vahvistettiin Pariisin rauhansopimuksessa 1947, missä yhteydessä Suomen valtio luopui kaikista vaatimuksistaan luovutettuihin alueisiin nähden."

Suomi noudattaa ja pyrkii edistämään ihmisoikeuksia?

UM:n vastaus on ihmisoikeuksien noudattamisen ja edistämisen näkökulmasta sangen laaja. Kaikissa yhteyksissä noudatetaan ja pyritään edistämään. Noudattamisen ja edistämisen pyrkimyksistä voidaan perustellusti olla toistakin mieltä.

Erityisesti Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten väestön ihmisoikeuksia esim. omaisuuden suojan suhteen ei Suomi ole asiaa lainkaan edistänyt, päinvastoin.

Tämä palautuskysymykseen liittyvien asioiden diskriminointi tapahtuu ensisijaisesti poliittisella tasolla ylimmästä käskynhaltijasta alkaen. On selvä, että se rajaa virkamiesten toimet poliittisen päätöksenteon mukaiseksi.

Tässä tapauksessa Ulkoministeriön yksikön vastaus kyselyyn tuli kiitettävän nopeasti, mikä selvittynee sillä, että Suomessa ulkoministeriö on hyvin organisoitu ja toimii virkamiestasolla tehokkaasti. Kaikkiin esitettyihin kysymyksiin ei suomalaisen poliittisen tavan mukaan vastattu lainkaan.

Taannehtivuus on ollut veteen piirretty viiva

Ulkoministeriön vastauksen toisena pääsisältönä on taannehtivuus. Kansainvälisissä asioissa tannehtivuus näyttää olleen veteen piirretty viiva. Se on ollut sallitua silloin, kun ns. voittajavaltiot ovat katsoneet sen itselleen edulliseksi. Hävinneelle ei oikeuksia ole riittänyt.

Ministeriöltä jää havaitsematta se, että ihmisoikeusrikokset jatkuvat yhä, joten kyse ei ole taannehtivuudesta, vaan tämän päivän normeja voidaan hyvin soveltaa. Venäjä ei ole korjannut Neuvostoliiton aikana toteutettuja aggressioita. Vai katsooko UM, että Neuvostoliitolla oli oikeus toimintaansa Suomea vastaan?

Seuraavassa esitetään muutamia esimerkkejä, jotka osoittavat, ettei Karjalan palautusvaateiden osalta taannehtivuudella ole rajaavaa merkitystä. Samalla osoitetaan, että Pariisin rauhansopimuksen osalta Suomi ei ole kaikkia suomalaisille myönteisiä kohtia toteuttanut.

Rauhansopimuksen ihmisoikeusosiota ei ole noudatettu

On sinänsä äärettömän kummallista, että Suomen kansalaiset joutuvat katsomaan, että sen oma Valtioneuvosto ministeriöineen pyrkii kaikin keinoin torjumaan evakkojen ihmisoikeuksien toteutumisen.

Ulkoministeriön kolmas tukijalka palautuksen ja evakkojen ihmisoikeuksien torjumiseksi on Pariisin rauhansopimus. Sen osalta voidaan nostaa lukuisia kysymyksiä. Esim. OSA II, Artikla 6 toteaa:

”Suomen on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin taatakseen kaikille Suomen oikeudenkäyttöpiirissä oleville henkilöille rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon katsomatta oikeuden nauttia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, joihin sisältyvät sananvapaus, paino- ja julkaisuvapaus, uskonnonvapaus, vapaus poliittisiin mielipiteisiin sekä kokoontumisvapaus".

Ihmisoikeusluettelon esimerkki ei ole poissulkeva. Evakkojen ihmisoikeuksia rikotaan tämän artiklan osalta selvästi. Suomi ei ole ajanut evakkojen ihmisoikeuksia sitten Urho Kekkosen presidenttiajan.

Rauhansopimuksen sotarikokset-osa toteutettu väärin

OSA II, Artikla 9: 1. Suomi ryhtyy kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin taatakseen, että pidätetään ja luovutetaan tuomittaviksi:

”a) henkilöt, joita syytetään sotarikosten sekä rauhaa ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten suorittamisesta, niihin käskemisestä tai niihin osallistumisesta";

Suomi toimi tämän artiklan vastaisesti laatimalla taannehtivan lain ja tuomitsemalla poliittiset johtajansa, jotka eivät olleet syyllisyneet sotarikoksiin.

Miten presidentti Mauno Koiviston aikana saatettiin Suomen yksipuolisella päätöksellä tulkita OSA III:n määräyksiä uudelleen? Outoa valikoivuutta. Eikö rauhansopimuksen pitänyt olla graniittiin hakattu?

Rauhansopimuksen 27 ja 28 artikloja ei ole noudatettu

Onko Suomi ryhtynyt toimiin rauhansopimuksen V-OSAN, artiklojen 27 ja 28 osalta? Jos nämä artiklat ovat ehdotonta oikeutta, on niitä myös noudatettava. Saatettava entiselleen tarkoittaa luonnollisesti sitä, että omistajilla tulee olla täysi oikeus palata ja täysi oikeus saada omaisuutensa takaisin.

27 artikla: Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juriidisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla.

28 artikla: 1. Tämän sopimuksen tultua voimaan Suomen ja Suomen kansalaisten Saksassa olevaa omaisuutta älköön enää käsiteltäkö vihollisomaisuutena, ja kaikki tällaiseen käsittelyyn perustuvat rajoitukset on poistettava.

Luopuiko Suomi rauhansopimuksessa kaikista vaateista?

Ulkoministeriön vastauksessa todetaan Pariisin rauhansopimuksesta: ”... missä yhteydessä Suomen valtio luopui kaikista vaatimuksistaan luovutettuihin alueisiin nähden”. Tässä viitattu V-OSA, Artikla 29, ei millään tavoin voi kumota juuri niitä oikeuksia, jotka on tämän artiklan edellä erityisesti vahvistettu. Muutoinhan olisi ollut täysin järjetöntä laittaa esim. artiklaa 27 tai 28 koko sopimukseen.

Suomen valtio ei voi mennä kansalaistensa puolesta luovuttamaan heidän suvereeneja oikeuksiaan. Suomen valtio ei omistanut, eikä sen omistukseen siirtynyt millään tavalla pakkoluovutettujen alueitten kiinteistöt tai muu omaisuus. Suomi ei niitä sosialisoinut. Se ei siten voi sellaista omaisuutta luovuttaa edelleen, mitä se ei itse omista.

Suomi ei siten luopunut kaikista oikeuksistaan. Koko Pariisin rauhansopimuksen sisältö voidaan kyseenalaistaa myös sillä pohjalla, että Suomella oli kuvaannollisesti pistooli ohimolla ja kaksi vaihtoehtoa: allekirjoittaa tai tulla miehitetyksi.

Kokonaisuudessaan Pariisin rauhansopimus on tehtävänsä tehnyt eli saanut aikaan rauhan. Nyt on Suomen valtion velvollisuus ryhtyä neuvottelemaan uudelleen niitä kohtia, joissa sekä Suomea että sen kansalaisia on kohdeltu erityisen huonosti.

NL rikkoi, Venäjä rikkoo, kansainvälisiä lakeja

Usein esitetään palautus mahdottomaksi, koska YK:n ihmisoikeusjulistus ja monet muut kansainväliset sopimukset on laadittu ja ratifioitu vasta sotiemme jälkeen. Kysytään, mitä lakia vastaan Neuvostoliitto rikkoi ottaessaan alueet Suomelta.

Kysymys on kummallinen. Se aivan kuin antaa hyökkääjälle oikeuden hyökätä ja ottaa maita ja pitää niitä ikuisesti itsellään. Miksi Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään 14.12.1939 talvisodan hyökkäyksen vuoksi?

Toimiko Kansainliitto kansainvälisiä sopimuksia vastaan? Ei toiminut. Jo 1930-luvulla hyökkääjän syyllisyys tunnustettiin. Jos Kansainliitolla oli oikeus erottaa Neuvostoliitto tiettyjen asioitten takia, ne asiat luonnollisesti olivat Suomen oikeus. Onko niitä oikeuksia käytetty hyväksi?

Entä Tarton rauha ja hyökkäämättömyyssopimus?

Entä Tarton rauhansopimus 14.10.1920 ja Hyökkäämättömyssopimus 21.01.1932 ja sen jatkosopimus 07.04.1934? Eikö niillä ollutkaan mitään merkitystä?

Oliko Neuvostoliitto oikeutettu rikkomaan nämä sopimukset mennen tullen? Neuvostoliitto rikkoi maitten välisiä sopimuksia ja kansainvälisesti sovittuja periaatteita vastaan.

Atlantin julistus sitoo allekirjoittajia

Ei pidä unohtaa myöskään Atlantin julistusta, jonka mm. Neuvostoliitto on ratifioinut. Vaikka tämä ns. Atlantin sopimus koettaisiin enemmänkin julistuksen muotoisena, on se ilman muuta Neuvostoliittoa ja sen seuraajavaltiota Venäjää sitova.

Mitä järkeä olisi mitään julistuksia edes ratifoida, jos tarkoituksenakaan ei olisi sen pitäminen? Julistuksen pohjalta useat allekirjoittaneet valtiot luopuivat alusmaistaan.

Lukuisat valtiot soveltaneet ihmisoikeuksia taannehtivasti

Kun palautusta tukevat henkilöt tuovat esille esim. YK:n Ihmisoikeusjulistusta tai muita ihmisoikeuksia, vastustajat kiirehtivät teilaamaan ne vakuuttamalla, ettei niitä voida käyttää lainkaan taannehtivasti. Ei saisi puhua Pinheiron periaatteista eli YK:n alakomission resoluutiosta, koska se on päätetty vasta 2005.

Kuitenkin lukuisat valtiot ovat nykyisten ihmisoikeusnormien mukaisesti ottaneet esille vanhoja rikoksiaan ja ryhtyneet niitä korjaamaan. Eipä ollut Kansainliittoa, YK:ta tai Pinheiron periaatteita 1840, kun Uusi-Seelanti ja maorit tekivät Waitangin sopimuksen. Kuitenkin Uusi-Seelanti on palauttanut ja palautti lisää maita maoreille täysin nykyisten ihmisoikeusnormien mukaisesti.

Kun Australia 12.02.2008 pääministerinsä suulla pyysi maan alkuperäisiltä asukkailta, aboriginaaleilta, anteeksi mm. lasten pakkohuostaanottoja ja niistä seurannutta tuskaa ja kärsimystä, ei kyseessä ollut tuore asia.

Jos taannehtivuus kielletty, miten Saksa voitiin tuomita?

Jos taannehtivuus on historian sivu ollut kiellettyä, miten oli mahdollista tuomita Saksan sodanaikainen johto jopa kuolemanrangaistuksiin? Oliko silloin jo ennen sotaa valmiina joku Nürnbergin kaltainen tuomioistuin ja lainsäädäntö, jolla saksalaiset saatettiin tuomita? Perusteeksi ei riitä murhanhimoinen toiminta. Neuvostoliitto hakkasi siinä toiminnassa Saksan reippaasti.

Kannattaa myös tutustua itävaltalaisen Maria Altmanin tapaukseen. Siinä USA:n korkein oikeus harkitusti tulkitsi ns. suvereniteettilakia taannehtivasti ja Maria Altmanin suku sai arvokkaat natsien varastamat taulut takaisin.

Jos taannehtivuus kielletty, miksi ns. sotasyyllistet tuomittiin?

Miten on selvitettävissä Suomessa langetetut kovat sotasyyllisyystuomiot? Jos jotkut, niin ne olivat kotimaisen konspiraation, taannehtivan KGB-painostuksen ja propagandan tuotetta. Sitä pelkoa ja taannehtivuutta on suomalaisissa mielissä melkoisen paljon.

Sotasyyllisyystuomiot ovat tällä hetkellä Suomen valtionjohdon syvä häpeätahra, joka tulee nopeasti puhdistaa. Ainoa puhdistuskeino on tuomioiden purkaminen. On kaksi Korkeimman oikeuden päätöstä ja Oikeuskanslerin päätös, joissa sotasyyllisyystuomiot todetaan annetuiksi hallintomuotomme vastaisesti taannehtivan lain perusteella ja tehdyiksi perustuslain vastaisessa erityistuomioistuimessa.

Soviet Story kertoo vastustajien tuen kohteen

Edellä on otettu muutama esimerkki siitä, millaisia väitteitä palautuksen vastustajat, myös poliitikot ja virkamiehet, esittävät. Perusteet kuitenkin puuttuvat. Kaikkien olisi hyvä nähdä Edvins Snoren Soviet Story. Se on karmaiseva kertomus siitä maasta, jonka perusteettomien oikeuksien puolesta moni taistelee hyvinkin sinnikkäästi.

Olisi hyvä asettaa mielessään nämä kaksi valtiota, Suomi ja Neuvostoliitto, vastakkain ja lähteä miettimään siltäkin pohjalta sotien seurauksia ja seurauksien hyväksymistä.

Sellaisen tilanteen hyväksyminen, että virheellisin perustein hyväksyisimme ihmisoikeuksien vastaisen tilanteen jatkumisen tekemättä mitään, ei ole mahdollista. Se kuluttaa moraalia ja luottamusta aivan liian paljon. Suomen kansalaisten ja valtion on ryhdistäydyttävä ajamaan omia legitiimejä etujaan ja oikeuksiaan.

Veikko Saksi

Taannehtivuus