[04] Oikeudelliset
[07] Totalitarismi
[10] Venäjä

VENÄJÄ UNOHTAA KATYNIN JOUKKOMURHAT

- Venäjä torjuu Katynin uudet tutkimukset
- 21 857 murhaa ei ole Venäjällä sotarikos
- Lenin opetti: "Hirtettävä ainakin sata kulakkia ..."
- Massamurha Katynin metsässä 1940
- Vain yksi selvisi Katynin verilöylystä
- Stalin halusi varata Katynin suomalaisille
- Katynin murhat salattiin
- Katyn kielletty aihe miehitetyssä Puolassa
- Katynin murhien todisteet paljastuivat 1990
- Lisätodisteet löytyivät USA:sta
- Venäjä ei pyydä anteeksi, vaan hyökkää
- Murhat osa NL:n toimintamallia
- Nyky-Venäjä väärentää historiaansa
- Katyn oli vedenjaka murha-altoon
- Sotien aggressiot korjattava

Venäjä torjuu Katynin uudet tutkimukset

Stalin määräsi Politbyron päätöksellä vuonna 1940 teloittamaan 21 857 puolalaista älymystön edustajaa. Teloitukset toteutettiin valtaosin Katynin metsässä. Neuvostohallitus pyrki tehokkaasti salaamaan tämän kansanmurhan ja laittamaan sen Natsi-Saksan vastuulle.

Venäjän korkein oikeus on Ylen Uutisten mukaan torjunut Katynin verilöylyn uudet tutkimukset. Katynin alue on nyt Venäjän hallinnoimaa aluetta.

Venäjällä käynnistettiin asiasta poliisitutkimus, mutta syyttäjäviranomaiset lopettivat jutun tutkinnan vuonna 2004. Perusteena oli se, ettei puolalaisten siviilien ja reserviläisten murhaaminen ollut sotarikos tai rikos ihmisyyttä vastaan, joten kanneoikeus oli vanhentunut.

21 857 murhaa ei ole Venäjällä sotarikos

21 857 murhattua uhria ei siten riittänyt Venäjällä sotarikokseksi. Tosin ei kaikkiaan noin miljoonan venäläisen kuoleman tai haavoittumisen aiheuttanut talvisotakaan ollut sota, vaan rajakahakka jossain Luoteis-Venäjällä. Suuri maa, suuret toleranssit.

Katynin uhrien omaiset vievät Venäjän kieltäytymisen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT). On mahdotonta arvioida, kuinka kauan asia siellä seisoo ja millainen tuomarijoukko tekee päätökset.

Lenin opetti: "Hirtettävä ainakin sata kulakkia ..."

Soviet Story –filmi kuvaa Katynin tapausta ja maiden valtaamisessa sovellettua menetelmää. ”Aluksi he tuhoavat noin 10 % väestöstä. Se tehdään yhteiskuntaverkon uudelleenrakentamiseksi.” Jo Lenin opetti 10.08.1918, miten tulee toimia:

”Toverit! Kulakkien kapina on murskattava säälimättä. ... 1) Hirtettävä (ja sanon hirtettävä sillä tavalla, että ihmiset näkevät sen) ainakin sata kulakkia, porhoa, tunnettua verenimijää. ... 3) Otettava heiltä kaikki vilja. ..."

"Tehkää tämä sillä tavalla, että ihmiset satojen virstojen säteellä näkevät sen, vapisevat, ottavat opikseen ja toteavat: ne tappavat verta janoavat kulakit nyt ja tulevaisuudessakin. ... Me hävitämme porvariston luokkana. Älkää tutkinnassa etsikö asiakirjoja älkääkä todisteita ...”

Massamurha Katynin metsässä 1940

Neuvostoliitto ja Saksa valtasivat 23.08.1939 allekirjoitetun Molotov-Ribbentrop –sopimuksen pohjalta Puolan syksyllä 1939.

Puolalaisten vastarinta nujerrettiin ja puolalaista eliittiä ryhdyttiin tuhoamaan molempien maiden toimesta. Soviet Story kertoo siitä, miten saksalaiset kävivät Venäjällä ottamassa oppia keskistysleireistä ja ihmisten tuhoamisesta.

Puolalaisten teloittaminen tapahtui huhti-toukokuussa 1940. Tunnetuimmaksi murhapaikaksi on tullut Katynin kylän metsä, 12 mailia länteen Smolenskista, joka sijaitsee Minskin ja Moskovan puolessa välissä, nykyisen Venäjän puolella, lähellä Valko-Venäjän rajaa.

Vain yksi selvisi Katynin verilöylystä

Neuvostohallinto toteutti kansanmurhan, josta käytetään nimeä Katynin murhat. Osa teloituksista on voinut tapahtua myös Smolenskissa ja parissa muussa paikassa.

NKVD surmasi suuren osan puolalaista älymystöä, mm. nelisen tuhatta korkea-arvoista upseeria, professoreita, kirjailijoita, lentäjiä, pappeja, lakimiehiä, insinöörejä, opettajia, toimittajia. Tavoitteena oli eliminoida toisten ihmisten johtamiseen kykenevä kansanosa.

Kerrotaan, että pidätetyistä vain professori Stanislaw Swianiewicz noukittiin pois juuri ennen kuolemaan vievään bussiin astumista. Soviet Storyn mukaan yksi henkilö näki teloituksia ja istui sen vuoksi 25 vuotta vankilassa.

Stalin halusi varata Katynin suomalaisille

Alunperin neuvostohallinnon tarkoituksena oli ollut siirtää puolalaiset Siperiaan. Stalin kuitenkin katsoi, että siirto veisi liian pitkän aikaa. Hänen tarkoituksenaan oli nopeasti voitettavan talvisodan jälkeen kerätä suomalaiset suojeluskuntalaiset ja upseerit Katyniin teloitettaviksi, joten kuljetuskalusto tarvittiin siihen tarkoitukseen.

Muut suomalaiset Stalinin tarkoituksena oli karkottaa Siperiaan. Tehtävää hän ei pitänyt vaikeana, koska koko Suomessa oli vähemmän asukkaita kuin Leningradissa.

Suomalaisten ankaran vastarinnan, lähes käsittämättömien torjuntavoittojen ja saksalaisten ase-avun ansiosta puna-armeija ei kyennyt valtaamaan Suomea.

Katynin murhat salattiin

Hirmutyö salattiin mahdollisimman tehokkaasti. Neuvostoarmeijan vallattua uudelleen Smolenskin alueen saksalaisilta NKVD (nykyisin FSB) tuhosi Puolan punaisen ristin rakentaman hautausmaan.

Tammikuussa 1944 neuvostohallinto määräsi ns. Burdenkon komission tutkimaan tapausta. Se piti kansainvälisen lehdistötilaisuuden 22.01.1944, jossa esiteltiin väärennettyjä todisteita ja kerrottiin, että murhat olivat tapahtuneet 1941 Saksan miehityksen aikana, ei 1940. Osa amerikkalaisista lankesi vääriin todisteisiin.

Katyn kielletty aihe miehitetyssä Puolassa

Katyn oli Puolassa kielletty puheenaihe, asia poistettiin virallisesta historiasta. Koska totuus Katynin tapahtumista kuitenkin oli usean henkilön tiedossa, neuvostohallinto pyrki sekoittamaan asian valitsemalla 1969 pienen Khatyn-nimisen valkovenäläisen kylän saksalaisten uhrien muistomerkin paikaksi.

Venäläiset veivät presidentti Richard Nixonin Khatyniin propagandatarkoituksessa heinäkuussa 1974.

Vuonna 1981 Solidaarisuus-liike pystytti muistomerkin, jossa oli lyhyt teksti: "Katyn 1940". Poliisi takavarikoi muistomerkin ja neuvostohallinto teki uuden muistomerkin: Puolalaisille sotilaille, Hitlerin fasismin uhreille, jotka lepäävät Katynissa.

Katynin murhien todisteet paljastuivat 1990

Vuoden 1989 alussa neuvostoviranomaiset varoittivat presidentti Mihail Gorbatshovia Katynin totuuden esille tulemisesta. Sen vuoksi Gorbatshov luovutti 13.10.1990 Kremlissä Puolan presidentti Wojciech Jaruzelskille dokumenttikansion, joka todisti Neuvostoliiton syyllisyyden.

Gorbatshov ei antanut NKVD:n Stalinilta saamaa teloituskäskyä, vaan työnsi vastuun neuvostohallituksen sijaan salaisen poliisin päällikölle Lavrenty Berialle. Kyseessä olisi siten ollut salaisen poliisin raakalaistyö, ei ylijohdon määräys.

Koska Beria oli ammuttu rikollisena, hän oli sopiva vastuunkantaja. Uhrien lukumääräksi ilmoitettiin 15 000.

Lisätodisteet löytyivät USA:sta

Lisätodisteita löytyi keväällä 1990 Marylandin College Parkin kansallisarkistosta. CIA:n virkailija Robert G. Poirier oli kirjoittanut jo 1981 raportin, joka perustui Luftwaffen ilmatiedusteluun vuosina 1943-44. Kuvat todistivat joukkomurhien hautapaikoilla Venäjän vallan aikana tapahtuneista muutoksista ja että NKVD oli parhaillaan siirtämässä ruumiita.

Vuonna 1992 Moskova "yllättäen" löysi Gorbatshovin yksityisestä arkistosta vuoden 1940 alkuperäisen teloitusmääräyksen, jonka Stalin ja viisi muuta Politbyron jäsentä olivat allekirjoittaneet.

Muutama päivä tämän jälkeen Jeltsin osallistui Katynin puolalaisen hautausmaan peruskiven muuraustilaisuuteen. Hän ei osoittanut katumusta, vaan sanoi, että "... totalitaristinen terrori vahingoitti ei vain Puolan kansalaisia, vaan myös entistä Neuvostoliittoa". Hän mainitsi, että 10 000 eri kansallisuuksiin kuuluvaa ruumista oli löydetty Katynista ja toivoi, ettei tragedia erottaisi kansoja.

Venäjä ei pyydä anteeksi, vaan hyökkää

Ei kestänyt kahtakaan viikkoa, kun Venäjän ulkoministerin edustaja varoitti puolalaisia vaatimasta anteeksipyyntöä ja kylvämästä epäsopua Venäjän ja Puolan välille. Hän muistutti, että totalitaristinen hallinto oli tappanut miljoonia venäläisiä. Venäjä kieltäytyi pyytämästä anteeksi tai maksamasta korvauksia.

Vuonna 1996 ilmestyi puolaksi kirjoitettu kirja, The Katyn Crime Fiction, jossa nimensä mukaisesti toistettiin Stalinin väite saksalaisten syyllisyydestä. Kirjan nimi viittaa vanhaan venäläiseen tapaan, jossa vastapuoli pyritään ensin saamaan naurunalaiseksi ja sitten tuhotaan.

Oikeuskansleri, kenraali Yuri Chayka lähetti 1998 kirjeen Puolan oikeusministerille vaatien virallista selvitystä Puolan-Venäjän sodassa vuosina 1919-21 vangittujen venäläisten kuolemasta. Hänen mukaansa 83 500 venäläistä oli kuollut puolalaisilla keskitysleireillä julmissa ja epähumaaneissa olosuhteissa. Chayka nimitti kuolemia kansanmurhaksi.

Puola tarjosi turhaan yhteistä tutkimusta, ja piti syytettä perusteettomana. Venäjä oli käynnistänyt ´vastahyökkäyksen.

Murhat osa NL:n toimintamallia

Vuonna 1998 venäläis-puolalainen tutkimusryhmä julkaisi sarjan salaiseksi luokiteltuja poliisiraportteja, jotka oli tarkoitettu vain Stalinille. Nämä NKVD:n raportit Puolasta 1944-46 paljastivat yksityiskohtaisesti toisen terroriaallon sodanjälkeisessä miehityksessä. Ne osoittivat, etteivät 1939-41 rikokset olleet poikkeuksia, vaan osa imperialistista toimintamallia.

Neuvostoliiton rikokset II maailmansodassa olivat paljon suuremmat kuin Natsi-Saksan. Silti Neuvostoliiton ja länsivaltojen toimesta on systemaattisesti 60 vuotta toistettu natsien hirmutöiden julmuutta ja sitä, että Neuvostoliitto pelasti Euroopan natsivallasta.

Tätä pelastustoimintaa neuvostohallinto ei tehnyt ihmisoikeuksien puolustamiseksi ja hyvää hyvyyttään, vaan jyrätäkseen oman hirmuhallintonsa koko maailmaan.

Nyky-Venäjä väärentää historiaansa

Uusi Venäjä on palannut tarkoituksenmukaiseen historian vääristelemiseen jo 1995. Presidentti Vladimir Putinin käskystä historiaa on ryhdytty kirjoittamaan uusiksi ja Stalinin hirmutöitä siloittelemaan välttämättömiksi kansantaloudellisiksi toimiksi.

Kirjoittamisen ohjenuorana näyttää olevan presidentti Vladimir Putinin lausahdus toukokuussa 2005 presidentti Georg Bushin vieraillessa Moskovassa: ”Neuvostoliiton hajoaminen oli vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi”.

Stalinin kunniaa nostetaan määrätietoisesti historiallisesta totuudesta sen kummemmin välittämättä.

Katyn oli vedenjaka murha-altoon

Katynin joukkomurha muodosti II maailmansodassa eräänlaisen vedenjakajavaiheen. Se aloitti ihmisten teollisen tappamisen ja teki sodasta ihmiskunnan verisimmän vaiheen. Neuvostoliitto toteutti Soviet Storyn mukaan massamurhia sen jälkeen lukuisissa paikoissa.

Hitlerin Saksa seurasi kiihtyvää vauhtia perässä, mutta ei päässyt lähellekään samoja tuhoamislukuja kuin Stalinin Neuvostoliitto. Molemmat olivat murhanhimoisia hirmuhallitsijoita.

Venäläisten lähteiden mukaan Neuvostoliiton valtionterrori tuhosi yli 100 miljoonaa omaa kansalaista. Se on paljon enemmän kuin mihin vastustajaksi kääntynyt Saksa kykeni tuhoamaan venäläisiä.

Sotien aggressiot korjattava

On välttämätöntä, että viime sotien järjettömät tappamiset tuodaan esille ja niiden korjaamista vaaditaan. Kun vanhat rikokset painetaan villasella, luodaan erinomainen kasvualusta uusille rikoksille, eihän niistä kuitenkaan mitään sanktioita seuraa.

Kansainvälisten yhteisöjen on kaikkien ihmisoikeuksia kunnioittavien maitten kanssa ryhdyttävä määrätietoisesti ajamaan näiden asioitten selvittämistä. Euroopan neuvoston parlamentaarinen resoluutio 25.01.2006 on siihen hyvä pohja.

Lisätiedot: Veikko Saksi

Suomalaisten joukkomurha 1938