[02] Karjalan palautus
[05] Omistusoikeus
[17] EUEEP ja ProJusticia

VAIHEET KOHTI KARJALAN PALAUTUSTA

- Palautusajatus etenee vaiheittain
- Kannatus noussut, vastustus vähentynyt
- Ihmisoikeusvaatimukset voimistuneet
- Sotasyyllisyyden purkaminen on prioriteetti
- Vai yritetäänkö taas kosmeettista liturgiaa?
- Oikeus palata ja saada omaisuutensa takaisin
- Suomen luonnollista ajaa rajojen palauttamista
- Palautukselle paljon vahvoja argumentteja
- Asteittainen eteneminen todennäköistä

Palautusajatus etenee vaiheittain

Karjalan ja muiden Suomelta pakkoluovutettujen alueitten palautuskysymys on erittäin monitahoinen ja mielenkiintoinen. Poliittisten päättäjien, median ja kansalaisten suhtautuminen tähän kysymykseen on rusentavan painostusvaiheen, jota suomettuneisuudeksi kutsutaan, jälkeen alkanut selvästi muuttua.

Aallonpohjavaihe palautustavoitteiden kannatuksessa saavutettiin noin vuonna 2000, jolloin palautusta rohkeni tukea vain 10 – 20 % suomalaisista. Vuonna 2005 kannatuksen taso oli noussut 36 % ja vuonna 38 % tasolle. Nyt sen voidaan arvioida olevan yli 40 %.

Vähintään yhtä mielenkiintoista kuin kannatuksessa, on vastustuksessa tapahtunut muutos. Vuoden 2000 vaiheilla palautusta vastusti gallupin mukaan noin 80 %. Vuonna 2007 vastustus oli enää 43 % ja tällä hetkellä se lienee 40 % tasoa tai sen alapuolella.

Kannatus noussut, vastustus vähentynyt

Keskeisin tekijä palautuskannatuksen nousussa on ollut laaja tiedottaminen ja median suhtautumisen muutos selkeimmin vuodesta 2005 alkaen.

Suomalaisia ahdistanut suomettuminen on heikentynyt ja osittain muuttanut muotoaan. Poliitikkomme tällä hetkellä julkisuudessa vaikenevat palautuksesta, mutta julkisivun takana on yksityinen mielipide.

Kolmantena selvänä tekijänä on viime aikoina ollut useitten maitten selvä muutos suhteessa vanhojen ihmisoikeusrikosten korjaamisessa. Lukuisat maat ovat alkaneet tuoda korjata asioitaan, esim. Australia aborginaaleihin kohdistetuista, Uusi-Sellanti maoreihin kohdistetuista ja Romania kommunistiaikaisista rikoksista.

Ihmisoikeusvaatimukset voimistuneet

Kansainväliset yhteisöt ovat antaneet mielipiteenmuutokseen oman panoksensa. Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen resoluutio 25.01.2006 tuomitsi totalitarististen kommunistihallintojen rikokset.

YK:n alakomissio on vuonna 2005 ns. Pinheiron periaatteisiin liittyvässä resoluutiossaan lyönyt erittäin tiukat raamit erityisesti pakolaisten oikeudelle palata asuinsijoilleen ja saada omaisuutensa takaisin. Tämä oikeus ei kata pelkästään kiinteistöjen omistajia, vaan jopa vuokralaiset ja yhteisöt.

Vaikka esim. ihmisoikeusnormit eivät ole taannehtivasti vaikuttavia, niiden luoma henki ja ilmapiiri vaikuttavat ilman muuta myös vanhojen aggressioiden korjaamiseen. Artikkeli 1 ja Artikkeli 2

EUEEP on esimerkki muutoksesta

Yksi selvä esimerkki muuttuneesta tilanteesta on se, että on kyetty rakentamaan ensimmäinen Eurooppa-tasoinen liitto pakolaisille, karkotetuille ja pakkosiirretyille henkilöille. The European Union of Exiled and Expelled People – EUEEP on pian käynnistymisensä jälkeen saanut jäsenikseen erittäin merkittäviä järjestöjä.

EUEEP:n fokuksena ovat pakolaisten oikeus palata ja saada omaisuutensa takaisin. Se ei aja raja- tai alueellisia kysymyksiä. EUEEP on lyhyestä toiminta-ajastaan huolimatta saamassa merkittävän aseman EU-tasolla ja kansallisten yhteisöjen tavoitteiden edistämisessä.

Sotasyyllisyyden purkaminen on prioriteetti

Suomi on poliittisesti, juridisesti ja moraalisesti poikkeuksellinen maa. Maailmasta ei löydy toista valtiota, jonka johto ehdoin tahdoin haluaa pysyä sotasyyllisenä. Kun syyllisetkin valtiot pyrkivät saamaan syyttömän statuksen, virallinen Suomi sen sijaan syyttömänä pyrkii tiukasti ylläpitämään syyllisyyttä. On tarpeen pohtia, mistä sellaisessa toiminnassa oikein on kyse.

Sotasyyllisyyden purkaminen (Karelia Klubi -lehti 18, sivut 4 - 9 ) on nyt esillä tiedotusvälineissä, kun oikeusministeriö on käynnistänyt pienen työryhmän pohtimaan sotasyyllisyyden eri näkökohtia. Tiedotusvälineiden mukaan kyseessä ei kuitenkaan ole sen pohdinta, tulisiko tuomiot purkaa ja miten ne voitaisiin purkaa.

Vai yritetäänkö taas kosmeettista liturgiaa?

Ilmeisesti kyse on sittenkin ensisijaisesti poliittisesta kosmetiikasta. Onko kyse nykyisen valtionjohdon viimeisestä epätoivoisesta yrityksestä ylläpitää syyllisyyttä? Kukaan ei tähän mennessä ole kyennyt esittämään järkevää selitystä tälle syyllisyyshalulle.

On yksinkertaista todeta, että ellei oikeusministeriö nyt ryhdy toimiin tuomioiden purkamiseksi, tilanne pahenee ja kansalaisten taholta alkaa nousta vahvenevaa painostusta asian hoitamiseksi. Asia ei kosmetiikalla katoa, eikä poliittisella liturgialla. Asia korjaantuu vain väärien tuomioiden purkamisella.

Oikeus palata ja saada omaisuutensa takaisin

Pinheiron periaatteissa sanotaan yksinkertaisesti: ”Eri maiden hallitusten on taattava kaikille konfliktien ja luonnonmullistusten seurauksena pakolaisiksi, pakkosiirretyiksi ja karkoitetuiksi joutuneille oikeus palata takaisin, saada takaisin ja asua heidän alkuperäisissä kodeissaan, mallaan ja kiinteistöissään”. Konfliktilla tarkoitetaan esim. sotaa.

Suomalaisten evakkojen oikeuksia tarkasteltaessa on erotettava toisistaan nykyisin voimassa olevien ihmisoikeusnormien säännökset, jotka ovat syntyneet II maailmansodan jälkeen. Niillä ei ole periaatteelista taannehtivuutta, vaikka ne tässä suhteessa eivät ole vaikutuksettomia.

Useimmissa Euroopan maissa evakolle ei ole olennaista merkitystä sillä, jääkö hänen kotinsa ja omaisuutensa vieraan valtion alueelle vai siirtyisikö raja. EU-maissa vallitsee harmonisoitu lainsäädäntö ja elämän muodot ovat pitkälle saman tyyppiset. Tämän vuoksi useimmille on tärkeää se, että paluumuutto-oikeus ja omaisuuden palautusoikeus vahvistetaan.

Suomen luonnollista ajaa rajojen palauttamista

Suomalaisten evakkojen osalta tilanne on täysin toisenlainen. On erittäin merkittävä ero siinä, onko kotipaikka ja palautettava omaisuus Suomessa vai Venäjällä. Venäjällä ei vielä ole sellaista yhteiskuntarakennetta, että se varmistaisi riittävän turvallisuuden.

Tämän vuoksi on luonnollista, että suomalaiset tahot ajavat Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten rajojen palauttamista paluuoikeuden ja omaisuuden takaisinsaannin lisäksi.

Tällä hetkellä sen paremmin Suomessa kuin Venäjälläkään ei ole poliittista valmiutta käynnistää rajaneuvotteluja. Sen sijaan voidaan arvioida, että molemmista maista löytyy valmiutta – omien tavoitteittensa pohjalta – käynnistää muihin evakkojen ihmisoikeuksiin liittyviä neuvotteluja.

Palautukselle paljon vahvoja argumentteja

Suomen ja Venäjän välisen rajan siirtämiseen on paljon vahvoja argumentteja. Usein katsotaan kapeasti, ettei niitä olisi lainkaan, koska ihmisoikeusnormit on pääosin rakennettu sotien jälkeen. Näkökulma on virheellinen.

On yksiselitteistä, että talvisodan aloittaneella hyökkäyksellään Neuvostoliitto rikkoi mm. Tarton rauhansopimuksen, hyökkäämättömyyssopimuksen ja sen jatkosopimuksen. Se rikkoi Atlantin julistuksessa antamansa sitoumuksen. Hyökkäyssota jo sinänsä oli vakava loukkaus suvereenin maan oikeuksia vastaan. Neuvostoliittoa ei perusteettomasti erotettu Kansainliiton jäsenyydestä.

Neuvostoliitto tai Venäjä eivät ole tehneet tiliä imperialistisesta ja totalitaristisesta menneisyydestään, vaan nykyisen johdon toimenpitein Venäjä on siirtymässä takaisin saman tyyppiseen hallintoon, josta Soviet Story kertoo karmaisevan kuvan. Suomella on täysi oikeus vaatia rajojen palauttamista ja aiheutettujen vahinkojen korjaamista.

Asteittainen eteneminen todennäköistä

On luonnollista ja hyväksyttävää, että ihmisoikeuksien toteutuminen etenee asteittain. Kertarysäyksellä kaikkien oikeuksien saaminen on epätodennäköistä. Olennaista on se, ettei jollakin välisopimuksella tai osittaisella oikeuksien palautuksella luoda estettä kokonaisuuden toteuttamiseksi.

Sen vuoksi tämän hetken välivaiheeksi soveltuu hyvin paluumuutto-oikeuden ja omistuksen takaisinsaamisen vahvistaminen. Ne luovat osaltaan sitä luottamusta, mitä maitten välillä ehdottomasti tarvitaan. Varsinkin nyt syvän taloudellisen kriisin aikana luottamus on arvokasta pääomaa.

Näiden oikeuksien toteuttaminen voi osaltaan jo käynnistää niitä positiivisia katalyyttivaikutuksia, joita palautuksella kokonaisuudessaan on. Ne osoittavat, että syntyneen luottamuksen pohjalle alkaa rakentua win-win –toimenpiteitä, joissa molemmat osapuolet voittavat.

++

Artikkeli on kauppat. maisteri Veikko Saksin alustus Karelia Klubi ry:n ja Pro Karelia ry:n yhteisessä musiikki- ja filmi-illassa Lappeenrannan alueella 06.02.2009 ja Mäntsälässä Karjala ja Soviet Story -illassa 07.02.2009

Lisätiedot: Veikko Saksi

Eikö nämä puheet olisi jo hyvänen aika sentään aika jo lopettaa!

Ihan ihme lukuja

Kysymys

Tarkista asia Veikko Saksi

"Alatoopimies"