[02] Karjalan palautus
[04] Oikeudelliset
[21] Poliittiset

UUSI KARJALA -RYHMÄN HARHAKUVA VENÄJÄN OIKEUDESTA

- Uusi Karjala –ryhmä kirjoittaa Karjalan palautuksesta
- Oikeus palata ja oikeus saada omaisuutensa takaisin
- Oman omaisuuden takaisinsaantivaade ei ole revansismia
- Venäjän johto antaa väärän perustan nuorille
- Ei NL vallannut kuin osan pakkoluovutetuista alueista
- Siloviki ei ole valtion- tai yritysjohtaja
- Miksi Venäjä jatkaa NL:n rikoksia?
- Suomen ja Venäjän välit ovat asialliset
- Mistä russofobia kertoo?
- Kiina haluaa myös Mantsurian takaisin
- Saksaa kunnioitetaan, koska se on korjannut virheensä
- Venäjän suurin ongelma on luottamuksen puute
- Suomen hallitus ei taistele kansalaisjärjestöjä vastaan
- Rikokset on hyvitettävä
- Keskusteluehdotus Uusi Karjala –ryhmälle
- Väärinkäsitykset on hyvä poistaa

Uusi Karjala –ryhmä kirjoittaa Karjalan palautuksesta

Keväällä 2008 Petroskoissa toimiva venäläinen Uusi Karjala –ryhmä hyökkäsi hyvin aggressiivisin ilmaisuin Karjalan palautustavoitteita ja Pro Kareliaa vastaan. 05.02.2009 liikkeen nettisivuilla uusitaan palautusta voimakkaasti vastustava asenne, mutta ilmaisut ovat muuttuneet pari piirua asiallisemmiksi.

Artikkelin vapaa käännös on tämän kirjoituksen lopussa.

Artjem Sergeevitch Grivnikovin kirjoittamassa artikkelissa on lukuisia virheitä, joita on hyvä tarkastella ja joiden osalta Uuden Karjalan kannattaisi miettiä kokonaan uudelleen retoriikkaansa ja ennen kaikkea kirjoituksissaan esittämiensä väitteiden laillisia ja ihmisoikeudellisia perusteita.

Ensinnä on syytä korostaa, ettei Karjalan palautus tarkoita Karjalan Tasavaltaa, vaan Neuvostoliiton Suomelta pakkoluovuttamia alueita. Oheiset kartat selventävät asiaa:



Oikeus palata ja oikeus saada omaisuutensa takaisin

Toiseksi on syytä perusteellisesti tarkastella niitä laillisia perusteita, millä Neuvostoliitto pakkoluovutti Suomelta noin 45 000 km2 ja millä Venäjä pitää yhä näitä Suomelle kuuluvia alueita hallussaan.

Tarkastelussa voidaan lähteä aina Hammurabin laista alkaen katsomaan, onko toisella oikeus viedä toisen ihmisen omaisuutta. Lain 21 artikla: ”Jos joku on murtautunut taloon, niin surmattakoon hänet murtoaukkonsa kohdalla ja muurattakoon muuriin”. Lain 22. artikla: “Jos joku tekee ryöstön ja saadaan kiinni, hänen surmattakoon”. Mistä muusta Neuvostoliiton tekojen kohdalla oli kyse kuin ryöstöstä?

Tässä yhteydessä ei ole tarpeen käydä yksityiskohtaisesti läpi kaikkia niitä kansainvälisiä lakeja, normeja, sopimuksia ym., joita Neuvostoliitto rikkoi ja Venäjä rikkoo. Niistä on englanninkielinen yhteenveto tässä asiakirjassa: The summary article for Finland: Right to return and right to restitution.

Oman omaisuuden takaisinsaantivaade ei ole revansismia

Uusi Karjala –ryhmän artikkeli on otsikoitu ”Revansismin harhakuva”. Revansismiksi katsotaan se, että Neuvostoliiton hautaamisen jälkeen suomalaiset alkoivat puhua Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttamisesta. Mitä revansismia sellaisessa toiminnassa on? Suomalaisethan vain haluavat omansa takaisin. He eivät ole hamuamassa Venäjän alueita.

Venäjällä siten edelleen vallitsee revansistinen harhakuva siitä, että sillä olisi jotain ylivertaisia oikeuksia pitää hallussaan toisten maitten alueita. Neuvostoliitto oli aggressiivinen ja totalitaristinen maa, joka häikäilemättömästi yritti valloittaa alueita lukuisin eri keinoin. Ei sellainen toiminta tuo omistusoikeutta, saati kunnioitusta.

Luulisi, että tämän päivän venäläinen nuori olisi niin paljon muuttanut asennetaan, ettei enää ihailisi pääministerinsä tavoin sellaista hirmuvaltaa, joka murhasi omia kansalaisiaan venäläisten lähteiden mukaan yli 100 miljoonaa. Mitä ihailtavaa on sellaisessa valtiossa, joka toimii vastoin kansainvälisesti sovittuja normeja ja vastoin kaikkea inhimillisyyttä?

Venäjän johto antaa väärän perustan nuorille

Miksi venäläisessä nuorisossa ei tällaista muutosta ole tapahtunut? Syy näyttää hyvin yksinkertaiselta. Nykyinenkin valtionjohto antaa nuorille täysin valheellisen ja kestämättömän perustan.

Valtionjohto itse harjoittaa kymmenien miljardien dollarien korruptiota vuosittain ja käytännössä hyväksyy sen kaikilla elämän aloilla. Toimittajia ja muita totuutta etsiviä murhataan, eikä murhaajia saada edesvastuuseen. Kansoja murhataan, kuten tsetseeneille tehtiin.

Venäjällä on pääosin vain yksi televisiokanava, joka kertoo ”totuuden”. Tosin se totuus ei useinkaan ole todellisuutta. On sääli, että venäläistä nuorisoa johdetaan harhaan ja heille luodaan sellaista maailmankuvaa, jota ei ole olemassa.

Ei NL vallannut kuin osan pakkoluovutetuista alueista

Sekin on virheellinen kuva, että Neuvostoliitto olisi vallannut Suomelta pakkoluovutetut alueet. Neuvostoliitto kykeni maailman suurimmilla sotajoukoillaan valloittamaan piskuiselta Suomelta vain reilun kolmasosan siitä alueesta, joka lopulta pakkoluovutettiin.

Neuvostoliitto käytti röyhkeästi suuruuttaan rauhansopimuksen teossa ja pakotti antamaan alueita, joita se ei edes kansainvälisten sopimusten vastaisella sodalla kyennyt valloittamaan.

Venäjän ei siten pääosin tarvitse palauttaa punaverellä hankittuja maita, vaan rauhansopimuksessa uhkaamalla ja pakottamalla ottamiaan maita. On luonnollista, että alueet palautetaan, ei sellaisessa ilmauksessa ole minkäänlaista revansismia tai aggressiivisuutta.

Tuskin Venäjäkään voi globaalissa maailmassa enää kovin kauan elää jo viime vuosisadan alussa lopetettua roomalaisen oikeuden aikaa, joka hyväksyi valloitussodan. Kannattaisi tutustua esim. YK:n ihmisoikeuksien julistukseen tai ns. Pinheiron periaatteisiin.

Siloviki ei ole valtion- tai yritysjohtaja

Vladimir Putinin valtaannostamisen jälkeen Venäjän tilanne muuttui, kuten Artjem Sergeevitch Grivnikov kirjoittaa. Muuttuiko se hyvään suuntaan? Se muuttui noin 10 prosentille kansalaisia taloudellisesti hyvään suuntaan. Aluksi hyvää oli se, että maassa saatiin järjestys aikaan. Ilman järjestystä ei maata voida kehittää.

Putinin suurin ongelma ja puute on hänen taustansa. Hän on koulutukseltaan ja kokemukseltaan siloviki eli vakooja. Se näkyy hänen päätöksissään esim. talouden osalta. Ei siloviki-pohja anna mitään erityistä pätevyyttä federaatiotason ja globaalien yritysten johtamiseen. Se antaa valmiuksia ihmisten manipulointiin ja väkivallan käyttöön. Sitähän Venäjällä on tehty.

Putinin klaanin valtakaudella Venäjä nousi kansainvälisten suhdanteiden vuoksi nopeasti taloudellisesti – ja vielä enemmän korruption osalta. Mutta väärän politiikan ansiosta maa nyt vielä nopeammin syöksyy kohti syvää kriisiä. Kannattaako siten Vladimir Putinin aikaa kiittää ja tuoda syvään kriisiin ajanut mies pelastamaan se sama maa kriisistä?

Miksi Venäjä jatkaa NL:n rikoksia?

Mistä se kertoo, että suomalaisia maita vastoin sopimuksia hallussaan pitävän Venäjän presidentti ja pääministeri kertovat Suomen presidentille, että puhuminen Karjalan palautuksesta voi huonontaa suhteita?

Se kertoo siitä, että Venäjän presidentti haluaa edelleen jatkaa Neuvostoliiton aloittamaa rikosta. Se kertoo myöskin suuresta ymmärtämättömyydestä, jota suurvallaksi haluavan maan johtaja ei itse havaitse.

Suomen ja Venäjän välit ovat asialliset

Suomen ja Neuvostoliiton/Venäjän välejä on kehuttu erinomaisiksi ja luottamuksellisiksi. Valitettavasti se ei pidä paikkansa. Uusi Karjala –ryhmän kannattaa mennä itseensä ja miettiä, millainen tilanne olisi toisin päin käännettynä.

Entä, jos Suomi olisi ryöstänyt Neuvostoliitolta vaikkapa Karjalan Tasavallan? Entä jos se yhä pitäisi sitä hallussaan ja kieltäytyisi luovuttamasta takaisin Venäjän legitiimeistä esityksistä huolimatta?

Entä jos Suomen presidentti sanoisi Venäjän päämiehelle, että puhuminen Tasavallan palauttamisesta voi heikentää suhteita? Uuden Karjala –ryhmän nuorten kannattaisi muutoinkin miettiä koko tätä asiaa uudelleen siitä näkökulmasta, että Suomi olisi ollut hyökkääjä ja ottanut pakolla osia sekä maksattanut täysin järjettömän suuret sotakorvaukset – itse aloittamastaan sodasta.

Mistä russofobia kertoo?

Noin ¾ suomalaisista on russofobeja eli venäläispelkoisia tai –vihaisia. Yleensä fobia merkitsee pelkoa. Mutta Venäjän kohdalla ei kyetä sanomaan, onko kyse pelosta vai vihasta. Miten se on mahdollista, ovathan maat olleet asiallisissa suhteissa vuosikymmeniä?

Se on mahdollista sillä, että suomalaiset ovat katsoneet viisaaksi alistua aggressiivisen Neuvostoliiton varjossa. Se on ollut osa selviytymisstrategiaa. Tosin tämä ”selvitytymiskäyttäytyminen” on useilla suomalaisilla poliitikoilla mennyt aivan liian pitkälle.

Voidaan hyvin kysyä, mitenkä olisi venäläisten tilanne vastaavassa tilanteessa? Jos kuvitelma on se, ettei se venäläisiin vaikuttaisi, eivätkä he haluaisi omia alueitaan takaisin, kannattaa palauttaa mieliin se, miksi venäläiset noin 350 vuotta taistelivat saadakseen mongooli-tataareista itsenäisyyden.

Kiina haluaa myös Mantsurian takaisin

Uusi Karjala –sivuston artikkeli tuo esille mielenkiintoisen vertailun Kiinan ja Suomen välille. Viime vuonna Venäjä palautti Kiinalle noin 337 km2 Amurin alueita eli puolet Bolsoi-Usuriski –saaresta ja Tarabarov-saaren lähellä Habarovskia.

Artikkeli tuo virheellisesti esille sen, että Venäjä olisi lahjoittanut alueen Kiinalle. Siitähän ei ollut kyse. Venäjä palautti vuonna 1860 pakolla ottamaansa aluetta takaisin kiinalaisille.

Uusi Karjala –nuoret tulevat vielä hämmästymään melkoisesti, kun Venäjä joutuu palauttamaan Kiinalle yli 1 milj. km2 suuruisen alueen eli Mantsurian. Tämä asia tulee esille jo kiinalaisissa koulukirjoissa.

Jo nyt kiinalaiset ovat käytännössä ”valloittaneet” Siperian puolelta melkoisia alueita laittomalla maahanmuutolla. Tiettävästi alueella on jo noin 17 milj. kiinalaista. Sen vuoksi Vladivostokissakin on suhteellisen hyvä rauha, koska kiinalainen mafia pitää siellä järjestystä yllä – omien etujensa valvomiseksi.

Saksaa kunnioitetaan, koska se on korjannut virheensä

Artikkelissa tuodaan esille, ettei Karjalan palautuskysymys nouse, se ei voi nousta. Tarkoittaako tämä väite sitä, että Venäjä irtautuu kokonaan muun maailman kehityksestä ja jää baaria-luokkaan? Lukuisissa maissa on käynnistetty prosesseja, joiden ainoa tehtävä on tuoda oikeutta vääryyttä kärsineille kansanryhmille ja oikaista tehdyt laittomuudet.

Euroopan neuvosto tuomitsi 25.01.2006 totalitarististen kommunistihallintojen rikokset. Tämäkin hanke etenee ja paineet Venäjään tulevat lisääntymään. Miksi läntinen maailma haluaisi pitemmän päälle tehdä yhteistyötä verisen ja rikollisen historian omaavan maan kanssa, joka ei koskaan ole tehnyt, eikä halua tehdä, tiliä teoistaan?

Miksi Saksa on kunnioitettu maa ja miksi se menestyy? Yksi täysin selkeä syy siihen on se, että saksalaiset ovat hankkineet luottamuksen itseensä takaisin tunnustamalla menneet rikokset ja korjaamalla ne. Saksa on maksanut miljardeja korvauksina tuhoamilleen kansanryhmille.

Venäjän suurin ongelma on luottamuksen puute

Venäjän suurin ongelma on luottamuksen puute. Historiaansa väärentävä ja toisten alueita hallussaan pitävä maa ei ansaitse, eikä saa luottamusta. Luottamusta ei voi hankkia väkivallalla tai vaatimalla.

Se voidaan hankkia vain luottamusta herättävillä toimenpiteillä. Ne Venäjältä puuttuvat hyvin suurelta osalta. Vain Venäjä itse eli aggression aiheuttaja voi korjata asiat, uhri ei voi sitä rikkojan puolesta tehdä.

Venäjälle on syntynyt illuusio siitä, että se olisi energiaraaka-aineen vuoksi jossain erityisasemassa. Venäjän siloviki-käyttäytyminen on kuitenkin tämän erityisaseman valtaosaltaan hävittänyt. Eikä sellainenkaan asema anna mitään oikeutta lainvastaisiin toimiin tai toisten alueiden hallussapitoon.

Jos Venäjä haluaa siirtyä sivistyskansojen joukkoon ja luoda luottamuksen ilmapiirin ympärilleen, sen tulee tehdä oikea tili historiansa verisistäkin vuosista. Uusi Karelia –ryhmän kannattaa tutustua Soviet Story –filmiin. Se kertoo järkyttävää kieltä siitä maasta, jonka seuraajavaltiossa he asuvat.

Suomen hallitus ei taistele kansalaisjärjestöjä vastaan

Uusi Karjala –ryhmä vaatii, että Suomen hallituksen tulisi selvittää Pro Karelialle ja vastaaville haaveilijoille, ettei Karjalan palauttaminen nouse, eikä voi nousta, eikä asia voi olla Venäjän-Suomen suhteiden asialistalla.

Pro Karelia ry:n toiminnassa ei ole mitään haaveilua eikä revansismia. Se on asiallista, täysin Suomen lakien mukaista, kansainvälisesti hyväksyttävää kansalaistoimintaa ja omien alueitten takaisinsaamisen edistämistä. Se on normaalia läntistä kansalaisaktiviteettia tärkeäksi koetun asian puolesta.

Läntisissä maissa ei ole Venäjän systeemiä, jossa valtionjohto määrää, mitkä kansalaisjärjestöt saavat elää ja mitkä lopetetaan. Sellainen toiminta on täysin vierasta aidolle demokratialle. Sellaista suvereenia totalitarismia läntinen hallitus ei voi, eikä halua, harjoittaa.

Rikokset on hyvitettävä

Kirjoituksen pohjalta voitaisiin käsitellä monipuolisesti Karjalan palauttamisen suuria etuja molemmille osapuolille. Eikö se ole lainkaan herättänyt Uusi Karjala –ryhmässä hämmennystä, että Pro Karelia nimenomaan etsii palautukseen liittyviä etuja ja katalyyttejä molemmille osapuolille?

Uusi Karjala –ryhmän ajatusmaailma lähtee yksinapaisesta Venäjän vallasta ja Venäjän tahdon ja etujen toteuttamisesta. Sellainen ei voi toteutua, koska elämme globaalissa maailmassa, jossa yhteistyö on menestymisen ehdoton edellytys. Yhteistyötä tehdään vain silloin, kun se on win-win eli molemmat voittavat.

Miksi tehtäisiin suomalaisen lähialueyhteistyörahoituksen mukaista yksipuolista lahjoitustoimintaa? Ei mikään järkevä osapuoli suostu sellaiseen ikuisesti.

Tasapuolisuus on tarpeen. Osa tasapuolisuutta on se, että korjataan vanhat rikokset. Anteeksikin voidaan antaa, mutta sekään ei poista laillisuuden vaatimusta eli rikosten hyvittämistä.

Keskusteluehdotus Uusi Karjala –ryhmälle

Olisi hyvä, kun venäläisilläkin nuorilla olisi vapaa mahdollisuus perehtyä historiallisiin totuuksiin, mutta myös pohtia ihmisten välisen vuorovaikutuksen ehdottomia edellytyksiä. Väärät historialliset tapahtumat eivät muutu oikeiksi väärentämällä, totuus tulee jossain vaiheessa aina esille.

Kuten entinen suurlähettiläs Juri Derjabin on tämän artikkelin kirjoittajalle hyvin rakentavassa keskustelussa todennut, ettei maitten välillä saisi olla tällaisia yhteistyötä haittaavia kysymyksiä, Pro Kareliakin tarjoaa positiivisen vaihtoehdon.

Ehdotus: Uusi Karjala –ryhmä valitsee keskuudestaan pari asioihin perehtynyttä henkilöä ja Pro Karelia ry tekee samoin. Nämä henkilöt tapaavat esim. Joensuussa kaikessa rauhassa kahvikupin äärellä ja keskustelevat näistä asioista.

Väärinkäsitykset on hyvä poistaa

Onko Uusi Karjala –ryhmällä rohkeutta keskustella asioista totuudenmukaisesti ja onko sillä aitoa halua poistaa maitten välillä vallitsevia epäluuloja?

Jos tällainen halu selvittää aidosti asoita ja tavoite rakentaa on olemassa, on yhteinen keskustelu hyvä muoto poistaa väärinkäsityksiä ja tarpeetonta jännitystä.

++

Uusi Karjala –nettisivut
Artjem Sergeevitch Grivnikovin artikkelin vapaa käännös:

REVANSISMIN HARHAKUVA

50 vuotta sodan jälkeen Suomen revansismi vaikutti haudatulta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen revansismin harhakuva alkoi yhtä äkkiä saada ruumista ja verta. Heti, kun Suomen itärajalla mahtavan Neuvostoliiton sijaan ilmestyi puolikuollut Venäjän federaatio, Helsingin poliitikkojen hymyt alkoivat muuttua shakaalien irvistyksiksi.

Kaksi Venäjän johtajaa – Nikita Hrutsev ja Boris Jeltsin – antoivat suomalaisille haamutoiveen, että venäjä voisi palauttaa takaisin voitettuja alueita. Nikita Hrutsev lausui keskusteluissa Urho Kekkosen kanssa, että keskustelu tästä aiheesta on mahdollista.

Jeltsin omalla tavallaan pyysi Suomelta anteeksi Stalinin aggressiivista politiikkaa, mutta kieltäytyi jyrkästi korjaamasta kommunistien virheitä.

Vladimir Putinin valtaantulon jälkeen ”Karjalan kysymys” on suljettu ulkopolitiikkaan. Putin itse lausui keskustelussa presidentti Tarja Halosen kanssa, että se voi vain huonontaa Venäjän-Suomen suhteita.

Mutta Venäjän taipumattoman presidentin suuri ele, kun hän lupasi hetkessä tyydyttää Kiinan aluevaatimukset ja antaa lahjaksi Kiinalle puolitoista saarta Amurilla, pakotti suomalaiset hätkähtämään uudelleen. Mm. väite, että suomalaisen revansismin kannattajat jo keräsivät 100 000 allekirjoitusta ja aikovat kerätä vielä vähintään puoli miljoonaa, pulpahti esiin uutisena.

Vielä aikaisemmin "Pro Karelia" –sivustossa ilmestyi seikkaperäinen ja tieteellispohjainen Suomen entisten alueiden käyttöön ottamisen suunnitelma.

Suunnitelmassa on paljon mielenkiintoista. "Pro Karelian" analyytikot pitävät todennäköisenä, että Venäjä kuitenkin suostuu päättämään aluekiistan Suomen eduksi. Sitten Suomen eteen nousee hyvin venäläinen kysymys: mitä tehdä paikallisten asukkaitten suhteen ja mitä tehdä hoitamattomimpien alueitten kanssa.

- Artikkeli sisältää selostuksen Pro Karelian suunnitelmasta. Tätä osiota ei käännetä. –

”Uusi Karjala” katsoo, että Suomen hallituksen täytyy selittää "Pro Karelialle" ja sen kaltaisille haaveilijoille, että Karjalan palauttamisen kysymys ei nouse ja ei voi nousta. Aivan selvää, että tämä aihe ei voi olla Venäjän-Suomen suhteitten asialistalla. Venäjän vallan asenteen tulee olla tällaista: ”Venäjällä ei ole ylimääräistä maata. Meidän ei tarvitse keskustella tästä aiheesta.”

++

Veikko Saksi

Venäläistä ajattelua ???

Moisio-herrat ja ketnamismi

esi-isieni maitten palautuksesta