Karjala / Karelia kuuluu Suomelle - Pro Karelian fokus.
Karelia / Karjala is part of Finland - Pro Karelia's focus.


Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

10.06.2013 [04, 10]
»  LAKIALOITE ULKOMAALAISTEN KIINTEISTÖOMISTUKSESTA

04.06.2013 [08, 11, 15]
»  ANNELI ILONEN, 82, VÄITTELEE KANNAKSEN EVAKKOUDESTA

22.05.2013 [02, 10]
»  KKL 14: SA-KUVAN 170 000 VALOKUVAA

12.05.2013
»  TIME TUNSI SUOMEN OIKEAT RAJAT

27.04.2013 [02, 04, 06]
»  "VELJEÄ EI JÄTETÄ, NUORIA EI UNOHDETA"

15.03.2013 [06, 10]
»  PUTIN KAIVAA JUOPAA SUOMEN JA VENÄJÄN VÄLILLE

06.03.2013 [02, 07]
»  KKL 13: ISÄNMAALLISUUS ON KUNNIA-ASIA

02.03.2013 [03, 10]
»  MIKSI 42 % VENÄLÄISISTÄ IHAILEE STALINIA?

22.02.2013 [02, 03]
»  KURIILIT TAAS JAPANIN JA VENÄJÄN NEUVOTTELUISSA

13.02.2013 [02, 03]
»  NIINISTÖ YLEN MUKAAN: ”SUOMI EI AIO VAATIA KARJALAA TAKAISIN”

27.01.2013 [02, 03]
»  KARJALAN KYSYMYS ON KAHDEN TASON PELIÄ

05.12.2012 [02, 18]
»  ITSENÄISYYSJUHLA, TASAVALLAN TÄRKEIN JUHLA

04.12.2012
»  KKL 12: JÄÄMERIASENNE MUUTTUNUT, PETSAMO EDELLEEN HUKASSA

19.11.2012 [10, 11]
»  VETOOMUS KARJALAN TASAVALLASSA

25.10.2012 [02, 03]
»  KARJALA MUKANA HELSINGIN KIRJAMESSUILLA LA-SU

20.10.2012 [02, 03]
»  KARJALAN KYSYMYS JA KARJALAN PALAUTUS

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2013 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian henkilörekisterit

19.04.2009
Pro Karelia ry

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeli-ryhmiin.
Klikkaamalla artikkeli-ryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[10] Venäjä
[16] Historialliset
[21] Poliittiset

MISTÄ MEDVEDEVIN KANSSA PITÄISI PUHUA?

- Medvedevin vierailu positiivinen asia
- Milloin tapaamisissa mennään perusasioihin?
- Ilman perusluottamusta on aina epäilyjä
- Suomi ja Venäjä kokemusakselin äärilaidoilla
- Ratkaisemattomat aggressiot eivät rakenna luottamusta
- Totuus ei riko luottamusta
- Kohudosentin aggressiot lisäävät luottamuspulaa
- Ottaako Venäjä ihan tosissaan kohudosentin?
- Kiihotus on huono keino rakentaa jotain
- Venäjä häviää, kun ”etujen ajaja” toimii riidankylväjänä
- Tekeekö kohudosentti rikosilmoituksen itsestäänkin?
- Halutaanko luottamuspulan vallitsevan ikuisesti?
- Medvedevillä edessä valtaisa urakka
- Luottamus ja win-win edelleen avaintekijöitä

Medvedevin vierailu positiivinen asia

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev on maanantaina 20.04.2009 tulossa ensimmäiselle valtiovierailulle Suomeen. On ilahduttava ja tärkeä asia, että naapurimaan johtajat tapaavat toisiaan kummassakin maassa ja toivottavasti oppivat aidosti ymmärtämään toisiaan paremmin.

Mediassa on tuotu esille niitä juhlavia asioita, joita valtiovierailun aikana aiotaan keskustella aina sitovasta eurooppalaisesta turvallisuusaloitteesta alkaen. Suomen Venäjä-strategiankin varmasti puhuttaa osapuolia. Eivätkä venäläiset varoituksen sanat Natosta jää todennäköisesti mainitsematta.

Toivottavasti suomalaisillakin on naapurimaan presidentille useita rakentavia ehdotuksia. Presidentti Vladimir Putinin aikana presidentit pääsivät sinuttelu-asteelle, mitä voidaan pitää läheisen ystävyyden osoituksena. Eräs suomalainen on antanut presidentti Medvedeville positiiviselta kuulostavan lempinimen, "Metukka", jolla ystävällisen tason keskusteluissa voisi ehkä olla käyttöä.

Milloin tapaamisissa mennään perusasioihin?

Ulkopäin katsoen on hämmentävää se, miksi missään todella korkean tason tapaamisessa ei mennä kerrankin kunnolla suhteiden perusteisiin, aivan perusasioihin. Puhutaan sopimuksista, suunnitelmista, suurista asioista, globaaleista kysymyksistä, miljardikaupoista. Kuitenkin todellinen perusta jää yhä rakentamatta.

Miksi presidentti Tarja Halonen ja presidentti Medvedev eivät keskustele kaiken hyvän naapuruuden ja yhteistyön kulmakivestä, luottamuksesta?

Tässä luottamuksella ei tarkoiteta sitä liturgista tyhjänpuhumista ja illuusioiden rakentelua, mitä neuvostoaikaan harjoitettiin. Sen aikaisella luottamus-sanalla ei ollut mitään tekemistä käsitteen todellisen sisällön kanssa. Se oli vain kaapu siihen, että Neuvostoliitto saattoi painostaa Suomea.



Ilman perusluottamusta on aina epäilyjä

Mitä nyt tapahtuu, kun esim. turvallisuusaloitteesta puhutaan? Vain nai’ivi ja täysin kokematon ihminen voi uskoa, että esitetyt sanat tarkoittavat täyttä totta. Niin suurta muutosta naapurimaassa ei ole tapahtunut, minkä lukuisat asiat ovat osoittaneet (ks. esim. Venäjä kriisissä –kirja 2008).

Ja kun epäily on molemminpuolista, kumpikin osapuoli (ainakin siltä osin kuin ideologia ei haittaa ajattelua) miettii, että mitä se toinen osapuoli todella tarkoittaa. Tällöin erinomainenkin ehdotus, kuten turvallisuuskysymys voi olla, jää spekulaatioiden kohteeksi. Ei silloin löydetä molemmille/kaikille osapuolille parasta ratkaisua.

Kun aito luottamus sanan varsinaisessa merkityksessä vallitsee osapuolten välillä, ei epäilyksien selvittämiseen tarvitse käyttää resursseja, vaan voidaan keskittyä syvällisesti vain itse asiaan.

Suomi ja Venäjä kokemusakselin äärilaidoilla

Eikö luottamus sitten maittemme välillä olekaan myötäsyntyistä ja automaattista? Suomi ja Venäjä ovat viime sotien kokemusten akselilla täysin eri laidoissa. Toinen on hyökkääjä ja toinen uhri.

Lisäksi tilanne on jatkunut siten, että Suomi on kokenut kymmenien vuosien painostuksen, joka on syvästi vaikuttanut kansan käyttäytymiseen. Melkoinen osa suomalaisista on yhä suomettuneita tai sitten he ovat omaksuneet jälkisuomettuneen tilan.

Ratkaisemattomat aggressiot eivät rakenna luottamusta

Historialliset, yhä selvittämättömät ja ratkaisemattomat, kokemukset eivät ole hyvä luottamusta luova ilmapiiri suomalaisten osalta. Mutta ei se ole venäläistenkään puolelta hyvä lähtökohta. He tietävät erittäin hyvin ne vääryydet, mitä Neuvostoliitto on tehnyt ja kuitenkin asiat ovat selvittämättä. Syyllisyys ei ole paras ihmisen olotiloista.

Venäjän nykyisenkin hallinnon aikana nämä vääryydet pyritään painamaan piiloon käskytyksellä, uhkauksilla ja historiaa väärentämällä. Eihän sellainen voi olla mikään asiallinen perusta todellisen luottamuksen syntymiselle.

Luottamus ei synny käskytyksestä, eikä poliittisesta liturgiasta. Se voi syntyä vain ja ainoastaan luottamusta herättävistä teoista.

Totuus ei riko luottamusta

Suomen ja Venäjän välisen luottamuksen rakentamista ei riko se, että totuudenmukaisesti pyritään korjaamaan asioita. Karjalan palautuksesta puhuminen ei ole sellainen tekijä, joka aitoa luottamusta heikentää, päinvastoin. Siinähän kyse on viime sotien aikaisesta vääryydestä, joka tulee korjata.

Tästä asiasta Medvedeviä ja Halosta muistuttaa Aluepalautus ry, joka Iltasanomien mukaan järjestää pienen demonstraation presidentinlinnan luona maanantaina.

Luottamuksen rakentamista ei riko Pro Karelia ry, joka eri puolilla Suomea esittää Soviet Story –dokumenttifilmiä Neuvostoliitosta. Ei totuus vahingoita luottamuksen rakentamista. Valehtelu, välttely, vaikeneminen ja liika ”poliittinen kohteliaisuus” vahingoittavat. Eivät asiat voi tulla kuntoon, ellei niitä todellisuuden pohjalta käsitellä.

Kohudosentin aggressiot lisäävät luottamuspulaa

Suomen ja Venäjän luottamuksen rakentamista sen sijaan rikkoo sangen paljon esim. se mustamaalaus, aggressiivinen parjaaminen ja valehtelu - riidankylvö, mitä suomalainen kohudosentti on erityisesti viime viikkoina harjoittanut.

On käsittämätöntä, miten niin väärillä historiatiedoilla ja aggressiivisella totuuden vääristelemisellä kolme suomalaista yliopistoa voi pitää häntä yhä dosenttinaan. Tähän tapaukseen saakka dosenteillakin on ollut tasokriteeri. Nyt se on kadonnut jonkunlaisen pelkotilan alle.

Kyseinen kohudosentti on valjastanut mahdollisimman paljon venäläistä mediaa tukemaan globaalia fasismiksi kutsumansa toiminnan vastaista hyökkäystään. Kenen eduksi tai puolesta?

Ottaako Venäjä ihan tosissaan kohudosentin?

Jos virallinen Venäjä ottaa hänen viestinsä vakavasti, kuinka se voi mitenkään neuvotella esim. presidentti Halosen kanssa, jonka kohudosentti on nimennyt fasistiksi ja Baltian historian väärentämisen äidiksi (termi ei ole ihan oikein, mutta tarkoitus on).

Venäläisessä mediassa hyökätään kohudosentin toimesta myös Pro Kareliaa vastaan täysin palkein, hirtetään ja poltetaan Soviet Story –dokumentin ohjaajan Edvins Snoren nukkea.

BBC:ssä äänensä kuuluville saanut historian tutkija Alexander Dyukov kiihottaa kansalaisia murhaan ja vihaan videoidussa julkisessa tilaisuudessa: ”Olen rauhallinen ihminen, mutta katsottuani 2/3 elokuvasta minulla oli vain yksi toive: henkilökohtaisesti tappaa ohjaaja ja polttaa Latvian suurlähetystö”. Sitäkö se akateeminen historia- ja tutkijamaailma Venäjällä tarkoittaa? Kävisiköhän sama Suomessa päinsä?

Kiihotus on huono keino rakentaa jotain

Kohudosentin vihakiihotusta löytyy esim. näiltä venäjänkielisiltä sivuilta: 1 2 3 4 5 6 7.

Poikkeavaa on se, että tätä kiihotusta tekee kohudosentti, joka eri areenoilla julistaa kaikki muut omia antifasistejaan lukuun ottamatta fasisteiksi. On tainnut tulla pula käsitteistä, kun on yhteen ainoaan pitänyt päätyä.

Sitä samaa kiihotusta löytyy antifasisteiksi itseään nimittävien ryhmien sivuilta, puheista ja tiedotteista. Kannattaisiko näiden ryhmien hiukan arvioida omaa toimintaansa? Uskottavuus ja viestin perille meno paranisi, kun siirtyisi totuudenmukaiseen ja asialliseen asioitten käsittelyyn. Myös itse asiat voisivat paremmin tulla siltä pohjalta selvitetyiksi.

On tiedossa, että suomalaiset ovat perinteisesti huonosti kyenneet vastaamaan oikein röyhkeään ja aggressiiviseen esiintymiseen. He yleensä väistävät. Tämä saa esittäjän kuvittelemaan, että hän on nyt voittanut. Luulo on virheellinen, ei sellaisella käyttäytymisellä mitään voiteta.

Venäjä häviää, kun ”etujen ajaja” toimii riidankylväjänä

Ei millään muodoin ole Venäjän etu se, että erilaisia ryhmiä kiihotetaan suomalaisia tai muita eurooppalaisia maita vastaan – yhtä vähän kuin Venäjän federaation kansalaisia vastaan. Kiihotus voi tapahtua Venäjältä tai sen ulkopuolelta.

Venäjällä oikeus on hallinnon käsivarsi, eikä mikään itsenäinen elin. Suomessa 1990-luvun pankkikriisin katastrofaalisen kauden jälkeen oikeuslaitos on ensisijaisesti ollut itsenäinen elin. Eiköhän riidankylvöön olisi hyvä puuttua, ennen kuin se ryöstäytyy käsistä?

Jonkinlainen eripuran kehittämisen ja luottamuksen rikkomisen huipentuma on se, että mainittu kohudosentti uhkaa Uusi Suomi -blogissaan tehdä rikosilmoituksen niistä tahoista, jotka Tampereella Medvedevin vierailun päivänä näyttävät Soviet Story –dokumentin.

Tekeekö kohudosentti rikosilmoituksen itsestäänkin?

Tosin hän joutuu tekemään itsestäänkin rikosilmoituksen, koska hän on luvannut näyttää saman dokumentin yleisölle Tampereella – kylläkin ilman oikeudenomistajan lupaa, joka on tällä hetkellä julkisten tilaisuuksien osalta Suomessa vain Pro Karelia ry:llä.

Tämä riidankylvö menee paljolti Venäjän kontolle täysin riippumatta siitä, missä määrin virallinen Venäjä osallistuu riidankylvöön. Tämä ei presidentti Medvedevin valtiovierailua mitenkään edistä.

Jos Soviet Story –dokumentin esittäminen on rikollista, kohudosentin tulisi pikaisesti haastaa esim. Euroopan parlamentti, Tsekin tasavalta, useat eurooppalaiset televisiokanavat, Israelin, Ukrainan ja Georgian televisio, amerikkalainen elokuvateatteri ja kunniapalkintoja filmille jakaneet elokuvafestivaalit oikeuteen kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.

Halutaanko luottamuspulan vallitsevan ikuisesti?

Presidentti Medvedevin kanssa keskustelu kannattaisi varmastikin aloittaa aivan naapuruuden perusteista. Hänelle pitäisi asiallisen totuudenmukaisesti kertoa, mitä Neuvostoliitto teki Suomelle ja suomalaisille. Nämä asiat on uskallettava puhua selviksi ensimmäiseksi. Sitten vasta on kaikenmoisten hienojen rakennelmien vuoro.

Entä ellei näin tehdä? Suomen ja Venäjän, samoin kuin Euroopan ja Venäjän, väliset suhteet ovat tosiasiassa aivan samassa epäluuloisessa pisteessä kuin aikaisemminkin. Voidaan tehdä uusia sopimuksia, joita jokainen osapuoli katselee vähän ketunhäntä kainalossa.

Tai ei ehkä täysin, on yksi osapuoli, joka pitää kunnia-asianaan pitää kaikki sopimukset täysin siitä riippumatta, kuinka paljon toinen osapuoli on pettänyt tai pakottanut asiassa. Se osapuoli on virallinen Suomi.

Tämä näkyy siinä hartaassa uskossa, jolla yhä vedotaan Pariisin rauhansopimuksen pakkopykäliin, vaikka jo presidentti Mauno Koivisto meni rauhansopimusta yksipuolisesti tulkitsemaan uudelleen. Mutta ajatus, että tällainen mahdollisuus koskisi myös pakkoluovutettuja alueita, kauhistuttaa päättäjiä.

Medvedevillä edessä valtaisa urakka

Presidentti Medvedevillä on edessään Venäjällä valtaisa urakka. Maa on arvaamattoman huonossa tilassa henkisesti, taloudellisesti ja moraalisesti. Siihen on vaikea uskoa, koska Pietarin ja Moskovan palatsit yhä loistavat kullan kimalluksessa ja media syöttää käskettyä tietoa. Kannattaa perehtyä maan todelliseen tilaan.

On tarpeetonta luetella Venäjän ongelmia. Moni muukin maa on syvissä ongelmissa tahallisesti aiheutetun globaalin finanssikriisin seurauksena. Venäjän on hyvä muistaa vanha viisaus. Niillä yhteiskunnilla, jotka jättävät historiansa korjaamatta ja yrittävät väärentämällä selvitä siitä, ei ole tulevaisuutta.

Luottamus ja win-win edelleen avaintekijöitä

Presidentti Medvedev on BBC World:n haastattelussa sanonut: “Vakautta ja vaurautta ei voi rakentaa vastoin tiettyjä poliittisia oikeuksia ja vapauksia". Poliittisiin oikeuksiin ja vapauksiin kuuluu totuudellisuus ja ihmisoikeuksien kunnioitus.

Siksi Suomen ja Venäjän presidenttien, ulkoministerien ja muiden toimijoiden on hyvä keskittyä ensin suhteiden perustan rakentamiseen: historian aggressioiden korjaamiseen ja totuudellisen pohjan luomiseen tarvittavaa aidosti luottamuksellista win-win –naapuruutta varten.

Lisätiedot: Veikko Saksi



Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


Lautaset pois ja kissi pöydälle!

Saksin artikkelissa löytyy iso totuus, että venäläiset tietävät, että he ovat tehneet Suomalaisille suuria vääryyksiä. Ennen kuin nämä kipupisteet on poistettu ryöstömaiden palautuksella ja lopettamalla Suomalaisten yritysten kuppaaminen.
Minusta venäläiset saisivat hävetä, kuinka he ovat kohdelleet ryöstämiään alueita.
Nykyinen Karjalaiskylä on lohduton, raitilla liikkuvat vaahtosuiset kapiset rakkikoirat ja ilman höyheniä ja sulkia juoksentelevat sportti-mallin kanat.
Aitaa on kumossa koko kylän mitalta ja tie on kuin "saviprunnin" pohjaa. Aitaa ei jaksa nostaa pystyyn vanhat mummut eikä kylän nuoret miehet, joilla brenkut ja kotiviinat tulee jo ihosta hikenä läpi, kun maksa on aikaa sanonut poks. Miehet liikkuvat laahaten kuin "perunannostokoneet", neljällä takatonkijalla. Lisäksi sulkijalihaksetkin valskaavat.
Tälläinen surkea resusakki asuttaa entistä kaunista karjalaamme, joka on venäläisten pikenmiten osoitettava muu paikka asua.
Helsingin kautta kulkee paljon kansanvälisiä turisteja Pietariin, olen kokenut kun ulkomainen turisti sai näkemistään venäjänkarjalaisista niin kovan matka-shokin, että lääkäri piti kutsua paikalle, kun shokista tuli verenkiertohäiriö, joka oli hengenvaaraksi.
Kylään tulee linjaa pitkin sähköt, mutta joka toinen tolppa roikkuu langoista lahottuaan poikki, joissakin kohtaa seipäät piti langat pois maasta, että tälläinen on sähkö- infrastuktuuri. Suomessa vastaava saisi linnaa, jos näin olisi asiat.
Karjalan palautuksen jälkeen Viipurin linna ja Suomen historialle tärkeät olevat
kiinteistöt säilytetään, muihin tuli nurkan alle. Lahonneista ja mädäntyneistä hirsistä ei saa muuta , kuin tuberkuloosin ja tupajumit kotiin vietäväsi.
Eu:lta saadaan lainaa, että saadaan "höpinävettä" catepillareihin ja hullu-jusseihin,
millä Karjala saadaan raivattua. Minkä vuoden tuomen kukintaan homma on valmis, emme tiedä. Yllättävän lähellä palautus on, seuratkaa!
Nyt vain tietoa "metukalle" "letukalta", palautetaanko nyt, vai EU:n avulla myöhemmin.
Ilkka [2009-04-19 13:52:52]


Kiitos!

Pidän tätä artikkelia erittäin hyvin luottamuksen olemusta luotaavana ja rakentavana kuvauksena siitä, mitä meidän tulisi tehdä koko EU:n osalta Venäjän suhteen, jotta tulevaisuus aukenisi uuteen, luottamukseen nojaavaan yhteistyöhön.

Artikkeli valottaa ansiokkaasti nykyisen tilanteen rehellisesti selkokielellä, ilman poliittisia sanahelinöitä.
karjalainen [2009-04-19 12:28:31]


Ellei voida puhua!

Puhutaan "Venäjän karhun" kanssa maaltamme ryöstetyistä alueista ja mikäli vastauksena on pelkkää murinaa, laitettakoon itärajallemme pari
piikkilankaa lisää, sekä liittykäämme kiireesti Natoon!
Evakko mallia -38 [2009-04-19 07:59:38]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS






Romahtaako ja hajoaako Venäjä vai selviääkö se?






Koko Suomen kartta vuodesta 1920



Nimi



Kotipaikka ja -maa





Vetoomus on kansalaisaloite Karjalan palauttamisen puolesta. Se ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjalani rahvas
[2.28 MB mp3-file].


SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].