[03] Taloudelliset
[10] Venäjä
[21] Poliittiset

FORTUMIN SIPERIAHANKKEEN AHDINKO SYVENEE

- Financial Times heräsi Fortumin Siperia-hankkeeseen
- Pro Karelia toi Siperian riskit esille jo maaliskuussa 2008
- Fortumin riski on jo alkanut realisoitua
- Kannattavuutta ei mitata poliittisella intohimolla
- Mikä pakko Fortumin oli ostaa TGC-10?
- Sähkömarkkinat nyt rajusti laskevat
- Kaasun saanti on Gazpromin mielivallassa
- Kaasu-kysyntä –oletukset käsittämättömiä
- Koko laitos rakennettava uudelleen
- Fortumille odotettavissa suuret tappiot
- Miten kaiken kattava korruptio hoidetaan?
- Holding-hallintorakenne on uhka
- Ketkä olivat Fortumin asiantuntijoita?
- Miksi eronnutta toimitusjohtajaa palkitaan?
- Miksi yksi avainhenkilö nostettiin toimitusjohtajaksi?
- Hallintoneuvosto on palkkiovirkojen satama
- Miksi ei kysytä hallituksen vastuuta päätöksestä?
- Miksi Pro Karelia käsittelee Siperia-hanketta?
- Hankkeessa on paljon kummallisuuksia
- Asenneilmasto muuttuu vääjäämättä

Financial Times heräsi Fortumin Siperia-hankkeeseen

Fortumin TGC-10 –sähkövoimalaitoksen ostaminen Siperiasta on herättänyt suomalaisiakin havaitsemaan, että jotain on hankkeen osalta pahasti vialla – tosin vasta kun Financial Times kirjoitti asiasta. Tästä puolestaan uutisoi Uusi Suomi nettiartikkelissaan 05.05.2009.

Pro Karelia ry teki Fortumin Venäjä-toiminnasta ja Venäjän poliittisista sekä hankkeen taloudellisista riskeistä synteesiä ja ennustetta jo maaliskuussa 2008. Kriittistä palautetta yleisön tai osakkaiden taholta ei kuitenkaan kohdistettu Fortumiin, vaan nimenomaan siihen tahoon, joka vaarasta varoitti. Huonojen uutisten tuojat terminoidaan, jos mahdollista.

Pro Karelia toi Siperian riskit esille jo maaliskuussa 2008

Pro Karelia on käsitellyt TGC-10 -hanketta seuraavissa artikkeleissa:

09.03.2008: ARVIOIKO FORTUM VENÄJÄN MAARISKIN VÄÄRIN?
02.06.2008: OPETTAAKO SIPERIA FORTUMIA VERONMAKSAJIEN ...?
15.09.2008: CHUBAIS JA GAIDAR: VENÄJÄÄ UHKAA KAASUPULA 2010
29.12.2008: MAKSAAKO FORTUM UUSIA SOTAKORVAUKSIA?
03.04.2009: FORTUMIN PALKKIOT JA SIPERIAN RISKIT

Fortumin hankkeen tilanne on mielenkiintoinen. Eräs pankin analyytikko on vaatinut, että Fortumin tulisi jo nyt poistaa tuloslaskelmassaan osa ostohinnasta.

Hanketta on tarpeen tarkastella eri näkökulmista, onhan kyse lopulta suomalaisilta veronmaksajilta liiallisesti kerätyistä ja kerättävistä rahoista. Kyse voi myös olla eräänlaisista ylimääräisistä sotakorvauksista rauhan aikana ja venäläisen korruption tukemisesta.

Fortumin riski on jo alkanut realisoitua

Fortumin hankkeen kaupallinen riski on jo alkanut toteutua. Ensimmäinen osa sitä oli kohtuuttoman ylisuuri kauppahinta, mille on vaikea löytää mitään perustetta.

Maksettiinko vähintään kolminkertaisella, käytännössä 100-prosenttisesti liian suurella, ostohinnalla jollekulle taholle jotakin? Ostettiinko jotain, mistä ei haluta kertoa, minkä vuoksi se puettiin kauppahinta-investoinnin muotoon?

Hanketta on perusteltu sillä, että Fortumin oli pakko tehdä erittäin nopea investointipäätös ja ostaa se, mitä oli saatavilla. Tuskin huonompaa liiketaloudellista perustaa voisi hankkeelle kuvitella. Peruste on silkkaa poliittista propagandaa tai hölynpölyä.

Samalla perusteella suomalaisten pitäisi ostaa mitä tahansa ikivanhaa teknologiaa Venäjällä (tai Kiinassa?) käyttävä laitos. Sehän olisi ainutlaatuinen tilaisuus ostaa juuri Venäjältä tietyn alan yhtiö. Luultavasti vastaavaa tilaisuutta ei tulisi seuraaviin vuosikymmeniin, mikä luonnollisesti olisi ostajakandidaatin onni sinisilmäisyydestään huolimatta.

Kannattavuutta ei mitata poliittisella intohimolla

Investoinnin tekemisen mielekkyttää ei harkita sillä, onko tämä ainutkertainen tilaisuus ostaa (oli kohde sitten silkkoa, sekundaa tai priimaa) vai toistuuko tämä päivittäin. Investoinnin osalta mietitään poliittisia riskejä, investoinnin kannattavuutta, markkinoiden kehitysmahdollisuuksia ja teknologian soveltuvuutta.

Voisiko joku kuvitella, että Nokia tekisi yhtä kritiikittömästi vastaavan investoinnin? Eli ostaisi 1960-luvulla vanhentunutta teknologiaa olevan laitoksen huikeaan ylihintaan, ilman markkinoiden kasvumahdollisuuksia, noin 100-prosenttisen poliittisen riskin maasta? Tuskin sellainen olisi todennäköistä, vaikka viulut maksaisikin suomalainen kännykän käyttäjä ja veronmaksja.

Jos tällainen ainutlaatuisuus on kannattavuuskriteerinä, entisessä Itä-Saksassa on vielä suuri määrä valtavia tehdaslaitoksia seisomassa. Olisi niitä Valko-Venäjällä ja Venäjälläkin. Olisi oivallinen tilaisuus ostaa sekundaa ja sekulia ylihintaan.

Mikä pakko Fortumin oli ostaa TGC-10?

Jonkinlainen ostopakko liiketaloudellisena käsitteenä on järjetön ja voi soveltua vain poliittiseen käyttöön ja jälkikäteiseen selittelyyn. Miksi Fortumin olisi pakko ostaa Venäjältä joku sähkölaitos? Miksi sen olisi pakko päästä Venäjän markkinoille, jotka ovat suljetut, säännöstellyt ja useamman seuraavan vuoden ajan laskevat?

TGC-10:n markkina-alue on tarkoin rajattu. Sitä ympäröivät muut TGC:t. Kauppaa ei voida perustella sillä, että ostetaan markkinaosuutta ja jalansijaa tuleville voitollisille investoinneille.

Ehkä jalansijaa saisi ostamalla huikeaan ylihintaan osuuksia jostain muusta tappiota tuottavasta TGC:stä. - Kunnes Venäjän hallinto ottaisi nekin taas haltuunsa.

Sähkömarkkinat nyt rajusti laskevat

TGC-10:n markkinat eivät siten ole merkittävästi kasvavat. Tällä hetkellä ne ovat vahvasti taantuvat. Yhtiöllä on varmastikin sama asiakasmäärä kuin aikaisemminkin, mutta asiakkaiden maksukyky on roimasti laskenut. Yhä useampi jättää sähkölaskun maksamatta, koska ei ole rahaa. Ruoka on sähköä tärkeämpää.

Alueen yrityksillä menee heikosti ja huomenna vielä heikommin. Niistä ei ole lisäsähkön ostajiksi. Ehkä taas joskus, mutta sitä ennen on syntynyt niin syvä tappio, ettei sitä nykyisillä premisseillä tulla kattamaan vuosikausiin, ehkä ei koskaan.

Markkinoiden valloituksen näkökulmasta Fortumin ostos on siten täysin käsittämätön.

Kaasun saanti on Gazpromin mielivallassa

Raaka-aineen saannin suhteen investointi on vielä riskialttiimpi. Sähkön tuotanto edellyttää kaasun saantia. Kaasun saanti on sataprosenttisesti tällä hetkellä pääministeri Vladimir Putinin peukalon alla. Kaasua annetaan, jos siltä tuntuu. Sitä ei anneta, ellei toimita siten kuin Venäjän hallinto haluaa.

Ainoa raaka-aineen toimittaja on Gazprom. TGC-10:n kannattavuuslaskelmat perustuvat Uuden Suomen mukaan sille oletukselle, että kaasua saadaan ostaa edullisesti ja markkinat kasvavat.

Millä logiikalla Fortum on laskenut tällaisen tilanteen syntyvän? Kasvavat markkinat tarkoittavat, että yritystoiminta kasvaa positiivisesti, energian tarve lisääntyy.

Viimeiset 2 – 3 vuotta ovat osoittaneet, että markkinoiden kasvaessa eli kun Venäjän eliitillä menee hyvin, kaasun hinta nousee roimasti. Öljyn maailmanmarkkinahinta on ollut ulospäin vielä selkeämpi indikaatio siitä, miten Siperiassa tulee tapahtumaan.

Kaasu-kysyntä –oletukset käsittämättömiä

Kaasun ja öljyn markkinat ovat romahtaneet, joten energiaraaka-aineen hinta on romahtanut. Kaasun hinnoittelu on ulkopuoliselle salatiedettä, josta kerrotaan vain yksi mitään sanomaton slogan: kaasun hinta noudattelee maailmanmarkkinahintaa. Mikä on maailmanmarkkinahinta, sitä on vaikea kertoa ja on havaittu, että hintojen vaihteluväli on erittäin suuri.

Voidaan arvioida, että kaasun hinta on kenties vähän laskenut laman myötä. Toisaalta sitä luvataan nostaa. Samanaikaisesti Fortumin omat sähkömarkkinat Siperiassa hupenevat mahdollisesti hälyttävälle tasolle saakka. Ainakin ne ovat selvästi tappiolliset.

Onko kaasun ostoissa sitouduttu johonkin minimimäärään? Riippuuko Fortumin ostohinta määrästä? Jos niin on, nämä tekijät voivat entisestään vain heikentää kannattavuutta.

Entä kun toteutuu Anatoli Chubaisin ja Igor Gaidarin ennuste, että Venäjää uhkaa kaasupula jo 2010? Se tarkoittaa ensi vuotta. Kaasupula voi lykkääntyä, kun ihmisillä ei ole varaa ostaa kaasua ja hanat suljetaan. Mutta pulaa lisää puolestaan se, että kaasun vuosituotanto ei kasva.

Koko laitos rakennettava uudelleen

Mitä muuta Siperian kaupan yhteydessä on sovittu, mitä ei ole kerrottu julkisuuteen? Onko edes tuotantolaitoksesta levitetyt väärät kuvat nyt korjattu? Aluksihan TGC-10:n kuvina esiteltiin Murmanskissa olevan laitoksen kuvia. Mistähän se mahtoi johtua? Tähän kysymykseen ei koskaan ole saatu minkäänlaista vastausta.

Edellä on käsitelty lyhyesti markkinariskiä ja raaka-aineen ostoriskiä ja niistä johtuvaa surkeaa kannattavuutta. Teknologinen riski on sataprosenttinen.

Koko laitteisto on uusittava, jos joskus edes kuvitellaan päästävän voiton puolelle kannattavuudessa. TGC-10 on teknologialtaan ikivanha laitos, joka pitää täydellisesti uusia, ennen kuin siitä voidaan saada kohtuullisen tehokkaasti toimiva.

Fortumille odotettavissa suuret tappiot

Miten tämä uusinta tapahtuu Venäjällä? Miten suojaudutaan varkauksilta ja piittaamattomuudelta investoinnin aikana? Uusinta-investointi on ilmoitettu 2 – 3 mrd. euron suuruiseksi. Todennäköisesti se tulee siten maksamaan noin 5 mrd. euroa.

Hanke kokonaisuudessaan on 6 - 10 mrd. euroa. Laitos oli venäläisten käsissä käytännössä tappiollinen. Nyt se on reilusti tappiollinen. Jos nykysuunta jatkuu, laitos on seuraavat 4 - 5 vuotta tappiollinen. Eivät venäläiset ole lainkaan huonoja myyntimiehiä - tai suomalaisten ostotaito on sangen kyseenalainen.

Entä investoinnin jälkeen? Tappiollisuus tai heikko voitollisuus jatkuu, koska investoinneista on tehtävä kulumista vastaavat poistot. Kun uudelta pohjalta tehdään kannattavuuslaskelmat, ostohinta huomataan huikean ylisuureksi, joten hankitut osakkeetkin joudutaan kirjaamaan alas lähemmäs reaaliarvoa. Se rokottaa Fortuminkin kannattavuuta reippaasti.

Miten kaiken kattava korruptio hoidetaan?

Miten on otettu huomioon – tai miten on sovittu – Venäjällä kaiken kattava korruptio? Mikään toiminta ei toteudu, ellei korruptiorahoja makseta oikeille tahoille.

Sisältyvätkö korruptiorahat jo myyntihintaan? Jos sisältyvät, mikä takaa sen, että sellainen sopimus pitää? Käytännössä ei mikään. Korruptiorahoja joudutaan maksamaan kaikissa vaiheissa. Miltä momentilta?

Eräät henkilöt suhtautuvat hyväuskoisesti siihen, että sopimus on tehty tietyn henkilön hyväksymänä, joten se kestää. Ei sillä ole mitään merkitystä. Tänään hän voi olla suosittu henkilö, huomenna vankilassa tai epäsuosiossa tai menettänyt henkensä.

Holding-hallintorakenne on uhka

Venäjälle rakennettu hallintomalli on osa korruptiota ja samalla poliittista riskiä. Jokaisella merkittävällä alalla on oma holding-yhtiönsä, jonka alaisuuteen on siirretty valtionyhtiöt ja joukko yksityisesti omistettuja yhtiöitä. Tällä tavalla johtaminen ja korruptiorahojen kerääminen helpottuu.

Holding-rakenne on erittäin vakava uhka, koska Venäjän johtamisen kriisi siten ulottuu silovikien johtamiin holding-yhtiöihin saakka ja samalla läpi koko organisaatiorakenteen.

Venäjällä on kaikille tasoille ulottuva johtamisen kriisi, joka vain odottaa todellista puhkeamistaan. Tätä kriisiä ja Venäjän tilannetta on käsitelty mm. Venäjä kriisissä -kirjassa (Veikko Saksi, Pro Karelia ry 2008).

Ketkä olivat Fortumin asiantuntijoita?

Keitä asiantuntijoita Fortum on käyttänyt investoidessaan noin 3 mrd. euroa ongelmien ostamiseen? Miten hankkeen poliittiset riskit on arvioitu?

Päätöksenteon nopeuden ja itse päätöksen sisällön perusteella poliittisia riskejä ei ole arvioitu lainkaan. Venäjä on kuitenkin poliittisesti täysin arvaamaton. Maa on syöksymässä erittäin syvälle kriisiin, koska kyseessä on johtamisen kriisi. Kriisi voi johtaa hallitsemattomiin valtataisteluihin.

Miksi eronnutta toimitusjohtajaa palkitaan?

Missä on hankkeen markkina-analyysi, perusteelliset investointilaskelmat, investointisuunnitelmat, poliittisten riskien analyysi? Kuka niistä on edes ollut kiinnostunut?

On ollut erittäin hämmentävää seurata sitä, miten entistä toimitusjohtajaa Mikael Liliusta on kehuttu oivalliseksi ja kyvykkääksi liikkeenjohtajaksi. Ehkä hän on sitä ollut, mutta Siperian kauppa ei tue tällaista käsitystä.

Tuskin missään muussa maassa tällaisen investointipäätöksen tehnyttä toimitusjohtajaa palkittaisiin huikein bonuksin ja kiitettäisiin hyväksi johtajaksi.

Ei häntä ihan vähällä myöskään siirrettäisi itse hankkimansa projektin asiantuntijatehtäviin huikealla palkalla. Onko tämän tarkoituksena ylläpitää joku henkilösuhde ja kuvitelma poliittisen riskin turvaamisesta?

Miksi yksi avainhenkilö nostettiin toimitusjohtajaksi?

Tuskin missään muussa maassa tällaisessa liiketaloudelliset perusteet unohtavassa projektissa johtotehtävissä toiminut henkilö nostettaisiin yhtiön toimitusjohtajaksi.

Kummastusta herättää se, että uudeksi toimitusjohtajaksi on valittu Tapio Kuula, joka kertoo Fortumin tiedotteessa toimineensa johtoryhmässä ja strategian laatimisessa sekä ”erityisesti venäläisen TGC-10:n integrointi”-hankkeessa.

Onko valinnassa kiinnitetty lainkaan huomiota siihen, että Kuula on vahvasti sitonut itsensä Siperian hankkeeseen, jolta puuttuvat teknologiset, markkinointiin liittyvät, poliittiset ja taloudelliset selvitykset ja premissit? Onko hän todella oikea henkilö arvioimaan hankkeen kohtaloa ja koko Fortuminen tulevaisuutta?

Vai onko hänenkin kohdallaan kyse jostain vaikutusvaltaiseksi katsotusta linkistä Venäjällä?

Hallintoneuvosto on palkkiovirkojen satama

Hallintoneuvostolle ei hankkeesta ole etukäteen kerrottu sen nykyisen puheenjohtaja Markku Laukkasen mukaan lainkaan. Ei ihme, jos hän on asiasta ärsyyntynyt ja katsoo hallintoneuvoston tarpeettomaksi. Niin varmasti onkin.

Hallintoneuvosto on jäänne, jolle ei ole kanavoitu asianmukaista valtaa tai vastuuta. Mikään muu yrityksen orgaani ei hyödynnä hallintoneuvoston mahdollisia resursseja. Miksi veronmaksajien sähkölaskua pitäisi entisestään rasittaa hallintoneuvoston palkkiovirkojen kustannuksilla?

Osoittaa melkoista rohkeutta poliittisesti valitulta palkkioviran hoitajalta sanoa, että koko virka ja neuvosto on tarpeeton. Olisi hyvä, jos poliittisessa hallinnossa olisi enemmän ihmisiä, jotka rohkenisivat omaakin organisaatiotaan tarkastella kriittisesti ulkopuolisilla silmillä.

Miksi ei kysytä hallituksen vastuuta päätöksestä?

Hallintoneuvoston lisäksi on kysyttävä yhtiön hallituksen kyvykkyyden perään. Miten hallitus on voinut tehdä hankkeesta päätöksen ja mitä toisilta salattuja selvityksiä sillä on ollut käytettävissään?

Ehkä synnytetyn tilanteen vuoksi hallituksen puheenjohtaja Peter Fagernäs löysi Liliuksen erosta hyvän syyn ”kantaa hallituksen puheenjohtajan riskiä” ja erota, kun media, kansalaiset ja poliitikot eivät vielä tajua tilanteen todellista katastrofaalisuutta. Tuskin kuitenkaan eronneen toimitusjohtajan viime toimia hänen olisi kannattanut kovin kehua.

Kantaako poliittinen päättäjä päätöksensä riskin?

Kuka kantaa poliittisen vastuun tästä hankkeesta? Jos poliittisesta päätöksenteosta saadut tiedot ovat paikkansa pitäviä, ei poliittista valvontaa ole ollut lainkaan. Mitään perusselvityksiäkään ei ole edellytetty.

Se venäläisten tekemä yhteenveto hankkeesta, joka on varovasti liikkunut maailmalla, on lähinnä markkininointiesite, ei mikään analyysi.

Fortum on valtioenemmistöinen yhtiö, se siten toimii lopultakin veronmaksajien vastuulla ja riskillä. Jos poliittisella päätöksentekijällä ei ole kykyä hallita suuria investointeja, hänen olisi syytä pikaisesti siirtyä sellaisiin tehtäviin, joihin kyvyt riittävät. Puolustusministeri Jyri Häkämiehen tulisi kantaa päätökseensä liittyvä poliittinen riski.

Vain Juha Mieto uskalsi kysellä hankkeen järkevyyttä

On tiettävästi vain yksi ainoa poliitikko, joka on huolissaan kysellyt Fortumin Siperia-toiminnan perään. Hän on kansanedustaja Juha Mieto, joka yritti selvittää asiaa.

Mutta istuva johto ei ylimielisyydessään antanut mitään tietoa asiasta, joten kansanedustaja ja hallintoneuvoston jäsen jäi tyhjin käsin arvioimaan yhtiön riskejä.

Ehkä tämäkin tieto antaa kansalaisille ajateltavaa siitä, miten Suomi kiihdyttää toimintaansa pärjätäkseen globaalissa kilpailussa ja lamassa. Vallanpitäjien vaikeneminen on edelleen ajan sana. Salailu ja piilottelu ovat vallankäyttökeinoja.

Miksi Pro Karelia käsittelee Siperia-hanketta?

Pro Karelian toimitukselta on tiukattu, millä perusteella se on oikeutettu käsittelemään Fortumin Siperiassa olevaa hanketta, eihän siinä ole kysymys Karjalan palauttamisesta.

Fortum tässä hankkeessa käyttäytyy suomalaisen vaikenevan ja itseriittoisen poliittisen päättäjän tavoin ottamatta huomioon suomalaisten etuja ja oikeuksia. Se polkee suomalaisten veronmaksajien kansalaisoikeuksia salaamalla tietoja.

On mahdotonta kuvitella, etteikö Fortumin kokoisessa yrityksessä olisi investointihankkeiden peruslaskentaan ja poliittisten riskien analysointiin kykeneviä ihmisiä. Onhan yritys toiminut maailmanlajuisesti ja toteuttanut kannattavastikin tuhansia hankkeita. Mutta miksi sellaisia resursseja ei ole käytetty?

Hankkeessa on paljon kummallisuuksia

Hankkeessa on kummallisia piirteitä. Joko kyse on jonkinlaisten sotakorvausten uudelleen maksamisesta, jonkinlaiseen poliittiseen Venäjä-ansaan lankeamisesta tai jostain muusta liiketaloudellisesti kestämättömästä hankkeesta.

Liiketaloudellisia hankkeita ei veronmaksajien rahoilla ja riskillä pidä toteuttaa poliittisista lähtökohdista.

Maaliskuussa 2008 oli vain yksi ainoa taho, joka julkisesti varoitteli hankkeesta heti, kun siitä ensimmäiset tiedot tulivat julkisuuteen. Se taho oli Pro Karelia ry, joka on saanut maksaa tästä suomalaisten oikeuksien ja etujen ajamisesta. Tilanne on muuttumassa, kun Financial Timesiä myöten alettiin kirjoittaa hankkeen outoudesta.

Asenneilmasto muuttuu vääjäämättä

Asenneilmasto vaikenemisen, kanonisoinnin ja salailun osalta on selvästi muuttunut ja muuttumassa. Poliittiset ja suuryhtiöiden päättäjät eivät ilmeisesti tätä muutosta ole havainneet. Siksi on syytä käsitellä kansakunnan yhteisiä asioita.

Yhteisiä asioita ovat sotasyyllisyyden purkaminen, Karjalan palauttaminen ja monet muut vaietuksi tuomitut asiat. Niiden asioiden käsittelyn aika on tulossa.

Lisätiedot: Veikko Saksi

Voitonpäivän vieton tyylistä näkee!

Voitto, mikä voitto?

Korppikotkat odottaa....

Häkämies hyväksyi oston

Lallukan perilliset globaalissa maailmassa