Karjala / Karelia kuuluu Suomelle - Pro Karelian fokus.
Karelia / Karjala is part of Finland - Pro Karelia's focus.


Tietoa kirjoittajasta


Pro Karelia ry
toimitus

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

26.08.2014 [02, 13]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 03.09.14

22.05.2014 [02, 10]
»  OUTO STATUS QUO -AJATTELU

04.05.2014 [02, 11, 18]
»  KARJALAN WIN-WIN -PALAUTUKSEN YLEISÖTILAISUUS 06.05.14

27.03.2014 [02, 11, 18]
»  ILPO HELTIMOISESTA KARELIA KLUBI RY:N PUHEENJOHTAJA

22.03.2014 [05, 08]
»  TUOMIOJA EI VASTAA IMMOSEN KYSYMYKSEEN

22.03.2014 [04, 05, 08]
»  TUOMIOJAN VASTAUS IMMOSELLE EVAKKOJEN RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

03.03.2014
»  IMMONEN TIUKKAA HALLITUKSELTA RESTITUUTIO-OIKEUDESTA

25.01.2014
»  VIRO JA VENÄJÄ RAJASOPIMUKSEEN HELMIKUUSSA 2014

22.01.2014 [03, 10]
»  VENÄJÄ JA JAPANI NEUVOTTELEVAT TAAS KURIILEISTA

05.12.2013 [04, 06]
»  ITSENÄISYYS!

27.11.2013 [02, 06, 10]
»  SUOMEN ITSENÄISYYDEN 100-VUOTISJUHLA

30.09.2013 [04]
»  HYÖKKÄYS PRO KARELIAN SERVERILLE

20.09.2013 [06, 07]
»  KKL 15: MUSTAN NAUHAN PÄIVÄ 23.08

22.08.2013 [02]
»  ILPO HELTIMOINEN KARJALAN KUVALEHDEN LEVIKKIPÄÄLLIKÖKSI

25.06.2013 [04, 07, 10]
»  TUTKINTAPYYNTÖ PRESIDENTTI PUTINISTA

10.06.2013 [04, 10]
»  LAKIALOITE ULKOMAALAISTEN KIINTEISTÖOMISTUKSESTA

04.06.2013 [08, 11, 15]
»  ANNELI ILONEN, 82, VÄITTELEE KANNAKSEN EVAKKOUDESTA

22.05.2013 [02, 10]
»  KKL 14: SA-KUVAN 170 000 VALOKUVAA

12.05.2013
»  TIME TUNSI SUOMEN OIKEAT RAJAT

27.04.2013 [02, 04, 06]
»  "VELJEÄ EI JÄTETÄ, NUORIA EI UNOHDETA"

15.03.2013 [06, 10]
»  PUTIN KAIVAA JUOPAA SUOMEN JA VENÄJÄN VÄLILLE

06.03.2013 [02, 07]
»  KKL 13: ISÄNMAALLISUUS ON KUNNIA-ASIA

02.03.2013 [03, 10]
»  MIKSI 42 % VENÄLÄISISTÄ IHAILEE STALINIA?

22.02.2013 [02, 03]
»  KURIILIT TAAS JAPANIN JA VENÄJÄN NEUVOTTELUISSA

13.02.2013 [02, 03]
»  NIINISTÖ YLEN MUKAAN: ”SUOMI EI AIO VAATIA KARJALAA TAKAISIN”

27.01.2013 [02, 03]
»  KARJALAN KYSYMYS ON KAHDEN TASON PELIÄ

05.12.2012 [02, 18]
»  ITSENÄISYYSJUHLA, TASAVALLAN TÄRKEIN JUHLA

04.12.2012
»  KKL 12: JÄÄMERIASENNE MUUTTUNUT, PETSAMO EDELLEEN HUKASSA

19.11.2012 [10, 11]
»  VETOOMUS KARJALAN TASAVALLASSA

25.10.2012 [02, 03]
»  KARJALA MUKANA HELSINGIN KIRJAMESSUILLA LA-SU

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2013 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian henkilörekisterit

16.05.2009
Pro Karelia ry

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeli-ryhmiin.
Klikkaamalla artikkeli-ryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[04] Oikeudelliset
[18] Tilaisuudet
[21] Poliittiset

POLITIIKKA JA SUVAITSEVAISUUS

- Martin Luther King Jr
- Suvaitsevaisuus on moninaisuuden kunnioittamista
- Poliittinen suvaitsevaisuus ja oikeudenmukaisuus
- Suvaitsevaisuus ei oikeuta loukkaamaan perusarvoja
- Mikä on kansalaisille hyväksi?
- Ihmiset ovat erilaisia, mutta samanarvoisia
- Jokaisella maalla luovuttamattomat arvonsa
- Mikä on oikea suvaitsevaisuuden taso?
- Puolueohjelmissa vähän suvaitsevaisuudesta
- Tabut ja kanonisoidut asiat mittaavat suvaitsevaisuutta
- Kanonisoituja asioita riittää
- Onko vaikeneminen joukkopsykoosia?
- Asennemuutos on jo alkanut
- Puolustan kuolemaani saakka oikeuttasi olla eri mieltä

Artikkeli kuvineen PowerPoint-esityksenä.

Martin Luther King Jr

Politiikka ja suvaitsevaisuus on sanaparina monitahoinen. Se ei ole muutamalla sanalla määritettävissä, sillä sanojen ymmärtäminen on yksilöllistä meemiperimän, kulttuuritaustan, koulutuksen ja monen muun tekijän vuoksi. Tosin englantilainen sananlasku väittää: ”Perinnöllistä kuin puujalka”.

Lähtökohdaksi määrittelylle voidaan ottaa Martin Luther King Jr:n viisaus: ”Meidän on opittava elämään yhdessä kuin veljekset tai kadottava yhdessä kuin typerykset”.

Sananlaskut antavat hyvää pohjaa suvaitsevaisuuden pohdinnoille. Kiinalainen: ”Jokaisella on oma totuutensa”. Latinalainen: ”Kuultakoon myös toista puolta”. Cicero: ”Luottamus on oikeudenmukaisuuden perusta”. Suomalainen: ”Toinen puhuu aidasta, toinen aidan seipäästä” ja ”Seura tekee kaltaisekseen”.

Suvaitsevaisuus on moninaisuuden kunnioittamista

Tarkastelun kohteena on kaksi käsitettä: politiikka ja suvaitsevaisuus. Politiikka on yhteisten asioitten hoitamista ja suvaitsevaisuus toimintaa, joka mahdollistaa erilaisten ihmisten yhdessä toimimisen.

Unescon yleiskokouksen Suvaitsevaisuuden periaatteiden julistuksen 16.11.1995 määrittely on hyvä lähtökohta: "Suvaitsevaisuus on meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojen ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista".

Poliittinen suvaitsevaisuus voidaan määrittää näistä samoista lähtökohdista. Poliittisella kentällä on kuitenkin lisäilmiöitä, jotka voivat käytännössä vääristää suvaitsevaisuuden käsitteen päälaelleen. Koska kaikkeen poliittiseen toimintaan liittyy kysymys vallasta, on poliittisesta suvaitsevaisuudesta tehty useassa tapauksessa vallankäytön väline.

Unescon julistuksen mukaan "Se ei ole pelkästään moraalinen velvollisuus, se on myös poliittinen ja juridinen vaatimus. Suvaitsevaisuus, hyve, joka tekee rauhan mahdolliseksi, auttaa korvaamaan sotakulttuurin rauhankulttuurilla."

Poliittinen suvaitsevaisuus ja oikeudenmukaisuus

Jotta poliittinen oikeudenmukaisuus ja sitä kautta poliittinen suvaitsevaisuus olisi mahdollista, on ensin luotava yhteiskunnallinen vakaus, määritettävä tavoiteltavat poliittiset päämäärät ja arvot. Pitäisi saada aikaan sopimus, jossa kansalaiset sitoutuvat kunnioittamaan toistensa erilaisia arvoja ja tärkeitä asioita elämässä.

Demokraattisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa tärkeitä yhteisiä arvoja ovat esim. kansalaisten vapaus ja tasa-arvoisuus. Ihmisillä on pitkälle menevä valta ja velvollisuus yhdistää oman elämänsä keskeiset asiat näiltä pohjilta yhteiskunnan poliittisiin periaatteisiin.

Vastakohtana on totalitarismi, jossa vallan vertikaalin huippu sanelee, mikä on oikein ja miten eri kysymyksissä tulee toimia. Tällöin myös muut kansat yritetään väkivallan eritasoisin keinoin pakottaa samaan muottiin.

Suvaitsevaisuus ei oikeuta loukkaamaan perusarvoja

"Suvaitsevaisuus ei ole myöntyväisyyttä, alentuvaisuutta eikä suopeutta. Suvaitsevaisuus on ennen kaikkea sitä, että tunnustetaan toisten yleismaailmalliset ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Missään tapauksessa sen nojalla ei voida puolustaa näihin perusarvoihin kohdistuvia loukkauksia. Suvaitsevaisuutta tulee osoittaa yksilöiden, ryhmien ja valtioiden."

"Suvaitsevaisuus on velvoite, joka tukee ihmisoikeuksia, moniarvoisuutta (myös kulttuurien moninaisuutta), demokratiaa ja laillisuutta". "Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä, eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä".

Suvaitsevaisuuden vaatimus toimii myös vastavuoroisesti. Jokaisella ihmisellä on oikeus ajatella asioista haluamallaan tavalla. Mutta hänellä ei ole oikeutta tuomita toisia, ellei heidän toimintansa ole yhteiskunnan normien vastaista.

Mikä on kansalaisille hyväksi?

Sen määrittäminen, mikä on hyvä ja oikeudenmukainen asia, onkin jo hyvin vaikeaa ihmisten eri lähtökohdista johtuen. Puolueet käyvät jatkuvaa kiistaa siitä, mikä on kansalaisille hyväksi. Pohjana on kunkin puolueen tai poliitikon yhteiskunnallinen visio. Jotkut asiat ovat erittäin tärkeitä ja joidenkin mielestä jotkut muut asiat ovat vielä tärkeämpiä.

Yhdistysrekisteristä löytyy Suuntana suvaitsevaisuus ry –niminen yhdistys, mutta ei sellaista, jonka nimessä olisi suvaitsemattomuus. Suuntana suvaitsevaisuus on monikulttuurisuusyhdistys. Se julkaisee EtnoMoi-lehteä sekä järjestää vuosittain 21.03 suvaitsevaisuusjuhlan YK:n rasismin vastaisen päivän kunniaksi. Yhdistyksiä Suomessa on kaikkiaan noin 127 000. Siinä on hyvä pohja suvaitsevuudelle ja suvaitsemattomuudelle – me ja muut.

Luultavasti useimmat poliitikot arvioivat olevansa suvaitsevaisia. Kaikki eivät 1960-70 –luvuillakaan menneet yhtä pitkälle suvaitsemattomuudessa kuin Jaakko Laakson johtamat teinit, joille Jukka Seppisen mukaan Erkki Tuomioja töräytteli tahtia: "Hei lahtarikaartin me laitamme ja kaikki me tapamme, hei Vöyristä Vaasaan me kierrämme ja kaikki me tapamme".

Ihmiset ovat erilaisia, mutta samanarvoisia

Suvaitsevaisuuden osalta esille tuodaan käytännössä aina erilaiset vähemmistöt, pakolaiset, ulkomaalaiset, rasismi ja monikulttuurisuus. Oikean suvaitsevaisuuden rakentaminen alkaa kotoa ja koulusta. Ehkä parasta kasvatusta on auttaa lapsia ja nuoria harkitsemaan itsenäisesti, ajattelemaan kriittisesti ja hyväksymään erilaisuus.

UNESCO:n mukaan ihmiset ovat erilaisia, mutta samanarvoisia. Se ei tarkoita, että suomalaisten tulisi hyväksyä kaikki maahanmuuttajien tavat tai arvot. Suomessa on omat lait, omat moraaliset ja eettiset arvot. Lähtökohtana on niiden noudattaminen. Elleivät uudet tavat ole vaaraksi ihmisten henkiselle tai fyysiselle terveydelle tai lakien kunnioitukselle, ne tulee hyväksyä. Se on monikulttuurisuutta ja kulttuurien välistä vuorovaikutusta.

Ihmiset ovat erilaisia ja sen vuoksi sekä ainutlaatuisia yksilöitä että helppoja saaliita syrjinnälle. Mitä enemmän poiketaan tavanomaista tai keskimääräisestä, sitä varmemmin henkilö noteerataan positiivisesti tai negatiivisesti.

Käytännössä kaikki ihmiset, myös poliitikot, ovat ennakkoluuloisia, se on luonnollista. Siksi muodostamme toisista ihmisryhmistä erilaisia stereotypioita. Kannattaa miettiä vaikka sitä, miksi tohtori Halla-ahoa saa alioikeuden mukaan kutsua ”rotutohtoriksi”, mutta muita ihmisiä ei todennäköisesti saa.

Jokaisella maalla luovuttamattomat arvonsa

Useat kuvittelevat, että moniarvoisuuden vaatima suvaitsevaisuus merkitsee erilaisten arvojärjestelmien hyväksymistä kritiikittä ja omista arvoista vaikenemista. Ajatellaan, että kulttuuriin ja yhteisöön sitoutuvien tapojen kritisointi olisi sopimatonta ja suvaitsematonta.

Tässä suhteessa esim. venäläiset ja suomalaiset eroavat voimakkaasti. Naapurimaassa on opetettu ja jälleen opetetaan voimakkaasti, että Venäjän geopoliittinen suuruus on arvo sinänsä.

Voimakas johtaja on kuin isä ja Neuvostoliiton historia oli jotain suurta. Siellä tahallinen, itse ylläpidetty sotasyyllisyys olisi kauhistus ja Karjalan menetys raivostuttava haava. Näistä asioista antoi kuvaa ns. Voiton päivä.

Tarvitaan siten arvokeskustelua kaikilla tasoilla. On tehtävä itselle selväksi, mikä on oikein ja mikä väärin. Suvaitsevaisuus on arvo, jota jokainen joutuu kohdallaan miettimään. Moniarvoisuus ja demokratia eivät ole ilman sitä mahdollisia. Jokaisessa maassa on omat ”luovuttamattomat” arvonsa ja traditionsa. Snellman: ”Se puu kaatuu, joka juurensa unohtaa”.

Mikä on oikea suvaitsevaisuuden taso?

Tasapaino poliittisen suvaitsevaisuuden eli vapauden ja välillä on veteen piirretty viiva. Bertrand Russel: ”Liian vähän vapautta tuo pysähtyneisyyden ja liian paljon tuo kaaoksen”.

Johan Wolfgang von Goethe: ”Fanaatikko on se, joka ei voi muuttaa mieltään, eikä muuta aihetta”.

John F Kennedy: ”Joka tekee rauhanomaisen vallankumouksen mahdottomaksi, tekee voiman käyttöön perustuvan vallankumouksen vääjäämättömäksi”.

Puolueohjelmissa vähän suvaitsevaisuudesta

Ovatko poliitikot ja puolueet suvaitsevaisia? Muutama otos puolueiden nettisivuilta kertoo periaatteista. Keskustalle tärkeitä asioita ovat inhimillisyys, suvaitsevaisuus, yhteisvastuu ja tasa-arvo. Keskustanuorten neljä arvoa: sivistys, tasa-arvo, luonnon hyvinvointi ja yhteisöllisyys. Kokoomuksen aatteessa yhdistyvät vapaus, vastuu ja demokratia, mahdollisuuksien tasa-arvo, sivistys, kannustavuus, suvaitsevaisuus ja välittäminen.

SDP: Ihanteenamme on yhteiskunta, jossa vapaus voittaa alistamisen, humaanisuus suvaitsemattomuuden ja oikeudenmukaisuus itsekkyyden. Vasemmistoliitto on vapaamielinen kansalaisliike. Rakennamme moniarvoista ja suvaitsevaa yhteiskuntaa. Emme hyväksy katsomuksia, jotka lietsovat väkivaltaa, kansallisvihaa, rasismia tai sovinismia. Ihmiskäsityksemme on valoisa.

Perussuomalaisilta ei löydy suvaitsevaisuuteen liittyviä ohjelmakohtia. Vihreän liikkeen juuret ovat luonnon- ja ympäristönsuojelussa, mutta myös rauha, ihmisoikeudet ja pyrkimys erilaisten ihmisten tasavertaisuuteen ovat meille tärkeitä.

Vuonna 2007 puolueiden ohjelmissa suvaitsevaisuutta tuotiin sanallisesti enemmän esille. Olisiko tästä vedettävä johtopäätös, että suvaitsevaisuus on kriisinä ohitettu tai sitä pyritään kampeamaan taka-alalle?

Tabut ja kanonisoidut asiat mittaavat suvaitsevaisuutta

Suvaitsevaisuutta voidaan mitata poliittisten tabujen ja ns. kanonisoitujen asioiden tilaa vertaamalla. Sotien jälkeen alkoi syntyä poliittisia kanonisaatioita, joissa ei ollut mitään liikkumavaraa: valtiosopimuksiin perustuva rauhanomainen ulkopolitiikka, rauhanomainen rinnakkaiselo, NL:n rauhanpolitiikka, ystävyys ja avunanto, Neuvostoliiton legitiimit oikeudet.

Suomessa on perinteellisesti kunnioitettu rehellisyyttä ja ihmisoikeuksia. Sotiin liittyvien asioitten osalta olemme eläneet tässä suhteessa syvässä paradoksissa. Muutama esimerkki valottaa tilannetta.

Nato-keskustelua ei sallittu, keskusta ja sdp päättivät, ettei se asia kuulu agendalle. Nykyään kuuluu, mutta keskustelu on kaukana vapaasta ja moniarvoisesta keskustelusta.

Valtiojohtomme haluaa ehdottomasti olla syytön sotasyyllinen. Mitähän jaloa ja masokistista tyydytystä sellaisesta voi saada? Vai onko kaiken takana sittenkin pelko, kun perustuslain vastaisiksi todistettuja tuomioita yritetään mitä hassunkurisimmin perustein pitää voimassa. Asiasta ei oikeataan ole saanut puhua lainkaan, ei ainakaan purkamismielessä.

Kanonisoituja asioita riittää

Valtiojohtomme haluaa ehdottomasti luovuttaa kansainvälisten sopimusten mukaiset suomalaiset kiinteistöt Karjalassa, Sallassa, Kuusamossa, Petsamossa ja eräillä ulappasaarilla venäläisille. Karjalan palautuksesta eli rajan siirtämisestä Tarton rauhan rajojen mukaisesti poliitikot eivät uskalla puhua.

1990-luvun pankkikriisistä vaietaan. Ei ole ihmisoikeuksien kunnioittamista, saati poliittista suvaitsevuutta, että sadat tuhannet uhrit vaiennetaan ja asiakirjat presidentti Koiviston pyynnöstä ja presidentti Halosen toimesta salataan.

Nord Stream pidetään valtionjohtomme toimesta tiukasti vain ympäristökysymyksenä, vaikka se ilmiselvästi on myös turvallisuus-, maanpuolustus- ja taloudellinen kysymys. Muista kuin ympäristöasioista ei kuitenkaan puhuta.

Viime vuosina suvaitsemattomuutta puolin ja toisin on esiintynyt paljon, esim. kritiikki naisia tai seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan johtaisi poliittiseen itsemurhaan. On todettu, ettei esim. homo- ja feminismivaatimusten läpimeneminen niinkään johdu hyvistä perusteluista kuin siitä, että vastustava keskustelu ja kritiikki on tukahdutettu sivistyneen kehityksen vastaisena ja suvaitsemattomana.

Onko vaikeneminen joukkopsykoosia?

Miten tällainen joukkopsykoosin omainen vaikeneminen ja erittäin tärkeiden asioitten syrjään siirtäminen on mahdollista ja mistä se johtuu? Suuret poliittiset puolueet ja poliittinen eliitti eivät suvaitse useassa kysymyksessä erilaisuutta.

Sotiin liittyvien asioitten osalta parhaiten asiaa selvittää yksi sana: suomettuminen. Suomettuminen ei ole poistunut, se on eräissä asioissa jopa vahvistunut. Osa Suomen poliitikoista on yhä neuvostoideologian – tai -pelon - vallassa.

Poliitikot valitaan hoitamaan yhteisiä asioita. Oikeusviranomaisten tehtävänä on korjata syntyneitä vääryyksiä. Mitä suurempi joukko ihmisiä kokee oikeudenloukkauksia, sitä tärkeämpää olisi selvittää asiat perinpohjin ja ryhtyä niiden korjaamiseen.

Suomen poliittinen eliitti osoittaa suurta suvaitsevaisuutta esim. hyökkääjävaltio Neuvostoliittoa ja sen seuraajaa Venäjää kohtaan, mutta jättää oman maan miljoona kansalaista vaille näiden ihmisoikeuksia. Se on aika erikoista diskriminointia ja suvaitsemattomuutta.

Suomalaisille poliitikoille näyttääkin olevan tyypillistä olla paljon enemmän huolissaan ulkomaisista reaktioista kuin omien kansalaisten oikeuksista tai mielipiteistä. Vaaleja edeltävä aika on verbaalista taivuttelua hyvän tahdon osoittamiseksi.

Asennemuutos on jo alkanut

Esille tuotujen ratkaisemattomien kysymysten osalta kehitys on ollut mielenkiintoinen. Nyt useimmista niistä keskustellaan. Tosin keskustelu on aika yksipuolista, koska johtavat poliitikot eivät rohkene siihen osallistua. He eivät ole havainneet, että muutos yhteiskunnassamme on jo tapahtunut.

Poliitikoista ehkä selvimmin tämän muutoksen ovat oivaltaneet Alexander Stubb ja aivan viime aikoina Markku Laukkanen. Tämä asteittain pakottaa muutkin merkittävät poliitikot avaamaan suunsa. Nykyinen valikoivan moralismin aika ei muodosta kestävää kehitystä.

Onko kummallista ajaa yli 60 vuoden jälkeen sotasyyllisyyden purkamista tai Karjalan palauttamista? Bertrand Russel: ”Älä pelkää olevasti outo mielipiteessäsi, sillä jokainen mielipide, joka nyt on hyväksyttävissä, oli kerran kummallinen”.

Suuret korjaamattomat asiat eivät koskaan katoa, ennen kuin niistä tasavertaisesti keskustellaan ja ne sovitaan aidosti. Lao-tzu: ”Joka tuntee itsensä, on valaistunut”.

Benjamin Disraeli: ”Kuinka paljon helpompaa onkaan olla kriittinen kuin olla oikeassa”. Muutos on kuitenkin täysin varma. Ronald Reaganin ohje on selvä: ”Jos pelkäät tulevaisuutta, astu syrjään. Tämän maan ihmiset ovat valmiita uudelleen muuttumaan.”

Puolustan kuolemaani saakka oikeuttasi olla eri mieltä

Suvaitsevaisuus politiikassa on välttämättömyys, kuten kaikessa ihmiselämässä. Suomessa terveen suvaitsevaisuuden osalta on vielä pitkä tie kuljettavana. Kiinalainen sananlasku: ”Pitkäkin matka täytyy aloittaa yhdellä askeleella”.

Poliittisen suvaitsevaisuuden osalta kyse ei enää ole siitä haluammeko sitä vai ei, vaan suvaitsevaisuuden rajoista ja muodoista. Ranskalainen sananlasku: ”Missä on tahtoa, siinä on myös tie”.

Hyvän lähtökohdan eriävien mielipiteiden esittämiselle ja niistä käytävälle debatille antaa Voltairen viisaus: ”Olen eri mieltä kanssasi, mutta puolustan kuolemaan asti oikeuttasi sanoa mielipiteesi”.

Artikkeli on kauppat. maisteri Veikko Saksin alustus Keskustan nuorten Poliittisessa Akatemiassa 16.05.2009.

Artikkeli kuvineen PowerPoint-esityksenä.

Lisätiedot: Veikko Saksi



Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


Jotakin näyttöä ontoksi jäävän väitteen tueksi!

Anneli Ilonen siis tietää ja minä tiedän että Venäjä ei halua puuttua Suomen asioihin.

Ja Suomen päättäjätkö muka olisivat tässä asiassa tietämättömämpiä kuin Anneli Ilonen tai minä luullen ja peläten Venäjän haluavan puuttua.

Anneli Ilosen väittämä on kokonaan keksitty ja tuulesta temmattu. Helppohintaista puhetta ilman sisältöä. Jotakin näyttöä tarvittaisiin.

Mitä sellaista Suomen päättäjien toiminnassa muka on, joka osoittaisi heidän luulleen ja pelänneen Venäjän haluavan puuttua Suomen asioihin?






Lehtienlukija [2009-05-20 11:31:31]


Suomen ja Venäjän halut

Kuka on väittänyt, että Venäjä haluaa puuttua Suomen asioihin?
Kyse onkin siitä, että Suomen päättäjät luulevat niin eli pelkäävät sitä. Sitä sanotaan suomettuneisuudeksi.
Anneli Iloen [2009-05-20 08:15:10]


Ei Venäjä todellakaan halua puuttua Suomen asioihin

Jos jokin asia jää käsittelemättä mediassa (joka käsittelee jokseenkin kaikkea maan ja taivaan väliltä) ja poliitikoilta (jotka käsittelevät jokseenkin kaikkea maan ja taivaan väliltä), se johtuu vain siitä että ko. asialla ei ole kansan kiinnostusta ja pyrkimystä s.o. sillä ei ole merkitystä eikä se ole tärkeä.

Anneli Ilosen omituinen väite että tällainen käsittelemättä jääminen johtuisi median ja poliitikkojen matelemisesta Venäjän edessä jää kokonaan ilman selitystä.

Mitä ihmeen tekemistä Venäjällä olisi suomalaisen median ja politiikan aihevalintojen kanssa? Taatusti Venäjä ei ole mitenkään halukas puuttumaan tällaisiin Suomen asioihin.
Lehtienlukija [2009-05-19 12:37:17]


Lehtienlukijalle

Eivätkö matele? No, lehtien lukija ei tietysti osaa ottaa huomioon sitä, mitä jätetään käsittelemättä. Lehdet niin kuin valtiovallan korkeilla palleilla istuvat poliitikot ja virkamiehet välttelevät tärkeiden asioiden käsittelemistä. Julkkisten tekstiviestien ja poliitikkojen yksityiselämän ruotimisesta on tullut lehtien - jopa sähköisten viestimienkin uutisoinnin pääasioita, joilla täytetään palstatilat ja minuutit sen sijaan, että käsiteltäisiin Suomelle todella tärkeitä asioita niin sisäpolitiikassa kuin ulkopolitiikassakin. Se on sitä samaa matelemista.
Anneli Ilonen [2009-05-19 10:21:54]


Venäjähän ei ole edes vaatinut mitään, jonka edessä Suomi olisi madellut

Snellmanille sitten onnistui se mistä Arvidsson oli vain haaveillut, eli suomenkielen läpiajaminen harjoittamalla hyvää luottamuspolitiikkaa hallitusvaltaan, Venäjän tsaariin.

Autonomian ajan poliitikkojen rinnastaminen tämän päivän poliitikkoihin ontuu ja kompastuu täysin.

Autonomiassa oli tietenkin oltava lojaaleja hallitusvallalle. Tämän päivän Suomi ja Venäjä ovat hyvissä naapuruussuhteissa elävät kaksi itsenäistä valtiota, jotka täysin kunnioittavat toistensa suvereniteettia.

Nykyisen Venäjän taholta ei ole esiintynyt mitään sellaista painostusta tms. Suomea kohtaan, joka antaisi aihetta väittää suomalaisten hallitusherrojen esiintyneen sinne päin matelevasti.

Eihän Venäjä ole edes vaatinut Suomelta mitään. Anneli Ilosen matelemisväite ja autonomian aikaan rinnastaminen on kummallinen ja ontto.
Lehtienlukija [2009-05-17 22:01:27]


Matelevat hallitusherrat


Noin kahdessasadassa vuodessa ei ole juuri mitään muuttunut politikoinnissa. Olen lukenut teoksen John H. Wuorinen 1935. Suomalaisuuden historia (englanninkielestä kääntänyt E. F. Rautela). Porvoo: WSOY.

Kirjan sanoma osoittaa, että lähes kaksisataa vuotta sitten maan johtohenkilöt matelivat venäläisen vallan edessä kuin konsanaan nykyaikana ja koettivat vaientaa Suomen kansallisen arvon valtiollista merkitystä korostavia intellektuelleja. Esimerkiksi Adolf Iivar Arwidsson rohkeana mielipiteen ilmaisijana (Suomen kansallisuuden puolustamisessa) joutui "maanpakoon" Ruotsiin (Tukholman kuninkaallisen kirjaston hoitajaksi), koska hänelle monien yritysten jälkeen lopulta saatiin "kuonokoppa" ja hän joutui erotetuksi yliopiston dosentin tehtävistä eikä muitakaan sopivia virkoja Suomessa löytynyt.

Kirjan tekijä kuitenkin kyseessä olevan luvun yhteenvedossa (sivu 55) toteaa:

"Hänen taistelunsa suomenkielen kohottamiseksi kansalliskielen asemaan sai hyvinkin myötämieleisen kannatuksen. Ja hänen vaatimuksensa, että suomenkielen käyttöä olisi edistettävä, että siitä tulisi yläluokan puhekieli ja että suomenkielinen kirjallisuus pääsisi kehittymään, tunnustettiin monella taholla ajanmukaiseksi. Tosin hän ei ollut ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka tarkemmin määritteli kielen tärkeyden kansallisuudelle. Mutta Arwidsson käsitti ensimmäisenä suomenkielen välttämättömyyden Suomen valtiollisen itsenäisyyden tukena. Hän ensimmäisenä teroitti, että ellei kielikuilun erottamaa sivistyneistöä saada yhdistetyksi kansan enemmistöön, maan valtiollinen itsenäisyys luhistuisi ensimmäisessä Venäjältä puhaltavassa myrskyssä. Hän myös ensimmäisenä tähdensi, että maan turvallisuus ja menestys vaati täydellistä kielenuudistusta. Hän vaati sen tosiasian vilpitöntä tunnustamista, että suomenkieltä puhui seitsemän kahdeksatta osaa Suomen kansasta ja että yhtenäinen Suomen kansa ehdottomasti merkitsi suomenkielistä k ansaa; että kansallinen yhteyttäminen tapahtuisi vain saattamalla suomenkieli maan virkakieleksi ja samalla yläluokan kieleksi; että Suomen itsenäisyys oli merkitykseltään vähäinen niin kauan kuin Suomella oli vain oma hallitus, mutta voisi merkitä paljon, jos SAATAISIIN SYNTYMÄÄN NIIN VOIMAKAS JA VALISTUNUT YLEINEN MIELIPIDE, ETTÄ HALLITUKSENKIN OLISI KIINNITETTÄVÄ SIIHEN HUOMIONSA. – Nämä aatteet ja paljon muuta niihin liittyvää Arwidsson jätti perinnöksi kansalleen, kun olosuhteet häätivät hänet isiensä maasta.

V. 1823 vaikenivat Arwidssonin mukana viimeiset äänet, jotka toivat kuuluviin tämän aikakauden kansallismielisten toiveet ja riennot. Mutta hän oli ennättänyt tehdä kylvönsä ja pannut maahan elinvoimaisen siemenen, jonka piti kestää routainen talvikin. Sienen iti ja tuotti runsaan sadon, vaikka kolmatta vuosikymmentä kuluikin, ennen kuin toiset miehet ryhtyivät jatkamaan työtä siitä, mihin hänen oli ollut pakko se jättää."

Näyte siitä, mitä sisältyi tuon noin 20 vuoden toimintakulttuuriin:
Ylipäätään voi seuraavin sanoin kuvata Arwidssonin näyttämöltä poistumisen jälkeistä vuosikymmentä: "Uneliaisuus ja pelkuruus oli ominaista meidän valtiolliselle elämällemme ja kaikella muulle." Yleisistä asioista määräsi edelleen pieni virkamiesryhmä. Kaikkien vallitsevalle järjestelmälle epämieluisten kysymysten huolellinen sivuuttaminen, sukulaisten suosiminen viroissa ja tarkka julkisuuden karttaminen oli luonteenomaista maan silloisille johtohenkilöille. … Virkaylennyksiä pidettiin muun politiikan puutteessa … melkein tärkeimpinä asioina eikä suinkaan unohdettu kulissientakaisia kosketuksia vaikutusvaltaisiin henkilöihin Venäjän pääkaupungissa … "


anneli Ilonen [2009-05-17 14:56:58]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920



Nimi



Kotipaikka ja -maa





Vetoomus on kansalaisaloite Karjalan palauttamisen puolesta. Se ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjalani rahvas
[2.28 MB mp3-file].


SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].