[10] Venäjä
[16] Historialliset
[21] Poliittiset

PUOLA VENÄJÄN HISTORIAN VÄÄRENTÄMISEN KOHTEENA

- Venäjän puolustusministeriö vahvisti Saksa-NL –yhteistyön
- Molotov-Ribbentrop –sopimus unohtui Kovalevilta
- Venäjä väärentää systemaattisesti historiaansa
- Vapauttamisen käsite Venäjällä hukassa
- Puolalaiset aiheellisesti raivoissaan propagandasta
- Silovikihallinto ihannoi Neuvostoliittoa
- Neuvostoliiton hyökkääjästatusta ei voi kiistää
- Mikä Venäjän hyöty totuuden vääristelystä?
- Onko Venäjä kadottanut ”kunnialliset” juurensa?
- Korkea korruptio osa alennustilaa
- Venäjä etsii aina syntipukit maan ulkopuolelta
- Venäjä kulkee kohti romahtamistaan

Venäjän puolustusministeriö vahvisti Saksa-NL –yhteistyön

Venäjä vahvistaa Soviet Storyssa esitetyt todisteet siitä, että Stalinin Neuvostoliitto ja Hitlerin Saksa tekivät yhteistyötä ja tukivat toisiaan paljon tiedettyä enemmän. Tästä yhteistyöstä on olemassa osapuolten allekirjoittamat asiakirjat.

Tämä vahvistaminen tapahtui, kun Venäjän puolustusministeriö tällä viikolla julkaisi internet-sivuillaan artikkelin, jossa Puolasta tehtiin II maailmansodan aloittamisen syntipukki ja osoitettiin Neuvostoliiton vahva tuki Saksalle. Tekstin on kirjoittanut Newsru.com:in 03.06.2009 mukaan Sotahistorian Instituutin Luoteisalueiden sotahistorian tutkimusosaston johtaja, eversti Sergei Kovalev.

Kovalev toteaa: ”Kaikki, jotka tutkivat II maailmansodan historiaa tietävät, että sota alkoi, koska Puola kieltäytyi tyydyttämästä Saksan vaatimuksia, vaikka Saksan vaatimukset olivat sangen kohtuullisia: liittää Danzigin kaupunki Kolmanteen valtakuntaan, antaa lupa rakentaa maantie ja rautatie, jotka sitoisivat Itä-Preussin Saksan pääosaan”. Näitä vaatimuksia ei Kovalevin mielestä saa nimittää perusteettomiksi.

Molotov-Ribbentrop –sopimus unohtui Kovalevilta

Venäläinen eversti toistelee siten puolustusministeriön sivuilla II maailmansotaa edeltävää saksalaista propagandaa ja maitten yhdessä sopimaa ”totuutta”. Sen mukaan Puola kieltäytyi Saksan tarjouksista, koska halusi saada suurvaltastatuksen.

Eversti Kovalevilta on historiaan perehtyminen jäänyt kovin tarkoitushakuiseksi. Hän kokonaan unohtaa esim. Molotov-Ribbentrop –sopimuksen 23.08.1939, jonka pohjalta Neuvostoliitto ja Saksa jakoivat Euroopan etupiireihinsä. Puola päätettiin jakaa kahtia, kuten nämä kaksi hyökkääjävaltiota tekivätkin.

Puolustusministeriön selvitykset siitä, että ministeriön sivuille otetaan myös kiistanalaisia artikkeleita, on lähinnä lapsellinen. Pitäisikö Venäjän hallinnon kaikkia virallisia internet-sivuja nyt lukea siltä pohjalta, että mukaan on voitu ottaa kiistanalaisia asioita?

Venäjä väärentää systemaattisesti historiaansa

Venäjän puolustusministeriön Puolaa koskeva, tahallisesti vääriä tietoja toistava artikkeli, on osa maan hallinnon systemaattista historian väärentämistä.

Esimerkki siitä on juuri perustettu ns. fasisminvastainen komissio ja ilmeisesti kesäkuussa voimaan tuleva laki, joka kieltää vankeusrangaistuksen uhalla arvostelemasta Suuressa isänmaallisessa sodassa eli II maailmansodassa Neuvostoliiton rauhaa rakastavaa ja kansoja vapauttavaa roolia. Neuvostoliitto ei sen mukaan hyökännyt koskaan mihinkään, se tuli vain vapauttamaan.

Vapauttamisen käsite Venäjällä hukassa

Jos vapauttaminen käsitetään Venäjällä nykyään toiminnaksi, jossa oikeudettomasti hyökätään maahan, miehitetään, murhataan, ajetaan kansalaisia Gulagin vankileireille, toteutetaan kansanmurha ja tehdään muitakin hirmutöitä, niin onhan se vapauttamista; ihmisten vapauttamista hengestään ja omaisuudestaan.

Sanoilla vapaus ja rauha on siten Venäjällä täysin erilainen tulkinta kuin missään muussa sivistysvaltiossa. On Venäjän kansan kannalta surkuteltavaa, että maan hallinto pyrkii saavuttamaan suuruutta ja arvostusta pesemällä mustan valkoiseksi.

Samalla yritetään pestä Euroopan murhanhimoisimman valtion historia sankarilliseksi myytiksi ja pelastajavaltion historiaksi. Totuudenvastainen myytti ei pelkästään romahda itse, vaan se romahduttaa koko valtakuntaa.

Puolalaiset aiheellisesti raivoissaan propagandasta

Ei ole ihme, että puolalaiset ovat raivoissaan ja Puolan hallitus vaatii Venäjältä selvitystä. Eniten tapauksessa hämmästyttää se, että vielä 2009 Venäjä yrittää noin lapsellisella tavalla vierittää sodan aloittamisen syyt uhrin niskoille.

Kyse on samanlaisesta jälkipropagandasta, mitä Neuvostoliitto harjoitti ja mitä Venäjä jatkaa Suomea kohtaan talvi- ja jatkosodan aloittamisesta. Heidän mukaansa piskuinen Suomi hyökkäsi 50 kertaa suuremman Neuvostoliiton kimppuun – haluten tuhota Pietarin ja valloittaa maan.

Usein olisi hyvä vilkaista karttaan, ennen kuin tämän tyyppisiä väitteitä esittää. Eikä maan toimintaperiaatteitakaan kannattaisi unohtaa tarkastelussa.

Silovikihallinto ihannoi Neuvostoliittoa

Venäjä on presidentti Vladimir Putinin eli silovikihallinnon aika systemaattisesti siirtynyt kohti Neuvostoliiton ihannointia, II maailmansodan legitimointia ja historian väärentämistä.

Se ei tee Stalinin Neuvostoliitosta puolustajavaltiota, että Saksa ehti ensin hyökätä Puolaan ja Neuvostoliitto vasta pari viikkoa sen jälkeen. Stalin oli Hitleriä parempi taktikko ja psykologisen sodankäynnin tuntija.

Neuvostoliiton hyökkääjästatusta ei voi kiistää

Ei sekään muuta Venäjän hyökkääjästatusta, että Saksa ehti pari viikkoa aikaisemmin hyökätä Neuvostoliittoon, ennen kuin tämä ehti hyökätä Saksaan. Voitaneen sanoa, että Hitler oli nopeampi toimissaan kuin Stalin, kun sukset laitettiin ristiin.

Neuvostoliitto varusti Saksan niin ruualla kuin sotamateriaalillakin, jotta Saksa saattoi aloittaa II maailmansodan. Joten molemmat valtiot olivat hyökkääjäkumppaneita. Ja yhdessä ne jakoivat eurooppalaisia maita näiden maiden omasta mielipiteestä välittämättä.

Myytti siitä, ettei Neuvostoliitto miehittänyt Baltian maita tai yrittänyt miehittää Suomea, on sananhelinää, jolla ei totuuden kanssa ole tekemistä. Nämä eivät toki olleet ainoita maita, joihin Neuvostoliitto hyökkäsi.

Mikä Venäjän hyöty totuuden vääristelystä?

Venäjän historian väärentämisestä on kirjoitettu viime aikoina verraten paljon. Asiasta voi lukea yksityiskohtaisemmin mm. Pro Karelian artikkeleista. Historian väärentämistä toteutetaan valtionjohdon määräyksestä ja tuella. Joten se jatkuu niin kauan, kunnes nykyinen johto vaihtuu.

Valheella on lyhyet jäljet. Onko 60 vuotta lyhyt aika, on suhteellinen käsite. Venäjän nykyistä strategiaa suosivan kannattaa miettiä syvällisesti, saako Venäjä sillä kansainvälistä luottamusta? Saako se arvonantoa? Saako se taloudellista menestystä? Saako se todellista valtaa? Kunnioittavatko venäläiset itse itseään nyt enemmän kuin ennen?

Oikea vastaus jokaiseen kysymykseen on: ei. Kuka uskoo sellaiseen, joka jatkuvasti valehtelee? Uskotaanko Riidankylväjään siksi, että hänen puheessaan on noin 80 % valhetta? Kuka luottaa sellaiseen, joka väärentää historiansa? Kuka antaa arvoa väärentäjälle? Kuka uskoo rahojaan valehtelijan ja väärentäjän käsiin? Kuka luovuttaa vapaaehtoisesti valtaa totuutta kiertävälle?

Onko Venäjä kadottanut ”kunnialliset” juurensa?

Miksi Venäjä sitten toteuttaa tällaista strategiaa? Ehkä syy on se, venäläiset johtajat ovat kadottaneet perimmäisen venäläisen identiteetin. He eivät enää tiedä, mistä he voisivat olla ylpeitä. Kenties he eivät enää tiedä, mikä heidän historiassaan on totta ja mikä olisi se perusta, jolle voisi rakentaa nykyisyyden ja tulevaisuuden.

On epämiellyttävä todeta, että tällä menolla Venäjä tuhoaa myöskin sen arvokkaan ja korkeatasoisen, arvostettavan puolen toiminnassaan. Sitä löytyy esim. kulttuurin, tieteiden ja taiteiden alalta.

Tältä pohjalta tehty analyysi on siten hyvin tyly. Venäjän hallinto ja raharikkaat ovat täysin ulkona aidosta venäläisyydestä. He rakentavat järjestelmää, joka keskittyy kahteen asiaan: raha ja valta. Tai pelkästään valta, mikä Venäjällä merkitsee rahaa.

Korkea korruptio osa alennustilaa

Tämä rakentaminen näkyy esim. siinä, että korruptio on Venäjällä korkeampi kuin koskaan aikaisemmin. On selvää, että finanssikriisi on sitä vähentänyt, koska liikkuvaa rahaa on entistä vähemmän. Mutta ei se mihinkään ole hävinnyt, korruptiorahan hankkimisen muodot ovat kenties koventuneet.

Olisiko yksi esimerkki tästä se, että vaikka öljyn hinta barrelilta lähentelee 70 dollaria, asiasta ollaan täysin hiljaa? Ensin halutaan ilmeisesti paikata oma kukkaro, jossain vaiheessa sen jälkeen valtion kukkaro ja jos jotain jää, niin siitä kenties jaetaan kansalaisille jotain.

Jos hinnan noususta pidettäisiin meteliä, jokainen taho olisi vaatimassa omaa osuuttaan ja jakaminen olisi entistä vaikeampaa.

Venäjä etsii aina syntipukit maan ulkopuolelta

Miten korruptio, raha, valta ja vastaavat asiat liittyvät siihen, että puolustusministeriö leimaa Puolan II maailmansodan aloittajaksi? Syy-yhteys on yksinkertainen. Tällä tavoin huomio jälleen kerran kiinnitetään ulkoiseen viholliseen. Tällä kertaa se on Puola, jonka väitetään aloittaneen suuren maailmanpalon.

Venäjä on erittäin syvällä kriisissä ja tämä johtamisen kriisi vain syvenee. Ei ole ihme, jos pääministeri Putin oli Suomen vierailullaan silminnähden hermostunut. Ilmeisesti suomalaiset eivät suoralta kädeltä luvanneet maksaa uusia sotakorvauksia, vaikka ilmaiseksi antavatkin tuhota oman meripuolustuksensa ja heikentää turvallisuuttaan.

Venäjä tarvitsee ulkoisia vihollisia, koska syy maan suunnattomiin ongelmiin ei koskaan ole sen omassa hallinnossa, vaan vihamielisissä ulkomaissa. Milloin maailman pahin valtio on piskuinen Viro, milloin Puola, milloin Ukraina tai Georgia. Ja milloin se oli Tsetsenia, joka kansanmurhan avulla saatiin vain toistaiseksi kuriin.

Venäjä ja Suomi saman akselin ääripäissä

On sinänsä mielenkiintoista tehdä vertailuja Suomen ja Venäjän johdon välillä. Venäjä muuntaa historiansa vastakohdakseen saadakseen etua. Suomen valtionjohto jättää korjaamatta historiansa virheet omaksi vahingokseen. Voisivatko kaksi kansakuntaa olla tässä suhteessa enemmän saman akselin ääripäissä?

Asia voidaan ilmaista myös siten, että Venäjä on hyökkääjävaltio ja Suomi on puolustajavaltio eli uhri. Jälleen kerran uhri on luovuttamassa omia oikeuksiaan ja etujaan entiselle hyökkääjävaltiolle ilman mitään vastinetta.

Voidaan sanoa, että Venäjän johdolta puuttuu moraali, kun se tällaista vaatii ja Suomen johdolta puuttuu selkäranka, kun se toivorikkaana tällaiseen suostuu. Suostuisiko Venäjä vastaavanlaiseen tilanteeseen omalla kohdallaan?

Venäjä kulkee kohti romahtamistaan

Venäjä kulkee kohti kohtaloaan. Sen nimi on romahtaminen. Lisää indikaatioita tämän tapahtuman toteutumiseksi nähdään lähes päivittäin. Täysin toisinkin voisi olla.

Tarvitsee muistaa vain kaksi käsitettä niiden oikeassa merkityksessä: luottamus ja win-win.

++

Jatkokirjoitus 05.06.2009: HS uutisoi, että Venäjä on vetänyt eversti Kovaljevin kirjoituksen pois puolustusministeriön nettisivuilta. Voitaneen sanoa, että yksi koepallo tuli kokeiltua ja reaktiot siihen testattua.

++

Lisätiedot: Veikko Saksi

Iivana Julma

Venäjä,Venäjä,Venäjä

Korjaan

Saksa ei vaatinut Puolalta oikeastaan mitään