Tietoa kirjoittajasta


Markus Lehtipuu

Markus Lehtipuu
free lance -toimittaja

Markus Lehtipuu on helsinkiläinen kirjakustantaja ja matkailutoimittaja. Hän kokosi 1980-luvun lopulla itsenäisen matkailun käsikirjan Tuhat Tietä Tropiikkiin, josta tuli suosittu opaskirja.

Hän oli perustamassa matkaopaskirjasarjaa ”Suomalainen Matkaopas” 1990-luvun alussa ja toimii edelleen samannimisen osakeyhtiön toimitusjohtajana.

Markus on oleskellut tai työskennellyt 75 itsenäisessä maassa ja kirjoittanut yli 20 matkaopaskirjaa, osa näistä englanniksi.

Lehtipuulla ei ole juuria Karjalassa. Hän otti osaa toimittajien helikopterimatkalle Karjalaan keväällä 1999, ja on sen jälkeen käynyt yli lukemattomia kertoja Karjalassa.

Vuonna 2000 ilmestynyt Karjala Suomalainen Matkaopas myytiin loppuun kahdessa kuukaudessa, ja kesällä 2002 julkaistaan jo kirjan neljäs, laajennettu ja korjattu painos.

Lehtipuu on opiskellut yliopistossa taloustieteitä ja tiedotusoppia. Karjalan tutkimus on antanut mahdollisuuden ainutlaatuiseen pioneerityöhön ja samalla erilaisten visioiden kehittämiseen.

Akateemisten oppien ohella eri puolilta maailmaa hankitut kokemukset ovat helpottaneet Karjala-kysymyksen hahmottamista.

E-mail
Kirjoittajan muita artikkeleita

19.07.2015 [10, 16]
»  HAAVEILEEKO KIINA VENÄJÄN KAUKOIDÄSTÄ?

27.04.2015 [02, 04, 10]
»  VUODEN 1915 KARTTA PALJASTAA

23.04.2015 [04, 10, 16]
»  HISTORIA KIRJOITETTAVA OIKEIN!

26.03.2015 [02, 10]
»  VIETNAM JULISTAA: "SAARET KUULUVAT MEILLE!"

09.03.2015 [02, 10]
»  SOPIMUSHISTORIA PALJASTAA KARJALAN KUULUVAN SUOMELLE

12.09.2009
»  IRAKIN KATASTROFI JA KARJALAN PALAUTUS 

05.06.2009 [07, 10, 16]
»  SUOMI JUUTALAISVAINOJEN AIKAJANALLA 

20.01.2008 [13]
»  PETIT FUTÈ MURMANSK REGION -KIRJA VÄÄRENTÄÄ HISTORIAA

24.09.2007 [02]
»  KARJALAA EI OLISI KANNATTANUT PALAUTTAA 1991 

29.06.2006 [02]
»  KARJALAN UUSI ELINTASOKUILU

06.10.2005 [02]
»  JAAKKO HALKON VISIO

30.06.2005 [02]
»  ”NELJÄN KOPLA”

10.01.2005 [02]
»  KARJALAN TUHAT TYHJÄÄ TAI MELKEIN TYHJÄÄ KYLÄÄ

30.10.2004 [02]
»  KARJALAN TRAGEDIA PALJASTUU 

18.08.2004 [02]
»  MIEHITYSVALTA KOROSTUU SALLAN ALAKURTISSA

03.07.2004 [02]
»  IHANTALAN TORJUNTAVOITOSTA 60 VUOTTA

14.10.2003 [02]
»  TARTON RAUHAN MUISTOPÄIVÄ

13.07.2003 [02]
»  TURISMIA PETSAMOSSA? EI TODELLAKAAN!

10.07.2003 [02]
»  PETSAMO ON VENÄJÄN VIIMEINEN NEUVOSTOALUE

08.07.2003 [02]
»  EUROOPAN HISTORIALLINEN YHDISTYMINEN 

15.06.2003 [02]
»  KARJALAISTEN KESÄJUHLAT 

28.05.2003 [02]
»  LUKOIL-SATAMAPROJEKTI ON KUIN MUURAHAISPESÄ

23.04.2003 [02]
»  JOHNNY KNIGA -LEHDEN KARJALA-ARTIKKELI

21.04.2003 [02]
»  RANSKALAINEN TOIMITTAJA TUTKI KARJALA-KYSYMYSTÄ VIIKON AJAN

15.04.2003 [02]
»  KARJALAN PARLAMENTTI HALUAA YHTEISTYÖTÄ SUOMEN KANSSA

28.03.2003 [02]
»  RAVANSAARI TUHOTTU TÄYSIN VIIPURINLAHDELLA 

24.03.2003 [02]
»  UURAASSA RAKENNETAAN KIIVAASTI

04.03.2003 [02]
»  PÄÄTTÄÄKÖ STALIN SUOMEN RAJOISTA? 

17.02.2003 [02]
»  UURAAN SATAMA EI VALMISTU AJOISSA

08.02.2003 [02]
»  MERKILLINEN TIEDOTUSSOTA KIIHTYY

  Lisää artikkeleita kirjoittajalta

  Artikkeli-arkisto


Copyright 1999-2018 © Pro Karelia ry. Artikkelien ja kuvien lainaaminen sallittua, lähde mainittava.

  Pro Karelian email-rekisterit

05.06.2009
Markus Lehtipuu

Tämä artikkeli liittyy alla lueteltuun/lueteltuihin artikkeliryhmiin.
Klikkaamalla artikkeliryhmää näet, mitä muita artikkeleita ryhmään kuuluu.


[07] Totalitarismi
[10] Venäjä
[16] Historialliset

SUOMI JUUTALAISVAINOJEN AIKAJANALLA

- Juutalaisvainot aikajanalla
- Taustalla Venäjän valtiolliset juutalaisvainot
- Juutalaiset ja kommunistinen vallankumous
- Saksa ja kommunismin uhka
- Natsit nousevat valtaan
- Saksan juutalaiset vuosina 1933-39
- Lopullinen ratkaisu ja juutalaiset
- Johtopäätöksiä
- Missä juutalaisia pelastui eniten?
- Suomi ja holokausti

Juutalaisvainot aikajanalla

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole väheksyä Natsi-Saksan toteuttamia ihmisoikeusloukkauksia vuosina 1933–45. Toisen maailmansodan aikana Euroopan 9.8 miljoonasta juutalaisesta surmattiin 5 860 129 henkeä, ja suurin osa heistä natsien väkivaltakoneiston toimesta.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on esittää tasapuolinen katsaus juutalaisvainoihin aikajanalla, sijoittaa Suomi tähän aikajanaan ja verrata tapahtumia Venäjän tapahtumiin.

Taustalla Venäjän valtiolliset juutalaisvainot

Tarkastelu alkaa vuodesta 1880. Tuolloin USA:ssa oli 250 000 juutalaista. Vuonna 1930, 50 vuotta myöhemmin, USA:ssa oli 5 miljoonaa juutalaista. Miksi juutalaisten määrä oli 20-kertaistunut?

Vastaus on venäläiset juutalaisvainot. Pahimmat ”pogromit” Venäjällä toteutettiin 1881–84, 1891–92 ja 1903–06.

Juutalaisten tulva rasistisesta Venäjästä USA:han selittää Yhdysvaltain juutalaisväestön rajun kasvun. Venäläinen rasismi selittää myös Israelin historiaa: vuosina 1880–1930 noin 180 000 juutalaista muutti Venäjältä Palestiinaan. Siionismia ei olisi syntynyt ilman venäläistä rasismia.

Juutalaiset ja kommunistinen vallankumous

Miksi sitten juutalaiset ja kommunismi yhdistetään toisiinsa? Anna Politkovskaja antoi eräässä Tsetseniaa käsittelevässä kirjassaan selityksen: juutalaiset olivat niin vihaisia venäläisille sortajilleen, että he uskoivat vallankumouksen antavan mahdollisuuden vapauteen tai kostoon tai molempiin.

Eittämättä sosialistinen idealismi houkutteli juutalaisiakin mukaan vallankumoukseen, mutta vuosikymmenien rasistinen sorto on yhtä lailla uskottava selitys juutalaisten osuuteen Venäjän vallankumouksessa.

Saksa ja kommunismin uhka

Saksan tilanne I maailmansodan jälkeen oli vaikea ja sitä vaikeutti entisestään kommunistien vallankaappausyritys vuonna 1919. Samana vuonna Hitler liittyi Saksan työväenpuolueen jäseneksi jäsenkirjan numerolla 555.

Jos Venäjän valtiollinen rasismi oli vainonnut juutalaisia vuosikymmenien ajan, ja monet juutalaiset etsivät pakotietä kommunistisesta vallankumouksesta, looginen johtopäätös on nähdä juutalaisten osuus kommunistisessa kumouksellisuudessa myös uhkana vieraiden valtioiden koskemattomuudelle.

Suomi vuonna 1918 ei ollut ainoa valtio, joka joutui vallankumousyrityksen kohteeksi. Suomen ”valkoiset” rankaisivat ankarasti kommunistien vallankaappauksen ja Saksassa suhtauduttiin varmasti yhtä kriittisesti vallankumouksen uhkaan.

Natsit nousevat valtaan

Hitlerin kansallissosialistinen työväenpuolue nousi valtaan näennäisen demokraattisesti. Hitler vastusti vahvasti kahta asiaa: kommunismia ja juutalaisia. Edellä mainituista syistä ne kietoutuivat Venäjä-suhteissa samaan pakettiin.

Saksan juutalaiset vuosina 1933-39

Suomalaisessa keskustelussa esitetään aika ajoin syytöksiä Suomen politiikasta 1930-luvulla. Suomea on väitetty saksalaismyönteiseksi. Jälkiviisaasti on haluttu nähdä Suomen tukeneen sotien jälkeen tunnetuksi tullutta natsien kansanmurhapolitiikkaa, ns. holokaustia.

Siksi on tärkeää tarkastella mitä Saksassa tapahtui ja suhteuttaa se siihen, mitä Venäjällä tai Neuvostoliitossa tapahtui. Tämä vertailu auttaa ymmärtämään sitä, millaisessa maailmassa Suomi eli sotia edeltävän ajan ja itse sotavuodet.

1933: Juutalaisten syrjintä alkoi, 52 vuotta venäläisten aloitettua oman juutalaisia syrjivän politiikkansa. 15.09.1935 Nürnbergin lait kielsivät juutalaisilta Saksan kansalaisuuden ja seka-avioliitot.

15.06.1938: Ensimmäiset 1 500 juutalaista pidätettiin pikkurikoksista syytettyinä ja vangittiin keskitysleireille, yli 5 vuotta natsien valtaannousun jälkeen ja 21 vuotta sen jälkeen, kun Lenin antoi pidätysmääräyksensä koskien eri Venäjän ihmisryhmiä ja puolitoista vuotta sen jälkeen, kun Moskovan toisessa oikeudenkäynnissä syytettiin trotskilaisia, jotka sittemmin surmattiin.

26.08.1938 juutalaisten karkotuksia Saksasta edistettiin.

09.11.1938 kristalliyönä häpäistiin 1 400 synagoogaa Saksassa, juutalaisten kauppoja rikottiin ja 91 juutalaista sai surmansa, vuosia sen jälkeen, kun Neuvostoliitossa oli vangittu tiettyyn ryhmään kuuluvia, kirkkoja tuhottu ja tuhansia tapettu.

12.11.1938 juutalaisten kauppoja suljettiin, 21 vuotta sen jälkeen, kun Venäjällä oli takavarikoitu kauppiaiden omaisuus.

30.04.1939 juutalaisia karkotettiin kodeistaan, noin kaksi vuotta sen jälkeen, kun Stalinin vainoissa alettiin ihmisiä hakea kodeistansa vangittaviksi.

04.07.1939 juutalaisten yhdistys Saksassa hajoitettiin ja asetettiin Gestapon hallintaan, parikymmentä vuotta Venäjällä tapahtuneiden sosialisointien jälkeen.

Lokakuussa 1939 Saksassa annettiin ensimmäinen joukkomurhaa koskeva määräys, kohteena saksalaisia kehitysvammaisia, noin 22 vuotta sen jälkeen, kun Lenin antoi ensimmäiset joukkomurhaa koskevat määräyksensä.

Lopullinen ratkaisu ja juutalaiset

31.07.1941 Hermann Göring määrsi aloitettavaksi suunnitelman ”lopullisesta ratkaisusta” juutalaiskysymykseen, noin 6 viikkoa jatkosodan alkamisesta, noin 5 viikkoa Suomen liityttyä jatkosotaan ja noin 3 viikkoa sen jälkeen, kun ensimmäiset suomalaiset olivat ylittäneet Neuvostoliiton rajan.

08.12.1941 Saksassa käytettiin ensimmäistä kertaa myrkkykaasua juutalaisia vastaan, kaksi päivää sen jälkeen, kun Risto Ryti oli julistanut Karjalan liitetyksi takaisin muun Suomen yhteyteen ja Suomen saavuttaneen pääpiirteissään asemasodan rintaman.

20.01.1942 Saksan johto keskusteli ”lopullisesta ratkaisusta”, tasan puoli vuotta jatkosodan alkamisesta.

15.02.1942 Auschwitz-Birkenaussa alkoi Zyklon-B -myrkkykaasun käyttö, lähes seitsemän kuukautta jatkosodan alkamisesta.

17.03–23.07.1942 aikana Puolaan valmistui ja otettiin käyttöön kuusi kuolemanleiriä, lopulta yli vuosi jatkosodan alkamisesta.

Toukokuussa 1942 Puolan juutalaisjärjestöt päätyivät johtopäätökseen, että natsit aikovat tuhota kaikki Euroopan juutalaiset, 11 kuukautta jatkosodan alkamisesta.

Johtopäätöksiä

Suomen on väitetty syyllistyneen Saksan hyökkäykseen 22.06.1941. Erilaisin perustein on väitetty, että Suomi jollakin tavalla osallistui tai ajautui Saksan sodanpäämäärien toteuttamiseen.

Edellämainitut päivämäärävertailut osoittavat, että maailmankuulut tuhoamisleirit perustettiin jopa yli vuosi jatkosodan alkamisen jälkeen. Suomi ei voinut osallistua holokaustia toteuttavan Saksan sodanpäämääriin, koska sodan alussa ei holokaustia vielä ollut olemassakaan.

Osa Euroopan juutalaisten kuljetuksista tuhoamisleireille toteutettiin vasta siinä vaiheessa, kun Suomi oli jo irtautumassa sodasta tai kokonaan irtautunut siitä. Esimerkiksi Unkarista kuljetettiin 434 351 juutalaista tuhoamisleireille vasta 15.05–09.07.1944.

Missä juutalaisia pelastui eniten?

Kaikista Euroopan maista nimenomaan Suomesta (ja Ruotsista) pelastuivat käytännössä 100 % maan omasta juutalaisväestöstä.

Suurin osuus maan juutalaisista tuhoutui Puolassa, joka oli sodan suurimpia uhreja. Saksan-juutalaisista tapettiin 76 %.

Viroa on syytetty juutalaisten huonosta kohtelusta: 4 500 juutalaisväestöstä tapettiin 44 %. Saksaa on syytetty Neuvostoliiton alueella tapahtuneista juutalaisten tuhoamisyrityksestä. Kuitenkin Neuvostoliiton juutalaisista kuoli 33 %, 67 % pelastui.

Suomi ja holokausti

Tietyt tahot ovat halunneet mustamaalata Suomen maineen esittämällä syytöksiä luovutuksista ”varmaan kuolemaan”. Kronologia kuitenkin vahvistaa muutaman yllättävän tosiasian:

- jatkosodan alussa ei juutalaisten tuhoamista edes vielä suunniteltu
- jatkosodan alussa eivät saksalaiset olleet käyttäneet myrkkykaasua juutalaisia vastaan kertaakaan
- jatkosodan alussa ei natseilla ollut vielä yhtään juutalaisten tuhoamisleiriä
- jatkosodan alussa ei kukaan voinut kuvitellakaan saksalaisten pyrkivän juutalaisten tuhoamiseen, ja kun sellainen johtopäätös tehtiin, oli jatkosotaa sodittu jo lähes vuosi
- Suomi ei missään tilanteessa neuvotellut holokaustiin syyllistyneen Saksan kanssa ennen jatkosodan alkua.
- Suomi ei voinut tietää mistään holokausti-tyyppisestä rikoksesta ihmisyyttä vastaan jatkosodan alussa, koska mitään sellaista ei siihen mennessä ollut tapahtunut

Lisätiedot: Markus Lehtipuu



Artikkelien kommentointi on toistaiseksi lopetettu.
Kommentin tai mielipiteen voi lähettää suoraan Pro Karelia -verkkolehden toimitukselle: toimitus@prokarelia.net


Uskottavuus

Nimimerkki karjalainen kirjoitti näin:

"Kiitos Markus!
Erittäin looginen ja hyvä artikkeli. Tämän soisi leviävän myös laajemmalle.
karjalainen [2009-06-05 14:53:50]"

Nimimerkki karjalaisen takana olevan henkilön olisi ollut syytä harkita.
Nimetön [2009-06-13 14:06:40]


Miksi saippuatehtaita ei pommitettu?

Vielä tuosta väitteestä, ettei Barbarossan alussa muka murhattu juutalaissiviileitä. Lainauksia Kanava-lehden artikkelista:

http://www.helsinki.fi/~pjojala/Kanavateksti.html
KANAVA-LEHTI
Skännätty Kanava-lehdestä 7/2001
Marku Jokisipilä
Länsivallat ja juutalaisten tuho

Niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassakin säilytetään valtavaa määrää salaiseksi julistettuja
Hitlerin Saksaa koskevia asiakirjoja. Britanniassa arkistot ovat pysyneet lähes kokonaan suljettuina
aina tähän päivään asti, mutta Yhdysvalloissa tätä yhteensä useiden satojen tuhansien sivujen laajuista
aineistokokonaisuutta on viime vuosina alettu asteittain vapauttaa tutkimuksen käyttöön. Vuonna 1996 joukko
amerikkalaistutkijoita sai tiedonvapautta koskevaan lakiin vetoamalla ensimmäistä kertaa osan näistä
Yhdysvaltain kansallisarkiston asiakirjoista käytettäväkseen.

Toden teolla prosessi vauhdittui 1998, kun annettiin erityinen asetus natsien sotarikoksia koskevien
asiakirjojen avaamisesta. Presidentti Bill Clinton nimitti tätä deklassifioimistyötä varten useiden eri alojen
edustajista koostuvan työryhmän (Interagency Working Group eli IWG), joka on kasvavalla vauhdilla poistanut
asiakirjojen kayttörajoituksia. Näistä asiakirjoista erityisesti keskustiedustelupalvelu CIA:n ja strategisen
palvelun viraston OSS:n edeltäjaän COI:n (Coordinator of Information) asiakirjat ovat tuoneet lisävalaistusta
siihen, mitä lännessa tiedettiin juutalaisten joukkomurhasta.

Kun Saksan idänhyökkays kesäkuussa 1941 alkoi, seurasi taistelujoukkojen jäljessa neljä turvallisuuspoliisin Einsatzgruppe-iskuryhmää, kolme Waffen-SS:n prikaatia, 23 poliisipataljoonaa ja muutamia muita erikoisosastoja,
jotka olivat saaneet tehtäväkseen etnisten puhdistusten toimeenpanon. Niiden paikan päällä
1941-43 suorittamien teloitusten kokonaisuhrimäärä nousi lopulta lähes puoleentoista miljoonaan.

Breitman julkaisi 1998 tutkimuksen Official Secrets -
What the Nazis Planned, What the British and Americans Knew, jossa hän osoitti lännen saaneen holokaustista
huomattavasti yksityiskohtaisempaa ja aiempaa tietoa kuin siihen saakka oli luultu. Kaapatuista radioviesteistä kävi ilmi niin operaatio Barbarossan ensimmäisten kuukausien aikana itärintamalla toimeenpantujen etnisten puhdistusten laajuus kuin keskitysleirien olemassaolokin.

Britannian
posti- ja lennätinsensuuriviraston juutalaisten tilannetta käsittelevässä katsauksessa tammikuulta 1942 todetaankin, että saksalaiset "selvästi harjoittavat tuhoamispolitiikkaa juutalaisia vastaan". Katsauksessa kuvataan joitakin poliisijohtaja Jeckelnin komentamien osastojen tekemiä joukkomurhia sekä annetaan täsmälliset ja täysin paikkansapitävät tiedot uhrien määrästä. Lopuksi siteerataan virallista saksalaisasiakirjaa, jossa todetaan, että "ainoa Puolaan jäävä juutalainen asia ovat
hautausmaat". Britannian viranomaisilla ei siis vaikuttanut olevan minkäänlaisia illuusioita Euroopan juutalaisia odottavasta kohtalosta.

Britit eivät kuitenkaan katsoneet voivansa tehdä asialle mitään. Tiedustelupalvelun osasto MI-6:n sisäinen ohje syyskuun 12. päivältä jopa totesi: "Sen tosiasian, että poliisi tappaa kaikki käsiinsä saamat juutalaiset, pitäisi nyt olla riittävän hyvin tiedossa. Siksi ehdotetaan, ettei näistö teurastuksista enää raportoitaisi pääministerille, ellei sitä erikseen pyydetä". Britit saivat jo tässä
vaiheessa käsiinsä myös raportteja Dachausta, Buchenwaldista, Auschwitzista ja muutamasta muusta keskitysleiristä,joissa vertailtiin nälkään ja tauteihin kuolleiden määriä hirtettyihin ja ammuttuihin.

Miten on selitettävissä se, että Auschwitzin keskitysleirin olemassaolon ja sijainnin tunteneet liittoutuneet kylla pommittivat teollisuuslaitoksia leirin lähellä, mutta eivät sinne johtavaa rautatietä tai sen kaasukammioita? Miksi juutalaisten kohtalosta ei lännessa syntynyt edes mainittavampaa julkista keskustelua? Näihin kysymyksiin esitetyt vastaukset ovat aina riippuneet paljolti siitä, onko länsihallitusten katsottu todella tienneen, mitä Saksan miehittämässä Euroopassa ja itärintamalla tapahtui.Viimeistään lännen omien tiedusteluelinten arkistoista viime vuosina löytynyt uusi todistusaineisto tuhoaa uskottavuuden väitteeltä, jonka mukaan Lontoon ja Washingtonin toimettomuus johtui tietämättömyydestä.

Britit eivät ha1unneet tehdä mitään, mikä olisi paljastanut heidän osaavan murtaa saksalaisten salakoodit. Kyky lukea vihollisen viestejä tämän siitä tietämättä oli sodankäynnissa valtava etu, jota ei haluttu vaarantaa mistään hinnasta. Juutalaisten kohtalo, vaikka hirveä ja epäinhimillinenkin, kalpeni merkityksessään sodan voittamisen rinnalla. Brittitiedustelun kaappaamia saksalaispoliisin radioviestejä ei luovutettu käytettaväksi Nürnbergin oikeudenkäynnissä eikä missään muussakaan sodanjälkeisessä sotarikosoikeudenkäynnissä, vaikka niistä olisi ollut syyttäjille huomattavaa apua niin joukkomurhien
rekonstruoimisessa, niihin osallistuneiden yksikköjen ja yksittäisten henkilöjen tunnistamisessa kuin mahdollisten todistajien hankinnassakin.

Kwiet on nimittänyt tätä ilmiötä "liittoutuneiden pitkitetyn vaikenemisen laiksi" ja arvellut sen syyksi kylmän sodan. Länsi halusi salata radiotiedustelunsa menestyksellisyyden, koska se tarjosi muuttuneessa maailmassa taistelussa Neuvostoliittoa vastaan samanlaisen valttikortin kuin aikanaan taistelussa natsi-Saksan kanssa."

Lisäisin tähän sen, että MI6 ja CIA värväsivät kaikkein pahimmat natsit omiin joukkoihinsa. Samalla KGB ja GRU infiltroivat Lännen tiedustelupalvelut. Siksi nousi rautaesirippu: Länsi hävisi vakoilusodan Neuvostoliitolle. 99% Lännen agenteista NL:ssa teloitettiin, koska muulit osasivat käryttää heidät. Ahneudella natsien värväämisessä oli paskainen loppu.

Pauli Ojala
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Kanavateksti.html

Pauli Ojala [2009-06-06 20:37:26]


Suomen vainolaiset

AXEL WAHREN - SUOMENJUUTALAINEN TARINA

http://www.helsinki.fi/~pjojala/Forssan_Lehti.html
Forssan perustajan Axel Wahrenin (1814-
1885) satumainen tarina tarjoaa ristiriitaan kansallishistoriallisen
näkökulman, josta voisi oppia edelleen.

Forssa on Suomen ensimmäinen maaseudulle perustettu teollisuusyhteiskunta.
Juuri tällaisia Hi Tech –ilmiöitä maakuntiin tänäänkin haikaillaan. Suomi
on maailman kilpailukykyisin maa – mutta ulkoistaa.

Wahren loi Forssan kuin tyhjästä Loimijoen kosken partaalle. Hän oli
kisällinmatkoillansa värjärintaidot oppinut kemisti, aikana jolloin kun
kemistejä ei oltu vielä keksitty.

Wahrenin isä oli tehnyt konkurssin, ja 24-vuotias poika saapui seudulle
varattomana (sitähän ei tarvinnut mainostaa Jokioisten verkatehdasta
vuokrattaessa).

Vuonna 1847 Forssaan nousi kehruulaitos, sitten puuvillakutomo, värjäämö,
viimeistämö, konepaja, höyrysaha ja tiilitehdas. Forssan rautatie on
revitty ylös, mutta maamme ensimmäinen kunnon puhelinjohto vedettiin v.
1878 Matkuun. Entä jos Forssan kaupunki pyytäisi Nokiaa mukaan pystyttämään
muistomerkkiä keskelle ei mitään, ennen kuin Matkun asema metsittyy
kokonaan?

Graham Belliä pidetään puhelimen keksijänä mutta harvoin kuulee
mainittavan, että niin telefoniin kuin mikrofoniin ja gramofoniinkin oli
massakäytön vaatimat parannukset tehnyt Emil Berliner. Sekä Wahren että
Berliner olivat juutalaisia: mitäpä jos sinä vuonna Afrikassa marakatit
kerran, telefonilaitoksesta olisivat kuulleet sen verran juuri näitä
reittejä?

Pumpulienkeleilleen Wahren perusti koulun, kirjaston, säästöpankin, vaivais-
ja sairaskassan, asuntoja ja kirkon. (Tehtaankoulusta ponnisti mm. Suomen
ensimmäinen naisministeri Miina Sillanpää.) Wahren otti käyttöön
vuoroviljelyn ja salaojituksen, jalosti eläimiä ja harjoitti
metsänhoitoa.

Venäläistämistä vastaan kulttuurin voimin taistelleen JW Snellmanin
toimeksiannosta Wahren laati valtakunnallisen kotiteollisuustuotteiden
markkinointiohjelman, jota noudatettiin koko maassa.

Wahren oli pioneeri kauppamatkustajien ja jälleenmyyntiverkoston
suhteen. Markan synnyinvuonna 1862 hän ideoi Suomen Yhdyspankkia
(vaikkei pystynytkään osakkeita juuri merkitsemään). Kymin osakeyhtiötä
Forssan isä taas synnytti v. 1872. Autonomisen Suomen Ensimmäisessä
Teollisuusnäyttelyssä 1876 Wahren sai pääkomissaarin tehtävät.

On nostalgista, että Forssan lakipiste osuu vuoteen 1903, jolloin SDP sai
ohjelmansa ja nimensä. Ei kaikkia patruunoita vihattu. Yhtiöön renki
saattoi päästä poliisia pakoon ja puuvillatehtaan väki pidettiin töissä
USA:n sisällissodasta huolimatta.

Hallituksen takavarikoidessa tuotantoa murtautui Wahren omiin
varastoihinsa, keksi vekseleillä keinottelemisen,
eikä hävennyt rahanlainaamista hämäläisiltä talonpojilta.

Tyykikylän elämä pyöri Yhtiön ympärillä, kuten Malin veljekset laulavat.
On kohtalon ironiaa, että keskelle Hämettä vakiintui paikannimi,
jonka ähvää kukaan ei kehdannut lausua. Wahrenilta jäi antamatta nimi
tehtaallensa ja orastava kaupunki jäi Helsingforssien ja Tammerforssien
rinnalla nimenä torsoksi.

Wahrenin yritykset saada Venäjän vientiin samat erikoisoikeudet kuin
Finlaysonilla oli aikanaan tapulikaupunkien rinnalla hylätty - ja ninpä
juutalaisen yritys sulautettiin skotin yritykseen v. 1934.

Suomen itsenäisyyttä piilaava Wahrenin yrittäjätarina loi osaltaan
puitteita työväenliikkeemme järjestäytymiselle. Wahrenia kuvaavat
kisällinvuodet, tarmo, ennakkoluulottomuus, usko asiaansa - sekä oma-
aloitteinen työntekijöistä huolehtiminen.

Ulosliputtajat ja ulkoistajat voisivat muistaa Nälkämaan laulun
johtopäätöksen: ”Meidän on uudestaan luotava maa. Raukat vain menkööt
merten taa.” Yritykset tarvitsevat isiä, eivät optioita.

Pogromeissa Suomi piti rajan kiinni. Samoin 1930-luvulla, sisäministeri Kekkosen rajoittaessa "keskieuroopan" pakolaisten määrän 228 henkeen.

Juutalaiset on joukkokarkoitettu, joskus omaisuutensa kanssa mutta yleensä ilman, monista valtioista ja yksittäisistä suurkaupungeista viimeisten kahdentuhannen vuoden aikana. Itse asiassa heidän sanotaan tulleen karkoitetuksi jossakin vaiheessa lähes jokaisesta Euroopan valtakunnasta. Niinpä Ranska aloitti juutalaisten laajat ja perusteelliset karkoitukset vuonna 1182 ja teki siitä juhlavan perinteen vuosina 1248-1249, 1306, 1311 ja 1394. Alueellisista karkotuksista tunnetuimmat ottivat paikkansa Bretagnessa 1239 sekä Anjoussa ja Mainessa 1289. (Lopullinen paluu Ranskaan sallittiin vasta vallankumousvuonna 1789.)

Karkotuksiin turvauduttiin toistuvasti, koska niiden toteutus ontui usein ja hallintoalueen taloudella koituneiden tappioiden vuoksi karkotuskäskyt pian kumottiin. Edelleen suuri osa Saksaa karkoitti juutalaisiansa vuosina 1192 sekä 1248, osa Italiaa 1290, Unkari 1349 ja 1360. Vuonna 1298 Itävallassa, Baijerissa ja frankkien maassa 100 000 juutalaista pääsi hengestään. Kahdeksan vuotta myöhemmin (1306) saman verran juutalaisia karkotettiin Ranskasta hengenmenetyksen uhalla. On väitetty, että vuosina 1648-1658 Puolassa olisi eliminoitu lähes puoli miljoonaa juutalaista.

Englanti karkoitti kerralla kaikki noin 16 000 juutalaistansa vuonna 1290 (paluu sallittiin vasta 1650), Krakova 1407 ja 1494, Provence 1501, Liettua 1495, Portugali vuonna 1497 ja Espanja vuonna 1492. Yleensä muuttajat saivat ottaa irtaimen omaisuutensa mukanaan, mutta saataville muutot panivat monessa tapauksessa pisteen. Esimerkiksi Englannin kuningas Edward I (o):n velat juutalaisille velkojille raukesivat näppärästi. Muun muassa Englannin vuoden 1290 ja Ranskan 1306 karkotukset tapahtuivat juuri silloin, kun valtiot olivat edenneet kehityksessään vaiheeseen, jossa tulivat toimeen ilman juutalaisia ja pystyivät organisoimaan näiden karkotuksen. Valtioiden toimeentulo ilman juutalaisia edellytti oman kansallisen keskiluokan syntymistä.

William Shakespearen (o) (1564-1616) näytelmän Venetsian kauppias tunnoton liikemies Shylock lienee maailmankirjallisuuden tunnetuin juutalainen henkilöhahmo. Mitä ennakkoluuloihin ja stereotypioihin tulee, niin mahdollisesti Shakespeare ei siis itse ollut koskaan tuntenut, mahdollisesti edes nähnyt juutalaista. Käännynnäisiä Englannissa tosin saattoi asua. Nimestä Shylock muodostui englannin kieleen korosnkiskurin synonyymi.

Suomen erotessa Ruotsista vuonna 1809 jäivät perustuslakeina voimaan vuoden 1772 hallitusmuoto sekä vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirja. Molemmissa säädettiin, että kaikkien kansalaisten tuli olla luterilaisia. Tähän vedoten Suomen viranomaiset omaksuivat autonomian alkuvaiheessa kannan, ettei juutalaisia saanut asua maassa. Tähän vedoten kenraalikuvernööri Zakrevski karkotti maassa olleet juutalaiset kerralla kollektiivisestikin.

http://www.helsinki.fi/~pjojala/Business_on_business_mutta_Mooses_on_Mooses.htm
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Nollaveri.html
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Valitsen_siis_olen.htm

Pauli Ojala
Pauli Ojala [2009-06-06 11:06:02]


pieniä virheellisyyksiä hra Lehtipuu

Kohtanne " Suomi ei missään tilanteessa neuvotellut holokaustiin syyllistyneen Saksan kanssa ennen jatkosodan alkua" ei pidä paikkansa. Suomi ja Saksa neuvottelivat touko-kesäkuun vaihteessa 1941 hyökkäyksestä Neuvostoliitton.
Jatkosodan sytyttyä lähetettiin Eestiin Valpon edustaja ottamaan selvää miten saksalaiset kohtelevat ihmisiä siellä. Siten vähintään Valpon johto, mutta mitä ilmeisimmin myös Suomen poliittinen sisäpiiri tunsi saksalaisten tavat.
Kun 67% Neuvostoliiton juutalaisista pelastui saksalaisten hirmuvallasta, niin ainakin Neuvosto-Eestin kohdalla se tapahtui vain siksi koska ne juutalaiset jotka evakoitiin puna-armeijan vetäytyessä, selvisivät hengissä.

houston we have a problem [2009-06-06 10:10:28]


Kiitos Markus!

Erittäin looginen ja hyvä artikkeli. Tämän soisi leviävän myös laajemmalle.
karjalainen [2009-06-05 14:53:50]



^  Takaisin ylös      Lisää artikkeleita kirjoittajalta      Artikkeli-arkisto 




Tutustu kirjaan ja tilaa se Karelia Klubi Kaupasta, sähköpostitse tai 05 541 6450, hinta 19:50 euroa.

NS. SOTASYYLLISYYS













Koko Suomen kartta vuodesta 1920




Siirry Kansalaisvetoomuksen internet-sivuille. Vetoomus ei ole jäsenlomake.







SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Candomino laulaa karjalaisia lauluja [mp3-file].



SIIRRY KARELIA KLUBI KAUPPAAN

Karjala. Sanat ja sävel: Olli Nykänen [4.13 MB mp3-file].